Motivaation puutetta ilmassa

Moikkulimoi!

En tiedä mikä motivaation puute on ollut tässä muutaman viikon aikana. En ole saanut yhtään mitään aikaiseksi. Kurssitehtävät on jäänyt rästiin, koska ei ole oikeen ollut fiilistä mihinkään. Bloginkin kirjoitus jäänyt sen takia vähälle.

Tutustumisilta ja motivaatio

Menin perjantaina myöhäisemmälle midi-kurssille, koska muuten olisi tullut kamala kiire Helsinkiin töiden jälkeen. Oli kiva nähdä toisenkin ryhmän töitä ja ajatusmaailmaa. Sitä alkaa jo tottua oman ryhmän oppilaiden tyyliin, ja on innostavaa nähdä muidenkin töitä. Vaikka me niitä töitä saadaankin aina katsella facebook-ryhmässä, onhan se kiva kuulla myös keskustelua töistä. Samaisena iltana mä tein sen vihdoin, sain ekan vitosen! Ai että se tuntu hyvältä. Ehkä musta onkin tähän. Nyt mietinkin miksi vikaan kahden viikon aikana en ole saanut mitään aikaiseksi?

Kartta -tehtävä
Kartta tehtävä, jossa piti piirtää oma kartta, joka kuvaa joko kuvataiteen tai musiikin maailmaa sellaisena kuin minä sen koen. 5, +upea tilallinen abstraktio, tunnelmien ja värialueiden muodostama kolmiulotteinen tila


Tutustumisilta itsessään meni sulavasti, saatiin ruokaa, juomaa ja kuunnella musiikkia. Loppu sujui kuin valssi, vaikkei valssattukaan. Sain tutustua ihaniin ihmisiin! Vaikea käsittääkään, kuinka erilaisia ollaan. Tietysti olin luonut osasta jonkinlaisen mielikuvan jo etukäteen. Juttelun myötä ensivaikutelmat hälvenivät ja näin heissä ihan uusia puolia. Täytyy sanoa, että upeita persoonia meillä Teholla. Tuli sellainen olo, että me tehdään tämä yhdessä, ja päästään kaikki haluamaamme kouluun!
tutustumisilta
 

Portfolio valmis, vai onko?

Kouluun pääsemiseen edellytetään kuitenkin ennakkotehtävät. Puhuin viime postauksessa, että pyhitän talvilomani täysin portfolion tekoon.. Noh, enhän mä sitä tehnyt tippaakaan. Nyt on vaan fiilis, että MITÄHÄN VITTUA. Päätin aiemmin, että tekisin Muotsikan ennakkotehtävät ennen aallon ennakkotehtävien julkaistamista, eli ennen 15.3. Siihen on enää alle viikko!!! En käsitä, mihin koko helmikuu yhtäkkiä hävisi. Päiviä on enää 28, kun molemmat ennakot pitäisi olla tehtynä. Miten mä kerkeän?! Päässä pyörii vain paperivalinnat, portfolion koko ja se, löydänkö vanhoja töitä, vai käytänkö pelkästään uusia kurssilla valmistuneita? Onneksi Teholta sain vastauksia näihinkin kysymyksiin. Tehon blogista löytyy nimittäin Sini-opettajan analyysi Lahden muotoiluinstituutin ennakkotehtävistä. Ihana stressinpurkaja Teho-Opisto ja sen opettajat ovat, kiitos.

eskariin
Fiiliksiä eiliseltä


 
Tällä hetkellä odotan, että liima kuivuisi ja pääsisin maalaamaan alustaa mun pienkerrostalolle. Laittelen kuvia kunhan saan sen valmiiksi ja kuljetettua ehjänä kurssille. Motivaatio on taas palannut ja alan tajuamaan, että tässähän pitää tehdä töitä… täysillä. Viime tunnilla läpikäytiin mun lempiaihetta: tilaa ja perspektiiviä. Ehkä ne on mun lemppareita, koska saa tavallaan apuja siihen piirtämiseen pakopisteistä. Saan luoda sitä, mitä tulevaisuudessakin haluaisin tehdä.
 
Tiesin, että keväästä tulee stressaava, joten nyt vaan tsemppi päälle ja painetaan vauhdilla eteenpäin!
 
Ihanaa loppuviikkoa, Tiia

 

Väliviikon tunnelmia

Heippa taas!
Uus viikko, uudet kujeet.
Aikaa viime kerran kotitehtävien tekoon oli kaksi viikkoa, koska meillä ei ollut viime viikolla tuntia ollenkaan. Kotitehtäviksi saatiin todella mielenkiintoiset tehtävät. Ensimmäisessä tehtävässä suunnittelimme suunnittelutoimiston 3D-kortin. Tehtävässä piti leikata ja taitella sopivan jämäkästä kartongista avattava ja suljettava 3D-kortti, joka kuvastaa mielenkiintoisella tavalla toimiston toimialaa ja fokusta. Koko tehtävänanto kuulosti hassulta omaan korvaan, pitäiskö mun nyt alkaa taitella portaita ja työpöytiä?
Ajattelin, että mullahan on aikaa kaks viikkoa, eihän tässä mitään kiirettä ole. Ehkä mua ei turhaan kutsuta huolettomaksi Huldaksi, koska kortin teko jäi tokavikaan iltaan. Sain mahtavan idean ja flowtilan päälle. Hermothan siinä meni, kun palasia vaan irtoili eikä mistään tullut mitään. Päätinkin lopettaa siltä päivältä. Onneksi seuraava päivä oli vapaa, ja heti aamulla iskin hampaani työhön kiinni ja tein sen raivolla valmiiksi. Väsäsin työn mattoveitsellä, vanhan kansion päällä. Yllättävän hyvä siitä tuli, vaikkei oikeanlaisia välineitä ollutkaan. Kortista piti vielä piirtää tai maalata aakolmosen kokoinen kuva, jossa piti tutkia valoa ja varjoa. Maalauksesta tuli mitä tuli. Koko työstä sain numeroksi neljä, mutta jos olisin maalauksen kanssa vielä ponnistellut, olisin voinut saada vitosenkin. 
 
Vene
 

TOKYO BY NIGHT

Toisessa tehtävässä piti piirtää tai maalata kuva öisestä Tokiosta. Tiesin heti, että haluan tehdä työn maalaten. Akryyleistä saa niin voimakkaan värin, että se näyttäisi mahtavalta. Kohtasin ekan vastoinkäymisen, kun koko Lahdesta ei löytynyt kuin todella ohutta mustaa paperia, johon ei voinut maalata tai paperi olisi mennyt rikki. Puuväreillä aloin sitten luonnostelemaan ja piirtämään. Jotenkin aluksi tuntu, että värejä oli liikaa ja lopputulos oli liian räikeä. Kun työtä nyt katon, se näyttää vielä keskeneräiseltä ja kaipaisikin lisää väriä. Työstä sain arvioksi kakkosen, mikä musta oli juuri oikea tuolle tehtävälle.
Jälkeenpäin mietin, että miksi jätin töiden tekemisen viime tippaan? Kaksi kokonaista viikkoa olisi ollut aikaa tehdä niitä. Noh, samassa pisteessä ollaan taas. Huomenna on tunti ja toinen työ on vasta puoliksi valmis. Tän viikon aikaansaamattomuuden aiheutti kylläkin kipeäksi tuleminen, enkä vaan jaksanut alkuviikosta tehdä mitään. Ensi viikolla uus yritys!
Tää huoleton Hulda ei ole edes sitä portfoliota aloittanut. Pitäisi sekin tosiaan tehdä, että saisi edes kutsun pääsykokeisiin. Onneksi enää 8 työpäivää ja mulla alkaa talviloma! Pyhitän lomani portfoliolle, jotta pääsen kouluun. Tuntuu, että kaikki päätökset pyörivät vain kouluun pääsyn ympärillä. Ehkä se on ihan okei.
Haluan tuoda täällä blogin puolella myös muiden kurssilaisten töitä esille, koska kaikki tekee uskomattoman hienoja töitä! Tässä Sandran teos joka on yksi mun suosikeista: 
TokyoDon

VALMENNUSKURSSI(KO)

Tuntuu etten ole vielä oikein tutustunut porukkaan. Alussa käytiin nopsaan nimet läpi ja voin myöntää, etten muista niistä puoliakaan. Oon tullut ekoille tunneilla viimetinkaan (kiitos Onnibussin, joka olet AINA myöhässä), enkä kerkeä paljoa höpistä tyyppien kaa ennen tunnin alkua. Varmasti puhuttavaa löytyisi, pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa jutella.
En tiedä, voiko Tehon kurssia edes valmennuskurssiksi sanoa, koska se tuntuu vain niin rennolta valmennuskurssiksi. Ei valmennuskurssilla ole illanistujaisia – tai näin kuvittelin vielä ennen kurssin alkua. Seuraavan tunnin jälkeen meillä on tutustumisilta, jossa tarjolla on pientä purtavaa ja juotavaa. Ja ilta jatkuu niin kauan, kunnes kukaan ei jaksa enää tanssia. Odotan tätä innolla! Ens postauksessa sit kerron, miten tuo ilta sujui.
 
-TiiaJ

 

Kotitehtäviä

Konepajan Bruno, tussitekniikka

Viimeksi jännitti yleisesti koko valmennus – tällä kertaa se, olisiko mun kotitehtävät ihan tehtävänannon vierestä.

Kotitehtäviä ja niiden arvostelua

Kaikilla oli upeita töitä, ja jokainen sai työstään sekä kehuja että ehdotuksia, miten työstä saisi vielä paremman. Saimme pehmeän laskun arviointiin, eikä töitä ei vielä arvosteltu numeroasteikolla (1-5). Työt laitettiin pöydälle summittaiseen järjestykseen, riippuen työn onnistuneisuudesta. Parhaiten onnistuneet oli korkeammalla kuin huonoimmin onnistuneet. Suomi-juliste sai hyvää palautetta, mutta siinäkin oli muutama asia, joita muuttamalla se olisi ollut kärkikahinoissa.

Kirppistehtävä taas ei menny mulla ihan putkeen. Se oli liian persoonaton, tai ei ehkä persoonaton, mutta pelkistetty. Olisin pystynyt paljon parempaan. Opet toivoivat näkevänsä, miten sermit olisivat toimineet käytännössä Konepaja Brunon tiloissa. Työssäni olisin voinut esittää enemmän Brunon tilaa, kuin pelkkää sermi asetelmaa. Lisäksi mun hahmojen mittasuhteet eivät olleet oikein. Onneks nää ’virheet’ tapahtuu nyt, eikä sitten kesäkuussa pääsykokeissa. Lisäksi mun hahmojen mittasuhteet eivät olleet oikein.
Konepajan Bruno, tussityö
Töissä olisi tärkeintä säilyttää omaperäisyys. Useissa töissä oli samantyyppinen idea ja lähestymistapa. Esimerkiks monissa Suomi-julisteissa oli Suomen karttoja ja kirppistehtävässä taas oli aika monta perussermiä, vain erilaisilla kuoseilla. Olisi hyvä miettiä tehtävänantoa tarkkaan ennen työn aloittamista, koska usein ensimmäinen mieleen tuleva idea on sellainen, joka tulee monen muunkin mieleen. Mulle se tietää pitkiä uurastusiltoja harjoitellen. Pääsykokeissa pitäis kuitenki saada idea kolmen tunnin aikana – ja vielä työkin tehtyä hyvällä tekniikalla.

Nyt se alkaa -ennakkotehtävät

Lahden muotoiluinstituutin ennakkotehtävät on julkistettu, jee! Tai no – on se hienoo, siistii ja jännää, mutta nyt tää sitten alkaa oikeesti. Pitää ruveta suunnittelemaan omaa portfoliota. Haluan, että siitä tulee just mun näköinen. Mutta mikä sitten on mun näköstä?
Silmääni miellyttävät etenkin abstraktit maalaukset ja niitä ehkä tykkään eniten tehdäkin. Ei tartte miettiä onko ne silmät nyt oikealla korkeudella, tai onko ne tarpeeks kaukana toisistaan. Ihmettelin, miksi Suomi-juliste -tehtävä tuntui niin vaikeelta, vaikka abstraktisuus on yleensä mulle mieluisa tyyli. Pidän myös tosi paljon geometrisista töistä – suoraviivaisista, mustavalkoisista ja ehkä yksinkertaisistakin. Sellaisista, jotka herättävät mielenkiinnon tarkastella niitä lähempää lisää. Haluisin kehittyä edellämainittujen tyylien lisäks lyijykynällä piirtämisessä, joka ei oo mun vahvuus. Mua kiinnostais piirtää esimerkiks hienoja muotokuvia toisista ihmisistä. Ehkä tässä kevään aikana paranen silläkin saralla.
 
Hyvä ystäväni on sanonut, ettei saa pelätä, kun piirtää. Kaiken saa aina tehtyä uudelleen. Täytyy pitää se mielessä! Nyt uusien kotitehtävien kimppuun! Aurinkoista (toivottavasti) viikonloppua!
TiiaJ
 

Katso tarkkaan nykyisyyttä, jota rakennat.

Sen pitäisi muistuttaa tulevaisuutta,

josta unelmoit.

– Alice Walker –

 

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!


TUTUSTU ALAKOHTAISIIN TEHOKURSSEIHIN!


Ekan tunnin ajatuksia

Bussi myöhässä, räntää sataa, vähän jännittää. Kerkeenkö ajoissa paikalle? Ajatuksia pyöri kauheesti päässä ekana valmennusiltana. Kolmen tunnin uurastuksen jälkeen olin onneni kukkuloilla. Tää oli just sitä mitä odotinkin. Opetusta, tekemistä ja töiden arvostelua.
 
Ekalla tunnilla otettiin puheeks kurssilaisten hakukohteet, pääsykokeet ja miten niihin valmistaudutaan. Huomasin, että meillä kaikilla on erilaiset taustat ja kuinka monenlaisia hakukohteita sitä onkaan. On pelkästään hyvä juttu, ettemme hae samaan paikkaan. Kaikilla on paremmat sisäänpääsymahdollisuudet! Tuntien kulut ovat suunnilleen samanlaisia: katsotaan ja arvostellaan viime viikolla saadut kotitehtävät. Sen jälkeen pidetään luento, jota seuraa pikatehtävä luennon aiheesta.  
 
Ekalla kerralla päästiin kokemaan arvostelua tuon edellä mainitun pikatehtävän muodossa. Tehtävässä täytyi hyödyntää luennolla oppimaamme tietoa sommittelusta. Jaoimme a-kolmosen kuuteen osaan, joista jokaiseen hahmottelimme erilaisen sommitelman käyttäen perusmuotoja eli neliöitä, kuutioita, ympyröitä jne. Ongelmakseni huomasin heti, ettei se ensimmäinen ajatus tehtävänannosta välttämättä olekaan se paras vaihtoehto. Oon vähän sitä tyyppiä, että teen ensin ja mietin vasta sitten. Pääsykokeissa olisi tärkeää ensin rauhassa miettiä ja valmistella tehtävää, sitten vasta lähteä tekemään, tietenkin ajankäyttö huomioiden. Onneksi pääsen harjoittelemaan sitä kotitehtävien avulla. Saamamme kotitehtävät ovat pääsykoetyyppisiä: ilmoitetaan mitä tehdään, miten tehdään ja mitkä ovat tehtävien arvosteluperusteet.
 
Saimme kaksi tehtävää kotiin, joista ensimmäinen on abstrakti juliste Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Toisessa suunnittelemme Konepajan Brunon kirpputorille sermit tilaa jakamaan. Ekan tehtävän tein varmaan kolmeen kertaan, koska en vaan ollut siihen tyytyväinen. Nyt se on jotenkuten mieluinen, mutta vielä paranneltavaa toki olisi. Jätän sen sellaiseksi, kun se nyt on – saa nähdä millaista kritiikkiä tulen saamaan. Virheistähän sitä oppii parhaiten, eikö? Kirpputoritehtävästä on toistaseks valmiina vain hahmotelma omassa päässä.
 
Fiilikset taitojen suhteen on tällä hetkellä todella ristiriitaset. Ekan kotitehtävän palautus on jo perjantaina – ja mitä jos kaikki muut onki paljo parempia ku minä? Mitä jos teen kauheesti duunia nyt ja huomaanki keväällä olevani aivan surkee, enkä pääse kouluun. Mitä mulle sit tapahtuu? Oonko Lidlissä seuraavanki vuoden ja haen taas uudelleen? Sukulaisilla, ystävillä ja ehkä jopa somestalkkereilla on odotuksia mua kohtaan. Onhan tässä jo aikaakin kulunut lukiosta valmistumisesta ja tuntuu, että kaikki muut mun ikäluokasta on jo koulussa. Paineita? – oi kyllä on, paljonkin. Tiedän, että moni on hakenut esimerkiks seittemän kertaa lääkikseen ja sillä seitsemännellä päässy sisään. Itse en jaksaisi enää odotella ja tehdä jotain mistä en liiemmin välitä.
 
Tätä epävarmuutta ei kuitenkaan mikään höpöttely poista. Eteenpäin mennään vaikka ei olisikaan aina se paras fiilis. Pienestä epävarmuudesta noustaan ylös, näytetään luottamus itseään ja omaa tekemistä kohtaan! Mua kannustaa jatkamaan ajatus, että tätä oon halunnu jo pitkään. Viime keväänä sisustusarkkitehtuuri oli jo hakuvaihtoehdoissa. Poistin sen listalta, koska uskoin ettei musta kuitenkaan olis siihen.
Loputtoman jahkailun jälkeen oon nyt tässä. Pääsen tekemään ohjatusti sitä mistä nautin. Saan kritiikkiä osaamisestani ja löydän myös toivottavasti sen oman tyylin. 
Ihanaa viikonloppua teille kaikille <3
Terkuin, TiiaJ

 

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!


TUTUSTU ALAKOHTAISIIN TEHOKURSSEIHIN!


Tiia J – Unelmana sisustusarkkitehtuuri

Tiia Jokinen - unelmana sisustusarkkitehtuuri

 

Moikka!

Ruudun toisella puolen kirjoittelee 21 -vuotias iloinen nuori nainen, joka haaveilee sisustusarkkitehdin työstä. Nimilapussa lukee Tiia J.
Tällä hetkellä työskentelen Lidlissä ja se ei ole mun juttu. Asiakaspalvelu on ihanaa ja erilaiset vuorovaikutukset tekevät päivästä mielenkiintoisia, mutta kaikkien on pakko käydä ruokakaupassa. Tämän takia ihmiset eivät ole aina kaupassa asioidessaan maailman ihanimmasta päästä. Kouluun on siis pakko päästä.
Omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat muuttuneet vuosien varrella hyvin monta kertaa. Milloin halusin olla lääkäri, milloin psykologi, toisinaan kiinnosti historiakin. Lukion tokana vuonna tajusin, että haluan opettajaksi. Pienenä leikin pehmolelujeni kanssa koulua ja tein omalla salakielellä niille kokeitakin. Aattelin, että ehkä se oliskin sit se mun juttu. En tienny siinä vaiheessa mikä aine mua kiinnostais eniten ja mitä haluaisin opettaa. Abivuonna, kun haut alkoi, hain siis luokanopettajaksi. Siinä opiskeluiden ohella olis vielä hyvin aikaa miettiä, että mikä olis se mun aine, jota haluisin opiskella enemmänkin.

MIKSI SISUSTUSARKKITEHTUURI?

Kolmen vuoden ja kolmen VAKAVA-kokeen jälkeen, aloin miettimään hommaa uudelleen. Juttelin ystävieni, perheeni ja avopuolisoni kanssa siitä, mitä ne mussa näkee. Vastaukseks tuli, että ne kaikki näkee mut luovalla alalla. Ala, jossa saisin toteuttaa itteeni ja taiteellisuuteni tulis esille.
Myönnän, että ennen ajattelin ettei taiteilijana elä rahoiksi. Tai elää, mutta lähinnä kaurapuuroa ja makaronia syöden. En ikinä edes kuvitellut, että voisin omalla luovuudella jopa tienata! Mitä sitä miettimään tuleeko joskus tienaamaan vai ei – ainakin saisin tehdä sitä mistä nautin. Aloin innostuksen vallassa selailemaan erilaisia taiteenaloja. Pitkän ja hartaan etsinnän jälkeen löysin Lahden ammattikorkeakoulun ja muotoiluinstituutin. Sieltä sisustusarkkitehtuuri pomppasi silmieni eteen.
Arkkitehtuuri itsessään on kiinnostanut aina, mutta laskupää on heikko pitkän matikan jälkeenkin. Sisustusarkkitehtuuri olis siis just hyvä mulle. Näen jo silmissäni oman ison, selkeälinjaisen toimiston ja ihanat asiakkaat, joiden eteen voisin tehdä kaikkeni. Seuraavaksi aloin metsästämään vanhoja pääsykokeita ja valmennuskursseja. Löysin Teho-Opiston. Hylkäsin nopeasti ajatuksen, koska aattelin pärjääväni omillani kokeissa. Luin pari päivää myöhemmin itse kokeista tarkemmin ja tajusin, että hei, enhän mä tästä ilman apua selviä. En ehkä ole mestaripiirtäjä eikä kunnon keskittymiskykyäkään löydy. Mutta niitä voi harjotella ja parantaa. Ei kaikkea tarjoilla hopealautasella.
Laitoin rakkaalle siskolleni viestiä ja pyysin apua ennakkotehtävien kanssa. Sisko suositteli avuksi Teho-Opistoa ja Midi-kurssia. Nyt pari kuukautta myöhemmin  olen Tehon uusi opiskelijabloggaaja. Olen siitä todella innoissani. Bloggaaminen on usein pyöriny mielessä, mutta omasta elämästä kertominen ei vaan tuntunut bloggaamisen arvoselta. Nyt vihdoin on oikeesti aihetta, josta kirjottaa. Kerron blogissa Teho-Opiston Midi-kurssista ja harjoituksista. Mutta myös kaikesta muusta, esimerkiksi omista tuntemuksista tulevia pääsykokeita kohtaan.

Tervetuloa seuraamaan mun vauhdikasta matkaa kohti kevään pääsykokeita.

Terkuin, Tiia