Aihe: Ajankohtaista

Arkkitehtiosastojen pääsykokeiden kautta sisäänpäässeet julkaistiin eilen. On ollut todella mukavaa kuulla ilouutisia niin monelta Otaniemen, Tampereelle ja Ouluun sisäänpäässeeltä oppilaalta – monessa tapauksessa riemun määrä on ollut rajaton ja pitkäaikainen unelma on toteutunut. Me opetkin ollaan aivan tosi fiiliksissä!

Ajattelin selvittää taustoja, mikä sai hakemaan arkkitehtuuriin, miten valmistautuminen sujui ja mitä kokeista jäi mieleen. Rullatkaa alaspäin ja lukekaa maisema-arkkitehtuuria Otaniemeen opiskelemaan päässeen Julia Jussilan haastattelu pääsykokeista.

Mikä sai sinut hakemaan maisema-arkkitehtuuriin?

”Lukion jälkeen hain yliopistoon ja olenkin lukenut yhteiskuntapolitiikkaa Jyväskylän ja Helsingin yliopistossa yht. 4 vuotta. Sain sieltä juuri kandin paperit, mutta opiskelu tuntui aivan liian teoreettiselta eikä mulle selvinnyt mitä haluasin tehdä isona (tai miksikä sieltä oikein valmistuu). Taidealoille en koskaan hakenut sen takia, että a) en koe olevani tarpeeksi luova taiteilija, jolla olisi tositosi vahva näkemys, tyyli ja inspiraatio taiteilijaksi b) työllistyminen ”taiteilijana” voi olla täten hankalaa c) Taikkiin yms tuntui olevan myös tosi hankala päästä enkä tiedä oliko siellä edes mitään ”pakkopäästätonne”-linjaa mulle.

Mun kaveri opiskelee maisemasuunnittelulla ja kävin kerran niiden koulussa tutustumassa. Se piirrustusluokka oli taivas. Siitä se idea sitten lähti, mulla on sellainen käsitys että (maisema-)arkkitehtuurissa yhdistyy hyvin teoria sekä käsillä tekeminen. Rakastan piirtämistä ja olisi ihanaa jos sitä saisi tehdä koulussa ja myöhemmin töissä. Yhteiskuntapolitiikan opiskelussa mua kiinnosti kaupunkisuunnittelu, yksittäiset talot ei niinkään kiinnosta vaan enemmän se kokonaisuus. Siksi päätin hakea just maisemapuolelle. Tiedän tosi vähän, mitä kaikkea maisut voi töissään tehdä mut varmasti joku kaupunkisuunnittelu olis niin mun unelmahommaa.”

Mikä tehtävistä oli mielestäsi hauskin tai haastavin?

”Haastavin tehtävä oli ilman muuta ”kattoterassitehtävä”. A2-paperin täyttäminen kolmessa tunnissa on tosi haasteellista. Onnistuin mielestäni ensimmäisessä A3-puolikkaassa todella hyvin, mutta sen jälkeen olikin enää 50min aikaa täyttää kokonainen toinen A3. Piirsin äkkiä vaan punaista liaania aivan hitsisti siihen talon seinään ja olin monta kertaa lähellä heittää koko työn roskiin, koska se oli musta niin epäonnistunut. Koitin vain äkkiä saada toisenkin A3 paperin täyteen, ettei se ainakaan jäisi tyhjäksi. Harmitti tosi paljon, koska toinen puoli oli hieno mutta toinen niin kiireessä kyhätty että hävetti. Ihmettelin suuresti kun arvostelut tulivat. Vaikka olen hidas tekijä ja A2-tehtävät mulle vaikeimpia, ne olivat just niitä tehtäviä mistä tuli täydet pisteet.”

Miten tänä vuonna valmistautuminen poikkesi viime vuodesta?

”Mulla on itselläni tosi pitkäaikainen piirrustus/maalaustausta, taiteilu on aina kuulunut lempiharrastuksiini. Viime vuonna kävin vain ”kokeilemassa” ja sehän tyssäsi jo ennakkotehtäviin. Tein ne tosi hätäseen ja tänä vuonna tajusin että pitäis panostaa vähän enemmän jotta pääsis oikeesti sisään. 

Tykkään piirtää todella erilaista (vrt.pääsykokeisiin), ei niinkään tilallista vaan enemmänkin sellaista nättiä ja yksityiskohtaista. 3D/tilantuottaminen on aina tuntunut TODELLA haastavalta ja sen takia menin kurssille. Työskentelyni on myös aina ollut tosi hidasta, joten ajankäyttö oli myös suuri haaste johon halusin harjoitusta. Näin jälkeenpäin ajatellen en olisi kyllä omin neuvoin yhtään tietänyt, minkälaista suoritusta pääsykokeissa arvostetaan. Kurssilla oli todella hyvä se, että joka kerralla sai harjoitustöistä palautetta/kritiikkiä, ja tiesi mihin suuntaa niitä tarvitsee viedä, jotta pääsykokeissa saisi hyvät arvostelut.

Midi-kurssi kesti koko kevään ajan, harjoitustöitä tekemällä oppi eniten ja syntyi hyvä rutiini tekemiseen. Kurssilla oppi ajankäyttöä ja kokeilin myös uusia tekniikoita jotka sopivat hyvin pääsykoetehtäviin (tussit ja erilaiset sekatekniikat). Ja yksi tärkein juttu muuten oli oppia se, että less is more (en ollut ilmeisesti ainoa, joka itsepintaisesti käytti aivan liikaa värejä sekä muotokieliä, vaikka vähempikin olisi riittänyt). Kun oli harjoitellut jo monta kuukautta, oli pääsykokeissa helppo olla panikoimatta ja pistää vain parastaan.”

Mitä vinkkejä antaisit tuleville taidealoille pyrkiville?

”Suosittelen Teho-Opistoa, koska ihan itsenäisesti pääsykokeisiin valmistuessa ei oikeesti yhtään tiedä, mitä niissä pitää tehdä pärjätäkseen.

Pitempiaikainen kurssi (maxi/midi) on myös tosi hyvä koska siinä pakostakin tulee harjoiteltua paljon, ja pääsykokeissa tekeminen onkin sitten jo tuttua puuhaa ja ainakin mulla oli tosi hyvä fiilis koko pääsykokeiden ajan. Lisäksi pidempiaikainen kurssi ei vie älyttömästi aikaa (vain kerran viikossa ja kotitehtävät), mutta siinä oppii paljon. Itse ainakin koin just ne kotitehtävät tosi hyödyllisiksi ja niiden kautta se rutiini syntyi. Mua ainakin inhotti aina jos en ollut tehnyt tehtäviä, koska ne on omaksi parhaaksi. Niiden kautta myös huomasi kehittyvänsä, sillä aluksi tehtävät tuntuivat tosi vaikeilta, mutta lopuksi oma suunnittelutekniikka oli jo hioutunut huippuunsa ja tehtävien tekeminen rullasi hyvin. Loppukeväästä olikin hyvä fiilis kun tiesi, että on harjoitellut ja valmis kokeisiin.”

Paljon onnea Julialle ja kaikille muille Arkkitehtiosastoille juuri valituille – te olette tehneet upean suorituksen josta voi olla ylpeä!

Sini Koivisto
Teho-Opiston perustaja Sini Koivisto on koulutukseltaan arkkitehti SAFA ja taiteen maisteri (taidekasvatus). Laadukas arkkitehtuuri- ja taidevalmennus on Sinille sydämen asia. Sini toimii arkkitehtinä oman yrityksensä kautta ja omaa pitkän historian opettajana valmennuskursseilla, arkkitehtuurikouluissa ja yliopistossa.
Recommended Posts

Kommentoi

Kirjoita hakusi ja paina Enter