Viimeksi jännitti yleisesti koko valmennus – tällä kertaa se, olisiko mun kotitehtävät ihan tehtävänannon vierestä.

Kotitehtäviä ja niiden arvostelua

Kaikilla oli upeita töitä, ja jokainen sai työstään sekä kehuja että ehdotuksia, miten työstä saisi vielä paremman. Saimme pehmeän laskun arviointiin, eikä töitä ei vielä arvosteltu numeroasteikolla (1-5). Työt laitettiin pöydälle summittaiseen järjestykseen, riippuen työn onnistuneisuudesta. Parhaiten onnistuneet oli korkeammalla kuin huonoimmin onnistuneet. Suomi-juliste sai hyvää palautetta, mutta siinäkin oli muutama asia, joita muuttamalla se olisi ollut kärkikahinoissa.

Kirppistehtävä taas ei menny mulla ihan putkeen. Se oli liian persoonaton, tai ei ehkä persoonaton, mutta pelkistetty. Olisin pystynyt paljon parempaan. Opet toivoivat näkevänsä, miten sermit olisivat toimineet käytännössä Konepaja Brunon tiloissa. Työssäni olisin voinut esittää enemmän Brunon tilaa, kuin pelkkää sermi asetelmaa. Lisäksi mun hahmojen mittasuhteet eivät olleet oikein. Onneks nää ’virheet’ tapahtuu nyt, eikä sitten kesäkuussa pääsykokeissa. Lisäksi mun hahmojen mittasuhteet eivät olleet oikein.

Töissä olisi tärkeintä säilyttää omaperäisyys. Useissa töissä oli samantyyppinen idea ja lähestymistapa. Esimerkiks monissa Suomi-julisteissa oli Suomen karttoja ja kirppistehtävässä taas oli aika monta perussermiä, vain erilaisilla kuoseilla. Olisi hyvä miettiä tehtävänantoa tarkkaan ennen työn aloittamista, koska usein ensimmäinen mieleen tuleva idea on sellainen, joka tulee monen muunkin mieleen. Mulle se tietää pitkiä uurastusiltoja harjoitellen. Pääsykokeissa pitäis kuitenki saada idea kolmen tunnin aikana – ja vielä työkin tehtyä hyvällä tekniikalla.

Nyt se alkaa -ennakkotehtävät

Lahden muotoiluinstituutin ennakkotehtävät on julkistettu, jee! Tai no – on se hienoo, siistii ja jännää, mutta nyt tää sitten alkaa oikeesti. Pitää ruveta suunnittelemaan omaa portfoliota. Haluan, että siitä tulee just mun näköinen. Mutta mikä sitten on mun näköstä?
Silmääni miellyttävät etenkin abstraktit maalaukset ja niitä ehkä tykkään eniten tehdäkin. Ei tartte miettiä onko ne silmät nyt oikealla korkeudella, tai onko ne tarpeeks kaukana toisistaan. Ihmettelin, miksi Suomi-juliste -tehtävä tuntui niin vaikeelta, vaikka abstraktisuus on yleensä mulle mieluisa tyyli. Pidän myös tosi paljon geometrisista töistä – suoraviivaisista, mustavalkoisista ja ehkä yksinkertaisistakin. Sellaisista, jotka herättävät mielenkiinnon tarkastella niitä lähempää lisää. Haluisin kehittyä edellämainittujen tyylien lisäks lyijykynällä piirtämisessä, joka ei oo mun vahvuus. Mua kiinnostais piirtää esimerkiks hienoja muotokuvia toisista ihmisistä. Ehkä tässä kevään aikana paranen silläkin saralla.
 
Hyvä ystäväni on sanonut, ettei saa pelätä, kun piirtää. Kaiken saa aina tehtyä uudelleen. Täytyy pitää se mielessä! Nyt uusien kotitehtävien kimppuun! Aurinkoista (toivottavasti) viikonloppua!
TiiaJ
 

Katso tarkkaan nykyisyyttä, jota rakennat.

Sen pitäisi muistuttaa tulevaisuutta,

josta unelmoit.

– Alice Walker –

---