Jesse kävi Tehon Maxi-kurssin viime vuonna ja vaikka hän koki lähtötasonsa melko matalaksi, aukesi hänelle tie Oulun Yliopistoon arkkitehtuurin opintoihin! Millainen matka tähän johti ja mitä siihen vaadittiin? Tästä seuraa kolmen blogitekstin sarja, jossa käydään läpi Jessen kehityksen polkua ensimmäisistä töistä aina tämän päivän arkkitehtiopintojen töihin. Jesse onkin elävä esimerkki siitä, että ei tarvitse olla maailmaluokan kuvataiteilija, jotta voi saada opiskelupaikan! Mistä Jessen urahaave sai alkunsa ja miltä ensimmäiset työt oikein näyttivät?

Kouluun hakemisen alkutaipaleella

Jessen haave arkkitehdin urasta sai alkunsa jo lukiossa, mutta kuvataidetaustaa hänellä ei ennen juurikaan ollut. Arkkitehdin urassa Jesseä kiinnosti erityisesti se, miten rakennetun ympäristön avulla pystytään vaikuttamaan ihmisten elämään. Lisäksi uravalinnassa motivoi halu vaikuttaa ekologiseen rakentamiseen ja päästöjen vähentämiseen.

“Halusin ammatin jossa voin tehdä jotain verrattain luovaa, mutta jossa on hyvä työllisyys. Aattelin, että tää vois olla mun juttu jos vaan osaisin eka piirtää ja maalata”

– Jesse

Jesse ei hakenut opiskelemaan suoraan lukiosta, sillä keskittyi tuolloin ylioppilaskirjoituksiin. Hän myös koki, että arkkitehtuurin opintoihin hakeminen vaatisi enemmän lähtötasoa jos hakisi ilman säännöllistä harjoittelua tai valmennuskurssia. Lukion jälkeen Jesse meni armeijaan, jonka aikana läpäisikin vuoden 2019 ennakkotehtävät.

Ennakkotehtävät 2019

Ennakkotehtävien läpäisy tuli Jesselle yllätyksenä. Armeijassa olon vuoksi aika tehtävien tekoon oli kortilla ja Jesse toteuttikin lopulliset työt noin kahdessa viikonlopussa lomiensa aikana.

“Olin todella yllättynyt, että pääsin ennakkotehtävistä läpi. Pienoismalliin olin tyytyväinen, mutta piirustustehtäviin en niinkään. En oikeen tiennyt mitä teen niin kokeilin vähän kaikkea ja näkyykin vähän sellanen epävarmuus näissä. Esimerkiksi kaupunkikuvassa en tiennyt miten tehdä liukuma taivaalle enkä tiennyt miten värejä ja tekniikoita kannattaisi käyttää. Lopputulos oli vähän sekasen näkönen. Keskimmäisessä kuvassa kolmiulotteisuuden tuominen oli rehellisesti sanottuna aika haastavaa.”

Saman vuoden pääsykokeissa suurimpana kompastuskivenä Jesse koki ajankäytön.

“En ihan hirveesti treenannut ja ne pääsykokeet ei mennyt kovin hyvin. Isoin shokki oli ajankäyttö ja olin tosi pulassa sen suhteen. Silloin jäi tosi kauas, että olisin päässyt sisään enkä ylittänyt edes piirustus- ja suunnittelukilpailun kynnysehtoa. Kokeissa oli kuitenkin tietty rentous, koska aattelin, että oon vähän vaan kattelemassa, mutta vähän kun vertailin omia töitä muiden töihin, tuli fiilis, ettei voi ikinä päästä sisään.”

Vihdoin valmennuskurssilla: Maxi-kurssin alku

“Jo ennen armeijaa tiesin, että haluun Tehon valmennuskurssille. Mulla ei ollu sitä tarvittavaa raakaa talenttia vaan tarttin just sitä säännöllistä treenaamista. Itellä lähtötasot oli todella nollassa, joten vuoden valmennuskurssi oli tosi tärkee. Siellä pysty treenata pitkään ja oppia omista virheistä matkalla.”

Kurssin alussa aattelin, että vihdoin valmennuskurssilla: tää jos joku on se mikä auttaa mua.

– Jesse

Kurssin ensimmäisiä töitä: tussitekniikka ja värikynät

“Tussitekniikoista tykkäsin ja tässä kuvassa aloinkin treenata valoa ja varjoa kunnolla. On se vähän kömpelön näkönen kun nykyään kattoo, mutta sain työstä arvosanan 4, joten se toi lisää itsevarmuutta.”

“Värikynien kanssa on vieläkin vähän taistelu meneillään ja en oo niiden kanssa ihan mukavuusalueella. Varsinkaan alussa en tienny miten saada värit näkymään tummalla paperilla ja itsevarmuus niiden käytössä ei ollut sillon kovin hyvä. Alun tehtävissä meni melkeen joka kerralla reilusti yli 3 tuntia, eli ajankäyttö sillon oli ihan todella huonoa.”

Ensimmäisiä peiteväritöitä

“Peitevärejä en ollut aiemmin juuri kokeillut, mutta aloin nopeasti tykkäämään niistä. Ne oli vähän sellanen yhdistelmä akvarelleista ja akryylimaaleista. Ekassa naamakuvassa näkyy eka kerta kun ikinä kokeilin peitevärejä ja siinä vähän vaan kokeilin eri värejä ja niiden sekottamista. Tokassa kuvassa olin jo vähän oppinut peitevärien käyttöä ja niiden sekottamista esimerkiksi veteen.”

Valmennuskurssin syyslukukauden viimeisimpiin töihin lukeutui pääsykoesimulaatio, jossa tarkoituksena on tehdä annettu tehtävä pääsykokeista tutussa 3 tunnin aikarajassa.

Syksyn pääsykoesimulaatio

“Pääsykoesimulaatiossa käytin paljon aikaa hätiköintiin ja luonnosteluun. En ollut tyytyväinen koko työhön, koska tein nopeesti jotain päätöksiä, mutta ne ei ollut aivoilla mietittyjä. Käytin tosi paljon aikaa itse kappaleen tekemiseen enkä ehtinyt tehdä tilasta kovin hyvää. Tässä työssä esimerkiksi valo ja varjo menee oudosti ja sisätila on valoisampi kun ulkotila, mikä ei oo kovin realistista.”

---

Kurssin syyslukukausi kehitti Jessen itsevarmuutta välineisiin ja omaan tekemiseen. Taidot kehittyivät kuitenkin erityisesti kevätkaudella tekniikoiden ja muiden tultua jo tutummiksi.

Miltä Jessen työt näyttivät silloin? Lue Jessen matkan toinen osa täältä!

Psst.. Jesse kirjoitti valmennuskurssinsa aikana Teholle blogia! Käy kurkkaamassa jos haluat perehtyä Jessen matkaan vielä perusteellisemmin!