Toukokuu on alkanut täällä haikeissa merkeissä, nimittäin arkkitehtuurin ennakkotehtävien tulokset julkistettiin viime perjantaina ja pettynein mielin kerron, että en päässyt jatkoon.
Perjantai aamu alkoi surkeasti, huonosti nukutun yön jälkeen unohdin avaimet kotiin, töihin kiiruhtaessani. Kyttäsin sähköpostia koko aamun, sen mitä töiltäni kerkesin, kunnes viimein kymmenen jälkeen viesti kilahti sähköpostiini. Avasin sen kiireesti ja luin tiedon, että jatkopaikka ei minulle tällä kertaa auennut. Pettymys ja suru valtasivat minut samantien. Kiiruhdin vessaan, jotta saisin rauhassa tirauttaa muutaman kyyneleen ja rustata viestiä kaikille tutuille. Olin nähnyt niin paljon vaivaa koko kouluun pääsylle ja nyt en pääsisi näyttämään taitojani edes pääsykokeisiin asti…
Viime lokakuusta asti olen harjoitellut tiiviisti ja joka torstaisin istunut Teholla ja imenyt kaiken tiedon, mitä irti on lähtenyt. Luennot ovat olleet todella mielenkiintoisia ja avartanut silmiäni. Aikataulutin viikkoihin aikaa erikseen kotitehtävien teolle, matematiikan laskemiselle ja maantiedon lukemiselle. Harjoittelu on vallinnut elämääni viimeiset kahdeksan kuukautta todella tiiviisti. Nyt tuntuu enemmän kuin oudolta, kalenteriin on vapautunut rutkasti aikaa ja kesälomatkin täytyy miettiä uudestaan.
Ennakkotehtäviinkin olin enemmän kuin tyytyväinen, tein kuvia hartaasti ja useamman kerran uudelleen, kunnes olin tyytyväinen kaikkiin kolmeen kuvaan. Skannasin kuvat ja palautin tehtävät muutama päivä ennen viimeistä mahdollista palautuspäivää. Viime viikonloppu meni tietinkin spekuloidessa, että miksi työni eivät olleet riittävän hyviä. Eivätkö kaikki rakennusosat olleet tarpeeksi tunnistettavia, eikö pesäni ollut tarpeeksi pesämainen vaiko kenties kuva oli liian läheltä maalattu? Oliko kaikki kolme kuvaa liian samankaltaisia keskenään? Oli syy mikä tahansa, en olisi pystynyt yhtään tämän parempaan!
Mitä tästä eteenpäin?
Vaikka pettymys maistuu vielä karvaana, on pahin harmitus haihtunut. Huomenna olisi minun osalta tämän kevään ainoat pääsykokeet, nimittäin viimeisenä hakukohteena sujautin Metropolian rakennusarkkitehtuurin hakutoiveisiini. Pääsykokeisiin menen rennoin mielin ja toivon tietenkin, että syksyllä voisin kutsua itseäni opiskelijaksi. Vilasin viikonlopun aikana Metropolian arkkareiden kurssitarjontaa ja kieltämättä se vaikutti todella mielenkiintoiselta! Yritän olla lataamatta kuitenkaan liikaa odotuksia ja mennä eteenpäin päivä kerrallaan!
Onnittelut kaikille ennakoista jatkoon päässeille, ootte tehneet jo nyt ison duunin ja saatte olla ylpeitä!
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!