Tämä syksy on ollut minulle hyvin kiireinen. Enkä usko ensi kevään olevan yhtään rauhallisempi. Ilmottauduin uusimaan ylioppilasarvosanoja, olen valmennuskurssilla, käyn töissä ja arkkitehtuurin pääsykokeet odottavat nurkan takana. Lisäksi ihan tavalliseen arjen pyörittämiseen eli ruuan laittoon, pyykkäämiseen ja siivoamiseen kuluu rutkasti aikaa. Väkisin mietin, miten selviän tästä työtaakasta. Tässä postauksessa haluankin kertoa asioista, jotka motivoivat ja auttavat jaksamaan kiireisen arjen keskellä.

Menneisyydestä pitää oppia

Minulla on ollut haasteita mielenterveyden kanssa viime vuosina. Varsinkin viime keväänä olin todella romuna henkilökohtaisen elämän ikävien käänteiden takia. Huono mielenterveys aiheutti epäterveellisiä elämäntapoja, jotka hankaloitti myös arkkitehtuurin pääsykokeissa menestymistä. Olisin halunnut harjoitella kokeisiin enemmän, mutta minun oli pakko myös levätä ja parantua. Silloin päätin asettaa terveyden edelle. Vaikka kokeiden meneminen mönkään harmitti, olen onnellinen, että tajusin antaa aikaa itselle. Tämän ansiosta voin tällä hetkellä paremmin kuin vuosiin. Konkreettisesti käänsin unirytmin enemmän aamu painotteiseksi, aloin käymään kuntosalilla ja avauduin ongelmistani.

Palkinnot

Opiskelun ja kuvaamataidon kehittämisen ohella, on tärkeää olla muutakin tekemistä. Minun aivot kaipaavat säännöllistä tuuletusta. Hyvä salitreeni, kaverit ja maukas ruoka muun muassa antavat hyvän tauon ainaiselle puurtamiselle. Tykkään myös asettaa tavoitteita, joiden suorittamisesta palkitsen itseni. Ennen kuin aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä päätin, että palkitsen itseni pullapitkolla, kun saan tämän valmiiksi. Minua motivoi myös se, että haluan jakaa kivikkoisen matkani kohti yliopistoa, jotta voin auttaa jotkakuta pääsemään helpommalla. Lisäksi vertaistuen antaminen tuntuu palkitsevalta. En ole vielä keksinyt, miten palkitsen itseni, jos pääsen opiskelemaan arkkitehtuuria, mutta joku palkinto on ehdottomasti keksittävä! Se varmasti lisäisi motivaatiota.

Tavoitteet

Minua motivoi ehkä eniten tulevaisuuden haaveet. Tuntuu että olen nyt välitilassa jo toisella välivuodella, enkä enää jaksa tätä. En halua enää tiskata toista vuotta töissä, vaan kaipaan työtä, jossa pääsen toteuttamaan luovuuttani. Vaikka töitä on paljon, tämä kaikki on unelma ammatin arvoista. Toisin kuin edellisillä kerroilla, minulla on paljon sisäistä motivaatiota onnistua ensi vuonna. Uskon vastoinkäymisten ja parempien elämäntapojen olevan syy, miksi olen näin motivoitunut vihdoin toteuttamaan lapsuuden haaveen.