Tässä vielä odotellaan Aallon tuloksia, joten ajattelin jakaa vähän fiiliksiä pääsykokeista. Tänä vuonna ei saanut ottaa valokuvia, joten niitä ei harmillisesti ole.

Ensimmäinen päivä

Ohjelmoin itseäni luovaan moodiin kuuntelemalla alku viikon Rick Rubinin haastatteluita. Rick Rubin on tunnettu musiikkituottaja, jolta on tullut kirja The Creative Act. Siihen hätään en löytänyt kirjaa äänikirjana tai ehtinyt saada paperista versiota, joten tyydyin kuuntelemaan Rubinin haastatteluita Spotifysta. Haastattelut olivat todella mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä luovuuden suhteen, suosittelen!

Voi vitsit kun ensimmäisenä päivänä jännitti. Ennen ensimmäistä tehtävää jännitti ihan mielettömästi. Ensimmäinen tehtävä oli maalaustehtävä. Piti maalata kvartetti. Onnekseni minulla oli koko matkan Aaltoon soinut päässä Stevie Wonderin Superstitious (vaikka kuuntelin haastattelua enkä musiikkia). Tämä tehtävä tuntui ideoinnin osalta helpolta, sillä mielessäni oli valmiiksi musiikin tyylisuunta ja tunnelma. Toki maalaustekniikkani ei ole joukon parhain, mutta keskityin tunnelmaan ja ilmaisuvoimaan. Silti minulla ei ollut hajuakaan miten meni.

Iltapäivällä jännitys oli hieman helpottanut, mutta ei täysin, sillä ensimmäisen päivän jälkeen karsittaisiin osa pois. Iltapäivän tehtävänä oli suunnitella ja piirtää aikakone. Pää löi niin tyhjää. Tein miellekarttaa ja mietin, mitä eri tapoja olisi käyttää aikakonetta. Keksin vain simppelin muodon, jonka toimintoja esittelin muutamalla eri kuvalla. En ollut työhön yhtään tyytyväinen ja oli pettynyt itseeni ja siihen, etten keksinyt mitään hienompaa. Samalla kun palautin oman työni ja näin ohittaessani muiden töitä, olin varma etten pääse jatkoon. Olin niin maani myynyt. En pystynyt kotona odottamaan sisällä, vaan menin kuopuksen kanssa leikkipuistoon leikkimään. Alkuillasta tuli kuitenkin kutsu jatkoon. Olin kyllä niin helpottunut, että muutama kyynel vierähti myös poskelle 😀

Toinen päivä

Toisena päivänä enää ei jännittänyt niin paljon, sillä karsinta oli jo tehty. Aamulla aloitettiin rakentamalla torni. Materiaaleina meillä oli paksua kartonkia ja puutikkuja. Tämä tehtävä tuntui mukavalle. Tuli vähän kiire, mutta tornista jäi ihan hyvä fiilis. Tuntui, ettei se varmasti paras ollut, mutta ei huonoinkaan.

Iltapäivällä meidän piti suunnitella ja tehdä lelu. Materiaaleina olivat 6 pilliä, viisi puutikkua ja puolikas paketti das-massaa. Tämä tehtävä meni ihan makkaroiksi. En osannut käsitellä das-massaa tarpeeksi hyvin (se kuivuu ja halkeilee helpommin kuin savi), joten Lelu meni vallan penkin alle. Minusta tuntui, että idea toimi, mutta toteutus olikin sitten jotain muuta.

Kolmas päivä

Kolmas päivä alkoi puurimoilla ja eri paksuisilla pahveilla. Meidän piti tehdä soitin. Aamulla ennen kokeen alkua olin luukuttanut monta kertaa R.L. Burnsiden It’s bad you know– kappaletta (onneksi), jossa guiro on vahvassa roolissa läpi kappaleen. Lähdin miettimään, miten voisin tehdä guirosta jotain uutta. Kun soittimeni oli valmis, älysin että se muistuttaa suurehkoa nyrkkirautaa. En ehkä ollut täysin tyytyväinen lopulliseen muotoon tai väreihin, mutta aikaa ei kuitenkaan ollut. Ihan ok siitä tuli ja ääntä siitä ainakin lähti kunnolla.

Iltapäivällä meillä oli luvassa haastattelut. Jokaisella oli viisi minuuttia aikaa. Kauhistuin niin vähäisestä ajasta. Tässä kohtaa minuun iski paniikki. Taannuin jonnekin todella vanhoihin ajatusmalleihin ja tunnelmiin. Harmikseni en tässä kohtaa älynnyt vetäytyä yksikseni jonnekin. Siinä kohtaa tein suuren virheen. Heilahdin täysin pois omasta keskustasta enkä ottanut omaa rauhaa siihen palaamiseen. Joten haastatteluun mennessäni olin kauhusta kankea ja oma verkkainen ja pohtiva ajatus- ja puhetyylini otti vallan. Viisi minuuttia meni niin nopeasti. Kaikki neljä haastattelijaa olivat todella mukavia ja leppoisia, mutta oma fiilis oli haastattelun jälkeen ihan surkea. Sain pidätellä itkua haastattelun jälkeen, kun olin niin pettynyt itseeni ja siihen minkälainen perusluonteeltani olen; hitaasti lämpiävä ja sanojaan tarkkaan harkitseva.Olin valmistautunut haastatteluun jo etukäteen ja miettinyt mitä vastaan tiettyihin kysymyksiin. Huvittavinta oli kuitenkin se, että jokaiselta kysyttiin vähän eri kysymyksiä. Olisin voinut kuolla haastattelun jälkeen!

Yleiset fiilikset

Pääsykokeiden loputtua olin niin maani myynyt ja pettynyt. Pään sisällä oli jäänyt levy päälle, joka sanoi ”sä mokasit kaiken! Kaikki mitä teit oli ihan täyttä kuraa” Kaiken kaikkiaan juurikin tämä tunteiden intensiteetti yllätti. Olin valmistautunut ja harjoitellut. Pääsykokeita on kuitenkin monen monta takana muilta aloilta. Tunnelataus oli kuitenkin jotain ihan omaansa.

Päivien kuluessa analysoin jokaista tehtävää erikseen. Ja paloittelemalla kokemuksen osiin, voin sanoa, että ihan hyvin pääsykokeet kaiken kaikkiaan menivät. En ollut tyytyväinen leluun, aikakoneeseen enkä haastatteluun, mutta eivät nekään ehkä ihan niin huonosti menneet, kuin miltä aluksi tuntui. Tehollakin on ollut monta työtä, jonka palauttaminen on nolottanut ja silti niistä on tullut ihan kelpo arvosana.

Ensi viikolla tulee tulokset ja niitä odotan jännittyneenä. Toivon todella sydämeni pohjasta ja sieluni syövereistä, että oma tekemiseni oli tarpeeksi hyvää. Juhannuksena näin itseasiassa kaksi unta Aallon tuloksista. Ensimmäisessä unessa pääsin sisään parhain pistein. Toisessa unessa pääsin sisään huonoimmilla pisteillä 😀 Joten toivotaan, että unet olivat etiäinen tulevasta.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut