Hei kiva kun tulit lukemaan uusinta postaustani! Haen nyt toista kertaa arkkitehtuuria opiskelemaan ja tässä postauksessa aion kertoa, miten muuten treenaamistaktiikkaani ensimmäiseen hakukertaani verrattuna. Sitä ennen kuitenkin haluaisin vinkata teille uusista huipuista Tehon bloggaaja-kollegoista. Jos ette ole vielä tutustuneet heihin, pääsette blogeihin tästä: Hanna – treenaa sisustusarkkitehtuurin ja graafisen suunnittelun pääsykokeita varten Ruut – tähtää arkkitehdiksi Iida – hakee visuaalisen viestinnän muotoilun opintoihin
Miksi muutos?
Olen luonteeltani sellainen, että tykkään kehittää itseäni ja osaamistani jatkuvasti. Nyt kun en päässyt ensiyrittämällä sisään, onkin ollut tärkeä paikka pohtimiselle ja itseasiassa aika syvälle omalle analysoinnille, mikä meni mönkään ja miten voisin kehittyä siten, että ensi kesänä saisin kävellä yliopistolle tutkinto-opiskelijana sisälle. Kun pääsykoetulokset tulivat, pettymys oli massiivinen ja sen intensiteetti ylitti ennakko-odotukseni. Pian ymmärsin, että noin voimakas pettymys ja suru oli itseasiassa huikean hyvä juttu – olin oikealla polulla ja nyt jos joskus ei ole aika antaa periksi.
Koska pääsykoesuoritukseni ei riittänyt sisään pääsyyn ja haluan saavuttaa unelmani, muutan hieman pääsykokeisiin valmistautumistani.
Puuarkkitehtuuri ja sen mahdollisuudet on lähellä sydäntäni.
1. Nopeutta piirtämiseen Teholla
Vaikka moni asia tekemisessäni ja aikatauluttamisessa muuttuukin, alusta asti on ollut itsestään selvää, että pysyisin Teho-Opistolla treenaamassa. Ihana saada jatkaa myös tätä bloggaamista! Toivoisin kovasti, että tämä tarinani voisi kannustaa muitakin yrittämään uudelleen ja uskomaan onnistumiseen.
Itse pääsykokeessa suurin kompastuskiveni olivat tunnin tehtävät. Täytyy siis treenata nopeammin piirtämistä sekä yksinkertaistamista. Viime lukuvuonna Tehon viikottaisiin kurssitehtäviin hain inspiraatiota mm. Pinterestistä ja tarkistin useaan otteeseen piirtäessä, miltä esimerkiksi joku tietty pinta näyttää, jotta osaisin piirtää sen oikein. Nyt ajattelin muuttaa taktiikkaa siten, että teen viikkotehtävät sillä meiningillä kuin olisin pääsykokeessa. Laitan siis kellon tikittämään ja varaan tehtävän tekemiselle aina häiriöttömän ajan. En katso mistään mallia vaan yritän selvitä omillani. Luulen, että tämä kehittää itseäni nyt kaikista parhaiten pääsykoetta silmällä pitäen.
2. Avoin yliopisto
Kun sain tietää, että jäin varasijoille, suurin murheeni oli tunne paikoilleen jäämisestä. Ajatus samanlaisesta vuodesta suorastaan kauhistutti. Onneksi asiat lähtivät loksahtelemaan paikoilleen ja löysin arkkitehtuurin perus- ja aineopintoja Avoimen yliopiston puolelta. Minulla on sekä syksyllä että keväällä plastisen sommittelun kurssit, missä keskitytään muotoihin ja materiaaleihin. Lisäksi opiskelen arkkitehtuurin historiaa. Yhdellä historian kursseista saan tehdä oppimispäiväkirjan, johon sisältyy paljon vanhojen rakennusten ja yksityiskohtien piirtämistä. Pääsen kurkistamaan myös rakennesuunnittelun maailmaan ja treenailemaan Photoshop-taitojani. Näistä kursseista tulee olemaan varmasti iso hyöty Teho-Opiston Maxi -kurssin rinnalla. Parasta on tunne siitä, että kehitystä tulee väistämättä tapahtumaan ja työkalut ovat nyt entistä moninaisemmat. Kiinnostaisiko teitä tietää lisää Avoimen yliopiston kursseista? Pohdin josko kirjoittaisin siitä joskus enemmän?
Arkkitehtuurin diplomitöiden esittelyjä yliopistolla.
3. Pitkän matikan kirjoittaminen
Olen pohtinut, riittäisivätköhän rahkeeni pitkän matematiikan kertaamiseen ja sen kirjoittamiseen ensi keväänä. Jos saisin tehtyä kokeen vähintään arvosanalla C, ei tarvitsisi jännittää pääsykokeissa matikkaosuutta vaan voisi keskittyä täysillä kahteen luovan osuuden päivään. Nyt oma fiilis tästä on se, että voisin yrittää joululoman aikana kertailla ja käydä sitten maaliskuussa kokeessa. Eihän siinä ole mitään menetettävää, päinvastoin. Jos en onnistuisi kokeessa, sitten suorittaisin matikan kokeen jälleen pääsykokeessa.
4. Inspiroituminen ja innostuminen
Nyt on entistä tärkeämpää löytää inspiroivia arkkitehtonisia kohteita sekä tarinoita. Ne pitävät motivaation korkealla. Olin ajatellut alunperin tehdä listan kohteista, joissa haluaisin vierailla ympäri Suomea. Nyt Avoimen yliopiston kursseilla olen huomannut, että ihan niin systemaattinen tekeminen ei ole tarpeen, sillä kaikki professorit ovat todella motivoituneita ja korkeatasoinen opetus innostaa todenteolla. Asumme nyt uudessa kaupungissa ja tähän alueeseen tutustuminen on myös itsessään jo todella mielenkiintoista. Täällä rakennetaan todella paljon uutta! Onkin ollut hauska käydä opiskelijakaverin kanssa lenkeillä eri alueilla, arvioida niiden suunnittelua ja katsella rakennuksia.
LUO Arkkitehtien suunnittelema Marskinpuisto on muotokieleltään kaunein uusi 12-kerroksinen kerrostalo Suomessa, jonka olen lähivuosina nähnyt.
Miten kaikki onnistuu?
Isoin haasteeni tulee olemaan ajankäyttö. Minulla on yliopistolla luentoja yhteensä neljän päivän verran. Kaksi puolikasta päivää on “tyhjää” eli minulla on n.7-8 tuntia viikossa aikaa tehdä yliopistokurssien tehtäviä, suorittaa Tehon viikkotehtävä ja päivitellä teille kuulumisia tänne blogin puolelle. Ai niin ja treenata sitä matikkaa myös! Keväällä lisämausteen soppaan tuovat ennakkotehtävien taiteilu. Olen rustaillut kaiken kalenteriin ja tiedän, että todella tiukkaa tulee tekemään. Yritän joka ilta käyttää 1,5-2 tuntia tehtävien tekemiseen lasten nukahdettua. Lisäksi täytyy sopia puolison kanssa kokonaisia päiviä viikonlopuilta, jolloin hänellä olisi täysi vastuu lapsista, jotta saisin kaikki tehtävät tehdyksi.
Motivaatio on korkealla ja Teho + Avoin yliopisto -kombo vaikuttaa hyvältä, joten uskon, että siksi tämä korttitalo tulee jotenkin pysymään pystyssä. Kevään aikataulu tulee olemaan hieman väljempi Avoimen yliopiston kurssien suhteen, joten aion keskittää keväälle intensiivisemmän piirtämisen harjoittelun. Nyt tavoitteenani on kuitenkin tehdä Tehon viikkotehtäviä tasaisesti, jotta piirustusrutiini pysyisi yllä.
Tsemppiä kaikille muillekin treenaamisen aikatauluttamiseen! <3: Iina C.
Viime syksynä kun aloitin ensimmäistä kertaa arkkitehtuurin pääsykokeisiin harjoittelun Teholla, päätin panostaa välineisiin. Teho-Opistolla on yhteistyösopimus taidetarvikeliike Temperan kanssa ja me kurssilaiset saamme sieltä tuntuvaa alennusta meitä varten räätälöidyistä seteistä. Valittavana on erilaajuisia paketteja, joilla pääsee hyvin treenamisessa alkuun.
Tässä itselle tärkeimmät välineet: lehtiöt, puuvärit, akvarellit, Micronit ja Copic-tussit.
Itse ajattelin niin, että hyvät välineet eivät ole satsaus pelkästään edessä häämöttäviin pääsykokeisiin vaan myös itse opintoihin. Mutta mitä välineitä sitten oikein kurssilla, pääsykokeissa ja opiskelujen alussa oikein tarvitsee? Ajattelin, että voisin näyttää teille tässä postauksessa listat kaikista näistä. Toivottavasti niistä on apua kun pohdit, mihin välineisiin kannattaa panostaa ja mistä ehkä hieman pihistää. Huom: tarvikelistaukset vaihtelevat hieman vuosittain, joten nämä eivät ole nyt ehdottomia listauksia vaan suuntaa-antavia.
Välineet Tehon kurssille
6b-2h lyijykynät + kumi
A3 piirustuslehtiö valkoinen (lehtiö, joka sopii useammalle tekniikalle on hyvä) + mustia A3 arkkeja
eri sävyisiä harmaita tusseja (esim. Copic)
ohuita tusseja (esim. Micron)
akvarellivärit ja eri paksuisia pensseleitä
peite- tai akryylivärit
viivotin
sakset
lisäksi kurssin aikana ilmoitettavia materiaaleja kuten savea/muovailuvahaa/plastoliinia/askartelumassaa, puutikkuja, rautalankaa, pihdit, askartelualusta, askarteluveitsi, askarteluliima
huom: kaikki teholaiset saavat ennen kurssin alkua yksityiskohtaisen listan välineistä, yllä oleva on vain yleisellä tasolla
Välineet pääsykokeisiin (tältä näytti arkkitehtuurin 2021 pääsykokeiden tarvikelista)
• eri vahvuisia lyijykyniä, pyyhekumi, teroitin, erilaisia viivoittimia • puuvärikynät ja/tai akvarellipuuvärit • ohuita ja paksuja mustia ja/tai harmaita huopakyniä • vesiliukoiset värit, siveltimiä, vesikuppi • A3-kokoinen (297 x 420 mm) piirustuslehtiö (valkoinen), suositellaan vähintään 160 gr. • n. A3-kokoinen (297 x 420 mm) akvarellipaperilehtiö (valkoinen), 160 – 300 gr. • A3-kokoisia (297 x 420 mm) mustia piirustusarkkeja (noin 10 arkkia), suositellaan vähintään 160 gr. • yleissakset, nitoja ja niittejä • läpinäkyvää teippiä sekä maalarinteippiä • nopeasti kuivuvaa yleisliimaa – pikaliiman ja kuumaliiman käyttö on kielletty Halutessasi voi ottaa mukaan piirustus-/maalausalustan (n. A2-kokoinen)
Välineet kun yliopisto-opinnot alkavat (tältä näytti lista Oulun yliopistossa nyt syksyllä 2021 – huom: kaupunkikohtaisia eroja saattaa esiintyä)
skissi-paperirulla
skaalatikku (1:100, 1:25, 1:50)
lyijykyniä (eri kovuuksia)
kolmioviivain (iso)
kynäkumi
pyyhekumi
maalarinteippi (mielellään ohut)
kuitukärkikyniä = ohuita tusseja (esim. Micron)
pari paksumpaa mustaa tussia
lyijytäytekynät (0,5 mm ja 0,3 mm)
luonnoslehtiö (vähintään A4)
läpinäkyvä viivain
metallinen viivain (iso)
leikkuualusta
mattoveitsi tai muu vastaava
harppi
sakset
askarteluliima
Näitä tarvitaan mutta harvemmin:
raapelevy
värikynät
eri värisiä tusseja
peite- tai akvarellivärit
fiksatiivi
ympyräviivain
Niin kuin huomaat, listat ovat hyvin pitkälle yhteneväiset. Eli ne välineet, mitä hankit nyt, niitä tarvitaan myös sitten itse opinnoissa yliopistolla. Vuoden aikana itse panostin eniten niihin välineisiin, jotka tuntuivat tekniikoina itsellä vahvimmilta. Pääsykokeissa oli kiva tunne kun näitä välineitä oli mukana vähän laajemmin.
Teho-Opiston opettajat opastavat meitä kaikkia kurssilaisia laadukkaiden välineiden valinnoissa. Lisäksi hyviä yksityiskohtaisempia välinevinkkejä löytyy Tehon blogista:
Tämän blogikirjoituksen kirjoittamista olen odottanut jo lähes vuoden. Haaveillut siitä, että voisin kirjoittaa vuoden pituisesta kasvutarinasta Tehon huippuvalmennuksessa, mikä jatkuisi yliopistossa arkkitehtuurin opintojen parissa. Viime kesänä päätin, että panostan pääsykokeisiin harjoitteluun täysillä. Tätäkin tärkeämpi ratkaisu oli tietoisesti uskoa tekemiseeni ja siihen mahdollisuuteen, että tutkinto-opiskelijan paikka voisi avautua. Päämäärätietoisesti nimesin tämän blogin: Arkkitehdiksi – unelma joka on tehty saavutettavaksi. Omalle Intagram-tililleni annoin nimen ArchStudent2021. Alussa uskominen opiskelupaikan saamiseen oli päätös, mutta Tehon etä-maxi-kurssin edetessä aloin aidosti uskaltaa uskoa unelman toteutumisen mahdollisuuteen. Toisinaan epäonnistuin viikkotehtävissä, useinmiten kuitenkin saamani palaute oli positiivista. Laskeskelin keväällä, että vaikken pystyisi tekemään jännittyneenä pääsykokeissa tehtäviä ihan omalla tasollani, se saattaisi silti riittää sisäänpääsyyn.
Pääsykokeissa menin lukkoon ensimmäisessä tehtävässä. Luokasta puuttui kello ja saimme tietää ajan vartin välein taululle. Kokeessa ajanhallinnalla on oleellinen rooli onnistumisessa. Nyt iso osa keskittymisestä meni sen jännittämiseen, onkohan kohta jo seuraava vartti kulunut. Luokkaan tuli vettäkin maalaamista varten vasta n. klo 9.25. Lisäksi en tiennyt, mitä avant garde arkkitehtuurissa tarkoittaa. Ensimmäisen tehtävän jälkeen muistutin itseäni, että kokeessa ei tarvitse onnistua täydellisesti ja pystyin kasaamaan itseni. Tehtävät, joissa oli enemmän aikaa, menivät suht hyvin, mutta tunnin tehtävissä räpiköin urakalla. Tämä näkyi myös pisteissä, jotka myöhemmin sain hakutoimistosta sinne sähköpostia kirjoittamalla.
Olimme palaamassa perheen kanssa Ahvenanmaalta aurinkoisena heinäkuisena päivänä kun yhteishaun tulokset saapuivat. Laiva lipui eteenpäin, kirjauduin Opintopolkuun ja scrollasin alas pääsykoepisteeni nähdäkseni. Tajusin yli sadan pisteen yli kavunneista pisteistäni, että ne eivät välttämättä riittäisi tutkinto-opiskelijan paikkaan. Scrollasin ylöspäin ja tuijotin tulosta: olin jäänyt varasijoille. Laivan puksuttaessa systemaattisesti eteenpäin, minusta tuntui, että vajoaisin. Tuli todella tyhjä olo. En jaksanut poistua hytistä kuin vasta maihin saapuessamme – onneksi mieheni leikitti lapsia.
Olimme tehneet kaikki suunnitelmat valmiiksi. Olin hakenut päivähoitopaikkoja lapsillemme varmuuden vuoksi sekä Tampereelta että Oulusta. Tiesin hyvin Oikotien asuntotilanteen molemmista kaupungeista. Olin niin valmis laittamaan tuulemaan. Totesin kotona miehelleni, että nyt meidän arki jatkuisikin varmaan samanlaisena kuin tähänkin asti.
Mietin pitkään, pitäisikö minun tehdä valitus kellon puuttumisesta ja sen ilmiselvästä vaikutuksesta kahden ensimmäisen tehtävän suorittamiseen (kolmannesta tehtävästä alkaen meillä oli onneksi kello seinällä). Ajattelin, että valitus ei välttämättä auttaisi, sillä olihan luokassa yli 30 hakijaa ja varmasti osa heistä sai opiskelupaikan kello- ja vesiepisodeista huolimatta. Tottakai tässä pitäisi olla tasapuolinen kaikille. Päädyin siihen, etten valita mutta aion vielä ystävällisesti kirjoittaa asiasta Aalto Yliopistoon ja pyytää varmistamaan jatkossa, että joka luokasta löytyisi kello ja vettä.
Mitä seuraavaksi?
Jopa omaksi yllätyksekseni se, etten saanut opiskelupaikkaa, jonka eteen olin tehnyt niin paljon töitä ja koko perhe oli sitoutettu prosessiin, tuntui superpahalta. Suru oli ylitsevuotavaa ja tietoisuus siitä, ettei mikään nyt muuttuisikaan, ahdisti. Olin todella alakuloinen muutaman päivän ajan. Kaiken keskellä kaunein asia mitä tapahtui oli yksi aamuinen hetki kun 4-vuotias tyttäreni tuli luokseni, ojensi minulle kortin ja pienen kirjekuoren kietoen kätensä ympärilleni. Kirjekuoressa oli hänen itse tekemänsä puinen rannekoru sekä teippirulla. Kortti oli mitä kaunein ja sen takana luki kuulemma: “Minä rakastan sinua.” Aloin taas itkeä kun näin kortin etupuolen tekstin. Ihmettelin, mistä ihmeestä pieni oli sen ihan itse löytänyt… olin ostanut sen vuosia vuosia sitten varastoon enkä nähnyt sitä sen koommin. Miten lohduttavalta tämä teksti tuntuikaan! Lisäksi tyttäreni sanoi: “Äiti kyllä sinä varmasti vielä joskus pääset opiskelemaan. Nyt voit leikkiä minun kanssa.” En varmasti ikinä unohda tätä pientä, merkityksellistä hetkeä.
Tämän kortin aion kehystää kauniisti ja laittaa sellaiseen paikkaan, missä näen sen päivittäin.
Voimakas suru ja pettymys auttoi kuitenkin ymmärtämään, miten paljon olin toivonut arkkitehtuurin opiskelupaikkaa ja miten tärkeä asia minulle oli. Tajusin, että pahinta, mitä voisin tehdä, olisi luopua haaveesta.
Ulkomailleko?
Aiemmin keväällä olin selvitellyt ulkomaisiin yliopistoihin hakemista. En ole löytänyt EU-alueelta kuin muutaman yliopiston, missä voisi opiskella arkkitehtuurin kandidaatiksi englanniksi. Englanninkielisiä maisteriohjelmia löytyy puolestaan hyvin eri maista. Unkarissa sijaitsevassa Pecs:n yliopistossa voi opiskella sekä kandidaatiksi että maisteriksi Englanniksi. Hakuvaiheessa vaaditaan portfolio, englanninkielen taito mitataan haastattelussa ja opintomenestyksestä saa pisteitä suoritettujen lukiokurssien perusteella. Laskeskelin, että minulla saattaisi olla hyvät mahdollisuudet päästä sisään. Mietin, olisiko hyvä idea pyrkiä starttaamaan arkkitehtuurin opinnot ja hakea opiskelemaan vuoden parin päästä loput opinnoista Suomeen. Hakuaikaa oli jäljellä vajaa viikko ja pohdin, kasaisinko portfolion kasaan Teholla tekemistäni parhaista tehtävistä. Ennen päätöksen tekemistä, kaivoin kuitenkin esiin arkkitehtuurin opintosuunnitelman kurssikuvauksineen ja selvittelin, löytyisikö lapsillemme kansainvälistä päivähoitopaikkaa kaupungista. Opintosuunnitelmasta selvisi, että Pecs:n yliopistossa opiskellaan ensimmäisen vuoden aikana paljon matematiikkaa ja rakennusfysiikkaa. Opintojen painotus on hyvin erilainen kuin meillä Suomessa. Kuvittelin uudenlaista arkea Pecs:ssä. Minä painisin matemaattissävytteisten opintojen kanssa, tytöillä olisi iso elämänmuutos vieraassa maassa ja korona- ja työtilanteen salliessa mieheni joutuisi matkustelemaan meidän luoksemme. Minua houkutti ajatus sen testaamisesta, voisinko päästä sisään, mutta muu kokonaisuus alkoi näyttää sen verran hurjalta, että päätimme yhdessä, että ei edistetä tätä Pecs-polkua.
Samalla selvittelin, olisiko mitenkään mahdollista tehdä joitain aine- ja perusopintoihin kuuluvia kursseja Avoimen yliopiston kautta. Asumme pk-seudulla ja ensin tutkin Aalto Yliopiston tarjontaa. He tarjoavat kolme arkkitehtuurin kurssia. Tampere ei yhtään (rakennusarkkitehtuurista löytyy useampia). Oulun Avoimesta Yliopistosta löytyy yhdeksän kurssia (joista selvisi, että yksi kurssi ei sovellu ennen kandidaatin tutkinnon suorittamista). Ryhdyin heti etsimään lisää tietoa Oulun Avoimen tarjoamista opinnoista. Kahdeksan kurssia oli suoraan arkkitehtuurin aine- ja perusopinnoista; arkkitehtuurin historiaa, plastista muotoilua, Indesignia, Photoshoppia jne. Pystyisin hakemaan näille kursseille hyväksilukuja sitten kun toivottavasti saisin ensi vuonna tutkinto-opiskelijan paikan.
Uudelleen hakeminen mahdollista?
Viime vuonna tilanteemme oli sellainen, että näytti siltä, ettei meillä ole yksinkertaisesti taloudellisesti varaa siihen, että hakisin vielä uudestaan arkkitehtuuria opiskelemaan. Paine sisäänpääsystä oli siis monin tavoin suuri. Nyt meillä on paljon aihetta kiitollisuuteen, sillä mieheni työtilanne on muuttunut yllättäen siten, että se mahdollistaa myös oman unelmani tavoittelun perheemme menemättä konkurssiin. Kaiken lisäksi minulle selvisi iloinen seikka: aikuiskoulutustukea voi hakea myös Avoimen yliopiston kautta suoritettaviin opintoihin. Hakemus on lähdössä vetämään tuota pikaa Työllisyysrahostoon – voin täälläkin sitten kertoa, menikö hakemus läpi.
Viimeisen kolmen viikon aikana onkin tapahtunut paljon. Minulla oli Oulun Avoimen Yliopiston suhteen tärkeitä kysymyksiä, kuten miten varmaa on, että mahdun mukaan kursseille yms. Heinäkuussa koko yliopiston henkilökunta oli ansaitulla kesälomillaan. Sieltä kuitenkin löytyi yksi henkilö, joka katsoi ko.kurssit viime vuodelta ja ne eivät olleet täysiä. Tietenkään sitä ei voinut luvata, että mahtuisin tänä vuonna kursseille mukaan, mutta todennäköisyys sille oli hyvä. Niinpä otin suuren hypyn kohti tuntematonta, hankimme kakkoskodin Oulusta ja menimme tutustumaan tyttöjen päiväkotiin siellä. Viime viikolla teimme sopimukset Oulun kodista ja ensi viikolla muutan sinne yhdessä pienten kanssa. Mieheni tulee aina tilanteen salliessa Ouluun tekemään etätöitä. Tänään klo 9 avautui hakeminen Avoimen kursseille ja olin tikkana naputtelemassa ilmoittautumiseni. Samaan aikaan kuulin, miten taustalla tyttömme intoa puhkuen pakkailivat tavaroitaan Oulua varten.
Tuloksia odotellessa kun puntaroin vaihtoehtoa, mitä jos en pääsisikään opiskelemaan, itsestään selväksi ajatukseksi nousi se, että en haluaisi treenata yksin ensi vuoden pääsykokeita varten. Teho-Opistolla on ihanan positiivinen ilmapiiri ja pidän kovasti siitä, että kurssilla on erilaisia opettajia. Yrityksen perustajan Sinin tuki tässä vuoden kuluessa on ollut arvokas. Joka viikkoiset kotitehtävät kritiikkeineen vievät omaa tekemistä eteenpäin. Tulen siis jatkamaan ilman muuta Teholla ja miten huippua onkaan, että Teholla voi osallistua joko etäkurssille tai live-etäopetukseen! Molemmat vaihtoehdot sopivat hyvin jos asuu kaukana Helsingistä, kuten me ensi viikosta lähtien. Haluaisin kiittää kaikkia Tehon opettajia hyvästä työstä ja onnitella ihan jokaista, jolle tänä vuonna unelmien opiskelupaikka avautui. Ja me muut: jatketaan rohkeasti tiellä unelmiemme saavuttamiseksi, eikö vaan?
Muistetaan me kaikki tämä viesti. Me voidaan saada paljon kaunista aikaiseksi kun vaan ollaan sinnikkäitä. Parhaimpien juttujen eteen kannattaa nähdä kovasti vaivaa.
Seuraavassa postauksessani voisin jakaa teille mietteitäni siitä, mitä aion tehdä eri tavalla tällä toisella kertaa hakiessa.
Ajattelin, että teitä saattaisi kiinnostaa, millainen arkkitehtuurin pääsykoe oli tänä vuonna. Samalla voisin kertoa omia fiiliksiäni tehtävistä sekä siitä, millainen pääsykoekokemus oli.
Osallistuin kokeeseen Otaniemessä. Maanantai 7.6. oli aurinkoinen ja oli hauska kokoontua yhdessä muiden hakijoiden kanssa nurmikentälle. Toivottelin vielä onnea toiselle teholaiselle Instan kautta ja oli hauskaa kun hän vastasi kirjoittaen tuntomerkkinsä. Siinä sitten tavattiin nurmella ensikertaa ja odoteltiin jännittyneinä kokeen alkua.
Ennen yhdeksää pääsin suureen luokkatilaan yhdessä 24 muun hakijan kanssa. Se oli selkeästi muotiopiskelijoiden käytössä. Jokaisella oli iso pöytä, johon mahtui helposti levittämään tarvikkeet. Silmäni hakivat vesipistettä, mutta sellaista ei ollut. Huomasin myös, ettei luokassa ollut esillä kelloa. Kaikki kellot oli kielletty tarvikelistassa. Kysyimme kellosta ennen kokeen alkua ja yksi valvojista kertoi, että heidän yllätyksekseen luokassa ei ole kelloa ja että he kirjoittavat vartin välein kellonajan taululle. Koe jännitti jo itsessään paljon ja tuntui epäreilulta, ettei luokassamme ollut kelloa. On ihan eri asia nähdä kello koko ajan ja aikatauluttaa tekemistään sen mukaan kuin saada aika tietoon viidentoista minuutin välein. Huokaisin syvään ja yritin keskittyä tekemään parhaani tehtävässä.
TEHTÄVÄ 1: Malevitsin rakennus
Ennen joulua meillä oli Teho-Opistolla pääsykoesimulaatio ja siinä oli tehtävä, jossa piti kuvitella itsensä keskelle abstraktia maalausta. Tämä ensimmäinen pääsykoetehtävä muistutti hieman tuota tehtävää, joten oli helppo ryhtyä tekemään sitä. Ajattelin, että kahden tunnin tehtävässä minun kannattaisi maalata, sillä ehkä siten saisin parhaimman näköistä tulosta aikaan. Noin 9.30 luokkaamme saapui vettäkin maalaamista varten.
Mietin kovasti, miltä avantgarde arkkitehtuurissa näyttää. Mieleeni tulvi vain avantgardistisia asuja, jotka ovat vallan runsaita ja näyttäviä. Tein siis rakennuksiin kaaria yms. mutten ollut yhtään varma, oliko tyyli nyt oikea vai ei. Lopputulos ei ollut vahvinta minua, mutta muistutin itseäni siitä, että vaikka mokaisin kokonaisen tehtävän kokeessa, peli ei silti olisi menetetty jos vain onnistuisin muissa tehtävissä hyvin.
Kokoonnuimme kahden teholaisen kanssa nurmikolle tehtävän jälkeen ja googlettelin, mitä avantgarde on arkkitehtuurissa. Harmitti kovasti, sillä oma tyylini ei ollut nyt spot on… eniten ärsytti se, että lomittaisten geometristen laatikkorakennusten piirtäminen olisi ollut minulla hyvin hallussa. No, päätin onnistua paremmin tehtävässä 2. Ensimmäinen tehtävä oli siitä kiva, että sen sai toteuttaa joko piirtäen tai maalaten.
TEHTÄVÄ 2: Eräänä kauniina päivänä…
Toisen tehtävän tekeminen oli henkisesti helpompi aloittaa, sillä aikaa oli kolme tuntia ja pahin jännitys oli ehtinyt poistua ensimmäisen tehtävän myötä. Päätin tehdä tämän työn kylmänsävyisillä harmailla tusseilla. Treenasin juuri pari viikkoa sitten läpi viime vuoden pääsykoetehtävän, missä piti kuvata viiden kuvan sarjalla reitti kahvilaan. Tämä tehtävä muistutti sitä kovasti, joten tehtävää oli rento tehdä. Viime vuoden pääsykoetehtävää tehdessä opettelin myös tällaisen tehtävän ajankäyttöä. Hieman tuppasi silti aika loppumaan kesken, mutta piirsin hullun lailla viimeiset viisitoista minuuttia, jotta kuviin sai vielä varjoja ja valkoisia alueita ei jäänyt. C-kuva jäi hitusen verran tyhjännäköiseksi… nyt näin jälkikäteen ajatellessa, olisin voinut piirtää kuvaan vaikka nopeasti rakennusnosturin, joka olisi kertonut siitä, että kylä on vielä rakenteilla. Jälkiviisaus on paras viivaus, heh. Mutta kaiken kaikkiaan uskon, että tästä tehtävästä tulee ihan kelpopisteet.
Tehtävätyyppinä tämä testaa hyvin ajankäytönhallinnan lisäksi, onko perspektiivit hallussa.
TEHTÄVÄ 3: Väännä rautalangasta
Tunnin tehtävät jännittivät etukäteen kaikista eniten. Oli selvää, että idea pitäisi keksiä ensimmäisen viiden minuutin sisällä ja sitten vaan alkaa toteuttaa sitä. Ennen kokeen alkua yksi valvojistamme sanoi, ettei tämä ole haudanvakavaa ja me kaikki ollaan taitavia kun olemme täällä. Minusta oli superia, että hän piti tällaisen lyhyen kannustuspuheen. Ja parhautta oli myös, että nyt luokkaamme oli saatu vihdoin seinäkello! Tunnin tehtävä ilman kelloa olisi ollut itselle täyttä tuskaa, joten onneksi kävi näin.
Tehtävää lukiessa minua hymyilytti, sillä olin päätellyt, että rautalankapienoismallin tekemistä ei tulisi kokeeseen, sillä tarvikelistalla ei ollut pihtejä. Mutta nyt rautalankatehtävä tehtiinkin piirtäen!
Tässä tehtävässä sudenkuoppa on varmasti monilla se, miten saada tilallinen syvyysvaikutelma esineeseen. Päädyin tekemään abstraktin rautalankaveistoksen, joka seisoi puolipallon päällä. Kuvasin surraustekniikalla tehdyt rautalangan päät kauemmas, jotta syvyysvaikutelmaa syntyisi. Omasta mielestäni työ ei ole täydellinen, mutta ei ihan surkeakaan. Siinä on selkeä ajatus ja paperi on käytetty hyvin.
TEHTÄVÄ 4: Vermeerin huone
Oooops! Jos joku ei ollut vielä kunnolla herännyt tiistaiaamun valjetessa ja tunnin tehtävän koittaessa, tehtävän luettuaan oli kyllä varmasti valveilla kuin tikka! Tunnin tehtäväksi mielestäni suht’ vaativa tehtävä oli kyseessä. Maalasin valkoiselle paperille ja aikaa oli todella niukasti. Kuvittelin, että maalari oli huoneen nurkassa – näin sain vaihdettua vähän perspektiiviä ja tein myös poistuman huoneesta. Itse maalaus jäi kuitenkin varsin suttuiseksi. Tästä tehtävästä ei ole luvassa huippupisteitä minulle, mutta tuskinpa ihan nolliakaan kuitenkaan.
Tehtävä olisi ollut fiksua toteuttaa mustalle paperille puuväreillä. Miksi en keksinyt sitä kokeessa!?
TEHTÄVÄ 5: Väritehtaan logotorni
Jee, sieltä se tuli: rakentelutehtävä! Viime vuonna pääsykokeissa ei ollut rakentelutehtävää. Olin toivonut, että tänä vuonna tulisi, sillä rakentelu katkaisisi mukavasti piirtämis-/maalaamisputkea. Olin pohtinut valmiiksi tekniikoita siltaa, tornia ja paviljonkia varten. Ne ovat nimittäin toistuvia rakentelutehtävän tyyppejä.
Logotornin suunnittelu oli hauska tehtävä! Koetin pitää mielessäni, että idean täytyy olla selkeä ja mahdollisimman arkkitehtoninen. Aloin ensin pyöritellä paperirullia mutta katseeni nostaessani havaitsin, että toinenkin huoneessa teki niin. Jos on samanlaisia töitä, ne syövät toinen toistensa pisteitä – näin olen Teholla oppinut. Niinpä pohdin nopeasti, mikä muu muoto voisi toimia ja aloin rakentaa tornia mustista kartioista, joiden sisällä oli värillistä paperia.
Lopputuloksesta tuli mielestäni yksinkertaisen tyylikäs. Nyt vain toivon, että torni pysyisi kasassa kuvaukseen asti. Yksi arviointikriteereistä oli nimittäin kestävyys. Tein tornin liimaamalla, koska siten siitä tuli siistein. Niiteillä kiinnitys olisi ollut tukevampi, mutten halunnut niitä näkyviin. Toivottavasti tämä ei tule kostautumaan tornin romahtamisena ennen kuvausta.
TEHTÄVÄ 6: Outolinnun muna
Viimeisen tehtävän alkua nurmikolla odottaessa, juttelimme, että nyt todennäköisesti tulee jokin ennakkotehtävän Outolintuun viittaava tehtävänanto. Aprikoimme, mitä se voisi olla. Laskimme myös yhteen viiden ensimmäisen tehtävän pisteet ja käsitimme, että viimeisessä kahden tunnin tehtävässä olisi jaossa 48 pistettä eli lähes yksi neljäsosa koko kokeen pisteistä (48 p /216 p). Psyykkasin itseäni siis antamaan nyt ihan kaikkeni.
Oli hienoa, että viimeisessä tehtävässä pääsi suunnittelemaan aikaisempia tehtäviä enemmän. Yhdistin työhön Teho-Opistolla harjoittelemiani elementtejä ja käytin itselle tutuksi tullutta liila-persikka-värimaailmaa. Aikaisemmissa tehtävissä minulla oli jonkin verran ajankäyttöhaasteita ja päätin, että tässä työssä minulla olisi jäätävä aikaa viimeiset viisitoista minuuttia varjojen yms.viimeistelyjen tekemiseen. Pääsin tähän tavoitteeseeni ja ilokseni sain palauttaa työn, johon olen semityytyväinen. Päätä särki kovasti, mutta taistelin loppuun asti.
Kukistinko matikkamörön?
Keskiviikkona minulla oli edessä vielä matikan koe – kuten arviolta n. 1/3 hakijoista Otaniemessä. Eräs kommentoi minulle ihanasti Instagrammissa ennen koetta, että ei ole syytä olettaa kokeen olevan ratkaisevasti erilainen tai vaikeampi kuin edellisvuosina. Hyvin se varmasti menisi. Edellisten vuosien kokeet ovat olleet keskenään hyvin samantyyppisiä, joten toivoin vastaavaa myös nyt.
Kokeen valvoja oli hyvä tyyppi. Varmoin ottein hän ohjasi meidät koetilaan ja heitti rennosti vitsejä. Se karkoitti pahimman jännityksen pois. Kun saimme kääntää koepaperit, havaitsin heti kokeen olevan erilainen kuin lähivuosina. Paperi näytti täyteen ahdetulta ja tehtävät jatkuivat seuraavalle sivulle. Tyypillinen ensimmäinen yhtälötehtävä loisti poissaolollaan. Pieni paniikki iski. Mutta sitten vain syvään hengitys ja ajattelin, että kyllä tästä varmasti hyvin selvitään.
Ensimmäinen tehtävä oli prosenttilaskua ja ajattelin, että sen ratkaisen heittämällä. Jostain syystä tehtävä ei kuitenkaan avautunut minulle nopeasti. Siirryin siis tehtävään kaksi. Yritin tarmokkaasti ratkaista tehtävän – vastaavan tyyppisiä olin tehnyt ennenkin. Mutta en saanut järkevää vastausta pullautettua ulos, en sitten millään. Tehtävä kolme vaikutti liiankin yksinkertaiselta ja tehtävä neljä selkeältä, mutten ollut ihan varma, olinko palauttanut derivoinnit riittävän hyvin mieleeni sen ratkaistakseni.
Päätin keskittyä tehtävän kaksi ratkaisemiseen, kyllähän minun se pitäisi osata. Välillä vilkaisin uudelleen jälleen tehtävää yksi. Black out. Kello tuli yksitoista ja karu todellisuus alkoi hiipiä tajuntaani. Minulla ei ollut vielä järkeviä laskutoimituksia ja vastauksia paperissa, ja koeaikaa oli jäljellä enää tunti. Haaveeni opiskelupaikasta voisi tyssätä tähän. Rukoilin. Päätin alkaa kirjoittaa vain jotain paperiin, koska kyllähän hajapisteitäkin voisi saada puolivalmiista tehtävistä. Tein tehtävän kolme ja sain siitä vastauksen, joka kuulosti suuruusluokaltaan suht’ järkevältä. Kun koeaikaa oli jäljellä enää vartti, palasin ensimmäisen tehtävän pariin. Mietin, jos osaisin tehdä tehtävän, mistä aloittaisin. Kirjoitin paperiin “merkitään kiinteistön hintaa x:llä” ja siitä sitten vain lähdin parhaan logiikkani mukaan muodostamaan annetuista tiedoista yhtälöä. Yllätyksekseni sain tehtävään vastauksen, mutta minulla ei ollut hajuakaan, olinko sinne päinkään oikeilla jäljillä. Aika loppui ja musertuneena palautin paperit. Teki mieli juosta ulos itkemään. Olin varma, että reputin matikan kokeen. Turhautti, harmitti. Toivo oli juuri valunut viemäristä alas.
Avasin Instagrammin. Oulussa kokeen tehnyt toinen hakija oli linjoilla ja päivittelimme yhdessä matikan kokeen haastavuutta. Omaksi suureksi yllätyksekseni selvisi, että meillä oli ensimmäisessä ja kolmannessa tehtävässä samat vastaukset! Yht’äkkiä toivo heräsi jälleen henkiin. Bloggaaja-kollegani Arch3lisa oli luvannut, että voisi kysyä ystävältään, joka on hyvä matematiikassa, josko hän voisi laskea kokeen jos se helpottaisi mieltä kokeen jälkeen. Olen huono pyytämään apua, mutta paloin halusta tietää, oliko minulla sittenkin toivoa kokeen läpäisystä. Kirjoitin Arch3lisalle ja muutaman tunnin päästä sain hänen tuttunsa laskemat vastaukset ensimmäisestä ja kolmannesta tehtävästä. Vastaukset olivat samat kuin minulla ja Oulussa kokeen tehneellä hakijalla. Kokeen läpäisyyn vaaditaan kuusi pistettä eli jos yksi tehtävä on perusteltu ja ratkaistu oikein, kokeen pitäisi olla läpi. Kaiken järjen mukaan minulla on kaksi tehtävää oikein ja ehkä kahden muun tehtävän ratkaisemisyrityksistä saan joitakin hajapisteitä. Matikkamörkö pitäisi olla siis kukistettu.
Tuloksia odotellessa
Olen äärimmäisen kiitollinen, että pääsin ylipäätään kokeeseen – ei ollut koronaa tai karanteenia. Tämä jännitti etukäteen. Kaiken kaikkiaan luovasta osuudesta jäi melko hyvä fiilis. En onnistunut täydellisesti, mutta onnistuinko riittävän hyvin, se jää nähtäväksi. Vuoden mittainen Tehon valmennuskurssi toi ehdottomasti varmuutta tekemiseen ja vastaavan tyylisiä tehtäviä olimme harjoitelleet jo kurssin aikana. Matikan pitäisi olla läpi eli jännityksellä odotan pisteitä piirustus- ja suunnittelukokeesta.
Pelkäsin tilannetta, jossa kokeen aikana olisin mennyt lukkoon. Näin ei kuitenkaan käynyt – kiitos siitäkin kurssin. Vakuuttelin itselleni, että olin harjoitellut uutterasti ja teoriassa minulla pitäisi olla nyt vaadittavat taidot. Olin myös treenannut viimeiset kaksi viikkoa itsenäisesti tuntitolkulla perspektiivejä, jotten menisi niiden kanssa jumiin. Minulla oli hyvin valmistautunut olo ja olin valmis ottamaan innolla vastaan, mitä kokeen laatijat olivat päämme menoksi keksineet.
Tällä hetkellä mielipide omista töistä vaihtuu päivittäin. Välillä on luottavaisempi olo ja välillä ei todellakaan. Yritän kuitenkin pysyä varovaisen toiveikkaana niin pitkään kunnes tulokset saapuvat. Onneksi nyt on kesä ja päivät voi täyttää kaikella ihanalla tekemisellä. Tulokset ovat täällä noin kolmen viikon kuluttua ja sitten voi alkaa suunnitella seuraavia steppejä.
Arkkitehtuurin pääsykoe lähestyy kovaa vauhtia. Tunnelma on kaksijakoinen. Toisaalta en malta odottaa pääseväni kokeeseen, koska on ihana nähdä, millaisia hauskoja tehtäviä meidän päidemme menoksi on keksitty. Pääsykokeisiin on tähdätty vuoden verran ja sen eteen on uurastettu. Olen tosi kiitollinen, että pääsen kokeisiin.
Toisaalta tekisi mieli pysäyttää kello ja jatkaa harjoittelua. Mietin koko ajan, mitä taitoa minun tulisi erityisesti vielä kehittää. Olenko treenannut tarpeeksi? Harjoittelu ei mene koskaan hukkaan, joten yritän joka päivä harjoitella jotakin. Eilen tein rästiin jääneen kaupunkisuunnittelun viikkotehtävän. Tilasin myös verkkokaupoista kaikki loput tarvikkeet, joita uskon pääsykokeissa tarvitsevani. Ostin esimerkiksi muutaman herkullisen akvarellinappivärin – on huippua, ettei ihan jokaista sävyä joudu sitten sekoittamaan siellä kokeissa.
Saimme valintakoeoppaan, jossa kerrotaan koepäivien ohjelma. Maanantai alkaa kahden tunnin tehtävällä. Sitä seuraa kolmen tunnin tehtävä ja päivä päättyy tunnin tehtävään. Tiistaina tullaan puolestaan skarpisti aloittamaan tunnin tehtävällä. Nuo tunnin tehtävät jännittävät eniten, mutta koetan pitää visusti mielessä, että pyrin mahdollisimman yksinkertaiseen ja tyylikkääseen toteutukseen niissä. Edellisvuoden dia.fi:n sivuilla nähdyistä parhaista töistä voisi päätellä sen olevan hyvä strategia.
Pääsykokeissa ei tarvitse olla täydellinen
Osa valmistautumistani on ollut selvittää tarkasti, kuinka paljon pisteitä vaaditaan läpi pääsyyn. Viime vuoden pisterajoja soveltaen olen tehnyt erilaisia esimerkki skenaarioita tehtävien pisteistä ja ilokseni todennut, että pääsykokeissa ei tarvitse onnistua täydellisesti. Tuo tieto rauhoittaa mieltäni tällä hetkellä kaikista eniten.
Meillä oli Teholla kahtena viikkona pääsykoesimulaatiot, jotka sisälsivät yhteensä kolme tehtävää. Tunnin tehtävästä sain 3,5/5, kahden tunnin piirustus-/maalaustehtävästä 4,5/5 ja kolmen tunnin mittaisesta rakentelutehtävästä 4/5. En pystynyt yltämään parhaimpaan suoritukseeni ja silti keskiarvoksi muodostui 4/5. Yritän rauhoitella itseäni tiedolla, että vaikken pystyisi pääsykokeissa parhaimpaan suoritustasooni, suoritus saattaa kuitenkin olla riittävän hyvä saavuttaakseni opiskelupaikan. Toivon vain, että saisin pidettyä hermot kasassa. Sisäänpääsyyn liittyy niin valtavan paljon unelmia, suunnitelmia ja paineita… Nämä kaikki vaikuttavat koko perheeseemme, joten tunnelataus kokeeseen mennessä on massiivinen. Mutta tuo kaikki pitäisi pystyä siirtämään syrjään ja nauttia tekemisestä kokeessa. Miten hyvin siihen pystyn, se jää nähtäväksi.
Sylin täydeltä tsemppiä sinulle, jolla on myös pääsykoeuurastus vielä edessä päin! Palaillaan pääsykokeiden jälkeen! <3: Iina C.
Sadepäivien iloksi olen laskenut oikein urakalla prosentti- ja todennäköisyyslaskuja, ratkonut yhtälöitä sekä kertaillut trigonometriaa sekä avaruusgeometriaa. Kahden päivän piirustuskokeiden jälkeen minulla on vielä vuorossa nimittäin matematiikan koe. Tavoitteena on, että olo olisi mahdollisimman valmistautunut ja tyyni koepäivänä. Mieltäni huojentaa huomattavan paljon tieto siitä, että läpipääsyyn riittää kuusi pistettä 24 pisteestä. Tyypillisesti ensimmäinen tehtävä on yhtälöjen ratkaisemista ja laskemalla ne oikein, koe on jo läpäisty. En kuitenkaan uskalla laskea pelkästään sen varaan vaan tahdon kartuttaa pisteitä myös muista tehtävistä läpipääsyn varmistamiseksi. Yllätyksekseni avaruusgeometria tuntuu helpolta ja kaikki muukin on tehtävissä, ainoastaan todennäköisyyslaskenta aiheuttaa harmaita hiuksia. Niin se teki jo lukiossa. Täytyy siis keskittyä todennäköisyyslaskuihin parina tulevana päivänä, jotta toistojen kautta niihin saisi varman tuntuman, varmuuden vuoksi. Todennäköisyystehtäviä ei ole ollut kahtena edellisenä vuotena, joten pohdin, tulisikohan nyt.
Olen onnistunut rakentamaan matikasta pääni sisäisen mörön. Siellä se mölisee ja aiheuttaa pelkoa tulevasta. Tuo on kaikua yo-kokeista, sillä matikan kokeessa olin 38′-asteen kuumeessa, enkä siksi pystynyt keskittymään. Koe meni pipariksi. Jälkikäteen ajateltuna minun olisi ehdottomasti kannattunut käydä seuraavana syksynä tekemässä pitkän matematiikan yo-koe uudelleen. Koska tuleva koe jännittää (epäonnistumisen pelko), pyrin suhtautumaan siihen mahdollisimman realistisesti. On paljon todennäköisempää, että koe menee ihan hyvin kuin että repuuttaisin sen.
Jos sinullakin on matikkaurakka käynnissä, tehtävien kanssa ei tarvitse aprikoida yksin. Teho-Opisto tarjoaa nimittäin arkkitehtimatematiikan kurssin, jonka voi suorittaa myös itseopiskelupaketin avulla.
Toinen tänään hyväksi todettu vinkki on opiskella keskellä keväisen kaunista luontoa. Mieli oli paljon avoimempi oppimiselle raikkaassa ilmassa, kukkivan kirsikkapuun vieressä.
Tässä yksi päivä harhailin miettimään, millaista valmistautumiseni arkkitehtuurin pääsykokeisiin olisi ilman tätä Tehon Maxi-etäkurssia. Mielenkiintoinen mielikuvaleikki, eikö totta!?
Aikataulutus
Tehon kurssilla on selkeä aikataulu: lähes viikoittain keskitytään johonkin uuteen teemaan. Aiheesta on luento, pikatehtävä, toisinaan demo-video jonka kanssa voi opetella teemaa sekä kaksi viikkotehtävää, joista voi palauttaa arvioitavaksi joko toisen tai molemmat. Lisäksi kurssiin kuuluu pääsykoetilannetta mallintavat pääsykoesimulaatiot.
Kurssin selkeä runko ja aikataulu rytmittävät luontevasti omaa harjoitteluani ja olen rakentanut arkemme siten, että pysyisin kurssiaikataulussa mahdollisimman hyvin. Ennakkotehtävien aikana minulla jäi valitettavasti viikkotehtäviä rästiin, mutta niiden palauttamisen jälkeen palasin parhaani mukaan normaaliin rytmiin. Jos en olisi kurssilla, aikatauluttaisin oman tekemiseni kurinalaisesti. En kuitenkaan ikimaailmassa osaisi laatia itselleni niin monipuolisia harjoitustehtäviä kuin kurssilla saan tehdä. En myöskään osaisi teemoittaa harjoitteluani niin systemaattisesti. Tekisin edellisvuosien pääsykoetehtävät harjoitusmielessä ja piirtelisin malleista. Tämä ei kuitenkaan kehittäisi konseptointikykyäni riittävästi. Lisäksi ilman näin selkeitä viikkotehtävä-deadlineja riskinä olisi, että tulisi enemmän päiviä, jolloin olisi muka jotain tärkeämpää tekemistä ja harjoittelu saattaisi jäädä aika ajoin nykyistä vähemmälle.
Palaute töistä
Ilman kurssia jäisin ilman palautetta – saisin sitä toki läheisiltäni, mutta heillä ei ole luovan alan koulutusta, joten… Minulla olisi aina vain oma mututunne töistäni, mutten pystyisi millään skaalalla hahmottamaan, millaiset pisteet työstä voisi potentiaalisesti pääsykokeissa saada. Opiskelupaikan saadakseen pääsykokeissa tulee suorittaa tasaisen vahvasti tehtävät. Tehon viikkotehtävistä saadun palautteen kautta tiedän, että minulla on potentiaalisesti mahdollisuus onnistua myös pääsykoetehtävissä riittävän hyvin. Joskin tiedostan myös vahvasti, että opittavaa on vielä hurjan paljon ja pääsykoetilanteessa iso rooli on paineensietokyvyllä.
Jos haluaa, jokainen ajallaan palautettu viikkotehtävä käydään Maxi-etäkurssilla videokritiikissä läpi. Näin kun suorittaa kurssia etänä, se, että näkee kun opettajat puhuvat omasta työstä, tuo valtavan paljon lisäarvoa vs. että saisi palautteen aina kirjallisessa muodossa. Opettajilla on kannustava, lämmin ja levollinen ote. Kritiikkivideoita on oikeasti helppo katsoa niiden hyvän tunnelman vuoksi. Tämä on juuri sellaista tukea kuin itse kaipaan; palautetta, joka vie kokoajan tekemistä seuraavalle tasolle.
Tein harjoitusmielessä yhden vuoden 2020 arkkitehtuurin pääsykoetehtävistä.
Osana ryhmää
Kurssilla pääsee näkemään muiden kurssilaisten töitä. Mielestäni toisten töitä katsoessa on ihana seurata, miten sama viikkotehtävän ongelma on ratkaistu eri tavoin. Toisinaan on ollut myös viikkoja, joissa monet ovat ratkaisseet tehtävänannon hyvin samankaltaisesti ja vain muutama työ on erottunut joukosta edukseen. Tämä kaikki valmentaa ideointikykyä, erottautumista ja oman tekemisen tyylin löytymistä. Tämä aspekti on haastava saavuttaa itsenäisesti harjoittelemalla.. Toki joillakin on synnynnäinen lahja ideoida jotain ennennäkemätöntä ja kyky tehdä se teknisesti oikein ja erottuvasti. Tällöin valmennuskurssia ei välttämättä tarvitse.
Erilaiset tekniikat haltuun
Arkkitehtuurin pääsykokeissa on vuosien mittaan ollut hyvin erityyppisiä tehtäviä ja erityisesti pienoismalleja on rakenneltu toisistaan paljonkin poikkeavista materiaaleista. Maxi-kursilla opimme paperi-, rautalanka- ja puutikkutekniikkoja. Oikein ahkerasti etsimällä saattaisi YouTubesta ja muualta netin syövereistä löytää ohjeita, miten pienoismalleja voi rakentaa eri materiaaleista. Hektisen arjen keskellä aikani ei riittäisi kaikkeen tuohon tiedonhakuun, joten olen iloinen siitä, että olen kurssilla jossa kaikki on suunniteltu huolella tukemaan sitä, että me kurssilaiset voisimme päästä opiskelemaan tavoittelemiimme opiskelupaikkoihin.
Monien mahdollisuuksien maailma
Joskus kuulee pohdittavan sitä, ovatko valmennuskurssit yleisesti hyvä juttu tasapuolisuuden näkökulmasta, sillä ne ovat suhteellisen hintavia ja kaikilla ei ole välttämättä mahdollisuutta osallistua valmennuskurssille esimerkiksi taloudellisista ja/tai maantieteellisistä syistä. Jos suurin haaveesi on päästä opiskelemaan luoville aloille ja tämän postauksen luettuasi mietit, että kurssista olisi sinullekin hyötyä mutta käytännön mahdollisuutta kurssille osallistumiseen ei ole… saattaa olla kuitenkin! Olen itse suorittanut maxi-kurssin etäversiota koko ajan ja systeemi toimii loistavasti. Maantieteellisellä sijainnilla ei ole merkitystä. Etäkurssia on mahdollista myös mukauttaa hyvin omaan aikatauluun sopivaksi, sillä luentovideot eivät ole sidottu tiettyyn kellonaikaan.
Teho-Opisto on järjestänyt jo vuodesta 2009 alkaen keväisin piirustuskilpailun, jossa kolmen ansioituneimman työn tekijät palkitaan Tehon valmennuskurssein. Lisäksi kesällä saattaa ilmestyä uusi blogaaja/-vlogaajahaku, jossa yhteisesti etukäteen sovitusta säännöllisestä sisällöntuotannosta palkitaan valmennuskurssilla. Usko siis unelmiisi ja tee kovasti niiden eteen töitä – siten ovia saattaa alkaa avautua ihan uskomattomalla tavalla.
Toivottavasti tämän postauksen avulla pystyt peilaamaan, millainen valmistautumistapa on juuri sinulle paras. Tosi mielelläni vaihdan myös ajatuksia kurssista ja vastailen kysymyksiin, ihan niin kuin ihana Netta vastaili minulle viime kesänä. <3 Tavoitat minut parhaiten Instan kautta.
Tein elämäni ensimmäistä kertaa arkkitehtuurin ennakkotehtäviä ja prosessi oli monivivahteinen. Innostuin tehtävänannosta suunnitella Outolinnulle pesä, sillä se oli suhteellisen lavea ja itse pesä sai olla lähes millainen vain, kahdet erilaiset aukotukset sekä materiaalien määrä piti vain muistaa huomioida. Lähdin liikkeelle miettimällä, mitkä kierrätysmateriaalit voisivat näyttää lopputuloksessa hyviltä. Ensin pohdiskelin lasimosaiikkimaista toteutusta, mutta en ollut varma, riittäisikö se, että lasipulloja olisi noin 50 kappaletta vai pitikö lasinsiruja olla 50 kappaletta. En tohtinut ottaa riskiä tämän suhteen, joten siirryin pohtimaan toisia materiaaleja. Mietin, että muovipulloista voisin saada ikään kuin suuret näyttävät lasipinnat ja säilyketölkkien kansista näyttävän metallipinnan, joka heijastelisi valoa upeasti. Tämän materiaalikombon kanssa testasin yhtä pienoismallia. Se ei näyttänyt livenä lähellekään siltä kuin kuvitelmissani ja rakennelmasta puuttui arkkitehtoninen näyttävyys. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut jo kolmisen viikkoa ja kilpajuoksu aikaa vastaan alkoi.
Heitin romukoppaan kaikki aikaisemmat visioni ja aloitin pohtimalla kierrätykseen juotuvien asioiden muotoja; mikä näyttäisi tyylikkäältä ja mistä voisi rakentaa modulaarisia rakenteita. Mieleeni pulpahti juhlakaapistamme löytyvät Dunin minimalistisen kauniit Amazonia-lusikat. Into pinkeänä testailin, millaisia moduuleja niistä voisi rakentaa. Yhdestä kuuden lusikan rakenteesta syntyi todella kaunis. Muoto yksinään näytti upealta, mutta kun yritin kiinnitellä samaa muotoa useamman yhteen, se osoittautuikin todella haastavaksi. Tsemppasin itseäni hokemalla hiljaa, ettei tämän tarvitse olla helppoa ja kaunis lopputulos saakin olla kovan työn takana. Oikeassa elämässäkin uuden muotoiset rakenteet vaativat kovasti erilaisia lujuuslaskelmia yms.
Halusin yliopistoon lähetettävän pdf:n olevan mahdollisimman yhtenäinen. Suunnittelin, että valokuvien pesän osista sekä puolivalmiista pesästä tulisi ilmentää myös moduulin muotokieltä. Valokuvasinkin kahteen kertaan kuvan pesän osista ja final-kuvaa katson edelleen hymyssä suin.
Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, A 1Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, A 2Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, A 3
Kun olin saanut pienoismallin valmiiksi, aikaa kahteen piirustus- ja maalaustehtävään jäi reilu puolitoista viikkoa. Kylmä hiki kirposi otsalle useampaan otteeseen, sillä lapsemme sairastuivat kovaan kuumeeseen (ei kuitenkaan koronaan) ja pienin kurkunpään tulehdukseen, minkä vuoksi oltiin kahdesti sairaalassakin. Pelkäsin ajan yksinkertaisesti loppuvan. Onneksi konseptit näkymistä olivat melkotarkat mielessäni jo pienoismallia tehdessä. Pienten nukkuessa yövalo paloi ja pyrin saamaan visioni paperille.
Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, B
Tavallaan aika kyllä loppuikin, koska ennakkotehtävien palautuspäivänä yritin maalata vielä uudelleen pesää. Siinä olevat viivat ovat osittain liian jyrkät, mikä vähentää kolmiulotteista vaikutelmaa. Sain kuin sainkin uuden kuvan valmiiksi hakuajan ollessa käynnissä, mutta Opintopolku oli kaatunut ja siksi en saanut uutta pdf:ää ladattua sinne. Aluksi hakijapalveluista sanottiin, että korjattu pdf voitaisiin tod.näk. huomioida haussa, mutta yliopistolta sanottiin, että ei. Niinpä jännitin kovasti, pääsisinkö näillä ennakkotehtävillä jatkoon eli pääsykokeisiin.
Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, C
Perjantaina 30.4. piti tulla tieto, pääsisikö pääsykokeisiin vai ei. Torstaina 29.4. äitini täytti pyöreitä ja meillä oli yllätyksiä suunniteltuna hänelle viikonlopulle. Yritin psyykata itseäni kovasti pettymyksen varalle… jos en pääsisi pääsykokeisiin, itkisin surua pois perjantaina ja alkaisin tehdä portfoliota kuntoon ulkomaille hakemista varten. Halusin olla iloisin mielin valmiina juhlistamaan rakasta äitiä.
Keskiviikkoaamuna 28.4. sähköpostiini oli tullut hakijapalveluista sähköpostia. Varovaisen toiveikkaana avasin sen ja luin:
“Hyvä hakija, Arkkitehtuurin valintakollegio on arvioinut arkkitehtuurin hakukohteiden ennakkotehtävät ja olet päässyt jatkoon. Onnea!”
Miten iloinen olinkaan! Tuntui ihan mahtavalta, että olin onnistunut pääsemään pääsykokeisiin asti. Laitoin heti huojentunein fiiliksin viestiä Tehon perustajalle Sinille, sillä ilman Maxi-kurssia en todellakaan olisi tässä pisteessä nyt. Nyt alkoikin todellinen loppukiri kohti pääsykokeita! Tällä ja ensiviikolla harjoittelemme pääsykokeita varten pääsykokeita simuloivien tehtävien avulla.
Jos haaveilet opiskelupaikasta luovilla aloilla, mutta jos ovi ei avaudu Suomeen opiskelemaan, oletko miettinyt opintojen suorittamista ulkomailla? Teho-opiston kurssin lisäosaksi voi hankkia portfolio-kurssin, jossa saa opastusta ulkomaille hakemiseen ja oman portfolion hiomiseen huippukuntoon.
Keväisin terkuin, Iina C.
Nappaa opiskelupaikka portfoliolla!
Tehon kursseilla portfolion koonneista, ulkomaille hakeneista 100 % on päässyt sisään johonkin hakemistaan yliopistoista! Voit valita kurssivalikoimastamme minkä tahansa kurssin (pl. Ennakko-kurssi) portfoliototeutuksena ja tulla treenaamaan ammattilaisten ohjauksessa. Ilmoittaudu mukaan koostamaan joukosta erottuva portfolio ja nappaa unelmiesi opiskelupaikka!
Viimeisen viikon aikana olen nukkunut todella huonosti. Unissa on pyörinyt teemana arkkitehtuurin pääsykokeet ja se, olenko päässyt ennakotehtävistä jatkoon. Etova olo on piinannut. Kaksi viikkoa sitten jännitysmomentti nousi entisestään lastenhoitajamme kysyessä minulta, mikä minun suunnitelma B:ni on. Havahduin siihen, että minulla ei ole kuin suunnitelma A: päästä opiskelemaan arkkitehtuuria. Rationaalinen minä nosti päätään ja toitotti, miten kummallista se on, etten ole paremmin varautunut tilanteeseen, jossa opiskelupaikka ei avautuisikaan.
Kysyin itseltäni kaksi kysymystä: 1) Miten tärkeä tämän unelman toteutuminen on minulle? 2) Olenko ajatellut, että arkkitehtuuria voisi opiskella ehkäpä muuallakin kuin Helsingissä, Tampereella tai Oulussa?
Tajusin, ettei minulla ole suunnitelmaa B, sillä tämän unelman toteutuminen on sanoinkuvaamattoman tärkeää. Yht’äkkiä edessäni alkoi avautua myös laaja mahdollisuuksien maailma ja hukuin internetin syövereihin lukemaan eurooppalaisista yliopistoista, joissa voi opiskella arkkitehtuuria. Tyypillisesti Suomesta haetaan yliopistoihin, joissa opetuskielenä on englanti. Itsellä on suht vahva saksankielen taito, joten otin selvää myös yliopistoista Lichtensteinissa, Itävallassa, Sveitsissä ja toki Saksassa.
Havaitsin nopeasti, että yliopistojen viidakko on melkoinen ja yliopistojen hakuvaatimukset poikkeavat toisistaan melkolailla. Yhtäläiseksi nimittäjäksi löysin kuitenkin kielitasovaatimuksen: opetuskielen mukaisen taidon tulisi olla yleensä tasolla C1, joissakin englanninkielisissä yliopistoissa riitti myös B2. Joihinkin yliopistoihin Saksassa pyritään pelkällä todistuksella, mutta suurimpaan osaan Euroopan yliopistoista lähetetään luova portolio ja/tai osallistutaan pääsykokeeseen. Jotkut teknilliset yliopistot painottavat matemaattista osaamista, mutta löysin myös monta paikkaa, missä luovia kykyjä arvotetaan korkealle, eikä matematiikan taitoja arvoteta sisäänpääsyvaiheessa. Yliopistoa voi siis harkita myös omien vahvuuksiensa näkökulmasta. Osassa maista on lukukausimaksut, toisissa ei tai ne ovat suhteellisen pienet. Sain selville, että jos lähtee ulkomaille Suomen kansalaisena opiskelemaan päätoimisesti kokonaista tutkintoa, voi saada opintotukea, asumistukea sekä opintolainan valtiontakauksen.
Pohjoismaisissa yliopistoissa alemman korkeakoulututkinnon (bachelor) hakuaika on päättynyt, mutta useisiin Keski-Euroopan yliopistoihin sekä Iso-Britanniaan haut ovat vielä käynnissä! Tiesitkö muuten, että ulkomaille hakemiseen voi saada tukea Teho-Opistolta? Teholla on nimittäin portfolio-kurssi, jonka voi valita toisen Tehon valmennuskurssin lisäpalikaksi. Kurssilla on luennot siitä, millainen on hyvä portfolio ja miten se rakennetaan. Lisäksi on yleistä infoa ulkomaille pyrkimisestä linkkeineen, mistä tietoa löytää kattavasti ja luotettavasti. Portfolio-kurssilla parasta on se, että Tehon konkari-opettajilta saa suoraa palautetta omasta portfoliostaan ja sen perusteella sitä on helpompi hioa priimakuntoon. Tehon kurssin käyneet ovat päässeet huippuprosenteilla sisään hakemiinsa opiskelupaikkoihin – löysin tiedon 2018 vuodelta, että kaikki Tehon kurssilaiset, jotka ovat hakeneet ulkomaille, ovat saaneet opiskelupaikan. Ei hullumpi suoritus vai mitä!?
Tällä kaikella haluan rutistaa lämpimästi juuri sinua, joka et ehkä tänä keväänä saa vielä tavoittelemaasi opiskelupaikkaa ja muistuttaa siitä, että toivoa on. Ja ennen kaikkea mahdollisuuksia! Tänä vuonna karsinta ennakkotehtävien osalta on ilmeisesti ollut poikkeuksellisen kova ja jos kutsua pääsykokeisiin ei tullut, se ei automaattisesti tarkoita, etteikö sinusta olisi hakemallesi alalle. Ehkäpä unelma ei toteudu nyt sillä tavalla kuin olit alunperin kuvitellut, mutta voisiko se toteutua toisella tavalla?
Ethän luovuta, ethän? Tavoittele unelmaasi täysillä! 🙂 <3: Iina C.
Psss. Ai niin, miten kävi minulle, pääsinkö jatkoon vai en ennakkotehtävistä? Teen tästä vielä loppuviikolla postauksen, missä julkaisen myös ensikertaa kuvat itse ennakotehtävistä.
Nappaa opiskelupaikka portfoliolla!
Tehon kursseilla portfolion koonneista, ulkomaille hakeneista 100 % on päässyt sisään johonkin hakemistaan yliopistoista! Voit valita kurssivalikoimastamme minkä tahansa kurssin (pl. Ennakko-kurssi) portfoliototeutuksena ja tulla treenaamaan ammattilaisten ohjauksessa. Ilmoittaudu mukaan koostamaan joukosta erottuva portfolio ja nappaa unelmiesi opiskelupaikka!
Edellisessä postauksessani Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen johtaja Pirjo Sanaksenaho vastasi lukijakysymykseen, millaisia taitoja vaaditaan jos haluaa päästä opiskelemaan arkkitehtuuria. Lukiessani Pirjon vastausta aloin tehdä myös välittömästi analyysia oman pääni sisällä tilanteestani hänen sanoittamaansa peilaten. Ajattelin avata tätä myös teille läpinäkyvästi ja rohkaista tekemään harjoituksen myös itse, koska se saattaa paljastaa, mihin kannattaisi näin pääsykokeiden alla harjoittelemisessa keskittyä.
Visuaalinen silmä, tilan hallinta ja sen ymmärtäminen – Omasta mielestäni minulla on taito havainnoida tiloja ja miettiä nopeasti, mikä voisi toimia ja mikä ei. En osaa kuitenkaan vielä saattaa kaikkea pääni sisällä tapahtuvaa niin hyvin ja erityisesti tyylikkäästi paperille kuin toivoisin, rautalanka-pienoismalleista puhumattakaan! Tämän vuoksi tarvitsen Tehon Maxi-kurssia. Tarkoituksenani on lisätä viikkotehtävien huolellisen tekemisen lisäksi treenaamiseeni nopeat luonnostelut. Aion piirtää mallikuvista, ja ilman, erilaisia muotoja sekä rakennuksia, jotta tilan esittämisen taito vahvistuisi. Tässä on tapahtunut suurta kehittymistä sitten viime kesän, mutta matka jatkuu vielä.
Piirustus- ja kädentaidot Professori Sanaksenaho kertoi piirustus- ja kädentaitoja tarvittavan, mutta “ennemmin kuin tarkkaa yksityiskohtien piirtämistä, vaaditaan kokonaisuuden ymmärrystä”. – Ilokseni olen huomannut, että konseptuaalinen ajatteluni on kehittynyt Teho-opiston kurssin ansiosta. Osaan ideoida paremmin boksin ulkopuolelta ja pääsykoetyyppisistä viikkotehtävistä löydän useinmiten nopeasti sen, mitä tehtävänannoilla haetaan. Tämä on tulosta ahkerasta viikkotehtävien tekemisestä, palautteen kuuntelusta ja siitä onkeensa ottamisesta. Sorrun kuitenkin liian helposti tekemään pikkutarkkaa kuvausta sen sijaan, että vetelisin ronskein ottein suuria linjoja vaikuttavasti. Tähän pyrin löytämään sopivan balanssin, jotta pärjäisin pääsykokeissa paremmin.
Viime viikolla Teholla opettelin ihmisen esittämistä tilassa.
Ajanhallinta Pääsykokeissa tulee tuottaa annetussa ajassa pyydetty tehtävä. – Mitä enemmän piirtää ja/tai maalaa, sitä vaivattomammaksi se käy ja tekemisen tahtikin nopeutuu. Omalla kohdallani valmennuskurssi on tuikitärkeä, koska tekemällä joka viikkoisia tehtäviä, harjoittelua tapahtuu koko ajan, vähän kuin vaivihkaa. Maxi-kurssilla on lisäksi kahteen otteeseen pääsykoesimulaatiot: ennen joulua sekä kevään loppupuoliskolla. Nimensä mukaisesti simulaatiokokeet pyrkivät mallintamaan pääsykoetilannetta. Niissä on sopiva suorittamisen ja paineen tuntu, mikä valmentaa hienosti pääsykoetilannetta varten.
Looginen ajattelu ja ongelmanratkaisukyky – Olen työskennellyt tehtävissä, joissa käytännössä koko työaikani on kulunut ajanhallinnan ja erilaisten, välillä todella (hyvällä tavalla) eriskummallisten ongelmien ratkaisun parissa. Töissä ongelmia ei ole sen kummemmin märehditty vaan keskitetty kaikki energia mahdollisimman hyvän ratkaisun löytämiseen – usein miten vielä tiukan aikapaineen alla. Tällä hetkellä koen, että laajasti ajateltuna looginen ajattelu ja ongelmanratkaisukyky ovat ehkäpä suurimpia vahvuuksiani. Tätä kyllä vähän kyseenalaistin heikkoina hetkinä ennakkotehtäviä tehdessäni kun pienoismallin teko takkusi – mutta siitäkin selvittiin lopulta.
Pirjon esiinnostamat pointit tiimityöskentelytaitojen lisäksi (joita ei pääsykokeissa mitata), ovat mielestäni tärkeimmät asiat, joita arkkitehtuuria opiskelemaan vaativalta odotetaan. Vastaavasti täytyy tähän yhteyteen todeta, että Tehon Maxi-kurssi kehittää hyvin näitä taitoja. Unelmia kannattaa tavoitella ja yhdessä se on helpompaa. Seuraava blogipostaukseni tuleekin käsittelemään sitä, millaiselta pääsykokeisiin valmistautumiseni näyttäisi jollen olisi Tehon kurssilla. Kiitos kun olet matkassa mukana!
