Totuuden hetki: lähtötasoni

Iina C.

Tätä hetkeä olen odottanut kuin kuuta nousevaa: tietoa siitä, millä tasolla tekemiseni on tällä hetkellä. Tehon Maxi-kurssilla voi palauttaa viikottain joko yhden tai kaksi kotitehtävää tarkastettavaksi ja lisäksi pienempimuotoisia pikatehtäviä. Käyn Maxi-kurssin etäversiota ja meille etäkurssilaisille palaute eli kritiikki annetaan videon kautta. Videolla opettajat käyvät läpi kaikkien ajallaan palautettujen töiden ansioita sekä antavat vinkkejä, mitä töissä voisi mahdollisesti kehittää. Työt saavat lisäksi arvosanan asteikolla 1-5.

Katselin kesällä arkkitehtikoulutusohjelman sisäänpääsytilastoja ja havaitsin, että suorittamisen tulisi olla pääsykokeissa vähintään noin 3,5-4 tasolla, jotta opiskelupaikka avautuisi. Kirjoitin kritiikki-päivän aamuna itselleni ylös, mitä mieltä olisin mistäkin arvosanasta. Ykkönen olisi katastrofi ja herättäisi kysymyksen, mitä tästä vuodesta tulee. Onko minusta tähän? Arvosana kaksi olisi pettymys, sillä olin nähnyt tehtävien eteen kuitenkin vaivaa. Kolmonen olisi ihan hyvä arvosana ja tuntuisi, että siltä tasolta olisi hyvä ponnistaa eteenpäin ja lähteä kehittymään. Arvosana neljä herättäisi varmastikin reaktion: “Ohhoh, näinkö hyvin pärjäsin?!” Töitäni katseltuani näin niissä kehitettävää, joten arvosanaa viisi ei tarvitse edes käydä läpi. Minulla ei ollut aavistustakaan omasta tasosta, mutta pakotin itseni heittämään hapuilevan itsearvionnin. Arvioin varovasti olevani kotitehtävieni perusteella noin tasolla 3,5.

Päivitin koko kritiikkipäivän verkkoalustaa kurkistaakseni, olivatko kritiikkivideot saapuneet. Illalla ne tulivat ja aloin katsoa palautteita – tottakai ihan välittömästi.

Tämä työ yltää arvosanaan…

Ajattelin esitellä tässä yhteydessä teille työn, jossa on enemmän kehitettävää. Tehtävänanto oli:

HETKEÄ ENNEN..

Piirrä kuva hetkestä juuri ennen kuin jotain tapahtuu.
Toteutus: Piirtäen lyijykynällä A3-arkille. Työskentelyaika 3 h.
Arviointiperusteet: Aiheen käsittely ja idean välittäminen, tapahtuman kuvaaminen, tunnelma

Ensimmäisen maxi-kurssi-viikon aiheena oli lyijykynätekniikka. Tässä oma tulkintani tehtävänannosta “hetkeä ennen”.

Työstäni saama palaute:
+ Kiinnostava katselukulma ja hyvä esitys tilasta, hieno valon hohde ikkunasta, hyvät varjostukset
– Työ kaipaisi vielä aavistuksen verran enemmän kontrastia, pientä hiomista perspektiiviin

Ja arvaatteko arvosanan? 3,5. Tämä antaa todella toivoa tulevasta. Kerroinkin ensimmäisessä blogipostauksessani, etten ole piirtänyt tai maalannut kunnolla kymmeneen vuoteen. Koen, että minulla on vielä paljon tekemistä kipuamisessa sille visuaalisen viestinnän tasolle, jolle haluan yltää. Ote on vielä jokseenkin haparoivaa, mutta yllätyksekseni ihan jok’ikinen piirros tuntuu vievän tekemistä eteenpäin. Se tunne kun saa ylittää itsensä, on kerrassaan mahtava!

Itsensä ylittämisestä puheen ollen… toinen kotitehtävistäni sai arvosanan 4,5. Aikamoista! Kyllä iso onnentunne läikähti syvällä sisimmässä kun kuulin tuon arvosanan. Tiedostan, että kurssin aikana tulee varmasti huonompiakin arvosanoja ja on oikein ok epäonnistua nyt, jottei niin kävisi pääsykokeissa. Joissakin asioissa minussa on perfektionistin vikaa… tähän tekemiseen suhtaudun kuitenkin niin, että jos keväällä tekemiseni olisi vahvaa nelosen tasoa, olisin todella iloinen. Silloin minulla olisi hyvät eväät pääsykokeisiin ja jokseenkin realistinen mahdollisuus saavuttaa unelmieni opiskelupaikka. En yritä kehittyä parhaaksi, mutta riittävän hyväksi. Erityisesti itselleni. Olisi huippua pystyä jättämään pääsykoetehtävät tuntien, että olin onnistunut visualisoimaan asiat siten kuin ne visioin. Tärkeintä lienee nyt, että oppisi kehittämään oivaltavia ideoita, omaperäisiä lähestymiskulmia ja eri tekniikat olisivat kiitettävästi hallussa.

Tässä kaikessa Tehon valmennuskurssilla oleminen auttaa suunnattoman paljon. On hassua kun yht’äkkiä arkkitehdin ammatin tavoittelu sai vahvemman perustan ja mieleen alkoi hiipiä usko, että unelman saavuttaminen voi oikeasti olla mahdollista. Edessä on paljon, paljon työtä, mutta bring it on! Kiitos kun olet matkassa mukana!

Huojentunein ja toiveikkain fiiliksin luonnosvihkon pariin palaten, Iina C.

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



Ensimmäinen kurssiviikko: lyijykynätekniikka haltuun

Tehon maxi-etäkurssin ensimmäinen opetusvideo ilmestyi maanantaina puoliltapäivin ja katsoin sen innostuneena välittömästi. Siitä se kurssi starttasi: 20 minuutin videolla annettiin perehdytys lyijykynätekniikkaan. Opetuksessa hyvä muistutus oli valöörit sekä esimerkein havainnollistettuna se, miten suuri merkitys kontrastin luomisella on. 

Miten etäkurssi pyörii?

Pohdin kovasti ennen kurssin alkua, miten etäkurssi teknisesti toteutettaisiin. Olin positiivisesti yllättynyt selkeästä alustasta, josta löytyvät teemoittain luennot, pikatehtävät, kotitehtävien toimeksiannot sekä niiden vinkki- että kritiikkivideot. Meillä kurssilaisilla on lisäksi oma suljettu Facebook-ryhmä, jossa voi saada vertaistukea.

Tältä näyttää Tehoverkon Maxi-etäkurssin virtuaalinen oppimisympäristö.

Ensimmäisiä kotitehtäviä pakertamassa

Itse toimin parhaiten paineen alla ja viimeistelen usein tehtävät viime metreillä. Nyt kokeilin kuitenkin uudenlaista lähestymistapaa: tein ensimmäisen tehtävän maanantai-iltana ja toinen kotitehtävä valmistui torstaina. Dead line palautukselle on sunnuntaina. Ajattelin, että voisin katsella töitä ja tehdä tarvittavia pieniä viilauksia. Tehtäviin oli asetettu aikarajaksi kolme tuntia per tehtävä. Nämä ensimmäiset työt menivät kyllä hieman sen yli ja vaikka nyt töitä katsellessa tuntuu, että yhtä sun toista voisi vielä viilata, päätinkin olla tekemättä niin, sillä ei pääsykokeissakaan pysty loputtomiin korjailemaan töitään. Tarkoitus myös on, että noin kuukauden kuluttua laitan oikeasti herätyskellon soimaan ja noudatan minuutin tarkasti aikarajoja. Näin opin piirtämään nopeammin. Annan kuitenkin itselleni noin kuukauden armonaikaa, sillä piirustustaitoni ovat vielä pahasti ruosteessa ja ne pitää herätellä hellästi eloon. 

Yllätyksekseni ensimmäisten tehtävien tehtävänannot olivat yllättävän laveat ja yleispätevät. Olin iloinen, että olin harjoitellut kesän ajan YouTubesta löytämieni videoiden avulla eri perspektiivejä sekä perehtynyt hieman erilaisiin tekniikoihin. Toisaalta laaja tehtävänanto antoi mahdollisuuden lähteä yrittämään itselle haastavia asioita. Tein molemmista ensimmäisistä harjoitustehtävistä tilat. Toisen kuvasin alhaalta ylöspäin ja toisen ylhäältä päin. Helpompi olisi ollut piirtää yhden pakopisteen kuva suoraan edestä, mutta halusin lisätä itselleni vaikeuskerrointa heti aluksi, jotta oppisin tulevasta kritiikistä mahdollisimman paljon. 

Vatsanpohjassa myllertää odottaessani ensimmäistä kritiikkiä. Jännittää saada selville oma lähtötaso. Kritiikin saatuani palaan kertomaan tunnelmat tännekin. 

Ensimmäisen maxi-etäkurssiviikon fiiliksiä päivitteli Iina C.

Minkälaisilla töillä menestyt pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!



Nyt mennään eikä meinata!

Ensin oli haave.

Niin kauan kuin muistan, olen suositellut arkkitehdin ammattia ympärilläni oleville visuaalisesti ja matemaattisesti lahjakkaille henkilöille. Olen ihannoinut ajatusta siitä, miten arkkitehdin ammatissa pääsee vaikuttamaan ympäristöön ja luomaan uutta. Suunnittelemaan tiloja, jotka vaikuttavat ihmisten elämään. Itselle ammatti ei ole kuitenkaan ollut realistinen vaihtoehto, sillä en ole luonnonlahjakkuus matematiikassa. Tästä näkökulmasta katsottuna onkin hauskaa, että opiskelin kuitenkin liiketalouden tradenomiksi ja teen työkseni johtotason tehtäviä, joissa pyöritän sujuvasti yhtälöitä ja kehitän taloudellisia tunnuslukuja.  

Tänä kesänä näin edesmenneen, kenties aikamme tunnetuimman naisarkkitehdin, Zaha Hadidin töitä Instagrammissa. Ennennäkemätön muotojen käyttö ja taidokkaat toteutukset jäivät pyörimään mieleeni useiksi päiviksi. Löysin itseni tuijottelemasta kuvia kerta toisensa jälkeen. Ihastuksesta huokaillen ja syvästi inspiroituneena kysyin itseltäni, olisiko minustakin arkkitehdiksi. Ensimmäistä kertaa aloin selvittää perinpohjaisesti, mitä sisäänpääsy opintoihin vaatisi. Ilokseni huomasin, että matematiikan kokeen rooli oli muuttunut pienemmäksi ja aikaisempien vuosien kokeita laskiessa havaitsin, että minulla olisi hyvät mahdollisuudet läpäistä matematiikan koe. Kävin myös arkkitehtikoulutuksen kurssikuvaukset läpi ja matematiikan painoarvo oli ihan eri tasolla kuin olin aina kuvitellut.  Koulussa minulla oli kuvaamataito 10, mutta lukiossa en valinnut valinnaisia kuviksen kursseja, enkä ole juurikaan tiloja koskaan piirtänyt. Kaiken kukkuraksi en ole taiteillut kunnianhimoisesti kymmeneen vuoteen. Tuntuu, että mieli on täynnä mitä monimuotoisempia luovia visioita, mutten osaa visualisoida niitä. Olisiko minusta siihen kuitenkin, pohdin. 

Valoisina kesäisinä öinä katsoin YouTubesta arkkitehtien how to -luonnosteluvideoita. Instagrammin algoritmi syötti minulle kiihtyvällä tahdilla arkkitehtoonisia kuvia. Kuva kuvalta, ajatus ajatukselta tulin vakuuttuneemmaksi siitä, että minun kannattaisi yrittää alanvaihdosta. Näin kolmekymppisenä minulle jäisi aikaa toimia arkkitehtina arviolta reilu kolmisenkymmentä vuotta. Jäin kauppakorkeakoulun maisteriohjelmasta yhden pisteen päähän valmistuttuani tradenomiksi. Tuolloin työmaailma imaisi minut vauhdilla mukaansa, mutta olen ajatellut uudelleen maisteriopintoihin hakemista heti sopivan sauman tultua. Ajatus siitä, että aion jatkaa opiskelua, antoi hyvin tilaa sille, että uskaltauduin nyt miettimään ihan uutta tutkintoa. 

Samaan aikaan tuntui, että yksin harjoittelemalla unelma arkkitehtiopinnoista jäisi saavuttamatta. Ryhdyin kartoittamaan valmennuskurssivaihtoehtoja. Nopeasti minulle selvisi, että Teho-opiston kurssien kautta sisäänpääsyprosentit olivat poikkeuksellisen hyvät. Kirjoitin Teho-opiston perustajalle Sinille sähköpostia ja kyselin kursseista käytännön kysymyksiä. Ilahduin saadessani ystävälliset vastaukset nopeasti. Kirjoittelin myös Instagrammin kautta Tehon entisen bloggaajan, Netan, kanssa ja vakuutuin, että Tehon maxi-etäkurssi olisi sopiva minulle. 

Haaveesta tavoitteeksi

Päätin, että alkaisin viikoittain päivittämään Instagramiin valmistautumistani pääsykokeisiin. Ajattelin, että se rytmittäisi hyvin tekemistä ja pieni itse luotu julkinen paine saisi minut ponnistelemaan haaveen eteen entistä uutterammin. Sitten kävi onnenkantamoinen: huomasin, että Teho-opisto etsii bloggaajia, jotka osallistuisivat valmennuskurssille ja kirjoittaisivat kokemuksestaan matkalla kohti pääsykokeita. Hain mukaan ja suureksi ilokseni minut kutsuttiin 2020-2021 bloggaaja-trioon. Iso kiitos tästä kunniasta Tehon tiimille. Samaan syssyyn haluan kertoa, että Tehon tiimi on painottanut arvostavansa aitoa sisältöä ja mahdollinen kritiikki valmennuskurssia kohtaan otetaan lämmöllä vastaan siinä missä positiivinenkin palaute. Luvassa on siis aitoja, rehellisiä fiiliksiä niin kurssikokemuksesta kuin koko tästä polusta kohti ensi kevättä. 

Joku viisas on sanonut, että jos jostakin pystyy haaveilemaan, sen pystyy myös toteuttamaan. Tähän tahdon uskoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja tehdä täysin palkein töitä haaveen saavuttamisen eteen. Tervetuloa matkaan mukaan!

Iloisin ja päättäväisin terkuin, Iina C.

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!