Kynät, tussit ja perspektiivi

Heippa! Ajattelin ensin jakaa kanssanne ensimmäisen pääsykoetyyppisen tehtävän palautteita, joissa siis harjoiteltiin lyijykynätekniikkaa. Sen lisäksi höpöttelen fiiliksiä tussitekniikasta tunnilla. Teaser: tiedossa onnistumisia ja epäonnistumisia. Vuoristorataa ylös ja alas, woop woop.

Lyijykynätehtävien kotitehtävät – tekniikkatehtävä

Eli kotitehtävistä ainakin toinen onnistui. Tekniikka tehtävä oli se, joka aiheutti enemmän harmaita hiuksia, mikä ei ollut yllätys. Ja näitä on vaan pakko vääntää, vaikka se ei aina inspiroisikaan. Siksi ajattelinkin, että ensin aina teen tekniikkaharjoituksen, jonka jälkeen saan palkintona tehdä pääsykoetyyppisen tehtävän. Toki katsotan miten aikataulut tulevat onnistumaan tulevilla viikoilla. Kuluneella viikolla tehtävien tekemisessä oli ajallisesti paljon haasteita, sillä minulla oli kiireinen viikko ja ehdin tehdä näitä tehtäviä vasta lasten mentyä nukkumaan.

Kotitehtävä – pääsykoetyyppinen tehtävän

Pääsykoetyyppisestä tehtävästä innostuin ja inspiroiduin todella paljon. Aiheena oli piirtää tilanne hetkeä ennen kuin jotakin tapahtuu. Ja kuten ohjeissa neuvottiin, skippasin pari ensimmäistä mieleen tullutta ideaa, jos ne olisivatkin jotain yleisiä ideoita. Minun valintani oli siis hetkeä ennen syntymää. Minulla on 2- ja 4- vuotiaat lapset, joten heidän syntymänsä on vielä tuoreessa muistissa. Aihevalinta tuntui nololta. Synnytys itsessään on kuitenkin erittäin henkilökohtainen kokemus ja mielestäni tietyllä tapaa todella primitiivinen tapahtuma. Ajattelin, että jos nolottaa niin sehän on hyvä. Nyt mennään eikä meinata! Paljon sitten sain tehtävästä? Viitonen siitä tuli. Arviointiperusteina olivat aiheen käsittely ja idean välittäminen, tapahtuman kuvaaminen sekä tunnelma. Mutta onnistumisen tunnetta ei kestänyt pitkään, sillä pian sen jälkeen siirryttiin tussitekniikoihin.

Tussitekniikat – ojasta allikkoon

Tussitekniikkaa en kyllä hallinnut yhtään. Ja siis todellakaan yhtään! Sivellinmäiset tussit/kynät tuntui vähän luonnollisemmilta, mutta muut ei. Ojassa oltiin. Luento osuuden jälkeen päästiin harjoittelemaan perspektiivipiirtämistä ja varjostamista. Tässä mentiinkin sitten allikkoon asti. Osaan piirtää perspektiivissä, mutta minulla ei ole siihen rutiinia, joten olen hidas. Opettajan mallista piirrettiin ja jäin koko aika vain enemmän jälkeen. Kuulin kuinka viivottimet kolisivat pöytään rytmikkäästi ja kynät ja tussit suhisivat paperia vasten ferrarin vauhtia. Tuntui kuin itsellä olisi ollut käytössä rikkinäinen potkuauto. Posket alkoivat punoittaa ja epätoivo ja turhautuminen kasvaa. Tehtävä ja siihen käytetty aika tuntui ikuisuudelta. Opettaja kierteli välillä luokkahuoneessa katsomassa kurssilaisten edistymistä. Osalle hän antoi kehuja ja jotkut kysyivät kysymyksiä. Onneksi minun ja opettajan telepaattinen taajuus oli kohdillaan, sillä mielessäni surisi vain ajatus “nyt en halua ketään tähän arvioimaan epäonnistumiseni tasoa.” Opettaja sivuutti minut diskreetisti mennessään ohi ja vilkaistessaan työtäni. Tarkka suorien viivojen tekeminen ei ole minulle kaikkein ominaisinta, ei etenkään tietynlaisen ajallisen paineen alla, joten lopputulos oli todella sotkuinen. Tietyssä pisteessä turhautumistani, suoraan sanottuna en edes viitsinyt vaivautua.

Harjoitus tekee mestarin?

Naurattaa kyllä miten ei ainakaan päässyt liikaa ylpistymään. Näissäkin hetkissä huumori ja myötätunto ovat mitä parhaimmat kumppanit. Nyt on hyvä hetki olla osaamatta, kysyä ja epäonnistua. Perspektiivipiirtämistä pitää toden totta harjoitella, jotta tahtia saa nopeammaksi! Tussitekniikkaa unohtamatta tietenkään. Meille vinkattiin, että kannattaa harjoitella pari sisätilaa ja pari ulkotilaa mahdollisimman hyvin, jolloin niitä on helppo käyttää lihasmuistista pääsykokeessa.

Olen iki onnellinen, että olen suorittamassa Tehon maxi-kurssia. Jo pelkästään tehon tunneilla ja kotitehtävissä käytetty aika on viikkotasolla monta tuntia! Parin kurssilaisen kanssa olemme puhuneet juuri tästä, että kaiken muun elämän ohella harjoitteleminen vain jäisi unholaan ja vasta ennakkotehtävien julkaisun yhteydessä herättäisiin siihen todellisuuteen, että jotain pitäisi osata. Olipa kyse ajan puutteesta, sen organisoinnin tarpeesta, harjoittelurutiinin luomisesta, motivaation puutteesta tai itsekurin harjoittelusta, ohjattu opetus on minulle ehdotonta. Omalla kohdallani harjoittelua vaaditaan kyllä tuntimääräisesti paljon enemmän, kuin teholla ja kotitehtävissä käytetty aika, heheh. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten sen saa ujutettua arjen makro hetkiin ja tavaksi. Lukuvuoden aikana tuskin saavutan mestarin tasoa, sillä asiantuntijaksi vaadittaisiin tuhansien ja tuhansien tuntien harjoittelua. Mutta, paremmaksi tässä ainakin tulee.

Ollaan luovia (ja lempeitä)!

Rakkaudella,

Ruut

Minkälaisilla töillä menestyt pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!



Onko minusta sisustusarkkitehdiksi? Fiilikset Tehon ensimmäiseltä tunnilta.

Tehon maxi-valmennuskurssilla keskityttiin lyijykynätekniikoihin. Alla jaan fiiliksiä ensimmäisestä kurssikerrasta ja itselle mukaan tarttuneet tärkeimmät opit ja ahaa-elämykset.

Ensimmäinen tehtävä

Ensimmäinen tehtävä oli ryhmätehtävä. Ensimmäisen sadasosasekunnin aikana ajatukset laukkasivat: ”Apua, en halua että kukaan näkee mun piirrustuksia. Nyt paljastuu kuinka huono olen. Nyt epäonnistun. Miten voin välttää tämän?” Mitä lopulta tapahtui? Tehtävä oli aivan mahtava! Ryhmässä piirrettiin siis vierustoverin omakuva paperiin katsomatta. Sitten paperi annettiin kaverille, jonka piirsi. Nyt oli vuorossa oman muotokuvan varjostaminen mallia katsomatta. Ja viimeisen vaihdon jälkeen vielä kuvaan piirrettiin yksi tarkka yksityiskohta (silmä, korva, tms.) mallia katsoen. Toivottavasti kävi järkeen selitys. Tehtävässä ei ollut mitään mahdollisuutta ”onnistua”, joten piti vain heittäytyä ja nauttia prosessista.

Luovien alojen pedagogiikan ytimessä

Mitä ajatuksia, kuin alun epätoivoa, tehtävä herätti? Tehtävä oli todella toimiva ice breaker kurssin aloitukselle! Olen edellen reilu viikon jälkeenkin edelleen fiiliksissä tehtävästä. Onnistumiselle ei ollut paineita. Itselläni oli ainakin todella hauskaa, kun uskalsi heittäytyä. Tämänkaltaista leikittelyä ja heittäytymistä käytetään paljon etenkin tanssi- ja teatteri-improvisaatiossa. Päästetään irti siitä, miten asioiden pitäisi olla ja seurataan hetkeä. Minulla ei ole aikaisemmin tullut vastaan kuvallisessa ilmaisussa hassuttelua, vaikka näkeehän sitä paljon taiteilijoiden toteuttamana. Tämän kaltaisiin harjoituksiin liittyy mielestäni luovuuden ydin; ei oteta itseä niin vakavasti. Omaa (yhteistä) tuotosta voidaan tarkkailla avoimesti, mielenkiinnolla ja ennen kaikkea myötätunnolla ja “rakkaudella”. Epätäydellisyydestä voidaan ammentaa palasia täydellisyydestä ja “epäonnistumisille” voidaan nauraa ja korostaa entisestään.

Ryhmätyön lopputulokset

Lopputulokset oli todella ilmaisuvoimaisia ja tunteikkaita. Opettajat puhuivat paljon kuvan tunnelmasta ja tunteesta. Kuvassa voi olla jokin yksityiskohta todella tarkasti ja lopun ei tarvitse välttämättä olla niin tarkkaa. Tämä tehtävä oli itselleni huojennus, sillä en ole parhaimmasta päästä oppilaita missään tekniikassa. Siksi myös ei teknisten puolien fiilistely on vahvaa. Pystyn samaistumaan “epäonnistumiseen”. Olen mielen perukoilla pohtinut onko minulla mitään mahdollisuuksia sisustusarkkitehdiksi nykyisillä taidoilla tai taidottomuudella? Lämmittelytehtävän kautta päätin luottaa itseeni ja keskittyä omaan tyyliini hiomiseen. Samalla minun pitää treenata niska limassa, että pääsisin edes jollekin tasolle teknisissä taidoissa. Kurssilla on ihan mielettömiä osaajia ja ihailen jokaista, jolla on ollut pitkäjänteisyyttä, tarkkuutta ja motivaatiota omien taitojensa huippuun hiomiseen. On ilo katsoa niin taitavia tekijöitä ja ottaa heiltä opiksi.

Kontrastit kaakkoon! Valöörien ja kontrastien harjoittelua

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Minkälaisilla töillä menestyt pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!



Miksi valita Teho-opisto?

Heippa! Täytyy sanoa, että ensivaikutelma Teho-opistosta on ylittänyt odotukset! Meillä oli ekalla viikolla tapaaminen ja opastus bloggaamiseen liittyen. Sen lisäksi olen päässyt käymään ensimmäisellä valmennuskurssin tunnilla. Sitä ennen lyhyt esittely minusta.

Muutama sana itsestäni

Olen Ruut 34-vuotias varhaiskasvatuksen opettaja ja kahden pienen lapsen äiti. Olen iloinen ja tunnerikas tyyppi, jonka kokemuksia saatte täällä tästä lähtien maxi-kurssiin liittyen lukea. Luovat alat ovat aina olleet lähellä sydäntä, vaikka päädyinkin valitsemaan ”turvallisen ja varman” alan. Olen oppinut kantapään kautta, että omaa intuitiota ja kutsumusta ei voi sivuuttaa. Siksi nyt teen konkreettisia asioita omien haaveiden toteuttamiseksi ja toivon, että joku muukin huomaa sen olevan mahdollista myös itselle.

Mutta nyt asiaan! Alla avaan millainen ensivaikutelma Teho-opistosta on ollut ja miksi minusta Teho-opisto on paras valinta?

1. Arvot ja motivaatio

Bloggaajatapaamisessa meille kerrottiin Teho-opiston perustamisen taustasta, johon liittyy halu tarjota mahdollisimman laadukasta opetusta valmennuskurssilaisille. Kurssin sisältö on mietitty tarkkaan ryhmäkokoa ja sen dynamiikkaa myöten. Aina ollaan valmiita kehittymään ja kehittämään toimintaa, eikä jämähdetä paikalleen. Tavoitteena on myös tarjota kattavat työkalut ei vain pääsykokeissa loistamiseen, vaan myös opiskelussa ja työelämässä pärjäämiseen.

2. Tunnelma

Uskon, että vilpittömät tarkoitusperät tai niiden puutteen pystyy aistimaan. Myös työyhteisön hyvinvoinnin ja hyvän hengen voi tuntea ”ilmassa”. Sitä vain tietää kyteekö pinnan alla uupumusta, katkeruutta ja stressiä vai pulppuaako joka nurkasta ilo. Näen tunnelman ensi arvoisen tärkeänä edes auttamassa oppimista. Ja se tuntuu olevan kohdillaan Teho-opistolla;

Teho-opiston tilat ovat avoimet ja valoisat. Kurssilaisten kenkäparvi lojuu iloisesti eteisessä sinne saapuessa. Etuovi on ylhäällä avoinna kurssin aikana. Opiskelijat saavat kahvia tai teetä tauolla. Teho-opiston perustaja, Sini, pyörähtää ähisevän vauvansa kanssa toimistolla, vaikka hän onkin tällä hetkellä äitiyslomalla. Kurssimme opettaja ehdottaa tunnin aikana innostuneena ohimennen Sinille kenkähyllyä eteiseen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tunnelma on juuri sitä mitä pitääkin; avoin, iloinen, rento, antelias ja lämpimästi syleilevä.

3. Yhteisö

Sen lisäksi, että on olemassa tietyin väliajoin mukavaa yhteistä ajanviettoa kaikille, jokaiselle valmennuskurssin ryhmälle on oma whatsApp ryhmänsä. Meille näköjään tulee viikkokirje missä kerrotaan menneestä viikosta ja tulevista tapahtumista. Myös kurssin tuntien ulkopuolella on mahdollista sovittuina aikoina tulla treenailemaan teholle. Opiskelijoille tarjotaan aika ja paikka olla osana yhteisöä, joka on äärimmäisen tärkeää omia unelmia tavoiteltaessa. Ihan mieletön kokonaisuus!

Mihin kaikki tämä johtaa?

Uskon, että juurikin nämä kurssisisällön ”ulkopuoliset” asiat tekevät Teho-opiston valmennuskursseille osallistuneiden opiskelijoiden menestymisen niin suureksi. Sen lisäksi, että kurssin sisältö on tarkkaan harkittu ja tutkimukseen sekä kokemukseen perustuva. Nämä ”pienet” asiat ovat se piste i:n päälle, mikä tarvitaan pääsykokeissa menestymiseen. Vai mitä mieltä te olette?

Täällä vielä hyvin esitelty Teho-opisto niille, jotka eivät vielä ole ehtineet tätä katsastamaan: https://teho-opisto.fi/mika-teho-opisto

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!