Ensin oli haave.
Niin kauan kuin muistan, olen suositellut arkkitehdin ammattia ympärilläni oleville visuaalisesti ja matemaattisesti lahjakkaille henkilöille. Olen ihannoinut ajatusta siitä, miten arkkitehdin ammatissa pääsee vaikuttamaan ympäristöön ja luomaan uutta. Suunnittelemaan tiloja, jotka vaikuttavat ihmisten elämään. Itselle ammatti ei ole kuitenkaan ollut realistinen vaihtoehto, sillä en ole luonnonlahjakkuus matematiikassa. Tästä näkökulmasta katsottuna onkin hauskaa, että opiskelin kuitenkin liiketalouden tradenomiksi ja teen työkseni johtotason tehtäviä, joissa pyöritän sujuvasti yhtälöitä ja kehitän taloudellisia tunnuslukuja.
Tänä kesänä näin edesmenneen, kenties aikamme tunnetuimman naisarkkitehdin, Zaha Hadidin töitä Instagrammissa. Ennennäkemätön muotojen käyttö ja taidokkaat toteutukset jäivät pyörimään mieleeni useiksi päiviksi. Löysin itseni tuijottelemasta kuvia kerta toisensa jälkeen. Ihastuksesta huokaillen ja syvästi inspiroituneena kysyin itseltäni, olisiko minustakin arkkitehdiksi. Ensimmäistä kertaa aloin selvittää perinpohjaisesti, mitä sisäänpääsy opintoihin vaatisi. Ilokseni huomasin, että matematiikan kokeen rooli oli muuttunut pienemmäksi ja aikaisempien vuosien kokeita laskiessa havaitsin, että minulla olisi hyvät mahdollisuudet läpäistä matematiikan koe. Kävin myös arkkitehtikoulutuksen kurssikuvaukset läpi ja matematiikan painoarvo oli ihan eri tasolla kuin olin aina kuvitellut. Koulussa minulla oli kuvaamataito 10, mutta lukiossa en valinnut valinnaisia kuviksen kursseja, enkä ole juurikaan tiloja koskaan piirtänyt. Kaiken kukkuraksi en ole taiteillut kunnianhimoisesti kymmeneen vuoteen. Tuntuu, että mieli on täynnä mitä monimuotoisempia luovia visioita, mutten osaa visualisoida niitä. Olisiko minusta siihen kuitenkin, pohdin.
Valoisina kesäisinä öinä katsoin YouTubesta arkkitehtien how to -luonnosteluvideoita. Instagrammin algoritmi syötti minulle kiihtyvällä tahdilla arkkitehtoonisia kuvia. Kuva kuvalta, ajatus ajatukselta tulin vakuuttuneemmaksi siitä, että minun kannattaisi yrittää alanvaihdosta. Näin kolmekymppisenä minulle jäisi aikaa toimia arkkitehtina arviolta reilu kolmisenkymmentä vuotta. Jäin kauppakorkeakoulun maisteriohjelmasta yhden pisteen päähän valmistuttuani tradenomiksi. Tuolloin työmaailma imaisi minut vauhdilla mukaansa, mutta olen ajatellut uudelleen maisteriopintoihin hakemista heti sopivan sauman tultua. Ajatus siitä, että aion jatkaa opiskelua, antoi hyvin tilaa sille, että uskaltauduin nyt miettimään ihan uutta tutkintoa.
Samaan aikaan tuntui, että yksin harjoittelemalla unelma arkkitehtiopinnoista jäisi saavuttamatta. Ryhdyin kartoittamaan valmennuskurssivaihtoehtoja. Nopeasti minulle selvisi, että Teho-opiston kurssien kautta sisäänpääsyprosentit olivat poikkeuksellisen hyvät. Kirjoitin Teho-opiston perustajalle Sinille sähköpostia ja kyselin kursseista käytännön kysymyksiä. Ilahduin saadessani ystävälliset vastaukset nopeasti. Kirjoittelin myös Instagrammin kautta Tehon entisen bloggaajan, Netan, kanssa ja vakuutuin, että Tehon maxi-etäkurssi olisi sopiva minulle.
Haaveesta tavoitteeksi
Päätin, että alkaisin viikoittain päivittämään Instagramiin valmistautumistani pääsykokeisiin. Ajattelin, että se rytmittäisi hyvin tekemistä ja pieni itse luotu julkinen paine saisi minut ponnistelemaan haaveen eteen entistä uutterammin. Sitten kävi onnenkantamoinen: huomasin, että Teho-opisto etsii bloggaajia, jotka osallistuisivat valmennuskurssille ja kirjoittaisivat kokemuksestaan matkalla kohti pääsykokeita. Hain mukaan ja suureksi ilokseni minut kutsuttiin 2020-2021 bloggaaja-trioon. Iso kiitos tästä kunniasta Tehon tiimille. Samaan syssyyn haluan kertoa, että Tehon tiimi on painottanut arvostavansa aitoa sisältöä ja mahdollinen kritiikki valmennuskurssia kohtaan otetaan lämmöllä vastaan siinä missä positiivinenkin palaute. Luvassa on siis aitoja, rehellisiä fiiliksiä niin kurssikokemuksesta kuin koko tästä polusta kohti ensi kevättä.
Joku viisas on sanonut, että jos jostakin pystyy haaveilemaan, sen pystyy myös toteuttamaan. Tähän tahdon uskoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja tehdä täysin palkein töitä haaveen saavuttamisen eteen. Tervetuloa matkaan mukaan!
Iloisin ja päättäväisin terkuin, Iina C.
Treenaamaan yhdessä?
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
