Pettynyt mutta onnellinen
Hei! Tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta, nyt tulosten julkistamisesta alkaa olla jo sen verran aikaa että pahimmat järkytykset on selätetty.
Ei siis auennut koulupaikkaa vielä tänäkään vuonna, suuresta harjoittelusta ja panostamisesta huolimatta. Nyt kun katson kevättä takanani, en ihmettele asiaa juurikaan, mutta tulosten saapuminen oli suuri järkytys.
Harjoittelin pääsykokeisiin teho-opiston avulla syksystä alkaen, mutta omaehtoinen harjoittelu tehon tehtävien lisäksi jäi minimiin kauheiden koulukiireiden vuoksi. En tiennyt etukäteen kuinka työllistävä rakennusarkkitehtuurin ensimmäinen vuosi voisi olla, mutta en siltikään lainkaan kadu päätöstä ottaa paikka vastaan. Pääsykokeissa tehtävät ei ehkä ollut aivan omiani, enkä saanut kaikkea luovuutta selvästikään puristettua mitä Tehon tehtävissä sain. Kevät on ollut mielettömän rankka ja vaativa niin koulun, pääsykoeharjoittelun, henkisen jaksamisen ja ihmissuhdeasioiden vuoksi. Liikaa asioita samalle keväälle ja siihen päälle pienin mahdollinen kiintiö, jossa yritin päästä sisään. Kevään lopussa olinkin todella uupunut ja vaikka Teho-opiston tehtävät ja simulaatiokurssin tehtävät meni erittäin hyvin, ei samaa luovuutta ja inspiraatiota löytynyt jostain syystä enää pääsykokeissa uupumisen vuoksi.
Pettymys on aivan valtava edelleen ja tunnen itseni todella huonoksi ja alempiarvoiseksi lähes kaikkien Teho-kavereiden aloittaessa opiskelut. Onneksi olen vasta niin nuori ja saan loistavan mahdollisuuden jatkaa rakennusarkkitehtuurin parissa. Yksi “ihan hyvä” opiskelupaikka ei kuitenkaan korvaa tätä surun määrää vaikkei metropoliaankaan opiskelemaan pääseminen ole läpihuutojuttu. Älkää käsittäkö väärin, olen mielettömän kiitollinen, mutta surullinen silti etten päässyt tavoitteeseeni vielä.
Positiivisena ihmisenä pyrin aina ajattelemaan niin, että kaikilla on tarkoituksensa ja loppujen lopuksi asiat järjestyy kyllä. Tuntuu hullulta, että olen ihan samassa tilanteessa kuin olin vuosi sitten opiskelujen suhteen, mutta nyt aloitankin seuraavaksi toisen opintovuoteni Metropoliassa. Myös rakennusarkkitehdin koulutus on koulutus, joka johtaa samoihin työtehtäviin ja mahdollistaa maisteriin hakemisen. En ole luovuttajatyyppiä ja ehkä saan jopa laajemman koulutuksen tätä polkua pitkin. Olen onneksi ihminen, joka ei helposta lannistu, enkä meinaa luovuttaa tämänkään asian suhteen. Vuosi ja vielä kuukausi sitten olin sitä mieltä, että jos nyt en saa unelmieni opiskelupaikkaa, jätän hakemisen sikseen ja käyn ensin AMK:n rakennusarkkitehdin koulutuksen loppuun. Nyt en enää tiedäkään miten tekisin, hakisinko vielä vai keskittyisinkö kerrankin yhteen asiaan.
Kiireiden vuoksi monet postaukset jäi julkaisematta vuoden bloggaajan taipaleellani ja tulenkin vielä kirjoittelemaan muunmuassa rakennusarkkitehdin koulutusohjelman ensimmäisestä vuodesta, suosikki taidetarvikkeistani ja siitä, mitä seuraavaksi. Pysykäähän siis kuulolla, kuullaan taas pian ❤️
