Edellisessä osassa käytiin läpi Jessen kehitystä ja töitä, joilla hän läpäisi kevään ennakkotehtävät. Sarjan viimeisessä osassa käydään läpi Jessen tunnelmia pääsykokeista, sekä opintojen alkua arkkitehtuurin ohjelmassa Oulussa. Tässä osassa tarkastellaan myös Jessen uusimpia töitä ja niiden tekoprosessia. Kuinka opiskelupaikka saavutettiin, vaikka pääsykokeet eivät menneet odotetulla tavalla ja millaista itse opiskelu on?

Pääsykokeet ja kouluun pääsy

Pääsykokeet olivat pandemiatilanteesta johtuen kahden päivän mittaiset aiemman neljän sijaan. Kokeissa tutut kolmen tunnin tehtävät olivat myös saaneet kaverikseen kahden – ja yhden tunnin tehtäviä.

“Viikkoa ennen pääsykokeita tuli tieto, että jokasena päivänä on yksi yhden, kahden ja kolmen tunnin tehtävä. Erityisesti tunnin tehtävät tuli vähän shokkina. Lisäksi välinelistassa oli liima, joten odotettiin rakentelutehtäviä kokeeseen, mutta niitä ei kuitenkaan ollut, vaikka ne oli just ne, missä aattelin että menestyn. En kokenut olevani yleiseen tasoon verrattuna edellenkään ihan älyttömän hyvä piirtämään tai maalaamaan.“

Rakentelutehtävien puutos oli tosi huono juttu ja ajattelin, että tänä vuonna en pääse mitenkään sisään.

– Jesse

Pääsykokeiden ensimmäisenä päivänä Jesse koki epäonnistuneensa, mutta ei antanut sen häiritä kokeiden toista päivää.

“Ekan päivän vikana tehtävänä oli tunnin tehtävä, joka ei vaan sujunut ja tein sen kolme kertaa uudestaan. Olin sen jälkeen aivan rikki ja olin siellä vikana pesemässä maaleja ihan murtuneena. Näin kuitenkin kokeiden jälkeen frendiä, jonka tsemppaaminen autto etten luovuttanu heti sen ekan päivän jälkeen. Toinen päivä meni sitten paremmin ja mun parhaat pisteetkin tuli töistä jotka tein silloin.“

Syksyllä lähettiin tosi huonoista lähtöasetelmista vesivärien kanssa, mutta kokeissa se oli sitten ihan omia ykkösjuttuja.

– Jesse

Jesse nappasi unelmiensa opiskelupaikan lopulta yhteispisteiden ansiosta.

“Omasta mielestä kokeet ei mennyt hirveen hyvin, mutta pääsin silti opiskelemaan. Jos en ois treenannu ajankäyttöä niin ei ois ollut mitään mahista. Koronan takia otettiin myös 10 ylimäärästä opiskelijaa ja mä olin yks näistä. Lisäksi korotin keväällä englannin ylioppilaskoe-arvosanan M:stä E:hen. Pääsin siis yhteispisteillä kouluun vaikka luulin, että ylioppilaskokeiden tulokset pitäis olla jotenkin älyttömän hyvät että niillä vois päästä.“

Arkkitehtuurin opintojen alku

Vuoden valmennuskurssilta jäi Jesselle monia hyödyllisiä oppeja

“Kurssilla mun kolmiulotteinen hahmotus ja itsevarmuus omaan tekemiseen kehittyi. Osaan myös paremmin piirtää ja käyttää eri välineitä. Lisäksi oon alkanut maalailla tauluja ja koulussa luonnostelen aika paljon kaikenlaisia projekteja.“

Koulutyö: “Kita” – kaulakoru

“Koru on tehty rikotuista lautasista ja surri-langasta, jota Tehollakin sillon suositeltiin. Inspiraationa oli Maison Martin Margielan vuoden 1989 malliston liivi, joka on myös tehty rikotuista lautasista ja rautalangasta. Korun muodossa ideana oli se, että kun korona-aikana suu on peitossa niin siksi korusta nousee tollanen kita ja aika häijyn näköset hampaat. Tota oli tosi kiva tehdä ja sain siitä hyvää palautetta.“

Arkkitehtuurin opiskelu on vastannut Jessen odotuksia, vaikka tekemistä onkin paljon.

“On aika intensiivistä tää opiskelu. Kurssien aikana on aika tasaisesti palautettavia juttuja ja deadlinien lähellä tehäänkin tosi tiiviisti hommia ja vietetään iltoja koululla tekemässä. Mut se ei haittaa yhtään koska siitä mä tykkään. Täällä on myös ihan huikee yhteishenki, tosi kannustava ilmapiiri ja yhdessä tekemisen meininki.”

Koulutyö: Kuvat ympäristöstä

Kuvat ympäristöstä: “Näissä kolmessa työssä piti etsiä Oulusta tai muualta jotain kiinnostavia kohteita, joissa olisi jotain historiallisia kerrostumia. Piti ottaa kuvat paikoista ja niiden pohjalta tehdä valitsemallaan tekniikalla jäljennös. Ensimmäisen työn tein värikynillä, toisen vesiväreillä ja peiteväreillä, ja alimman tein peiteväreillä.

Ovityöhön oon tyytyväinen ja sitä oli hauska tehdä. Ensimmäisessä kuvassa halusin harjotella kolmiulotteisuutta ja värikyniä enemmän, mutta se oli aika haastava kuvata. Alimmassa tein vähän ehkä jotain hätäsiä valintoja ja vaikka oli kivaa tehdä taas peiteväreillä, työn tunnelma ei ehkä ihan vastaa sitä oikeaa paikkaa. Sama ongelma on ehkä vähän näissä muissakin, että tunnelma on vähän epärealistinen. Se onkin asia, jossa mulla on vielä vähän petrattavaa.“

Koulutyö: Kollaasi

Kollaasi: “Työssä oli ideana, että jostain Alvar Aallon työstä piti ottaa yksityiskohta ja tulostella sitä samaa kuvaa mustavalkosena ja eri kokoisina. Ite valitsin sellasen Artekin Screen 100 säleseinän ja tein siitä tollasen sommitelman.“

Arkkitehtuurin opintoihin kuuluu itsenäisten töiden lisäksi ryhmätöitä, joissa on Jessen mukaan sekä etuja, että haittoja verrattuna yksin tehtäviin töihin.

“Ryhmätöissä on tosi tärkeetä, että se ryhmä toimii ja kuunnellaan toisten mielipiteitä. Aina pitää tehdä kompromisseja ja ideoita otetaan vähän kaikilta. Ryhmätöissä harjoitellaankin hyvin työelämää varten koska siellä tehdään tosi usein töitä muiden kanssa. Yksin töiden tekeminen voi olla välillä huono juttu kun ei oo ketään auttamassa, mutta toisaalta hyvä koska saa ihan itse valita mitä haluaa tehdä.“

Ryhmätyö: “Piano e forte“

“Tää on nykyarkkitehtuurin kurssin ryhmätyö, joka on mun mielestä tosi onnistunut. Työn nimi Piano e forte [hiljaa ja kovaa] tarkoittaa siis sitä, että muotokieli on ulkopuolelta aika runsas sisältäen paljon voimakkaita muotoja. Sisältä tunnelma taas on aika rauhallisen seesteinen ja ns. hiljaisempi.

Tässä työssä on käytetty siis rautalankaverkkoja, joista tehtiin paksumpia pistehitsaamalla niitä yhteen. Sitten savi ja vesi-seoksella maalattiin noi muodot, josta saatiin toi pinta tohon. Tää koostuu yhdestä isommasta palasta ja kahdesta pienemmästä. Muoto on vähän taitettu tuolta keskeltä ja se on vähän tollanen onnenkeksimäinen. Liimattiin lopuksi palaset mustaksi maalatulle puulevylle ja laserleikattiin mittakaavahahmot punasesta muovista. Tää oli yks lempparitöitä ja tätä tehtiin tosi pitkään ja monessa eri vaiheessa.“

Tulevaisuuden kehityskohteita

“Haluaisin kehittyä vielä lisää piirtämisessä ja maalaamisessa. En tiiä onks ikinä sellasta, että voin sanoo olevani hyvä piirtää. Aattelin että kun pääsen opiskelee arkkitehtuuria, voin sanoo et nyt oon hyvä piirtää… ehkä mä oon, ehkä mä en oo. Haluaisin myös osata piirtää ehkä vähän realistisemmin. Etenkin taito luonnostella on tärkeää, mutta en kuitenkaan koe, että tarvitsee olla super hyvä piirtämään käsin, koska töitä tehdään paljon esimerkiksi tietokoneella.

Haluun myös löytää uusia tapoja ettiä inspiraatiota ja heräteltyä mielikuvitusta. Haluun pysyy luovana ihmisenä ja ruokkia sitä koko ajan eri tavoin.“

Jessen vinkkejä arkkitehtuurin opintoihin hakeville

“Kuka tahansa voi päästä sisään kun harjoittelee, mutta kannattaa tutkia eri väyliä ja esimerkiksi käydä korottamassa ylioppilaskokeiden arvosanoja. Myös säännöllinen harjoittelu ja monipuolinen tekeminen on tärkeetä. Lisäksi jos pääsykokeissa menee yks päivä huonosti, niin ei kannata luovuttaa siihen. Sun suoritus ei oo sen yhen tehtävän arvonen eli vaikka menis yks tehtävä ihan penkin alle, se suoritus voi silti pelastua muualta. On tärkeetä, että saa pidettyä sen motivaation ja draivin yllä vaikka ne kokeet saattaa tuntua tosi raskaalta. Se on kuitenkin jokaiselle hakijalle yksilöllistä, että onko eteen tulevat tehtävät mieluisia vai ei.“

Tärkeintä on ettei luovuta jos kokee, että arkkitehtuuri on se mitä haluu lähteä opiskelemaan. Opiskelupaikan voi saada, vaikka tuntuu ettei nyt oo oma vuosi niinkun mulle kävi.

– Jesse

Tämä oli sarjan viimeinen osa, mutta Jessen matka arkkitehdiksi jatkuu kuitenkin vielä opintojen muodossa. Kenties kuulemme joskus lisää vinkkejä valmiilta arkkitehdiltä! Jos Jessen polku opintoihin jäi vielä kiinnostamaan, kurkkaa hänen kirjoittama valmennuskurssin aikainen blogi täältä!

Klikkaa myös sarjan 1. osaan ja 2. osaan jos satuit missaamaan ne!

Jesse kävi Tehon Maxi-kurssin viime vuonna ja vaikka hän koki lähtötasonsa melko matalaksi, aukesi hänelle tie Oulun Yliopistoon arkkitehtuurin opintoihin! Millainen matka tähän johti ja mitä siihen vaadittiin? Tästä seuraa kolmen blogitekstin sarja, jossa käydään läpi Jessen kehityksen polkua ensimmäisistä töistä aina tämän päivän arkkitehtiopintojen töihin. Jesse onkin elävä esimerkki siitä, että ei tarvitse olla maailmaluokan kuvataiteilija, jotta voi saada opiskelupaikan! Mistä Jessen urahaave sai alkunsa ja miltä ensimmäiset työt oikein näyttivät?

Kouluun hakemisen alkutaipaleella

Jessen haave arkkitehdin urasta sai alkunsa jo lukiossa, mutta kuvataidetaustaa hänellä ei ennen juurikaan ollut. Arkkitehdin urassa Jesseä kiinnosti erityisesti se, miten rakennetun ympäristön avulla pystytään vaikuttamaan ihmisten elämään. Lisäksi uravalinnassa motivoi halu vaikuttaa ekologiseen rakentamiseen ja päästöjen vähentämiseen.

“Halusin ammatin jossa voin tehdä jotain verrattain luovaa, mutta jossa on hyvä työllisyys. Aattelin, että tää vois olla mun juttu jos vaan osaisin eka piirtää ja maalata”

– Jesse

Jesse ei hakenut opiskelemaan suoraan lukiosta, sillä keskittyi tuolloin ylioppilaskirjoituksiin. Hän myös koki, että arkkitehtuurin opintoihin hakeminen vaatisi enemmän lähtötasoa jos hakisi ilman säännöllistä harjoittelua tai valmennuskurssia. Lukion jälkeen Jesse meni armeijaan, jonka aikana läpäisikin vuoden 2019 ennakkotehtävät.

Ennakkotehtävät 2019

Ennakkotehtävien läpäisy tuli Jesselle yllätyksenä. Armeijassa olon vuoksi aika tehtävien tekoon oli kortilla ja Jesse toteuttikin lopulliset työt noin kahdessa viikonlopussa lomiensa aikana.

“Olin todella yllättynyt, että pääsin ennakkotehtävistä läpi. Pienoismalliin olin tyytyväinen, mutta piirustustehtäviin en niinkään. En oikeen tiennyt mitä teen niin kokeilin vähän kaikkea ja näkyykin vähän sellanen epävarmuus näissä. Esimerkiksi kaupunkikuvassa en tiennyt miten tehdä liukuma taivaalle enkä tiennyt miten värejä ja tekniikoita kannattaisi käyttää. Lopputulos oli vähän sekasen näkönen. Keskimmäisessä kuvassa kolmiulotteisuuden tuominen oli rehellisesti sanottuna aika haastavaa.”

Saman vuoden pääsykokeissa suurimpana kompastuskivenä Jesse koki ajankäytön.

“En ihan hirveesti treenannut ja ne pääsykokeet ei mennyt kovin hyvin. Isoin shokki oli ajankäyttö ja olin tosi pulassa sen suhteen. Silloin jäi tosi kauas, että olisin päässyt sisään enkä ylittänyt edes piirustus- ja suunnittelukilpailun kynnysehtoa. Kokeissa oli kuitenkin tietty rentous, koska aattelin, että oon vähän vaan kattelemassa, mutta vähän kun vertailin omia töitä muiden töihin, tuli fiilis, ettei voi ikinä päästä sisään.”

Vihdoin valmennuskurssilla: Maxi-kurssin alku

“Jo ennen armeijaa tiesin, että haluun Tehon valmennuskurssille. Mulla ei ollu sitä tarvittavaa raakaa talenttia vaan tarttin just sitä säännöllistä treenaamista. Itellä lähtötasot oli todella nollassa, joten vuoden valmennuskurssi oli tosi tärkee. Siellä pysty treenata pitkään ja oppia omista virheistä matkalla.”

Kurssin alussa aattelin, että vihdoin valmennuskurssilla: tää jos joku on se mikä auttaa mua.

– Jesse

Kurssin ensimmäisiä töitä: tussitekniikka ja värikynät

“Tussitekniikoista tykkäsin ja tässä kuvassa aloinkin treenata valoa ja varjoa kunnolla. On se vähän kömpelön näkönen kun nykyään kattoo, mutta sain työstä arvosanan 4, joten se toi lisää itsevarmuutta.”

“Värikynien kanssa on vieläkin vähän taistelu meneillään ja en oo niiden kanssa ihan mukavuusalueella. Varsinkaan alussa en tienny miten saada värit näkymään tummalla paperilla ja itsevarmuus niiden käytössä ei ollut sillon kovin hyvä. Alun tehtävissä meni melkeen joka kerralla reilusti yli 3 tuntia, eli ajankäyttö sillon oli ihan todella huonoa.”

Ensimmäisiä peiteväritöitä

“Peitevärejä en ollut aiemmin juuri kokeillut, mutta aloin nopeasti tykkäämään niistä. Ne oli vähän sellanen yhdistelmä akvarelleista ja akryylimaaleista. Ekassa naamakuvassa näkyy eka kerta kun ikinä kokeilin peitevärejä ja siinä vähän vaan kokeilin eri värejä ja niiden sekottamista. Tokassa kuvassa olin jo vähän oppinut peitevärien käyttöä ja niiden sekottamista esimerkiksi veteen.”

Valmennuskurssin syyslukukauden viimeisimpiin töihin lukeutui pääsykoesimulaatio, jossa tarkoituksena on tehdä annettu tehtävä pääsykokeista tutussa 3 tunnin aikarajassa.

Syksyn pääsykoesimulaatio

“Pääsykoesimulaatiossa käytin paljon aikaa hätiköintiin ja luonnosteluun. En ollut tyytyväinen koko työhön, koska tein nopeesti jotain päätöksiä, mutta ne ei ollut aivoilla mietittyjä. Käytin tosi paljon aikaa itse kappaleen tekemiseen enkä ehtinyt tehdä tilasta kovin hyvää. Tässä työssä esimerkiksi valo ja varjo menee oudosti ja sisätila on valoisampi kun ulkotila, mikä ei oo kovin realistista.”

Kurssin syyslukukausi kehitti Jessen itsevarmuutta välineisiin ja omaan tekemiseen. Taidot kehittyivät kuitenkin erityisesti kevätkaudella tekniikoiden ja muiden tultua jo tutummiksi.

Miltä Jessen työt näyttivät silloin? Lue Jessen matkan toinen osa täältä!

Psst.. Jesse kirjoitti valmennuskurssinsa aikana Teholle blogia! Käy kurkkaamassa jos haluat perehtyä Jessen matkaan vielä perusteellisemmin!