Valmennuskurssilla taidealoille – Miksi?

Aika ajoin mietin, että lukeekohan tätä blogia kukaan? Kirjoitanko mitään, mikä kolahtaa? Onko siitä kenellekään hyötyä? Onko oma niché liian kaukana siitä, mitä teho-opiston sivuille päätyvät tulevat hakemaan? Ei löydy hienoja niksejä siihen, miten menestyä. Ei löydy aiempia kokemuksia tai onnistumisia näille tietyille taidealoille hakemisesta. Mutta silti, eipä sitä voi kirjoittaa muusta kuin omista kokemuksistaan ja havainnoistaan. Joten ajattelin avata vähän omaa historiaa erinäisistä pääsykokeista ja opiskelusta, sekä miksi lähestyn myös sisustusarkkitehtuuriin hakiessa asioita melko psykologis-filosofisesti.

Ensimmäiset haaveet taidealalle

Pienestä pitäen minulla oli haaveena tulla tanssijaksi. Treenasin yhä enemmän ja enemmän tanssia, kun vuosia tuli lisää. Kokemusta kertyi monet kerrat siitä, kun oma hakijanumero laitetaan hakaneulalla paitaan kiinni samalla kun raadin ja muiden hakijoiden edessä yritetään osoittaa oma osaaminen. Ensimmäistä kertaa hain tanssikouluun Turkuun, joka oli ammattikoulun tasoinen. Olin silloin lukion ensimmäisellä luokalla. Turkuun en päässyt ja pettymys oli suuri. En kuitenkaan antanut periksi, vaan treenasin entistä enemmän. Koska Teatterikorkeakouluun oli vain joka toinen vuosi pääsykokeet tanssijan koulutukseen, hain Teakiin lukion toisella luokalla. Ajattelin, että kokemusta sitten ainakin tulisi, vaikka pääseminen olisikin melko epätodennäköistä ilman lukion papereita. Ja kuten arvata saattaa, en päässyt sisään. Abivuonna päätin hakea Amsterdamiin ja Lontooseen. Amsterdamiin en päässyt mutta Lontooseen Labaniin pääsin. Joten lukion päätyttyä syksyllä suuntasin kohti Lontoota.

Kun päämäärään pääseminen ei riitäkään

Olin odottanut tanssikouluun pääsemistä kuin kuuta nousevaa. Kouluun pääseminen oli suoraan yhteydessä siihen, minkä arvoinen olen. Olin myös ajatellut, että sitten kun pääsen kouluun taivas aukeaa ja olen vihdoinkin onnellinen. Mutta tosiasiassa itsearvostusta, itsensä rakastamista ja onnellisuutta ei voi saada mistään ulkopuolelta. Etenkin jos omassa lapsuudessa ja nuoruudessa on mitään käsittelemättömiä asioita, on taattua että ne nousevat pintaan kovan paineen alla. Joten Lontoossa opiskellesani murruin täysin. Lopulta kävelin joka päivä itkien kouluun, enkä ymmärtänyt miksi unelmani toteutuminen ei tuonutkaan minulle vapautuksen tunnetta. Olin rikki ja hämmentynyt.

Tulin Suomeen takaisin ja tunsin ottaneeni siipeeni oikein kunnolla. Olin tuuliajolla ja häpeissäni. Kannoin häpeää vuosia sisälläni. Voi sitä epäonnistumisen tunnetta! Hain lopulta opiskelemaan kasvatustieteitä, sillä siinä minulla ei ollut mitään menetettävää; Ei intohimoa, unelmia tai tunnesiteitä. Olen nyt monta vuotta haahuillut ilman intohimoa. Tiesin jo alun alkaen, etten halua olla varhaiskasvatuksen opettaja.

Kuinkas siinä sitten kävikään?

Itseään vastaan meneminen on todella kuluttavaa. Se nakertaa päivä päivältä sisältä päin. Ja niinhän siinä kävi, että reilu vuosi sitten alkoi näkyä pahoja uupumuksen merkkejä ja lopulta sitä sitten oltiin niin pohjalla, ettei pintaa näkynyt. Pohjalla ollessa ei näe mitään ja siellä ei haaveilla tai tavoitella unelmia. Pikkuhiljaa kun alkaa päästä haukkaamaan happea pinnan yläpuolelle aurinkokin alkaa paistaa pienin pilkahduksin. Viime keväällä olin tilanteessa, josta ei voinut enää kääntyä takaisin. En voinut jatkaa samaa rataa kuin aikaisemmin, vaan muutoksia oli tehtävä. Tässä sitä nyt sitten ollaan Tehon Maxi-valmennuskurssilla.

Kaikenmoisten kokemusten jälkeen näen tärkeänä käsitellä myös mielensisäisiä asioita, etenkin omia unelmia tavoitellessa – Etenkin taidealalle hakiessa. On tärkeää pysytellä läsnä ja tietoisena prosessin aikana eikä vain tavoitella ja odottaa jotakin jossain tulevaisuudessa. Oma mieli on loppujen lopuksi oman elämän paras ja ainut pelastusvene. Ei toki unohdeta unelmia, toiveita ja tavoitteita, sillä ne ovat tärkeää polttoainetta ja suunnannäyttäjiä. Joten jatkan täällä tätä filosofis-psykologista pohdintaani ja yritän toki jakaa myös jotain käytännöllistäkin matkan varrella.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!



Rutiineillä menestykseen

Täytyy sanoa, että pää lyö tyhjää, kun kirjoittelussa on tullut pidempi paussi. Itsellä melkeinpä koko loma meni lasten sairasteluissa (jouluna vatsataudissa ja uutena vuotena esikoisen kansa päivystyksessä), joten univelkaa on kertynyt vanhan päälle kunnolla, eikä pää toimi senkään edestä. Pahoittelut jo etukäteen laadun suhteen! Yritetään nyt kuitenkin lyhyesti ja ytimekkäästi kahvin avulla. XD Tänään luvassa pohdintaa, mitä hyötyjä valmennuskurssista on tähän asti ollut sekä mitkä fiilikset pääsykoesimulaatiosta jäi. Kuvina vähän joulun ajan fiilistelyjä.

Maxi-valmennuskurssi – onko ollut hyötyä?

Onko valmennuskurssista siis ollut hyötyä? Mitä mieltä olen, nyt kun syyspuolisko on taputeltu? Ehdottomasti on! Jokaisella tunnilla ja jokaisen tehtävän yhteydessä oppii uusia asioita. Omista töistä saatavista palautteista oppii todella paljon. Sen lisäksi pääsee kuulemaan kaikkien muiden töistä saatavaa palautetta. Pikku hiljaa alkaa näkemään ja ymmärtämään mistä asioista saa pisteitä ja mistä taas vähennetään.

Ja vaikka viime syksy olikin lasten sairasteluiden suhteen haastava, pääsin aina paikalle jokaiselle tunnille. Joten siitä olen suunnattoman iloinen. Jos olisin viime syksyn yrittänyt itsekseni treenailla, siitä ei olisi tullut mitään. Arki tarjoaa varmasti jokaiselle kiirettä ja haastetta, ja siksi on ollut mahtavaa olla valmennuskurssilla, jossa tulee pakostikin jonkinlainen rutiini harjoittelulle. Rutiini on välttämätön omien taitojen harjoitteluun ja hanskaamiseen, jotta paineistavassa pääsykoetilanteessa pystyy suoriutumaan tehtävistä niihin vaadittavilla taidoilla. Onko itselle vielä tullut harjoitusta tarpeeksi? Ei lähellekään.

Pääsykoesimulaatio. Miten meni ja mitkä fiilikset?

Ennen joulua meillä oli ensimmäinen pääsykoesimulaatio. Simulaatio tapahtui samaan aikaan kuin yleensä meillä olisi ollut tunti. Ennen simulaatiota meille ilmoitettiin tarvittavat välineet kunkin alan tehtävää varten ja tehtävä selvisi vasta paikan päällä. Sisustusarkkitehtuuriin meidän piti tehdä lyijykynätyö A3 kokoiselle paperille. Tehtävänantona oli tehdä piirros aiheesta ”löydös”. Kuvasta piti käydä ilmi mitä ja missä. Arviointiperusteina muistaakseni oli, idea, tunnelma, valöörit ja syvyysvaikutelma. Saattoi olla jotakin muitakin, mutta enää jälkikäteen en muista tarkemmin.

Itselläni pääsykoesimulaatio meni melko kehnosti. Pää löi tyhjää ja voi vitsit kun kaikki vanhat tottumukset piirtää löi kovaa päälle. Työstä tuli suttuinen ja epäselvä. Syvyysvaikutelma jäi olemattomaksi. Työtä jättäessä tiesin, että nyt meni penkin alle. Idea oli mielestäni hyvä. Kuvan löydös oli puoliksi syöty banaani tyynyn alla sängyssä. Piirsin kuvan kuitenkin liian läheltä, jolloin ympäristö jäi epäselväksi. Piirtelin kyllä menemään täysin niin miten sattuu, että hyvää päivää vaan! Työstä tuli arvosanaksi 3, joka ei periaatteessa ole niin huono. Mutta kun haluaisin vähintään 4 AINA. Tietääkö joku muu tämän tunteen? 😀 Inhoan epäonnistumista. Ja omalla mittapuulla melko hyvä on total failure. Mutta! Hyvä puoli tässä kaikessa on, että nyt on hyvä mokailla. Nyt vasta harjoitellaan. Vielä on aikaa harjoitella ja siihen pitää pistää vieläkin parempi fokus nyt keväällä. Pidetään myös sormet ristissä, että kevät olisi suopeampaa ja terveempää.

Rutiinit avaimena paineen alla suoriutumiseen

Aiemmin mainitsin, miten rutiinit ovat välttämättömiä paineen alla onnistumiseen. Olen itse tässä hyvä esimerkki siitä, miten vielä tiettyjä rutiineita ei ole tarpeeksi. Omat haitalliset maneerit ja hutilointi puskivat takaraivosta pääsykoesimulaatiossa ja ottivat täysin vallan omassa tekemisessä. Omalla kohdalla teknisen piirtämisen rutiinit eivät olleet tarpeeksi iskostuneet vielä(kään) käsiin ja aivoihin. Piirtämisen perusteet kurssi olis varmasti allekirjoittaneelle hyvä tässäkin kohtaa, mutta harmillisesti siihen ei juuri nyt ole varaa, sillä priorisoin ennakkokurssille osallistumisen. Tässä kohtaa on vain tärkeää tehdä kaikki annetut tehtävät ja harjoitella harjoittelemisen perään. Ei auta olla valmennuskurssilla, jos ei ole valmis itse näkemään vaivaa taitojen opettelussa. Vaikka maxi-kurssi olisi kuinka hyvä tahansa, se vaatii omat 100% työtä, jotta voi menestyä pääsykokeissa. Kukaan muu ei voi tehdä sun puolesta työtä. Sanottakoon, että teho-opiston valmennuskurssi antaa parhaan mahdollisen alustan sun oman parhaan tekemiselle. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, jos et pistä itseäsi likoon.

Ihan mahtavaa, että parin viikon kuluttua päästään taas Teho-opistolle oppimaan uusia juttuja! Odotan niin innolla laadukkaita oppitunteja, taitavia opettajia ja mitä mahtavimpia ja taitavia kanssaopiskelijoita.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Sisustusarkkitehdiksi – pääseekö tavoitteisiin helpolla?

Ho, ho, ho! Ihanaa joulukuuta ja joulunodotusta kaikille! Tänään käyn ensin läpi omia fiiliksiä näin loppuvuodesta. Loma alkaa jo pikkuhiljaa olla tarpeen, mutta joitakin juttuja vielä tehdään. Fiilisten lisäksi laitan muutamia kritiikkejä pääsykoetyyppisistä tehtävistä.

Jaksaa, jaksaa! Vai jaksaako?

Minkälaiset fiilikset siellä päässä on? Itselläni on ilmoilla vähän kisaväsymystä. Samalla myös uutuudeen viehätys alkaa kadota ja nyt aletaan painia todellisen pitkäjänteisyyden ja motivaation parissa. Koko syksyn lapsen ovat sairastelleet tasaisesti ja viimeisin sairastelu kestikin pari viikkoa. Sairasteluiden aikana jään aina tehon jutuissa jälkeen ja siinä välissä yritän kiriä kiinni rästejä. Edelleen on joitakin rästejä. Viime viikolla meillä oli taukoviikko Teholla ja se teki kyllä todella hyvää! Rästejä olisi voinut tehdä, mutta päätin tietoisesti keskittyä siivoamiseen. Teki hyvää käydä läpi kaappeja ja laittaa kierrätykseen tarpeettomia juttuja. Erityisen ylpeä olen ”taidehyllyni” raikkoamisesta. Syksyn aikana en ole ehtinyt katsoa kaikille taidetarvikkeille omaa paikkaansa, joten nyt järjestin niille oman kunniallisen paikkansa. Hävettää, naurattaa ja kauhistuttaa miten sotkuisesti kaikki oli aikaisemmin, mutta nyt on hyvä. Ja täysi irtautuminen on tehnyt hyvää mielelle, sillä pää vilisee täynnä kaikenlaisia ideoita.

Kyllä mieli lepää

Pitkäjänteinen harjoittelu vaatii itsekuria ja päättäväisyyttä. Ja tässä kohtaa vuotta se alkaa jo vähän väsyttämään. En olisi saanut harjoiteltua näin hyvin vain itsekseni, joten onneksi olen ollut Tehon valmennuskurssilla. Vaikka aikomukseni on toki loman aikana tehdä rästitehtäviä, en aio ottaa niistä tällä hetkellä paineita. Keskityn kokonaiskuvaan ja siihen, miten jaan voimavarat keväälle. Sillä keväällä tehdään entistä enemmän hommia! Ilmoittauduin muutama viikkoa sitten Tehon ennakko-kurssille, sillä ajattelin, että tässä kohtaa kannattaa mieluummin panostaa kuin pihistää. Pihistellä voi sitten myöhemmin. Harmittaisi, jos jättäisin sen käymättä enkä pääsisi edes pääsykokeisiin. Loppujen lopuksi, se mihin kurssille ilmoittautumalla panostan, on oma itseni, tulevaisuuteni ja haaveeni. Käytetty raha on sijoitus eikä turha menoerä. Uskon, että tässä hetkessä käytetty sijoitus tulee kantamaa hedelmää vuosikymmeniä eteenpäin. Siksi kysynkin myös sinulta, mihin sinä aiot panostaa ensi vuotta ajatellen? Mitä tekoja teet itsesi ja unelmiesi eteen?

Kritiikit

Ja sitten luvassa lyhyesti kritiikkejä! Tällä kertaa käyn läpi viimeisen kaksiulotteinen tehtävän tältä syksyltä sekä parin kolmiuloitteisen työn; istuin sekä pop-up-tekniikka

Kuvakollaasi

Maxi-kurssin syksyn viimeinen kaksiulotteinen työ oli kuvakollaasi. Tehtävänämme oli tehdä yhteiskunnallisesta aiheesta kansikuva Natural History lehden kanteen. Kollaasitehtävä jätti kylmäksi ja se tuntui etäiseltä. Työn tekemiseen myös minulla meni yllättävän vähän aikaa. Tästä työstä minulla oli sellainen tunne, että pieleen meni. Yllätyksekseni sain tästä työstä kuitenkin 4. Miinusta tuli siitä, että unohdin jättää ylös tarpeeksi tilaa lehden nimelle. Mitenköhän sitä ei millään muista asiaa, joka opetettiin jo syksyn alussa? Jospa sen seuraavalla kerralla muistaisi. Itse ehkä ajattelin myös, että värit jäivät hieman vaisuiksi. Olisin voinut vähän enemmän revitellä räväkämmillä väreillä.

Kolmiuloitteiset työt

Loppusyksyn olemme käsitelleet kolmiuloitteisia töitä. Tällä kertaa käyn läpi kahden ensimmäisen kritiikit: istuin sekä pop-up-esite. Oli mukava päästä kokeilemaan jälleen kerran aivan uusia tekniikoita. Täytyy sanoa, että näitä tekniikoita ei ainakaan olisi tullut itsekseen kokeiltua, vaikka taiteiden aloille aina onkin kolmiulotteisia tehtäviä ennakkotehtävissä ja pääsykokeissa.

Istuin

Ensimmäisellä kerralla meille opetettiin käytännön juttuja yleisesti ottaen kaikkeen kolmiulotteiseen työskentelyyn liittyen. Ja ensimmäisen kerran pääsykoetyyppinen tehtävä olikin istuin. Päätin itse toteuttaa istuimen paksummasta paperista. Tästä sain arvosanaksi 4,5. Istuimeen liittyvä A4 kokoinen kaksiuloitteinen esitys olisi voinut olla graafisempi ja värejä olisi voinut myös miettiä. Sen lisäksi työstä puuttui sitä jotain, millä yltäisi vitoseen.

Paperitekniikat – pop-up-esite

Seuraavan kerran aiheena olikin pop-up-esite tulevaisuuden yritykselle. Idea tuli minulle välittömästi. Alkusyksystä meille opetettiin, että yleensä ensimmäinen idea ei ole se paras idea, sillä se tulee mieleen myös monelle muulle. Olen kuitenkin omalla kohdallani huomannut, että jostain syystä ensimmäiset ideani ovat yleensä vähän erikoisia. Ehkäpä minulla on vähän vinksahtanut mieli siis 😀 Tästä työstä sain 5. Olin itsekin tyytyväinen työhön ja että idea välittyi.

Tällä viikolla meillä on vuoden viimeinen tunti, joka on pääsykoesimulaation muodossa. Odotan innolla ja jännityksellä tätä!

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Luovien alojen hakukohteet ja hakuaikataulut 2023

Osa luovien alojen ennakkotehtävien, valintakokeiden ja hakujen aikatauluista on nyt julkaistu. Kokosimme yhteen blogiin hakukohteittain ja aloittain kaikki tärkeät päivämäärät ja tiedot, jotka ovat avuksi kevään 2023 yhteishakuun valmistautumisessa! Tietoja täydennetään yhteishaun lähestyessä.

Korkeakoulujen kevään 2023 yhteishaku

Korkeakoulujen kevään 2023 yhteishakujen aikataulut on julkaistu. Kevään yhteishaussa haetaan syksyllä 2023 alkaviin koulutusohjelmiin.

  • Haku vieraskielisiin ja Taideyliopiston koulutusohjelmiin 4.1.2023 klo 8.00 – 18.1.2023 klo 15.00.
  • Haku suomen- ja ruotsinkielisiin koulutusohjelmiin 15.3.2023 klo 8.00 – 30.3.2023 klo 15.00.
  • Koulutusohjelmiin haetaan Opintopolun kautta
Arkkitehtuuri ennakkotehtävät

ARKKITEHTUURI

Arkkitehtuuri, Maisema-arkkitehtuuri & Rakennusarkkitehtuuri

Arkkitehtuuri & Maisema-Arkkitehtuuri

Arkkitehtuurin ja Maisema-arkkitehtuurin hakukohteiden ennakkotehtävät on julkaistu dia.fi-sivustolla! Ennakkotehtävät tulee palauttaa 30.3.2023 klo.15.00 mennessä. Tutustu myös Tehon opettajien kirjoittamiin analyyseihin ennakkotehtävistä!

Hakukohteet

Valintakokeet

  • 5.6. – 6.6.2023 järjestetään kaksipäiväiset Piirustus- ja Suunnittelukokeet
  • 7.6.2023 klo. 9–12 järjestetään Arkkitehtuurin matematiikan koe
  • 7.6.2023 klo. 14–17 järjestetään Maisema-Arkkitehtuurin luonnotieteen koe
  • 7.7.2023 Hakijoille ilmoitetaan tuloksista viimeistään

Rakennusarkkitehtuuri

Rakennusarkkitehtikoulutukseen hakevan tulee osallistua sekä AMK-valintakokeeseen että rakennusarkkitehtikoulutuksen soveltuvuuskokeeseen. AMK-valintakoe ei edellytä ennakkovalmentautumista eikä siihen liity ennakkomateriaalia tai -tehtäviä.

Hakukohteet

Valintakokeet

Rakennusarkkitehtikoulutuksen soveltuvuuskoe järjestetään 3.5.2023. Hakija osallistuu soveltuvuuskokeeseen korkeimman rakennusarkkitehtihakutoiveensa korkeakoulussa.

LUOVAT ALAT HAKUKOHTEITTAIN

Yhteishaku 15.3.2023 klo 8.00 – 30.3.2023 klo 15.00.


Aalto-Yliopisto

Aalto-Yliopiston ennakkotehtävät on nyt julkaistu Aalto-Yliopiston sivuilla! Tutustu myös Tehon opettajien kirjoittamiin analyyseihin ennakkotehtävistä!

Hakukohteet

Valintakoekutsut

  • Arkkitehtuuri 2.5.2023
  • Muut alat 17.5.2023 mennessä

Valintakokeet

  • Sisustusarkkitehtuuri 7.6.-9.6.2023
  • Muotoilu 12.6.-14.6.2023
  • Visuaalisen viestinnän muotoilu 7.6.-9.6.2023
  • Muoti 12.6.-15.6.2023
  • Kuvataidekasvatus 7.6.-9.6.2023
  • Lavastus 5.6.-9.6.2023

Metropolia

Ennakkotehtävät ja palautusohjeet on julkaistu Metropolian sivuilla! Tutustu myös opettajien analyyseihin ennakkotehtävistä!

Hakukohteet

Valintakoekutsut

Koekutsu lähetetään viimeistään viikkoa ennen koetta.

Valintakokeet

  • Muotoilu 23.5.-24.5.2023
  • Rakennusarkkitehtuuri 3.5.2023 (soveltuvuuskoe, amk kokeeseen useita päivämääriä)

Tarkemmat valintakoepäivät ja aikataulut ilmoitetaan Metropolian sivuilla.


LAB-Ammattikorkeakoulu

Lab Ammattikorkeakoulun luovien alojen ennakkotehtävät on julkaistu LAB-ammattikorkeakoulun sivuilla! Tutustu myös Teho-Opiston opettajien tekemiin analyyseihin ennakkotehtävistä!

Hakukohteet

Valintakokeet

  • Muotoilu 15.5.-17.5.2023
  • Sisustusarkkitehtuuri 15.5.-17.5.2023
  • Puettava muotoilu 15.5.-17.5.2023

Valintakokeet järjestetään viikoilla 20–21. Jos haet ja saat kutsun useampaan kuin yhden hakukohteen valintakokeeseen, sinun pitää valita mihin kokeeseen osallistut, jos koepäivät ovat päällekkäiset. Lisätietoa valintakokeista löydät LAB Ammattikorkeakoulun sivuilta.


Lapin yliopisto ennakkotehtävät

LUOVAT ALAT HAKUKOHTEITTAIN

EI ENNAKKOTEHTÄVIÄ

Yhteishaku 15.3.2023 klo 8.00 – 30.3.2023 klo 15.00.


Lapin Yliopisto

Yhteinen sähköinen valintakoe järjestetään 17.5.2023. Lisätietoja aikatauluista ja valintakokeista löytyy Lapin Yliopiston sivuilta

Hakukohteet

Valintakokeet 2023

  • 5.6.2023 Kuvataidekasvatus
  • 7.6.2023 Graafinen suunnittelu
  • 8.6.2023 Muoti, tekstiilitaide ja materiaalitutkimus
  • 9.6.2023 Teollinen muotoilu
  • 10.6.2023 Soveltava taide

XAMK

Lisätietoja hakukohteista ja valintakoepäivistä löytyy XAMKIN sivuilta!

Hakukohteet

Valintakokeet 2023

  • Graafinen muotoilu: 1. osa  8.5.2023 & 2. osa  22.5.2023
  • Sisustusarkkitehtuuri & kalustesuunnittelu: 1. osa 28.4.2023 & 2. osa  22.5.2023

Savonia

Lisätietoja valintakokeesta ja valintaperusteista löytyy Savonian sivuilta.

Hakukohteet

Valintakokeet

  • Osa 1. suoritetaan etänä Moodle-oppimisympäristössä 10.5.2023.
  • Osa 2. suoritetaan Microkadun kampuksella 23.5.2023

HAMK

Lisätietoja valintakokeesta ja valintaperusteista löytyy HAMKIN sivuilta.

Hakukohteet

Valintakokeet

  • Rakennettu ympäristö: Viikolla 22 AMK-valintakoe
  • Älykäs ja kestävä muotoilu: 30-31.5.2022

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Miten tehdä pääsykokeisiin treenaamisesta mielekästä?

Parina viime kertana olen käsitellyt enemmän oppimisen taustalla vaikuttaviin psykologisiin teorioihin ja tuntemuksiin. Tällä kertaa ajattelin keskittyä enemmän inspiraatioon ja inpsiroitumiseen. Ennin ja Niilon blogeissa oli tosi hyvin vinkattu konkreettisia vinkkejä inspiraation hakemiseen. Käykää lukemassa! Itse keskityn pohdiskeluun ja fiilistelyyn sekä siihen miten lähestyn jokaikistä tehtävää. Ja miten säilyttää hyvä pöhinä läpi valmennuskurssin.

Oodi elämälle

Suurin osa tekemistäni töistä Tehon valmennuskurssilla kiteytyy kahteen sanaan: Oodi elämälle. Koska elämää on jo jonkin verran takana (toki vielä monin verroin edessä), olen lähestynyt kaikkia tehtäviä edellä mainitun ajatuksen kautta. Toisin sanoen, jokainen tehtävä on ollut ikään kuin rakkauskirje jo eletylle elämälle ja ehkä joskus myös tulevalle elämälle.

Kun oma osaaminen ei vielä ole sillä tasolla kuin toivoisi, voi se joissakin tapauksissa lannistaa. Oma kriittinen pikku Ruut saattaa kuiskutella olkapäällä väheksyen, epäillen ja mollaten omaa tekemistä ja yrittämistä. Synkästä mielenmaisemasta käsin pystyy tietysti ammentamaan myös inspiraation lähteitä (rakastan synkkiä juttuja), mutta sekaan tarvitaan myös ripaus rakkautta. Oodi elämälle – asenteen kautta voin nousta ylemmäs mahdollisista epävarmuuksista, kriittisyydestä, perfektionismista tai _______. You name it.

Kun pääseen mielen tasolla mielekkäälle taajuudelle, lähestyn tehtävänantoa teknisestä näkökulmasta. Mitä tehtävässä halutaan minun tekevän? Mitkä ovat arviointiperusteet? Kirjaan ne itselleni ylös ja niiden ympärille lähden ammentamaan omasta elämästä, kokemuksista, toiveista, tunteista ja ajatuksista käsin kokonaisuutta, joka palvelee tehtävänantoa. Ja vitsit, kun tehtävien tekeminen on ihanaa! Jokainen Tehon kotitehtävä on kuin joulukalenterin luukku. Odotan aina innolla uuden tehtävän selvittämistä. En väitä, ettenkö kamppailisi jokaisen tehtävän kohdalla. Pieleen menee niin paljon ja joka kerta. Mutta mitä sitten?

Rakastutaan edes johonkin

Olen ehdoton Esa Saaris-fani. Olen kuunnellut melkein jokaisen Saarisen filosofia ja systeemiajattelu- luentosarjan äänitteen ja ne ovat täyttä inspiraatiota. Suosittelen kuuntelemaan, jos yhtään kiinnostaa. Luennot löytyvät mm. Spotifysta. Yhdellä Esan luennoista oli vieraana jo edesmennyt Vesa-Matti Loiri. Vesku puhui luennolla omasta urastaan ja syistä, miksi oli niin hyvä kuin oli. Hän puhui siitä, miten näyttelijän on tärkeää rakastua omaan hahmoonsa, vaikka se olisi kuinka paha ja kieroutunut tahansa.

Mielestäni tätä rakastumisen teemaa voi soveltaa todella hyvin myös taiteelliseen tekemiseen. Teema sopii hyvin myös tehon ensimmäisellä tunnilla opetettuun asiaan, kun piirsimme ryhmätyönä toisesta opiskelijasta kuvan. Töissä korostettiin yhtä yksityiskohtaa tarkemmin ja muu sai olla epäselvää. Ehkä omasta työstä löytyy jokin kohta, mihin voi rakastua ja jota haluaa korostaa ja tuoda esille? Toki kolmiuloitteisissa pienoismalleissa ei voi jättää epäselviä kohtia, joten pitää vähän miettiä soveltamista niissä ;D

Lopuksi sanottakoon, että aina tehtävänanto ei herätä mitään tunteita. Koko tekeminen ja työ tuntuu valjulta ja jotenkin väärältä. Silti se ei tarkoita, etteikö työstä voisi saada hyvää arvosanaa. Joskus tehtävät kolahtavat ja joskus taas eivät. On mahdollista, että oma lähestymistapani on täysin väärä. On mahdollista, että toisella lähestymistavalla olisi mahdollisuus saada parempia tuloksia. Ken tietää. Uskon, että tärkeintä on kuitenkin löytää itselle luonnollisin lähestymistapa. Näillä ajatuksilla, ihanaa viikkoa!

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



Sisustusarkkitehti jo syntyessään? Miksi on tärkeää osata olla myös surkea.

Jatkan tälläkin kerralla pohdiskelua oppimisen äärellä. Mieleeni on Tehon Maxi-kurssin aikana juolahtanut jos minkälaisia pohdintoja oppimiseen ja harjoitteluun liittyen. Onko kukaan seppä syntyessään? Miten voisimme omia asenteitamme muuttamalla mennä kohti optimaalista oppimista? Miksi on tärkeää uskaltaa olla surkea? Seuraavaksi jotakin mietteitä, mitä mieleeni on juolahtanut.

Asenteet oppimisen esteenä tai mahdollistajana

Uuden oppimisen äärellä on hyvä tarkastella Carol Dweckin kasvun asenne- teoriaa. Teoria saattaa olla monelle jo tuttu ja ehkä nuoremmille on jo luonnostaan opetettu kotona ja koulussa kyseistä asennetta. Itse huomaan, että vielä on paljon harjoiteltavaa kyseisellä saralla. Yksinkertaistettuna, kasvun asenteen omaava uskoo, että jokainen vastaan tuleva haaste on mahdollisuus kehittyä. Muuttumattoman asenteen omaava taas näkee, että oma osaaminen on syntymässä määritelty ominaisuus. Eli sitä joko on syntynyt viivain ja kynä kädessään, tai sitten ei.

Joten mitä uskomuksia tai asenteita minulla on itsestäni ja taidoistani? Koska en hallitse vielä kaikkien perpsektiivien piirtämistä ennätysvauhdilla, uskottelen itselleni, että en vain ole pikkutarkkojen juttujen piipertäjä. ”Olen sellainen taivaanrannan maalari”. Koska akvarelleilla maalaaminen tuntuu vaikealta, olen päättänyt, että vesivärit eivät ole minun juttu. Hoidan ”pakolliset” tehtävät mahdollisimman sutjakasti alta pois, mutta en varmasti harjoittele enempää. Harmillisesti tämä asenne ei kehitä minua mihinkään suuntaan enkä opi juurikaan uutta. Ennen kaikkea en anna edes itselleni mahdollisuutta siihen, että ehkä yksityiskohtiin uppoutuminen voisikin olla minulle erittäin palkitsevaa. En anna itseni tulla paremmaksi akvarelleilla, sillä se tarkoittaisi sen myöntämistä, että en ole niissä vielä hyvä ja minun pitää harjoitella niillä. Ymmärrän kasvun asenteen, mutta haluaisin mieluummin kuunnella päässäni kimittävää pientä ääntä ”Kyllä sinun pitäisi osata jo.Turha yrittää. Tee jotain mukavampaa, mikä palkitsee sinut heti”. Haluaisin pysytellä mukavuusalueella ja välttää kaikkia mahdollisia epämukavia tuntemuksia. Harmillisesti, silloin vältän myös kehittymisen ja uuden oppimisen. Onko tämä kenellekään muulle tutun kuuloista?

Lupa olla surkea

Joten, kun tulen tehon tunnille, ja käsittelemme siellä jälleen kerran minulle uutta ja vierasta tekniikkaa. Jälleen kerran minulle tulee epämukava olo, koska en osaa uutta tekniikkaa niin kuin ajattelen että minun pitäisi osata. Jälleen kerran yritän selittää itselleni, että tämä(kään) ei ole minun juttuni, enkä anna itselleni mahdollisuutta kehittyä ja oppia. Pysyn mukavuusalueellani, sillä minulla on tietty käsitys siitä kuka olen, mitä osaan ja mitä minun pitäisi osata heti ensimmäisellä yrittämällä!

Ehkä sen sijaan, annan itselleni luvan olla surkea. Annan luvan kaikille niille tunteille tulla ja mennä, sillä sitähän ne tekevät; tulevat ja sitten menevät. Keskityn siihen mitä uutta voin oppia. En siihen, mitä muut osaavat tai mitä “minun pitäisi jo osata”. Annan tilaa omalle asiantuntijuudelleni kasvaa. Inspiroidun kaikista mahdollisuuksista, missä minusta voi tulla hyvä – harjoituksella. Inspiroidun muiden taidoista ja yrityksistä oppia. Teho-opistolla on mitä parhain ilmapiiri ja ympäristö olla nyt surkea ja kehittää omaa osaamistaan kohti pääsykokeita. Olipa se kehitettävä taito tekninen osaaminen tai näkökulmien ja ideoiden löytäminen.

Loppukaneettina vielä yhden lempi podcastjuontajani Rachel Hollisin asenne ”Embrace the suck”. Uuden oppimisen äärellä ja ylipäätään minkä tahansa itselle merkityksellisen äärellä on oltava valmis epäonnistumaan ja olemaan surkea. Ja onhan se nyt niin, että oppiminen on mahtavaa, kun sallii siihen sisältyvän jos jonkinmoista rönsyilyä, tunteiden myllerrystä ja sivupolkuja.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Miten tehostaa omaa oppimista!

Tällä kertaa tiedossa kotitehtävien kritiikkejä sekä asiaa reflektoinnista. Pääsykoetyyppisissä tehtävissä tekniikkoina olivat värikynät, akvarellit ja akryylit. Paljon tuli rakentavaa palauttetta ja toivottavasti myös opittua! Tehtäväkritiikkien jälkeen paneuden reflektointiin ja sen hyötyihin oppimisessa.

Kotitehtävien kritiikit

Muutamaan viikkoon en ole ehtinyt tehdä kaikkia tekniikkatehtäviä kokonaan perheen sairastelun vuoksi, mutta pääsykoetyyppiset tehtävät olen saanut aina väkerrettyä kasaan. Tähän mennessä on ehtinyt olla kolme tehtävää: puuvärein kivimuodostelma (kuvapari), akvarelleilla retriitti ja akryylein uusi vekkula. Miten siis meni?

VÄRIKYNÄT JA KIVIMUODOSTELMA

Kivimuodostelmasta sain 4,5. Värienkäytöstä, dynaamisesta kuvaparista ja kolmiuloitteisuuden hahmottamisesta sain kiitosta. Päiväkuvaan toivottiin asetelmaa paremmin näkyviin. Itse koin, että kivet olisivat voineet olla paljon kolmiulotteisemman ja todellisemman näköisiä. Huomaan, että varjostuksen avulla tehtävässä kolmiulotteisuudessa orgaanisempiin muotoihin on vielä paljon parantamisen varaa. Värikynät tekniikkana on vieras, sillä olen viimeksi värittänyt värikynillä alakoulussa. Niitä voi kuitenkin kumittaa, joka on aina minulle kotiin päin.

AKVARELLEIN RETRIITTI

Retriitistä sain 3,5. Kritiikkiä tuli etuvasemmalla olevasta seinämästä, jonka olisi pitänyt olla kolmiulotteisempi. Sekä työssä oli turhia muita yksityiskohtia, kuten bussi ja sininen palkki. Koin, että tämä työ meni monella tapaa pieleen, sillä en ole koskaan maalannut akvarelleilla. Minulle on akvarelleissa suurin haaste, että kaikkia mokia ei pysty korjaamaan samalla tavalla kuin kynillä. Joten tiesin jo valmiiksi, että pieleen meni etualan kallion kanssa, kun sohin sen liian tummalla. Mutta minkäs teet, kun aikakin loppui kesken. Olen tekijänä enemmän yritys ja erehdys taktiikalla etenevä, joka ei toimi pääsykoetyyppisissä tehtävissä, jolloin aika on rajattu. Eikä myöskään akvarelleilla. Huomaan, että akvarelleilla minun pitää harjoitella maltillisuutta ja harkintaa, sekä tietynlaisen hallitsemattomuuden hyväksyminen.

PEITEVÄREILLÄ UUSI VEKKULA

Uusi Vekkula tehtiin Akryyleillä. Uudesta Vekkulasta sain 4. Kritiikkinä oli sivulla oleva keltainen valo, joka vei liikaa huomiota muulta tilalta ja enne kaikkea arvioitavilta asioilta. Akryyleistä minulla oli jopa sen verran kokemusta, että yliopistolla olen kuviskurssin yhteydessä maalannut yhden taulun. Mitään oikeita oppeja tekemiseen ei siellä annettu, vaan annettiin välineet ja käskettiin ideoida ja tehdä. Akryylit tuntuvat selkeästi lyijykynien jälkeen omalta jutulta. Nautin siitä, miltä maali tuntuu paperia vasten. Se tuntuu huomattavasti fyysisemmältä, kuin esimerkiksi akvarellit ja liittyy varmasti vahvaan tanssitaustaani.

Reflektointi – onko siitä hyötyä?

Mitä hyötyä palautteiden läpikäynnistä blogissa on? Toivon, että lukijana saatte to do/not to do ideoita minun mokistani! 😀 Palautteiden kirjaamisesta on myös apua reflektoinnin näkökulmasta. Kasvatustieteellisissä opinnoissani, meillä oli useaan kertaan tehtävänä kirjoittaa kurssiin liittyvää oppimispäiväkirjaa. Tämä ei kuitenkaan liity ainoastaan pelkkiin ”tieteellisiin” aloihin. Opiskellessani Lontoossa korkeakoulussa nykytanssia, meidän piti koko lukuvuoden ajan kirjoittaa oppimispäiväkirjaa. Suoraan lukion jälkeen, olin vielä liian nuori ja ”kaikki tietävä”, etten ymmärtänyt miten suuri apu reflektoinnista voikaan olla. Reflektoinnissa käydään läpi mitä on opittu, mitä palautetta on saanut, missä on onnistunut ja missä on vielä parannettavaa. Kaikkein tärkeintä mielestäni on miettiä mitä ajattelee ja tuntee ja miksi. Mitä ajattelen tehdessäni jotakin tehtävää? Miltä minusta tuntuu silloin ja miksi? Miksi toimin kyseisen tunteen pohjalta kuten toimin? Palveleeko kyseinen ajatus, tunne ja toiminta oppimistani ja potentiaalini saavuttamista?

Me toimimme ja ajattelemme arjessa paljon rutiinomaisesti, mikä on hyvä toimintakyvyn ja kuormituksen kannalta. On kuitenkin mahdollista, että jotkin meille itsestäänselvät tavat kokea maailma, rajoittavat meitä melko paljon. Reflektoinnin avulla voimme huomata toistuvia palautteita sekä tapoja toimia ja pohtia, vievätkö ne meitä kohti meidän tavoitteitamme. Esimerkiksi blogia kirjoittaessani olen huomannut, että toiminnassani on tiettyjä teemoja, jotka sabotoivat omaa kehittymistäni. Mitä ne sitten ovat? Minä hutiloin, koska olen epävarma. En tarkoita, etteikö tehtäviä voisi tehdä ripeästi, mutta on tärkeää tietää miksi sen tekee. Tekeekö tehtävän ripeästi, koska osaa vai koska se tuntuu epämukavalle. Toiseksi menetän tehtävänannon fokuksen. Saatan joko fiilistellä liikaa ja tuoda tehtävään jotakin turhaa, tai keskittyä ohi aiheen. Reflektointi on siis oiva lisä oppimiselle myös Teho-opiston Maxi-kurssilla. Se ei missään nimessä korvaa kovaa harjoittelua ja työtä, mutta on hyvä lisä tuomaan fokusta omalle kehitykselle.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!



Lähimatkailusta vitsiin

Hehei! Nyt on ehtinyt jo muutama tunti takana ja oppeja on tullut vaikka mistä; julisteista, luonnostelusta, sarjakuvista, sekä värikynistä. Paljon on siis opittu, toivottavasti 😉 Käyn seuraavaksi läpi pääsykoetyyppisten tehtävien palautteet sekä päällimmäisinä mielen päällä olevat opit edellä mainittuihin aiheisiin liittyen.

Tussitekniikka – juliste lähimatkailupäivästä

Olin todella tyytymätön omaan työhöni. Meinasin jo tehdä kokonaan uuden työn tai ainakin olla palauttamatta työtä. Olin valmistautunut giljotiiniin (vaikka ainahan tunnilla annetaan hyvää rakentavaa palautetta) ja odotin kauhulla omaa työtäni arvioitavaksi. ”2,5 maksimissaan tulee”- mietin. Tein sen jälleen omalla tyylilläni, eikä se omassa mielessäni istunut tussityö-juliste-muottiin.

Mitä tehtävästä sitten tuli tulokseksi? 4,5, siis mitä? Aina kannattaa palauttaa työ arvioitavaksi. Joskus oma fiilis ei kerro kaikkea omasta työstä. Toki työn arvosanaan vaikuttavat muut tunnin työt, sillä niitä verrataan keskenään. Joten ehkä jollakin toisella tunnilla arvosana olisi ollut huonompi.

Pääopit julisteista

  • Ensin sijoitetaan teksti! Omanihan ei mahtunut siihen priimasti. Myös fontin värin valintaa olisi voinut parantaa.
  • Palautteissa puhuttiin paljon siitä, miten juliste pitää voida pienentää postimerkin kokoiseksi ja silti olla selvä.
  • Värien on hyvä olla selkeät. Vastavärit ovat toimivia.
  • Fontin ja kuvan yhteyttä kannattaa miettiä. Miten fontti linkittyy kuvaan? Mitä yhteistä niillä on?

Luonnostelu – vitsistä sarjakuvaksi

Pääsykoetyyppisessä tehtävässä ryhmässä piti ensin valita jokin vitsi ja suunnitella siitä kuuden kuvan sarjakuva ilman tekstiä vapaalla tekniikalla. Onneksi yhdellä ryhmäläisellämme oli hyvä vitsi, jota alkaa työstämään. Tämänkin tehtävän koin todella vaikeaksi. Kotona jatkettiin ideoinnin jälkeen itsenäisesti oman työn työstämistä. Päätin tehdä sarjakuvan yhdistelmätekniikalla käyttäen akvarellipuuvärejä sekä tusseja. Luonnostelussa panostin miettimällä, minkälaiset viivat kuvaavat onnetonta ihmistä parhaiten. Mietin myös värimaailmaa ja mahdollisia kuvakulmanvaihdoksia. Jokaisessa pääsykoetehtävässä koen, että aika loppuu kesken. Etenkin sarjakuvassa tuntui että aika ei riittänyt suunnitteluvaiheessa kuvakulmien miettimiseen. Tällä kertaa piti kuitenkin miettiä kuusi eri kuvakulmaa.

Sain tehtävästä nippa nappa 4. Työssäni jotkin kohdat olivat liian tulkinnanvaraisia. Eli juoni oli osittain vaikea ymmärtää. Kuvasarjassa olisi pitänyt näyttää selkeämmin, että mies oli menossa lääkäriin. Myös viimeiseen kuvaan oltaisiin kaivattu enemmän väriä yhdistämään se edellisiin kuviin ja punch lineen. Tässä työssä keskityin liikaa omasta mielestäni fiilikseen ja tulkintaan, jolloin tehtävän arviointikriteerit jäivät osittain huomiotta. Toisaalta meitä kehotettiin kehittämään ideaa, mutta tällä kertaa se ei onnistunut. Kehuja tuli sarjakuvan tunnelmasta.

Pääopit luonnostelusta

  • Käytä tarpeeksi aikaa luonnosteluun. Esim. kolmesta tunnista 30-60 minuuttia
  • suunnittelussa kannattaa tehdä postimerkin kokoisia versioita miettien eri lähestymistapoja ja kuvakulmia omaan työhön.
    • Tämä on itselle vaikeaa, sillä kärsivällisyys ei meinaa riittää.
  • Kannattaa myös kokeilla haluamansa värimaailma valmiiksi
  • Kun on suunnitellut kuvakulmat, sommittelut ja värimaailman hyvin, on helppo aloittaa oma työ.
    • Ongelmaksi koen itselleni, että aika ei meinaa riittää. Oma tekeminen tuntuu niin hitaalta, että kolme tuntiakin tuntuu liian lyhyeltä ajalta työn viilaamiseksi valmiiksi.

Pääopit sarjakuvasta

  • Jokaisen kuvan täytyy kertoa selkäesti mitä tarinassa tapahtuu.
  • Vitsissä on tärkeää, että punch line erottuu.
  • Värien ja kontrastin käyttö, kuten kaikissa töissä
  • Ruutujen kannattaa olla eri kokoisia ja kuvakulmien tarpeeksi erilaisia
  • Kannattaa tehdä omalla tyylillä

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!



Teho-opiston syksyiset tutustumisjuhlat

Ihanaa perjantaina kaikille! Tällä kertaa enemmän fiilistelyä ja rönsyilyä ja vähemmän struktuuria. Viime viikolla meillä oli Teho-opiston tutustumisjuhlat. Osallistujia oli reilu parikymmentä ja mukavaa oli! Iltaan mahtui minglausta, piirtelyä, tietokilpailua sekä paljon karaokea, eli hyvä kombo illanistujaisiin.

Pientä taustatiimin esittelyä alkuun.

Opiskelijoiden lisäksi juhlissa oli paikalla useampi opettaja ja Tehon sisältömarkkinoija Michael. Mainittakoon, että Michael on meidän bloggaajien tuki ja turva. Häneltä saamme aina vinkkejä ja neuvoja blogiin ja someen postaamiseen liittyen. Meillähän on täysin vapaat kädet minkälaista sisältöä tuotetaan, kunhan käyttäydytään ihmisiksi ja tarkoitus on toki jakaa ja ihmetellä Teho-Opistoon liittyviä juttuja. On ollut mahtavaa, että on go-to-henkilö, jolta voi kysyä jos ei ole varma miten edetä. Unohtamatta tietenkään jatkuvaa tsemppausta, kiitosta ja kannustusta, mitä meille annetaan. Tämä(kin) luo upean fiiliksen Tehoiluun!

Mitä kaikkea Tehon illanistujaisissa tehtiin?

Mitä tutustumisjuhlissa sitten tehtiin? Rupateltiin uusien ihmisten kanssa, visailtiin, piirrettiin ja laulettiin karaokea. Saapuessani Teho-opiston tiloihin ensin tietysti iski pikku paniikki ja jäykkyys. Juhlat, etenkin sellaiset, joissa en tunne kunnolla ketään, ovat itselle todella epämukavia. Ambivertti kun olen. Ensireaktio on käpertyä jonnekin nurkkaan tarkkailemaan tilannetta loppuillaksi. Onnistuin välttämään tämän ja menin vastoin luonnista reaktiotani yhteen pöydistä istumaan ja jutteleman ennestään tuntemattomien opiskelijoiden kanssa. Kyllä kannatti!

Tunnelma selvästi rentoutui alkuvaiheessa olleen tietovisan jälkeen. Kisa oli leikkimielinen ja hauska. Voittaneen ryhmän jäsenet saivat jokainen 15€ lahjakortin Temperaan. Kuten mainitsin, piirreltiin myös vähän hassuja hahmoja. Muistaako muut lapsuudesta tai nuoruudesta sen, kun paperi taitetaan kolmeen-neljään osaan ja jokainen piirtää vuorollaan tietyn osan henkilöä/olentoa näkemättä muita osia? Lopputulos oli joka versiossa mielenkiintoinen ja hauska. Entäs karaoke sitten? Kaikki tärkeä löytyi, mitä karaokeen tarvitaan! Äänentoisto oli kunnollinen ja singasta löytyi laulu kuin laulu. Opettajat lauloivat alkuun enemmän ja esimerkillään innostivat myös opiskelijoita laulamaan lempilaulujaan. Allekirjoittanut ei kyllä ainakaan tällä kertaa keksinyt hyvää laulua. Jospa ensi kerralla sitä rohkenisi?

Kaiken kaikkiaan oli todella inspiroivaa jutella ja kuulla muiden taustoja ja tarinoita, miten on tähän pisteeseen päätynyt. Odotan innolla seuraavaa illanistujaista, jossa teemana on halloween. Ainakin tarjolla pitäisi olla halloweenasetelma, jota pääsee piirtelemään ja hyvää seuraa tietysti. Itse näen niin tehon tunnit kuin juhlatkin verkostoitumisena. Koskaan ei voi tietää, kuka on tuleva työkaveri, yhtiökumppani, pomo tai läheinen tärkeä ystävä. Ajattelen, että ympärillä on iso joukko tulevaisuuden ammattilaisia ja huippuosaajia, joihin on mahtavaa tutustua jo nyt. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Jännää!

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!



Kynät, tussit ja perspektiivi

Heippa! Ajattelin ensin jakaa kanssanne ensimmäisen pääsykoetyyppisen tehtävän palautteita, joissa siis harjoiteltiin lyijykynätekniikkaa. Sen lisäksi höpöttelen fiiliksiä tussitekniikasta tunnilla. Teaser: tiedossa onnistumisia ja epäonnistumisia. Vuoristorataa ylös ja alas, woop woop.

Lyijykynätehtävien kotitehtävät – tekniikkatehtävä

Eli kotitehtävistä ainakin toinen onnistui. Tekniikka tehtävä oli se, joka aiheutti enemmän harmaita hiuksia, mikä ei ollut yllätys. Ja näitä on vaan pakko vääntää, vaikka se ei aina inspiroisikaan. Siksi ajattelinkin, että ensin aina teen tekniikkaharjoituksen, jonka jälkeen saan palkintona tehdä pääsykoetyyppisen tehtävän. Toki katsotan miten aikataulut tulevat onnistumaan tulevilla viikoilla. Kuluneella viikolla tehtävien tekemisessä oli ajallisesti paljon haasteita, sillä minulla oli kiireinen viikko ja ehdin tehdä näitä tehtäviä vasta lasten mentyä nukkumaan.

Kotitehtävä – pääsykoetyyppinen tehtävän

Pääsykoetyyppisestä tehtävästä innostuin ja inspiroiduin todella paljon. Aiheena oli piirtää tilanne hetkeä ennen kuin jotakin tapahtuu. Ja kuten ohjeissa neuvottiin, skippasin pari ensimmäistä mieleen tullutta ideaa, jos ne olisivatkin jotain yleisiä ideoita. Minun valintani oli siis hetkeä ennen syntymää. Minulla on 2- ja 4- vuotiaat lapset, joten heidän syntymänsä on vielä tuoreessa muistissa. Aihevalinta tuntui nololta. Synnytys itsessään on kuitenkin erittäin henkilökohtainen kokemus ja mielestäni tietyllä tapaa todella primitiivinen tapahtuma. Ajattelin, että jos nolottaa niin sehän on hyvä. Nyt mennään eikä meinata! Paljon sitten sain tehtävästä? Viitonen siitä tuli. Arviointiperusteina olivat aiheen käsittely ja idean välittäminen, tapahtuman kuvaaminen sekä tunnelma. Mutta onnistumisen tunnetta ei kestänyt pitkään, sillä pian sen jälkeen siirryttiin tussitekniikoihin.

Tussitekniikat – ojasta allikkoon

Tussitekniikkaa en kyllä hallinnut yhtään. Ja siis todellakaan yhtään! Sivellinmäiset tussit/kynät tuntui vähän luonnollisemmilta, mutta muut ei. Ojassa oltiin. Luento osuuden jälkeen päästiin harjoittelemaan perspektiivipiirtämistä ja varjostamista. Tässä mentiinkin sitten allikkoon asti. Osaan piirtää perspektiivissä, mutta minulla ei ole siihen rutiinia, joten olen hidas. Opettajan mallista piirrettiin ja jäin koko aika vain enemmän jälkeen. Kuulin kuinka viivottimet kolisivat pöytään rytmikkäästi ja kynät ja tussit suhisivat paperia vasten ferrarin vauhtia. Tuntui kuin itsellä olisi ollut käytössä rikkinäinen potkuauto. Posket alkoivat punoittaa ja epätoivo ja turhautuminen kasvaa. Tehtävä ja siihen käytetty aika tuntui ikuisuudelta. Opettaja kierteli välillä luokkahuoneessa katsomassa kurssilaisten edistymistä. Osalle hän antoi kehuja ja jotkut kysyivät kysymyksiä. Onneksi minun ja opettajan telepaattinen taajuus oli kohdillaan, sillä mielessäni surisi vain ajatus “nyt en halua ketään tähän arvioimaan epäonnistumiseni tasoa.” Opettaja sivuutti minut diskreetisti mennessään ohi ja vilkaistessaan työtäni. Tarkka suorien viivojen tekeminen ei ole minulle kaikkein ominaisinta, ei etenkään tietynlaisen ajallisen paineen alla, joten lopputulos oli todella sotkuinen. Tietyssä pisteessä turhautumistani, suoraan sanottuna en edes viitsinyt vaivautua.

Harjoitus tekee mestarin?

Naurattaa kyllä miten ei ainakaan päässyt liikaa ylpistymään. Näissäkin hetkissä huumori ja myötätunto ovat mitä parhaimmat kumppanit. Nyt on hyvä hetki olla osaamatta, kysyä ja epäonnistua. Perspektiivipiirtämistä pitää toden totta harjoitella, jotta tahtia saa nopeammaksi! Tussitekniikkaa unohtamatta tietenkään. Meille vinkattiin, että kannattaa harjoitella pari sisätilaa ja pari ulkotilaa mahdollisimman hyvin, jolloin niitä on helppo käyttää lihasmuistista pääsykokeessa.

Olen iki onnellinen, että olen suorittamassa Tehon maxi-kurssia. Jo pelkästään tehon tunneilla ja kotitehtävissä käytetty aika on viikkotasolla monta tuntia! Parin kurssilaisen kanssa olemme puhuneet juuri tästä, että kaiken muun elämän ohella harjoitteleminen vain jäisi unholaan ja vasta ennakkotehtävien julkaisun yhteydessä herättäisiin siihen todellisuuteen, että jotain pitäisi osata. Olipa kyse ajan puutteesta, sen organisoinnin tarpeesta, harjoittelurutiinin luomisesta, motivaation puutteesta tai itsekurin harjoittelusta, ohjattu opetus on minulle ehdotonta. Omalla kohdallani harjoittelua vaaditaan kyllä tuntimääräisesti paljon enemmän, kuin teholla ja kotitehtävissä käytetty aika, heheh. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten sen saa ujutettua arjen makro hetkiin ja tavaksi. Lukuvuoden aikana tuskin saavutan mestarin tasoa, sillä asiantuntijaksi vaadittaisiin tuhansien ja tuhansien tuntien harjoittelua. Mutta, paremmaksi tässä ainakin tulee.

Ollaan luovia (ja lempeitä)!

Rakkaudella,

Ruut

Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!