Tänään vähän loppufiilistelyä ja pohdintaa maxi-kurssista sekä opiskelija bloggaajana olemisesta. Sanoja seurasikin yllättävän paljon toisensa perään ja muutama tippakin tuli linssiin.
Yleiset fiilikset kurssin jälkeen
Ihan päällimmäisenä fiiliksenä on ehdottomasti se, miten suuri hyöty maxi-kurssista oli! En olisi päässyt edes pääsykokeisiin, jos en olisi käynyt Maxi-kurssia. No chance. Olen alusta asti hehkuttanut Teho-opistoa ja Maxi-kurssia ja vielä näin lopuksi seison kaikkien aikaisempien mielipiteiden takana: super fiilis, taitava, laadukas ja kannustava pedagoginen ote sekä ammattitaitoiset opettajat.
Kaikki Tehon opettajat olivat myös supermukavia ja helposti lähestyttäviä. Kun Maxi-kurssi viimein loppui, oli vallan haikea fiilis sen loppumisesta. Melkeinpä toivoin, että se jatkuisi seuraavanakin vuonna. (Vaikka toki opiskelupaikka oli tietysti ykköstoive) Olen nauttinut tästä vuodesta Teholla ihan älyttömästi ja sen lisäksi oppinut tarpeeksi päästäkseni kouluun! Joten kiitos Teho-opistolle näin hienosta mahdollisuudesta, kokemuksista ja opeista!
Opiskelijabloggaajana oleminen kruunasi koko kurssin. Suurin hyöty oli saada kurssi ilmaiseksi. Kurssi olisi saattanut jäädä käymättä ilman tätä mahdollisuutta. Ja kuten olen aikaisemminkin maininnut oppimistaan asioista kirjoittaminen ja fiilisten pohtiminen on ehdottomasti edesauttanut omaa oppimista. Muutama vuosi sitten vielä ajattelin, että en missään nimessä voisi kirjoittaa tällaiseen blogiin. Mitä jos epäonnistuisin ja kaikki saisivat tietää siitä? Viime vuonna fiilis oli onneksi vaihtunut: so what? Kaikki peliin ja valmiina myös epäonnistumaan. Kompuroinnissa ei ole mitään hävettävää, vaan se on inhimillistä ja verrattain normaalia.
Jos siis mietit voisitko sinä blogata Teholle, niin kyllä voit. Ei ole väliä missä pisteessä olet nyt. Oletko viisas, naiivi, pessimisti, optimisti, epävarma tai itsevarma, vanha tai nuori. Jokainen on siinä kohtaa missä juuri sillä hetkellä on. Aina oikeassa kohtaa omassa prosessissaan. Siitä kun ottaa askeleita ihan mihin vain suuntaan, maisemat vaihtuvat ja oppii jotain uutta.
Mitä opin?
Maxi-kurssilla käytiin kattavasti läpi kaikki tekniikat sekä kuvan/muodon luomiseen tarvittavat perusteet. Kurssin alussa osasin vain käyttää lyijykyniä, mutta kevättä kohden maalamisen tekniikat ja puuvärit sekä kolmiulotteisen muodon luominen tulivat todella tutuiksi. Vuoden aikana ehti tarpeeksi monta kertaa kokeilla eri tekniikoita ja etsimään omaa tyyliä niillä tekemiseen. Tärkeitä oppeja tarttui, kontrasteista, väreistä, valööreistä, valosta ja varjosta sekä modulaarisuudesta. Muutaman mainitakseni.
Ehdottomasti itselleni suurin hyöty kurssilla oli harjoitella lisää perspektiiviä, oppia akvarellien käytössä vähän paremmaksi sekä suurimpana oppina olivat kaikki rakenteluun liittyvät luennot ja tehtävät. Monta teoreettista oppia väreihin, perspektiiviin tai eri tekniikoihin voi kaivaa internetin kätköistä, mutta rakenteluun liittyviä oppeja ei ole ainakaan aikaisemmin tullut netistä vastaan.
Ennen kaikkea haluan muistuttaa kaikille, että päästäkseen kouluun ei tarvitse osata piirtää ja maalta täydellisesti. Olen itse hyvä esimerkki siitä.
Haasteita kurssin aikanakin
Maxi-kurssin yksi haaste oli sen pituus. Minä ehdottomasti tarvitsin näin pitkän kurssin oppiakseni asiat, joita opin. Mutta koko vuoden kestävä kurssi vaati myös selvää fokusta ja itsekuria. En vaihtaisi kyllä mihinkään tätä kurssia ja suosittelen jokaista käymään maxi-kurssin. Pitää vain varautua siihen, että se vaatii staminaa. Yhteen lukuvuoteen mahtuu paljon onnistumisia ja epäonnistumisia sekä melkoinen tunteiden kirjo. Ehkä ilmaantuu epäilyksiäkin ja mietteitä siitä, onko ala juuri oikea. Mutta kuten kaikki aina sanovat; luota prosessiin.
Mikä sitten oli kurssin suurin haaste? Minä itse. Milloin olin liian kriittinen, naiivi, laiska tai väsynyt. Jos kävisin kurssin uudestaan ensi vuonna, osaisin ottaa kriittisyyden suhteen rennommin ja käyttää sen energian ottamaan itseäni niskasta kiinni ja tekemään muutaman tehtävän enemmän. Osaisin myös keskittyä enemmän kokeilemaan erikoisia ideoita tavoittelematta aina ”korkeinta arvosanaa”. Toivottavasti osaisin uskaltaa epäonnistua enemmän ja ehkä osaisin keskittyä enemmän olennaiseen. Toisaalta, tämä tarkoittaa sitä, että opin Teholla todella paljon. Opin paljon teknisiä asioita, mutta opin myös itsestäni ja luovuudesta. Kaikki opit, joita opin Teholla tulevat kulkemaan mukana myös tulevissa opinnoissa.
Joten suuri kiitos Teho-Opisto! Kiitollisuutta ei voi pukea sanoiksi. On ollut ilo ja kunnia saada osallistua maxi-kurssille ja blogata Tehon blogiin. Vuosi on sisältänyt valtavan määrän oppeja, laajan kirjon tunteita ja ihania kohtaamisia. En vaihtaisi mitään pois. Ja suuri kiitos myös niille, jotka ovat blogiani jaksaneet lukea! Teitä tulee ikävä <3
Se on kuitti!
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Teho-Opiston kurssilla opiskellut Viivi Moilanen läpäisi LAB Ammattikorkeakoulun pääsykokeet ja aloittaa syksyllä opinnot Sisustusarkkiotehtuurin ja kalustemuotoilun linjalla!Katso kuvat Viivin menestyksekkäsitä pääsykoetöistä ja lue hänen rehelliset ajatuksensa tehtävien tekemisestä!
Viivi Moilanen
30-vuotias Viivi haki ensimmäisen kerran LAB Ammattikorkeakoulun Sisustusarkkitehtuurin linjalle vuonna 2013. Tuolloin hän pääsi kuin pääsikin pääsykoevaiheeseen, mutta opiskelupaikka jäi vielä uupumaan. Tämän jälkeen Viivi päätyi opiskelemaan muuta ja onkin nyt työskennellyt joitakin vuosia sote-alalla. Jano luoville aloille ei kuitenkaan sammunut ja Viivi päätti jälleen panostaa opiskelupaikan saantiin kunnolla!
Keväällä 2022 keksin viikkoa ennen yhteishaun päättymistä, että pitäisikö hakea uudelleen LABiin. Tein ennakkotehtävät tosi hätäisesti, joten ei ihme, ettei silloin pääsykoekutsua tullut. Tämän kevään yhteishakuun panostin enemmän ja siksi myös ilmoittauduin Tehon kursseille. En hakenut muualle kuin LABiin, koska sinne halusin eniten!
Tehon Kurssilta sani uusia ajattelutapoja ja vinkkejä, mihin asioihin töissä kannattaa panostaa. Oli myös hyvä kun näki muiden kurssilaisten ennakkotehtäviä tai kurssitöitä. Paljon sai myös irti, kun kurssitöitä arvioitiin ja analysoitiin ryhmän kuullen opettajien toimesta!
Viivi Moilanen
LAB Sisustusarkkitehtuuri pääsykokeet
LAB:in Sisustusarkkitehtuurin ja Kalustetemuotoilunt pääsykoetehtävät koostuivat kahdesta pienoismallitehtävästä ja kahdesta piirustustehtävästä.Jännitin kokeita paljon, sillä halusin niin paljon onnistua. Oli kiva kun siellä oli muutamia tuttuja, keitä olin tavannut Tehon kautta. Kokeiden jälkeen oli vain helpottunut olo!
Tehtävä 1.
Ensimmäisen päivän tehtävässä piti tehdä vaatesäilytin/naulakko annetuista materiaaleista (puutikut/rimat, rautalanka) ja kankaalla esittää vaatetta ripustettuna kalusteeseen.
Suunnitelmani muuttui muutamaan kertaan tekovaiheessa. Aluksi luonnostelin hyvin monta erilaista versiota paperille ja yritin valita niistä parhaimman. Halusin tehdä kalusteen, joka on käytännöllinen ja samalla kiinnostava & hyvännäköinen muotoilultaan.Yhtenä arviointikriteerinä oli siisteys ja tämän kanssa tuskailin hieman, sillä puutikut olivat tikkuisia ja välineinä sai olla sakset ja mattoveitsi/katkoteräveitsi. Niillä yritin silotella puutikkujen pintaa, ehkä turhaa työtä ehkä ei. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka parempaankin olisi pystynyt.
Viivi Moilanen
Tehtävä 2.
Tokana päivänä molempien tehtävien osalta tuntui, että aika loppuu kesken. Piirustustehtäväni jäi pahasti kesken ja viimeiset minuutit käytin pikaisesti vain siihen, että lisäsin varjoja ja jotain väriä kuvaan. Toinen tehtävä oli pienoismallitehtävä, jossa piti esittää aulatilaa. Toisena pääsykoepävänä oli myös opettajien haastattelu, jota jännitin aivan liikaa. Yritin asennoitua niin, että mennään vaan juttelemaan rennosti. En kyllä ollut kovin rentona, koska mietin vain kuinka nyt pitää onnistua kaikessa tai muuten työt kutsuu syksyllä. Onneksi jännitykseni ei sitten loppujen lopuksi haitannut liikaa kun opiskelupaikan kuitenkin sain!
Viivi Moilanen
Tehtävä 3.
Viimeisen päivän tehtävänä oli suunnitella kesäkahvila kampuksen sisäpihalle. Siitä piti esittää perspektiivipiirustus, pohjapiirustus ja sijainti pihalla.
Viimeisenä päivänä oli mielestäni kivoin tehtävä! Tämän työn tekovaiheessa pystyin rentoutumaan enemmän, kun tehtävää sai mennä tekemään pois luokkatilasta. Kannoin kamani ja menin johonkin hiljaiselle käytävälle tekemään työtä. Kuuntelin lempimusiikkiani samalla. Haasteena tässäkin meinasi olla, että jumitun “haaveilemaan” ja välillä piti katsoa kelloa ja yrittää jotenkin aikatauluttaa tekemistä. Lopussa piti vähän sutaista nopeasti, mutta olen melko tyytyväinen tekeleeseeni. Sen palautuksen jälkeen oli hyvä ja helpottunut fiilis lähteä kolme päivää kestäneistä pääsykokeista.
Viivi Moilanen
Kohti sisustusarkkitehtuurin opintoja
Viivi on hyvä esimerkki siitä, että omalle unelmiensa alalle ei välttämättä päädy suoraan lukiosta tai ammattikoulusta. Ensimmäisestä hakukerrasta Sisustusarkkitehtuurin opintoihin vierähti 10 vuotta, jonka aikana Viivi ehti opiskella itselleen ammatin ja tehdä toisen alan töitä. Intohimo, sinnikkyys ja kova työ kuitenkin palkittiin ja syksyllä odottavatkin opinnot LAB Ammattikorkeakoulussa!
Fiilikset ovat erittäin odottavat! Tätä olen pitkään halunnut ja nyt vihdoin toive opiskelupaikasta toteutui! Kiva päästä myös tutustumaan uusiin ihmisiin koulun kautta. Iso muutos kyllä vaihtaa työelämästä kokopäiväiseksi opiskelijaksi, mutta odotan sitä innolla.
Viivi Moilanen
LAB Kampus, Lahti
Viivin Vinkit luoville aloille hakeville
Pääsykokeisiin valmistautuminen on pitkä ja raskas prosessi, joka vaatii aikaa ja harjoittelua.Jos olet ensi vuonna hakemassa luovien alojen opintoihin ensimmäisen kerran tai uudestaan, nappaa tästä Viivin viisi vinkkiä pääsykokeissa menestymiseen!
1. Älä jännitä ihan niin paljon kuin minä!
2. Ole haastattelussa oma itsesi.
3. Harjoittele ajankäyttöä tehtäviä tehdessä. Pääsykokeissa aika on rajallinen ja välillä se tuntui menevän liian nopeasti!
4.Luonnostele ja suunnittele hyvin, mutta jätä riittävästi aikaa myös toteutukseen.
5. Piirrä paljon ja treenaa pienoismallien rakentelua etukäteen!
Treenaamaan yhdessä?
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Aalto yliopiston tulokset näkyivät opintopolussa tiistaina. Miten kävi ja mitkä fiilikset nyt on, selviää vain lukemalla eteenpäin.
Kyllä vai Ei?
Tiistaina ne tulivat, nimittäin tulokset Aalto Yliopistosta. En ollut vahdannut opintopolkua pääsykokeiden jälkeen ollenkaan ja ajattelin täysin, että tulokset tulevat aikaisintaan 6.7, joten tiistai-päivä oli normaali kesälomapäivä lasten kanssa. Annoin kuopukselle vauhtia keinussa, kun sain viestin toiselta teholaiselta. ”Tulokset tuli”. Voi apua! Pikku tärinä päällä kirjauduin opintopolkuun ja tihrustin minkälaiset tulokset omalla kohdallani luki. ”Sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa”. Oi luoja, mikä fiilis. Vierähti ihan muutama kyynelkin poskelle. Ihan uskomatonta, että odotus on nyt päättynyt.
Miikka on ollut tämän viikon poissa, joten meillä on ollut kotona kunnon sirkus päällä. Vieläkään en ole täysin sisäistänyt, että pääsin sisään Aalton. Se tuntuu edelleen epätodelliselta ja ehkä ymmärrän asian täysin vasta elokuun lopussa orientaatioviikolla. Yleensä minulla on niin paljon asiaa. Yhdestä kirjoituksesta kehkeytyy vähintään kolme blogitekstiä, mutta täytyy sanoa, että nyt olen sanaton. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä hetkeä.
Seuraava askel on aloittaa ensi syksyä varten järjestelyt. Muun muassa sellainen läppäri pitäisi hommata (tai oikeastaan voittaa arvonnassa), joka ei jää surraamaan paikalleen kun avaa pelkän kirjoitusohjelman (sellainen on nyt käytössä) 😀 Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä sisään ilman Teho-opiston Maxi-kurssia (ja bloggaajaksi pääsemistä). Joten suurkiitos kuuluu Teho-Opiston laadukkaalle sisällölle ja opettajille.
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Kesä on pyöräytetty käyntiin ja pääsykoejännitys on jo kaukana takana päin. Oma pääsykoepäiväni Lahdessa oli pitkä ja henkisesti tietysti uuvuttava, sillä olen kova jännittäjä ja stressaaja. Päivästä kuitenkin selvittiin kuin selvittiinkin ja aloitin kesäni nollaamalla ajatukset täysin kaikesta siitä jännityksestä ja keskittymällä ihan muihin juttuihin. Ajattelin, että paras tapa on vain antaa asian mennä omalla painollaan ja keskittyä Opintopolun kyttäämisen sijaan ihanaan kesään ja lämpimiin keleihin.
Lähdin ystävieni kanssa kesäkuussa Varsovaan reissuun ja viimeisenä päivänä monet tutut Suomesta päivittelivät saaneensa päätöksiä opiskelupaikoistaan. Noh päätin siinä sitten itsekkin asian jo hieman unohtaneena vilkaista, josko omassa Opintopolussani olisi uutta tietoa. Ja hyvä, että katsoinkin, sillä koulupaikkahan sieltä napsahti!
Alkureaktio oli shokki, koska en voinut uskoa, että luin vihreää palkkia, joka sanoi “Hyväksytty”. MITÄ! Tuuletuksien kannattelemana päädyinkin maistelemaan Puolassa ehkä maailman parhainta omenapiirakkaa. Soitto vanhemmille ja kohti uutta ja tuntematonta. Syksyllä muuttaisin Lahteen, minusta tulisi medianomiopiskelija ja olisin jälleen askeleen lähempänä unelmiani.
Nyt onkin edessä, sitten aivan uusi luku. Viime kesän muutto Helsinkiin( itselleni täysin vieraaseen kaupunkiin)auttoi tässä tilanteessa, sillä muutto tuntemattomaan Lahteen ei tunnu oikeastaan yhtään haastavalta. En malta odottaa mitä tuleva tuo tullessaan ja motivaationi opiskeluun on katossa. Voin ihan rehellisesti sanoa tämän vuoden Teholla auttaneen minua suunnattoman paljon. Itsevarmuus pääsykokeita varten kasvoi, ja sain myös paljon uusia oppeja ihan perus tekniikoista ja teorioista. Koin olevani valmiimpi kuin aikaisemmilla hakukerroilla.
Ihanaa loppukesää kaikille ja tsemppiä koulun aloittaville! Isot jaksamiset myös niille, joilla ei opiskelupaikka vielä auennut. Tunne on hirveä ja suru on suuri. Minä kyllä tiedän ‘been there, done that’, mutta ei saa lannistua. Ala on haastava ja vaikea päästä. Äitini on aina opettanut ettei saa luovuttaa ekalla kerralla, joten jos jäit ilman koulupaikkaa ja koet halua vielä yrittää suosittelen enemmän, kuin mielelläni Tehon kursseja. Useisiin aloihin voi hakea vain kerran vuodessa, joten miksi ei käyttäisi aikaa hyödykseen kertaamalla tuttuja juttuja ja oppimalla paljon uutta!
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Teho-Opiston Midi- ja Tekniikka -valmennuskurssilla opiskellut Milla Packalen on unelmoinut pitkään luovilla aloilla opiskelusta, mutta sen oikean alan löytäminen otti oman aikansa. Matka kohti unelmien opiskelupaikkaa ei ollut ehkä kaikkein helpoin ja matkalle kuului pari muuttujaa, mutta Milla ei luovuttanut. Milla uskoi omaan tekemiseen ja teki pääsykokeet kunnialla loppuun, vaikka usko omaan tekemiseen oli horjua. Nyt hänellä komeilee taskussaan niin rakennus- kuin sisustusarkkitehtuurin opiskelupaikat. Syksyllä hän suuntaa kohti sisustusarkkitehtuurin opintoja.
Seuraavaksi Milla esittelee menestyksekkäitä sisustusarkkitehtuurin pääsykoetöitään sekä kertoo pääsykokeisiin ja hakemiseen liittyvistä fiiliksistä.
Olen Milla, 22 vuotias juuri keväällä valmistunut sisustusartesaani ja tuleva sisustusarkkitehti!
Valmistuin vuonna 2021 lukiosta ja hain samana keväänä ensimmäistä kertaa korkeakouluihin, tuolloin kiinnosti eniten visuaalinen viestintä ja graafinen suunnittelu, jonkin verran myös rakennusarkkitehtuuri. Hain silloin ainoastaan Helsinkiin, Metropoliaan, koska en halunnut muuttaa pois pääkaupunkiseudulta. Korkeakoulupaikkaa ei auennut tuolloin, visuaalisen viestinnän muotoilussa jäin niukasti varasijoille ja rakennusarkkitehtuurin soveltuvuuskokeen jätin kesken, koska en osannut lähestyä tehtäviä tarvittavalla tavalla enkä saanut ensimmäistä tehtävää ajoissa valmiiksi.
Hain samana keväänä myös ammattikouluihin ja lopulta päädyin sitten aloittamaan elokuussa 2021 sisustusalan opinnot Stadin Ammattiopistossa, se on ehdottomasti yksi iso käännekohta matkallani unelmieni korkeakouluihin! Nopeasti tuon koulun aloitettuani huomasin, että tämähän on paljon enemmän mun juttu kuin graafinen suunnittelu.
Kohti pääsykokeita
Sisustusalan opintojen jälkeen Millan kiinnostus luovia aloja kohtaan oli kasvanut entisestään, ja hän päättikin lähteä tavoittelemaan opiskelupaikkaa sisustusarkkitehtuurin ja rakennusarkkitehtuurin parista. Millan hakuun ja kevääseen liittyi käännekohtia, joita hän ei itsekkään osannut aluksi odottaa. Keväälle osunut kuukauden mittainen vaihto, laittoi hakukohteiden sijoituksen uusiksi ja Millalla oli edessä punnittavana minne hän hakisi ensisijaisesti. Hän päätyi ratkaisuun, jossa hän valitsi kohteeksi ne koulupaikat, jossa ennakkotehtäviä ei lainkaan ollut. Näin hän sai mahdollisuuden lähteä vaihtoon sekä samalla tavoitella unelmiaan luovien alojen parissa. Milla päätyi vaihtamaan alkuperäistä hakujärjestystä niin, että hakikin ensimmäisenä Kouvolan sisustusarkkitehtuuriin, jonne ei ollut ennakkotehtäviä. Loput hakukohteistaan oli rakennusarkkitehtuurin kohteita, ylimpänä Metropolia.
Syksyllä 2022 päätin, että koska olen vihdoin löytänyt minua kiinnostavan alan, josta haluan oppia vielä lisää, aijon panostaa ensi vuoden hakuihin kunnolla. Ilmoittauduin loppuvuodesta Teho-Opiston Midi- ja Tekniikka -kursseille, koska olin kuullut niistä paljon hyvää ja seurannut Tehoa somessa pitkään. En tiennyt miten pääsykokeisiin kannattaa treenata, joten halusin oppia tärkeimmät asiat ja harjoittaa tekniikoitani, jotta onnistuminen kokeissa olisi mahdollista.
Rakennusarkkitehtuurin soveltuvuuskoe oli keväällä vuorossa ensimmäisenä. Jännitin koetta aika paljon ja siitä ei meinannut tulla aluksi mitään. Sain kuitenkin palautettua ensimmäisen mehutölkeistä tehtävän rakennelman paria minuuttia ennen palautusajan päättymistä. Toinen tehtävä olikin sitten perinteinen puuväreillä tehtävä näkymä rakennelman sisältä ja ulkoa. Puuvärit ovat olleet aina oma heikkouteni, joten tämäkin tuntui vähän siltä että tuleekohan tästä mitään. En ollut tyytyväinen lopputulokseen, mutta olin kuitenkin päättänyt palauttaa tehtävän ja näin tein, hieman kiire tuli tässäkin. Sain siis tehtävän palautettua ja sitten jäätiin jännittämään tuloksia. Hain rakennusarkkitehtuuriin ensisijaisesti ammatillisella todistuksella, koska matematiikan opinnoista oli jo kulunut hyvä tovi ja jännitin AMK-valintakokeeseen osallistumista. Olin saanut ammattikoulusta hyvän todistuksen ja toivoin, että se auttaisi koulupaikan saamisessa.
Rakennusarkkitehtuurin pääsykokeiden jälkeen Milla suuntasi kohti XAMK:in sisustusarkkitehtuurin kokeita, joita hän esittelee seuraavaksi.
Sisustusarkkitehtuurin pääsykokeet – 91/100p
XAMKin pääsykokeiden ensimmäinen osa osui vielä juuri minun tuurilla päällekkäin lomamatkan kanssa. Silloin päätin, että en kyllä jätä niitä väliin. Pakkasin lomamatkalle mukaan kaikki pääsykoetarvikkeet ja vietin puolikkaan lomapäivän yksin hostellilla tehden pääsykoetehtäviä, jotka helpotuksekseni olivat molemmat piirustus- ja maalaustehtäviä. Tämä kannatti, sillä viikkoa myöhemmin sähköpostiini kilahti kutsu pääsykokeiden toiseen osaan, johon olin päässyt pisteillä 35/40!
Toinen osa pääsykokeista oli tästä viikkoa myöhemmin, jolloin Milla matkasi päiväksi Kouvolaan.
Millan ajatuksia pääsykokeista:
Tehtävä 1. Pisteet 18/20.
Osasin kyllä odottaa erilaisia tehtäviä kuin ensimmäisessä osassa, mutta silti ensimmäinen tehtävä pääsi hieman yllättämään. Tehtävänä oli tehdä kartongista abstrakti kolmiulotteinen tilallinen teos, jossa kova ja pehmeä kohtaavat. Teoksen ulkomitat olivat 15x15x30cm, mikä aiheutti hieman harmaita hiuksia, koska en ollut koskaan tehnyt pienoismalleja tai muita vastaavia niin isossa koossa.
Lähdin ensin luonnostelemaan erilaisia ideoita, mutta lopullinen palautukseni ei ollut mikään niistä. Taisin aloittaa ihan alusta viimeisen tunnin lähtiessä käyntiin, ja se kyllä näkyy tehtävän ideoinnissa ja toteutuksessa. Muistin Tehon kotitehtävistä yhden hieman samantyyppisen tehtävän jota en kuitenkaan ehtinyt silloin tekemään, joten lähdinmuokkaamaan siihen ideoimaani rakennelmaa tähän tehtävään sopivaksi ja sain palautettua tehtävän paria minuuttia ennen ajan loppumista. Minun haastatteluvuoroni osui vielä tämän tehtävän loppupuolelle joten stressi työn valmistumisesta oli suuri. Viimeisen 20 minuutin aikana koitin saada työstä vain mahdollisimman siistin näköisen, jotta se ehkä kompensoisi simppeliä ideaa. Työni erosi monesta muusta palautuneesta tehtävästä aika paljon, joten jännitin tuloksien saapumiseen asti oliko tehtävä kuitenkaan tehtävänannon mukainen ja saisinko siitä tarpeeksi pisteitä. Sain tästä tehtävästä kuitenkin 18/20 pistettä ja se yllätti minut.
Tehtäviä oli toisessa osassa kaksi, pienoismalli ja värillinen esityskuva.
Toinen tehtävistä alkoi pienellä yllärillä, sillä paikalle tuotiin puutikkuja, kuumaliimaa ja narua. Olin jo ehtinyt huokaista helpotuksesta kun pääsykokeiden tarvikelista tuli, koska siellä ei ollut puutikkuja. En ollut harjoitellut puutikkutehtäviä ollenkaan, joten mietitytti miten saan teoksestani rakenteellisesti kestävän, mutta näyttävän. Tehtävänä oli siis rakentaa puutikuista ja halutessaan muistakin materiaaleista näkötorni kahdelle ja lisäksi tehdä värillinen esityskuva paperikokoon A3.
Muistin luennoilta muutamia kestäviä rakenteita ja lähdin toteuttamaan kolmiomuotoa. Tässäkin tehtävässä mittakaava, jossa rakennelma piti olla tuntui hieman haastavalta, joten päädyin hetken pohtimisen jälkeen tekemään rakennelman ikäänkuin pieneksi majaksi, jossa istutaan.
Värillisen esityskuvan päätin maalata, koska se on itselleni vahvin tekniikka ja myös nopea pääsykokeissa. Tein pienoismallia hieman yli kaksi tuntia, joten maalaukselle jäi aikaa enää alle tunti, ja se kyllä näkyy. Muistelin luennoilta myös tehokeinoja erottuvuuteen ja yksi niistä on värimaailma ja vastavärit, joten päädyin valitsemaan työn väreiksi keltaisen ja violetin. Koska tausta oli vielä kostea kun lähdin maalaamaan rakennelmasta kuvaa, värit levisivät. Aikaa ei enää juurikaan ollut itse rakennelman maalaamiseen, joten se jäi hyvin yksinkertaiseksi ja ehkä hieman epärealistiseksi. Sain kuitenkin tästäkin tehtävästä 18/20 pistettä, mikä oli myöskin enemmän kuin oletin.
Haastattelusta täydet pisteet – 20/20!
Haastattelu oli minulla ensimmäisen tehtävän yhteydessä. Haastatteluvuoro jaettiin paikanpäällä ja aikaa haastattelussa oli 10min. Jännitin tätä vaihetta eniten, koska aiempi kokemus ryhmähaastattelusta työnhaussa oli jättänyt huonon fiiliksen ja pelon sellaisia tilanteita kohtaan. Ryhmässäni oli kuitenkin vain lisäkseni yksi ihminen, eli haastattelu oli lopulta parihaastattelu. Haastattelijat kysyivät aiempaa taustaa, toiveita tulevaisuudesta sisustusarkkitehtinä ja valmiuksista osallistua päätoimiseen lähiopetukseen. Osasin vastata kysymyksiin mielestäni todella hyvin ja uskon että taustani sisustusalan ammattikoulusta kertoi valmiuksistani ja kyvyistäni pärjätä tässäkin koulussa. Jännitys laantui nopeasti, koska haastattelijat olivat mukavia ja rentoja, ja olin valmistautunut vastaamaan tämänkaltaisiin tyypillisiin kysymyksiin. Sainkin haastattelusta täydet 20/20 pistettä! Kokonaispisteet siis pääsykokeiden toisen osan osalta olivat 56/60. Ensimmäisen ja toisen osan yhteenlasketut pisteet 91/100 riittivät siis opiskelupaikkaan Kouvolassa, jonne lähdenkin syksyllä sitten opiskelemaan 🙂
Jännitin pääsykokeita etukäteen yllättävän vähän, vaikka yleensä jännitän ihan pieniäkin asioita pitkään etukäteen. Tavoitteeni näissä pääsy- ja soveltuvuuskokeissa oli palauttaa kaikki tehtävät vaikken olisi niihin täysin tyytyväinen itse. Olin keväällä tehon kursseilla joutunut palauttamaan tehtäviä joihin en ollut täysin tyytyväinen, mutta joista olinkin yllättäen saanut hyviä arvosanoja, jopa yhden vitosen. Näistä oppineena tajusin, että oli fiilis tehtävistä mikä tahansa, usko itseesi, tee ne loppuun ja palauta ne, sillä palauttamatta jättäminen ei ainakaan tuo opiskelupaikkaa. Tämän tajuaminen helpotti ainakin omaa stressiäni huomattavasti.
Sain myös toukokuun lopussa paikan todistusvalinnalla Metropolian rakennusarkkitehtuurista jonne en uskonut ikinä pääseväni. Olen tästäkin erittäin kiitollinen ja olisin mielelläni mennyt myös tähän kouluun!
En olisi selvinnyt pääsykokeista ilman Tehon oppeja, vaikka muutama tehtävä ja tekniikka pääsikin kokeissa yllättämään!
-Milla
Millan vinkit ennakkotehtäviin ja pääsykokeisiin:
Varaa aikaa ennakkotehtävien ideointiin ja tekoon. Vaikka niihin on tavallaan annettu paljon aikaa, se voi hämätä ja aiheuttaa loppuvaiheessa kiireen. Aloita siis tehtävien teko heti kun ne julkaistaan, jotta vältyt samanlaisilta pettymyksiltä kuin minä ja saat tehtävät palautettua. Jos mahdollista, ota vähemmän töitä tai muita aktiviteettejä ennakkotehtävien ajalle jotta saat palautuksistasi sellaiset kuin haluat. Ennakkotehtävillä karsitaan paljon ihmisiä, joten ne ovat tärkeitä.
Harjoittele tekniikoita etukäteen. Jos mahdollista, suosittelen ehdottomasti osallistumaan Tehon valmennuskursseille. Sain itse harjoittelurutiinia sillä, että kävin tunneilla säännöllisesti. En olisi selvinnyt pääsykokeista ilman Tehon oppeja, vaikka muutama tehtävä ja tekniikka pääsikin kokeissa yllättämään! Pelkästään jo luentomateriaalit auttavat pitkälle, vielä enemmän apua on harjoitustehtävistä ja simulaatioista. Palaute omista harjoitustöistä on myös ollut tärkeää minulle!
Ole armollinen itsellesi. Jokaisessa tehtävässä ei tarvitse välttämättä onnistua täysin. Toki kilpailu pääsykoepaikoista on kova, mutta tärkeämpää mielestäni on seuraavan kohdan vinkki:
Palauta tehtävät! Vain palauttamalla tehtävät voit edetä seuraavaan vaiheeseen tai päästä sisään kouluun. Vaikka et olisi niihin täysin tyytyväinen, palauta ne silti. Lopullisen arvioinnin tehtävistä tekee kuitenki valitsijaraati ja koskaan et voi tietää millaisia tehtäviä muut ovat palauttaneet ja miten he ovat onnistuneet 🙂
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
Rakennusarkkitehtuurin pääsykoetulokset ovat tulleet ja Teholaisten keskuudesta kantautui jälleen mahtavia uutisia – täydet pisteet arkkitehtuurin pääsykoetöistä jopa neljälle Teholaiselle! Yksi heistä on 19-vuotias MIDI-Kurssilla opiskellut Tea Saharinen. Katso kuvat Tean töistä ja lue hänenajatuksiaan tehtävien tekemisestä sekä Tehon valmennuskurssilla opiskelusta!
Tea Saharinen
Arkkitehtuuri on ollu pienestä asti yksi unelma-ammateistani, jota nyt päädyin tavoittelemaan. Hain yliopistoon ja AMK arkkitehtuuriin jo 2022 lukiosta valmistuttuani, mutta silloin en päässyt ennakkotehtävistä jatkoon, enkä AMK-kokeesta läpi. Välivuonna ehdin miettiä eri aloja ja totesin että ammattikorkeakoulu tuntuu itselle sopivammalta vaihtoehdolta, kuin yliopisto Olen aina pitänyt taiteesta, asioiden suunnittelusta ja ollut myös koulussa hyvä matematiikassa. Arkkitehtuuri tuntui luonnolliselta valinnalta, jossa pääsisin hyödyntämään vahvuuksiani. Pääsinkin opiskelemaan todistusvalinnassa ensimmäiseen hakutoiveeseeni, Tampereelle.
Rakennusarkkitehtuurin pääsykokeet
Pääsykokeiden tehtävänannot tuntuivat aluksi yllättäviltä, koska olin valmistautunut saman tyylisiin tehtäviin kuin edellisinä vuosina – pitkiin ja yksityiskohtaisiin kuvailuihin. Tykkäsin kuitenkin vaihtelusta, että sai tehdä pienoismallin pelkän piirustuksen lisäksi ja siitä että aihe oli niin laaja.
Tehtävä 1. Tee rakennus tai tilataideteos.
Aluksi leikkelin purkkeihin erilaisia reikiä ja kokeilin monia mahdollisuuksia, mutta totesin että nyt jos joskus pitää erottua joukosta ja pistin purkin täysin osiin ja aloitin pahvin kanssa ns. tyhjältä pöydältä. Lopullinen työ ja idea syntyi Tehon Midi-kurssilla aikaisemmin kekemäni työn inspiraatiosta ja siitä palautteesta, mitä kurssin aikana olen saanut. Lähdin rohkeasti tekemään kaarevia muotoja rikkoakseni tölkin stereotyyppistä kulmikkuutta, jota varmasti muiden töissä näkyi. Kuvatessa työtä leikin kuvakulmilla ja varjoilla, jotta saan työn parhaat puolet esiin. Sain tehtävästä täydet pisteet, eli 60/60.
Tehtävä 2. Sijoita rakennelma johonkin ympäristöön ja kuvaa se ulkoa ja sisältä
Toinen tehtävä, jossa työ piti piirtää, käytti enemmän taitoja, joita olin oppinut Teholla. Sommittelu, perspektiivi, värimaailma ja ihmishahmot toivat työni uudelle tasolle verrattuna edellisen vuoden töihini, joissa en vielä ajatellut kuinka erottua joukosta. Toisessa työssä oli myös aika vapaat kädet. Olin aikaisemmin jo ajatellut, että tehtävänanto voisi olla tämän tyyppinen, joten jo tauolla pyörittelin ideoita päässäni. Päädyin menemään riskillä ja valitsin ”tylsän” kaupunkimaiseman, mutta ajattelin, että se olisi juuri sopiva tausta tuomaan työni kaarevuutta ja erilaisuutta esille. Puuvärien kanssa minulla aina ollut viha-rakkaus suhde. Niillä värittämisessä menee niin kauan, että kolmessa tunnissa on haastavaa saada siistiä jälkeä. Tässä tilanteessa auttoi kun olin jo ennen koetta valmiiksi etsinyt värit joita haluan käyttää. Olin lopputuloksiin tyytyväinen ja pisteitä sainkin täydet 60/60.
Fiilikset pääsykokeiden jälkeen
Pääsykokeista jäi helpottunut fiilis kun ne oli vihdoin ohi. Vuoden odotus ja opiskelu palkittiin lopulta täysillä pisteillä. En olisi ikinä osannut edes haaveilla sellaisesta tuloksesta, olisin ollut tyytyväinen jo siihen että pääsen läpi, kun se ja koulupaikka jäivät edellisenä vuotena vain 5p kiinni. Nyt halusin ottaa varman päälle ja ilmottauduin Teholle, josta selkeästi oli iso apu, Kiitos!
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Tean lisäksi täydet pisteet rakennusarkkitehtuurin pääsykokeista nappasivat ainakin Teholla opiskelleet Wilhelmiina, Juulia ja Niina!
Kiitos Teho! Olin piirtäny viimeksi yläasteella ja sen takia päätin ottaa Tehon kurssit ja niistä oli suuri apu! En olis kyllä osannu lähteä muuten lähestymään oikeesta kulmasta niitä tehtäviä! Kävin noita kursseja vaan 5 viikon ajan, mutta hyvin siinäki kerkes uutta oppimaan!
– Juulia Mäenpää
Kuvataidekoulun käyneenä opin Teholla silti paljon uusia asioita kuvan luomisesta ja kiinnostavuudesta. Opin kuinka työstä saa erottuvan myös arvioijien silmissä. Sain Tehon luennoilta ja yhteisistä arviointhetkistä paljon uusia näkökulmia kuvien luomiseen. Oli hienoa nähdä, kuinka samasta tehtävänannosta jokainen sai luotua oman näköisen työn ja kuinka monella eri tapaa asioita voi tulkita. Ennen koetta kertailin Tehon luentoja, joista kokosin itselleni muistilappuja kuvan luomisen eri työkaluista. Olin myös Tehon avulla valmiiksi miettinyt eri sommitelmia, kuvakulmia ja värimaailmoja, jottei kokeen alussa iskisi liian iso jännitys ja pää löisi tyhjää. Se että tuli säännöllisesti tehtyä taidetta ja mietittyä kokeiden kannalta tärkeitä asioita (kuten ajankäyttöä) auttoi pitämään saman tahdin yllä myös koepäivänä. Myös opettajien antama palaute auttoi parantamaan omaa tekemistä ja miettimään asioita, mitä ei ehkä muuten tulisi mietittyä.
Tea Saharinen
Tea 120/120pNiina 120/120pJuulia 120/120p
Tean vinkit pääsykokeissa menestymiseen
Suosittelen kaikille Tehon valmennuskurssin käymistä, koska itse huomasin merkittävän parannuksen töissäni kurssin edetessä. Tehtäviä tehdessä kannattaa miettiä sitä, kuinka voi erottua joukosta eikä tehdä sitä ensimmäistä ideaa joka tulee päähän, koska se varmasti tulee muillekin mieleen. Hyviä tehokeinoja, joilla on suuri vaikutus työhön ovat mm. värimaailman ja kuvakulman valinta sekä mielenkiintoiset sommitelmat.
Tea Saharinen
Treenaamaan yhdessä?
Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!
Pitkä odotus viimein palkittiin! Nimittäin Aallon ennakkotehtävien tulokset tulivat viime keskiviikkona. Ja kuten otsikosta varmaan arvaattekin, niin sain kutsun Aaltoon sisustusarkkitehtuurin pääsykokeisiin. Odotus oli rrrraastavan pitkä. Siis huh hei. Loppu puolella tuli tarkistettua aika monta kertaa sähköpostia ja muutaman kerran tuli käytyä omassa opintopolussakin. Mutta, eniten varmaan kiinnostaa minkälaisilla töillä pääsin ennakkotehtävistä läpi?
TEHTÄVÄ 1: LEIJUTIN
Suunnittele ja piirrä leijutin.
Toteutustapa:
Piirrä lyijykynällä A3-kokoiselle paperille.
Arvosteluperusteet:
Idea
Sommittelu
Tilan ja liikkeen taju
Havainnollisuus
Valo ja varjo
Leijuttimessa idea tuli melko nopeasti ja mielikuva siitä, miten aloitan rakentamaan kuvaa oli jokseenkin selvä. Tiesin, että haluan kuvakulman olevan alhaalta ylös sekä halusin mukaan diakonaalia tuomaan lisää liikkeen tuntua. Melko nopeasti tiesin myös, että haluan piirtää rakennukset paperilel ”vinoon”. Vaikka ajatus toteutuksesta pulpahti mieleen melko selkeästi ja vaivattomasti, oli toteuttaminen alkuun haastavaa. Yritin piipertää pieniä mallikuvia eri vaihtoehdoista paperille ja turhaannuin täysin. Yritin myös hahmotella 2h ja HB kynillä haaleammin ja se nosti ärsytystasoa nollasta sataan. Lopulta annoin periksi omille haluilleni ja kaivoin esiin ison paperin ja 8B-kynän. Nopsaa hahmottelin mitä haluan tehdä ja käytin tuherrusta referenssinä uudelle paperille piirtäessäni. Sitten oli jo paljon helpompaa hahmotella haaleasti ja kevyesti. Ihan hyvä lopullisesta työstä kai sitten tuli. Tai ainakin työstä tuli oman näköinen ja tarpeeksi hyvä, että pääsin pääsykokeisiin.
TEHTÄVÄ 2: UNI
Maalaa päiväuni ja painajainen.
Toteutustapa:
Piirrä ja/tai maalaa kaksi värillistä kuvaa yhdelle A3-kokoiselle paperille.
Arvosteluperusteet:
Idea
Sommittelu
Eläytymiskyky
Maalauksellisuus
Tunnelma
Tila, valo ja väri
Uni tehtävän tein itseasiassa ensimmäisenä. Heti tuli monta ideaa mieleen; lapsen rauhaisat leikit vs. sisarus vaanimassa ”pahantahtoisesti takana”, vanhemman turva ja läheisyys vs hyväksikäyttö sekä vankila vs vapaus. Vankila ideaa pyörittelin pidempään mielessäni, mutta en löytänyt itselleni mieluista kuvakulmaa, joten päädyin lopulta loputtomiin kotitöihin ja valvomiseen vs. nukkumiseen. Aiheeseen saattoi hieman vaikuttaa myös se, että lapset sairastelivat, kotona oli kaaos enkä oikeastikaan ollut saanut nukkua moneen yöhön. Unelmani sillä hetkellä oli päästä nukkumaan. Tähän työhön olin tyytyväinen. Vesivärit eivät ole vahvuuteni, joten siihen nähden olin iloinen miten työ onnistui. Pääsykokeissa tosin on turha lähteä kokeilemaan vesiväreillä, sillä olen niiden kanssa vielä melko tumpelo.
TEHTÄVÄ 3: KELLUTIN
Suunnittele ja rakenna kellutin.
Toteutustapa:
Rakenna grillitikuista ja paperista suunnittelemasi kellutin.
Valokuvaa se vedessä kellumassa.
Arvosteluperusteet:
Idea
Kelluvuus
Muoto ja rakenne
Materiaalin käyttö
Kolmiulotteisuus
Viimeisenä vielä rakentelutehtävä, kellutin. Tämän kanssa painin todella pitkään. Tein monen monta erilaista prototyyppiä, mutta mikään ei miellyttänyt, ei tippaakaan. Missään ei ollut kaipaamani pirskahtelevaa iloa ja lempeyttä. Lopulta lähdin rakentamaan kellutinta käyttäen inspiraationa poijua. Halusin, että kelluttimessa on myös vedenalainen osa, sillä niin monessa kelluvassa kappaleessa aina on. Kun sain lopulta ”poiju”- idean, niin tekeminen oli todella helppoa. Ehkä vaihtaisin paperin paksumpaan ja hioisin vielä mittasuhteita, mutta siinä kohtaa ei aika enää riittänyt. Mietin myös, että veden alla olevaan osaankin voisi laittaa vielä yhden osan, jossa voisi olla ihmisiä. En kuitenkaan halunnut riskeerata, että kellutin miellettäisiin sukelluttimeksi. Alla muuten pari kuvaa kelluttimen eri räkämalleista jotka eivät kelvanneet.
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen töihin. En olisi pystynyt parempaan. Hyvä siis, että tämän tasoisilla töillä pääsi pääsykokeisiin. Nyt ollaankin pupu pöksyssä, kun odotellaan tulevia pääsykokeita. Pääsykoetta edeltävistä fiiliksistä kerron seuraavalla kerralla.
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?
Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!
Uusien sääntöjen takia en voinutkaan jakaa ennakkotehtävien tekoa, joka on harmittanut minua kovasti. Ehdin jo editoida usean videon aiheeseen liittyen, mutta en voinutkaan julkaista niitä, koska olisin antanut liikaa apua. Pakko mennä yliopistojen ohjeiden mukaan. Jos en voi jakaa taidettani, niin haluan jakaa edes fiiliksiä ja kertoa ympäripyöreästi, miten tehtävien teko sujui. Varsinkin kun tehtävät on jo palautettu, niin en voi auttaa enää niiden teossa. Paitsi ehkä varoittaa, mitä ei tulevien hakijoiden kannata tehdä.
Entäs tehtävät?
Vaikka useassa postauksessa manifestoin, että kyllä aion harjotella ja tehdä tehtävät ajoissa, niin näin ei käynyt. Elääkseni työskentelen ravintolassa ja teen somehommia, joiden teko on vienyt kamalasti aikaa. En voinut laittaa munia yhteen koriin. Siksi tehtävien viimeistely venyi viimeisille päiville. Työskentelyä hidasti myös materiaalien hankkiminen. Tehtävissä tarvittiin aaltopahvia, jota ei löytynyt mistään! Kävin kirjaimellisesti jokaisessa liikkeessä Jyväskylässä ja ainoastaan yhdestä sitä löytyi. Etsimisessä kului viikkoja. Myös oksien keräämisessä meni kauan, koska halusin pieniä, ohuita ja taipuisia koivunoksia, joita ei löytynyt tarpeeksi lähi pihamaalta. Tuntui että jatkuvasti tuli uusia hidasteita tehtävien tielle.
Sain kolmea päivää ennen yhteishaun loppua pienoismalli tehtävän tehtyä ja kuvattua. Silloin iski paniikki. Miten saan tehtyä kaksi kuvaamataito tehtävää ja käytyä joka päivä töissä? Tehtävien teko meni yöunien edelle, mutta sain tuntia ennen yhteishaun loppua tehtävät palautettua. Olen erityisen tyytyväinen pienoismalliin, koska sain luotua, punomalla oksia, taivuttamalla aaltopahvia ja käyttämällä wc-paperirullia mielenkiintoisen, mutta siistin pesän, jossa viihtyy liitomajava sekä ihminen. Perspektiivi tehtävät maalasin oranssia, keltaista ja pinkkiä vesiväriä käyttäen. Kuvailisin niitä syksyiseksi kaupunki metsiköksi.
Odotan
Jälkeen päin ajateltuna minun olisi pitänyt keksiä lisää aikaa tehtävien tekoon, jotta niistä olisi tullut paremmat. Taso on todella kova! Pääsin kuitenkin viime vuonna pääsykokeisiin, että toivon pääseväni näilläkin läpi, jotta voin näyttää pääsykokeissa todelliset taidot. Paineen alla työskentelystä on tullut vahvuus. Odotan toiveikkaasti 2.5. sähköpostia tuloksista.
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
Tänään puhetta rutiineista ja niiden kadottamisesta sekä takaisin raiteille pääsemisestä. Millä asenteilla ja ajatuksilla saa tuupittua itseään takaisin hommiin? Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, miten huonosti on riittävän hyvin? Siinä tämän kerran aiheet 🙂
Mihin ne rutiinit katosi?
Meidän keskiviikko-illan tunneilla kotitehtävien palautusprosentti on romahtanut täysin. En siis ole itsekään tässä paljon niitä tehnyt. Oops. Moni varmasti on väsynyt ja keräilee motivaatiota ja jaksamista viimeisille kerroille. Ehkä mielessä pyörii kysymys siitä pääseekö ennakoista jatkoon. Entä jos ei pääse? Kannattaako sitten vielä treenata? Onko enää motivaatiota jäljellä jos ei pääsekään. Kuinka paljon otamme tässä kohtaa tietoisesti etäisyyttä ja kuinka paljon siitä on tiedostamatonta? En oikeastaan tiedä. Toki mitä tietoisempia olemme omista mielen liikkeistämme, sitä vapaampia olemme toimimaan haluamallamme tavalla.
Itse huomaan, että on ollut haastavaa palata kotitehtävien tekemisen rutiiniin. Piirtäminen ja maalaaminen kun eivät ole ennen Teho-opistoa kuuluneet minun arkeeni. Joten, kun jätin ennakkotehtävien aikaan tekemättä kotona Tehon tehtävät tipahdin kokonaan tekemisen rutiinista ja nyt kyytiin pääseminen vaati extra ponnisteluja. Ja ollaan nyt rehellisiä. Minä ainakin olen todella mukavuuden haluinen ja harmillisen laiska joissakin asioissa. Etenkin kun uupumus on taustalla ”work hard”- tyyliset tsemppaukset kuulostavat kirosanalta. Silloin kun kovaa painaminen ja itsensä likoon laittaminen tarkoittavat itsensä hylkäämistä, sinne ei enää halua koskaan palata. Joten siksipä mietin miten voin hellästi tuupata itseäni taas oikeille raiteille?
Ajattelu ja Asenteet? Check!
Miten siis käynnistää sammunut moottori uudestaan ja pyrähtää takaisin Tehon kotitehtävien raiteille? Ajattelun ja asenteiden tasolla itselläni ainakin auttaa miettiä paria juttua:
Kaikki mitä teen on kotiin päin. Jokainen Teho-opistolla tehty ja tehtävä on aina yksi harjoitus lisää parantamaan omaa osaamista. Mitä opin nyt, pysyy mukanani myös myöhemmin. Vaikka en pääsisikään tänä vuonna kouluun, olen silti oppinut valtavasti Tehon tunneilla. Jo pelkästään se tietomäärä on uskomaton, unohtamatta tietenkään taitoja, joita olen tähän mennessä oppinut.
Teen tämän itseäni varten. En tee tehtäviä Teho-opiston opettajia varten. En harjoittele Aallon arvosteluraatia varten. Teen tämän kaiken itseäni varten. Käyn Teho-opiston tunneilla, jotta pääsen opiskelemaan alaa, mikä innoittaa minua. Teen kotitehtävät, jotta joskus pääsen ansaitsemaan rahaa työssä, josta nautin. Minun ei tarvitse todistaa mitään. Minun ei tarvitse päästä mihinkään tiettyyn asemaan tai saavuttaa jotakin titteliä. Teen tätä, koska se tuntuu oikealta.
Mistä sitten aloittaa ja miten?
Kun on paljon tehtäviä rästissä, tykkään itse keskittyä siihen tehtävään, joka kuuluu nyt saada valmiiksi. Jos ajattelen kaikkea sitä työmäärää, stressaannun ja joudun hämmennyksen valtaan. Joten keskityn helpoimpaan: mitä tällä viikolla kuuluu tehdä? Ja kun saan tämän viikon tehtävän tehtyä, asetan tavoitteeksi, että saan ainakin yhden rästin tehtyä. Minun ei tarvitse tehdä kahta tai kolmea per viikko, vaan yksi riittää. Kun olen saanut yhden rästin tehtyä voi tarkistaa viikon aikataulun ja miettiä olisiko enemmän aikaa. Jos ei, niin se ei haittaa. Syyllistyminen ja stressi eivät ainakaan omalla kohdalla auta. Paloittelen asiat saavutettaviin tavoitteisiin, enkä mieti yhtään sen piemmälle. Muistan myös, että tehtävät ovat minua varten. Ne eivät ole vaatimuksia. Kukaan ei kysele niiden perään. En ole tilivelvollinen kenellekään. Ne ovat lahja minulle ja oman osaamisen kehittämiselle, joten minun ei tarvitse ruoskia itseäni eteenpäin.
Mikä on tarpeeksi hyvä?
Edellisessä Tehon iltahippaloissa Sini heitti haasteen yhdelle teholaiselle: ”miten tehdä riittävän hyvä”. Tämä liittyi keskusteluun siitä, kun tuntuu ajan loppuvan kesken. Itsellänikin tuntuu, että kolme tuntia ei aina meinaa riittää. Joten olen asettanut itselleni myös saman haasteen ehtiä tehdä tehtävät annetussa ajassa. Vein ajatusta vielä vähän pidemmälle. Miten huonosti on riittävän hyvä? Epäonnistumisen välttäminen ja täydellisyyden tavoittelu ovat juurtuneina selkärankaan, joten ajattelin harjoitella nyt tavoittelemaan vähän vähemmän. Ei sillä, että taitoni olisivat ylenpalttisen mahtavat. Mutta pääsykokeissa ei saa extra-aikaa, joten sen mukaan pitää myös harjoitella. Nyt on nimittäin oivallinen tilaisuus kokeilla, kuinka ”vähällä ja huonolla” voi saada tarpeeksi hyvän arvosanan. Toki riskinä on, että ihan pieleen menee. Mutta mieluummin nyt, kuin pääsykokeessa. Mitä kannattaa tehdä ja mitä kannattaa jättää tekemättä? Olisi varmasti ollut viisasta harjoitella tätä jo syksyllä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Seuraavaksi harjoittelen siis, kuinka alas riman voi laskea ja silti onnistua?
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Nappaa opiskelupaikka portfoliolla!
Tehon kursseilla portfolion koonneista, ulkomaille hakeneista 100 % on päässyt sisään johonkin hakemistaan yliopistoista! Voit valita kurssivalikoimastamme minkä tahansa kurssin (pl. Ennakko-kurssi) portfoliototeutuksena ja tulla treenaamaan ammattilaisten ohjauksessa. Ilmoittaudu mukaan koostamaan joukosta erottuva portfolio ja nappaa unelmiesi opiskelupaikka!
Helou helou toverit! Edellisestä kirjoituksesta onkin aikaa. Tällä kertaa fiiliksiä ennakkotehtävien tulosten odottamisesta, Teho-opiston illanvietoista sekä tämän hetken ykkösjuttu mielen tasolla (mikähän se voisi olla?)!
Jälkimainingit ennakkotehtävistä
Moni varmasti odottaa kuumeisesti ennakkotehtävien tuloksia. Muutama viikko kai pitäisi maksimissaan suunnilleen mennä, kunnes viimeisetkin tulokset tulevat. Sähköpostin avaaminen jännittää tällä hetkellä joka kerta. Tekee mieli siristellä ja tihrustella silmät melkein kiinni. Suurimman osan ajasta en oikeastaan ajattele koko asiaa, mutta silloin kun ennakkotehtävät tulevat mieleen vatsaan tulee hetkellisesti perhosia ja sydän hypähtää. Lyhyen hetken jälkeen jatkan keskittymistä taas nenän edessä olevaan asiaan ja luotan siihen, että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan ennakkotehtävien osalta.
Tehon illanistujaiset
Teho-opiston illanistujaisista ei ole tullut paljoa kirjoiteltua. Moneen olen kyllä osallistunut ja tykännyt todella paljon, vaikka introvertti olenkin. Pientä tsemppiä se välillä vaatii tulla alas omasta norsunluutornista. Etenkin kun pää pysyy usein pilvissä ja analysoi paljon omaa olemista ja sanomista. Joskus omat virtapiirit ja kovalevyt vähän ylikuumenevat sosiaalisissa tilanteissa tästä syystä. Hupaisaa sinänsä kun kuvittelee, miten savu tulee korvista ulos kun aivot menevät ylikierroksilla.
Oli miten oli, muutama viikko sitten oli edellinen yhteinen tapahtuma ja seuraava on ensi viikolla. Viime kertaiset illanistujaiset olivat heti sen jälkeen kun ennakkotehtävät oli palautettu. Katselimme toistemme palauttamia toinen toistaan upeampia töitä. Muiden töitä nähdessä tietysti mieleen hiipi epäilykset siitä, olisko itse pitänyt tehdä jotakin toisin? Olisiko pitänyt yrittää enemmän? Olisiko pitänyt hakea useampaan kouluun? Teinkö oikein? Teinkö väärin? Oli muutamia opiskelijoita, jotka hakivat kaikkiin sisustusarkkitehtuurin koulutuksiin. Siis huhhuh! Nostan kyllä hattua! Siinä on vaadittu mielenlujuutta ja mieletöntä henkistä voimaa että on saanut niin monta tehtävää puristettua. Mitä tulee omiin epäilyihin, niin vastaan yleensä itselleni: “yes, yes, it’s all good”
Viimeinen hehkutus illanistujaisiin on ehdottomasti Sini! Moni luultavasti jo tietääkin, että Sini on Teho-opiston perustaja. Vaikka häntä ei näe tällä hetkellä tunneilla opettamassa äitiysloman takia, niin illanvietoissa häneen on onneksi törmännyt. Sini on aivan mahtava! Mun mielestä ei ole itsestäänselvää, että joku ”hierarkian huipulla” olisi olemukseltaan niin samalla tasolla kaikkien muiden tasolla. Sinistä ei tule mitään viboja, jotka viittaisi että hän olisi parempi tai ylempänä kuin kukaan muukaan huoneessa. Ihailen todella paljon sitä intoa, uteliaisuutta ja vilpitöntä uskoa muiden potentiaaliin, mikä Sinistä paistaa ympärille. Uskon, että myös tämä seikka on syitä Teholaisten menestykseen pääsykokeissa. On joku joka vankumattomasti uskoo, että sä tulet menestymään. (Ja toki näistä myönteisistä uskomuksista on myös tutkittua tulosta oppimisen lopputuloksissa)
Ykkös asia johon keskityn juuri nyt
Yksi kaikkein tärkein asia ennen kuin mitään tuloksia tulee: kiitä ja onnittele itseäsi. Juteltiin tämän tärkeydestä toisen teholaisen ystävän kanssa. Nyt on hyvä hetki katsoa taaksepäin miten pitkälle onkaan päässyt. Kuinka paljon on opittu ja kuinka paljon on tehty töitä oman unelman eteen. Toivottavasti jokainen voi olla tyytyväinen siihen, että antoi ennakkotehtävissä parastaan. Itse ainakin olen. Painan kiitoksen ja tyytyväisyyden mieleeni ja mikä tahansa on lopputulos en mitätöi tämän hetken kokemusta. Miksi tämä on niin tärkeää? Olen huomannut, että epäonnistumisten sattuessa meillä on taipumus mitätöidä kaikki se hyvä mitä meillä on ollut ennen ”epäonnistumista” tai menetystä. Jostain syystä luulemme, että mitätöimällä kaiken edeltävän hyvän sen hetken pettymys tai tuska ei tuntuisi niin pahalta. Mutta mitätöimällä hyvän, paha ei pienene.
Mietin tässä mielikuvaa vaa’asta. Toisella puolella on miellyttävät kokemukset ja toisella puolella epämiellyttävät. Ajatellaan että vaa’assa on ennen tuloksia enemmän hyviä kuin huonoja kokemuksia. Jos minulle tulee hylsy ennakkotehtävien suhteen, luonnollisesti väliaikaisesti ”huonoihin” kokemuksiin tulee lisää painoa. Kestää hetken, kun vaaka hakee uutta tasapainoa. Jos tässä tilanteessa kiellän kaikkien hyvien kokemusten olemassa olon ja tyhjennän vaa’alta kaiken hyvän, eikö se huono kokemus kippaa vaakaa vielä enemmän vinksalleen?
Mikään hyvä kokemus ei tietenkään poista sitä raakaa tunnetta, jos ei pääse jatkoon. Rukkaset kuin rukkaset tilanteessa kuin tilanteessa tuntuvat aina brutaaleilta. Ja myös ne ikävät tunteet täytyy toki kokea. Mutta! Olisko nyt paras hetki juurruttaa ne hyvät muistot sekä miellyttävät tunteet ja kokemukset syvemmälle omaan ytimeen? Kukaan ei voi viedä niitä pois. Siitä mitä jo nyt on saavuttanut voi olla kiitollinen. Ja sitten kun hyvät tulokset (sormet ristiin) tulevat, voi vain olla entistäkin onnellisempi.
Huh, kun oli taas paljon asiaa,haha. Piti kirjoitella myös motivaatiosta, mutta se näköjään jää seuraavalle kerralle.
Ollaan luovia!
Rakkaudella,
Ruut
Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?
Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.
Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!
