Kevättä kohti: ennakkotehtäviä, soveltuvuuskokeita ja arkkitehtuurin maailma

Heips,

Kevään lähestyessä jännitys kasvaa.Viimein se hetki koitti: arkkitehtuurin ennakkotehtävät on julkaistu! Tämän vuoden aihe, “Hämärä tila”, haastaa hakijat tutkimaan valon ja varjon leikkiä tilassa, joka ei ole vielä täysin pimeä.

Tehtävät A, B ja C kuljettavat tekemistä vaiheittain: rakennelman suunnittelusta ja valokuvaamisesta, näkymän piirtämiseen pienikokoisen hahmon silmin, aina kaupunkitilan visualisointiin hämärässä.Mustan ja vaaleanharmaan kartongin kontrastit, kiinnostavat aukotukset ja kaarevien muotojen rytmi toimivat tehtävien punaisena lankana.

Nyt on aika tarttua kartonkeihin ja puutikkuun, päästä luovuuden virtaan ja tutkia, miten hämärän tila voi herätä henkiin valon avulla. Ennakkotehtävät vaativat tarkkaa suunnittelua ja tilallisen ajattelun taitoa.

Tällä hetkellä valmistaudun sekä arkkitehtuurin DIA-ennakkotehtäviin (DIA 2026),että Metropolian AMK-rakennusarkkitehtuurin soveltuvuuskokeeseen (Metropolia).

AMK-koe kuuluu osaksi hakuprosessia, mikä tarkoittaa, että suoritettavia kokeita on tavallista enemmän. Tämä tuo oman lisähaasteensa valmistautumiseen, mutta en anna sen lannistaa. Jokainen tehtävä ja harjoitus vie mua lähemmäs unelmiani.

Onneks ollaan saatu paljon hyviä vinkkejä kurssilta, ja edetessä myös oma ajattelu on alkanut avautua uudella tavalla. Tällaiset harjoitukset tuntuvat erityisen tärkeiltä juuri ennakkotehtäviä ja pääsykokeita ajatellen.

Valmistaudun tällä hetkellä myös matematiikan kokeeseen. Arkkitehtuurin hakukohteissa matematiikan koe täytyy käydä, mikäli ei täytä todistusvalinnan kriteerejä. Luen matematiikkaa pitkän matematiikan YO-tasolla ja käytän harjoitteluun Mafynetin materiaaleja (Mafynetti). Oppiminen on prosessi ja että sinnikkäällä harjoittelulla pääsee eteenpäin.

Vaikka matematiikka vaatii paljon työtä multa, koen sen osana kokonaisuutta. Arkkitehtuuri yhdistää luovuuden ja loogisen ajattelun tavalla, joka tuntuu juuri nyt oikealta. Unelmien tavoittelu on ykkösenä, ja motivaatio on enemmän kuin koskaan. Jännitys kuuluu asiaan, mutta se kertoo myös siitä, että tämä merkitsee minulle aidosti paljon.

Olen lukenut myös Helsingin Sanomien artikkeleita, jotka ovat vahvistaneet kiinnostusta arkkitehtuuriin ihmisen kokemuksen näkökulmasta:

Arkkitehti Sofia Juntunen tuo esiin, kuinka rakennettu ympäristö voi kuormittaa mielenterveyttä, ja mainitsee Helsingin kauppakeskus Redin esimerkkinä tilasta, joka voi tuntua ahdistavalta ja sekavalta (HS-artikkeli). Itsekin tunnistan tämän tunteen. Redissä liikkuminen vaatii jatkuvaa orientoitumista, ja tila tuntuu helposti kuormittavalta. Tämä sai minut pohtimaan ennakkotehtäviä tehdessä, kuinka suuri merkitys tilan selkeydellä, mittakaavalla ja valolla on ihmisen kokemukselle.

Toinen mieleen jäänyt artikkeli käsitteli Tapiolan taskumattitaloja ja sitä, miten ennen osattiin suunnitella pieniä asuntoja toimiviksi ja viihtyisiksi (HS-artikkeli). 36 neliön yksiö tuntuu jutun perusteella enemmän kodilta kuin moni nykyinen tehokas asunto. Tämä herättää ajatuksia siitä, miten tilaa voi käyttää viisaasti. Teema, joka linkittyy suoraan arkkitehtuurin ennakkotehtäviin.

Ajankohtaiset uutiset Pallaksen tunturihotellin uudistamisesta ja Kontulan Kelkkapuiston kehittämisestä laajentavat näkökulmaa yksittäisistä rakennuksista kokonaisiin ympäristöihin
(HS-artikkeli).

Artikkeleita lukiessa huomaa, kuinka tärkeää suunnittelun ja tekniikan yhdistäminen on toimivassa arkkitehtuurissa. Juuri tämä kokonaisuus tekee alasta minulle niin kiinnostavan: tekniikka ja taide eivät ole vastakohtia, vaan tukevat toisiaan. Matematiikka ei ehkä ole ollut suurin vahvuuteni, mutta olen valmis kehittymään ja tekemään töitä sen eteen. Koen, että motivaatio ja halu oppia ovat tässä vaiheessa tärkeämpiä kuin valmiit taidot. Tuntuu että tekemistä todella riittää.

Millanen on sun polku arkkitehtuuria kohti?

Tsemppiä kaikille kevään ennakkotehtäviin. Alussa kannattaa antaa itselle lupa inspiroitua ja luonnostella ilman liikaa paineita. Kun jokin suunta tai idea alkaa tuntua oikealta, siitä voi muotoilla semi selkeän konseptin, jota lähtee viemään pidemmälle ja tekemään persoonallisemmaksi. Kevyt mutta realistinen aikataulu auttaa pitämään tekemisen rennon luovana, mutta varmistaa myös sen, että jossain vaiheessa tehdään päätöksiä ja siirrytään kunnolla työstämään kokonaisuutta.

Tehdään parhaamme ja luotetaan prosessiin. Pystymme siihen!

Terkuin Nicita :)