Kokemus italialaisesta arkkitehti koulusta - Muistutus, että ulkomaillekin voi hakea opiskelemaan

Koulussa oli tavallisten aineiden lisäksi taidehistoriaa ja jokaisen linjan omia tunteja. Muita linjoja oli mm. kuvanveisto, design, graafinen suunnittelu ja jopa elokuvalavastus. Arkkitehtuuri luokalla meillä oli omia tunteja kolme kertaa viikossa. Koulua oli myös lauantaisin, mutta itse en osallistunut silloin opetukseen. Olin vuotta nuorempien luokalla, sillä oman ikäluokkani opiskelijat valmistuivat sinä keväänä ja heillä oli paljon loppukokeita ja kiireitä.

En osaa italiaa lainkaan ja koulussa kaikki opettajat puhuvat italiaa - paitsi englannin opettaja. Arkkitehtuurin lisäksi kävin myös englannin tunneilla. Minua varten luokasta valittiin tyttö, joka osasi parhaiten englantia; istuimme vierekkäin, ja hän aina auttoi ja ohjeisti minua. Olin koulussa vaan noin kaksi kuukautta, ei kauaa, mutta se oli silti hyvä kokemus.

Teimme arkkitehtuurin tunneilla teimme erilaisia projekteja. Yhdessä tehtävässä piti suunnitella puisto, josta tehtiin ns. konseptikuva, isolle paperille koottiin kuvia ja tekstiä. Sen jälkeen suunniteltiin puistoon kioski, josta tehtiin toinen työ. Viimeisessä projektissa, jonka ehdin tehdä, suunnittelimme portaat. Mallinsimme ne ensin 3D:nä SketchUpissa, sen jälkeen tehtiin 2D-viivapiirros AutoCADilla ja lopuksi rakensimme pienoismallit. Alempana on kuvia töistäni. Aloittelija minä olin, mutta tekeminen oli todella hauskaa ja mielenkiintoista. 

Yllätyin hieman italialaisten englannin taidosta, koska harva sitä uskalsi puhua. Oli kuitenkin mahtavaa, että sain silti ohjeita englanniksi ja pääsin tekemään samoja töitä muiden kanssa. Opettajat pyysivät minua myös pitämään esittelyn Suomesta ja pidin sellaisen luokan edessä diojen kanssa.

Lopuksi oli haikeaa jättää luokka taakse, koska en tiedä näenkö heitä enää koskaan.  Muistan, kun toinen arkkitehtuurin opettajista alkoi itkemään, mikä oli todella suloista. Olen yhä yhteydessä pariin luokkakaveriin, ja he ovat nyt siinä vaiheessa, että heidän pitäisi valmistuvat ensi keväänä.

Tästä inspiroituneena haluan muistuttaa, että Suomen koulut eivät ole ainoa vaihtoehto mihin hakea. Jos tuntuu siltä, että pystyisit opiskella ulkomailla ja se herättää kiinnostusta, niin kannattaa ehdottomasti selvittää miten hakuprosessit toimivat eri maassa.

Kuulin opettajilta tarinan opiskelijasta, joka oli erittäin lahjakas, mutta Suomen pääsykokeiden tiukka rajattu aika oli kuitenkin paha vastus. Jonkun toisen maan hakuprosessissa ei ollut pääsykokeita, vaan sen sijaan täytyi tehdä portfolio. Se sopi hänelle paremmin ja hän pääsi kouluun helposti. Portfoliota voi rakentaa rauhassa omaan tahtiin, eikä koulupaikka jää kiinni siitä, ehtiikö pääsykokeessa tehdä tarpeeksi hyviä töitä.

Ja kun sanon, että lähde ulkomaille, se voi tarkoittaa vaikka meidän naapurimaita, eikä välttämättä tarvitse lähteä niin kauas. Koulun aloittaminen ulkomailla voi olla jännittävää, mutta esimerkiksi kansainvälinen koulu voi avata jopa enemmän työmahdollisuuksia. Tässä siis yksi mahdollisuus pohdittavaksi.

-Olivia