Kun luet tehtävänannon, mieleen tulee usein ensimmäisenä tuttuja ja ilmeisiä asioita. Ne nousevat helposti mieleen myös muille, joten ensimmäiseen ajatukseen tarttuminen voi johtaa siihen, että työsi ei ole kovin erottuva. Ideoinnin alkuvaiheessa kannattaa antaa ajatuksille aikaa ja tilaa. Pidä kuitenkin tehtävänanto mielessäsi, jotta ideointi pysyy tehtävän kannalta olennaisissa raameissa.
Liian kriittinen ajattelu voi pysäyttää ideoinnin ennen kuin se ehtii kunnolla alkaa. Sen sijaan, että arvottaisit ideoita hyviksi tai huonoiksi, mieti, mikä kiinnostava elementti missäkin ideassasi on? Mitä ideasta voisi kehittää? Voisiko siihen yhdistää jotain muuta, joka toisi mukaan uuden näkökulman?
Miellekartta on hyvä työkalu ajatusten keräämiseen ja yhdistelemiseen. Kirjoita tehtävänannon aihe paperille ja kerää sen ympärille kaikki, mitä siitä tulee mieleen. Karttaan voi lisätä konkreettisten asioiden lisäksi kokemuksia, matkoja, elokuvia, kirjoja, tuotteita, muistoja ja tunteita, jotka kytkeytyy jotenkin aiheeseen. Voit lopuksi yhdistää kartan reunoilta löytyviä asioita tehtävän aiheeseen ja tutkia, millaisia uusia näkökulmia niiden kautta syntyy. Näin voit löytää ideaasi lisää syvyyttä ja suunnan, joka myös motivoi sinua itseäsi.
Omaperäinen idea voi syntyä myös siitä, että huomaat ympärilläsi jotain kiinnostavaa. Yhdistät sen ehkä johonkin aikaisempaan havaintoon ja tämä johtaa uuteen ideaan tai näkökulmaan.
Kiinnostavan havainnon tunnistaminen ei aina ole helppoa. Mitä huomaat, kun pysähdyt katsomaan tarkemmin jotain ihan tuttuakin asiaa? Miksi jokin asia toimii tietyllä tavalla tai miksi ihmiset käyttäytyvät tietyssä tilanteessa niin kuin käyttäytyvät? Mikä ei kenties toimi niin kuin pitäisi?
Esimerkiksi Helsingin metrossa minua on kiinnostanut se, miten ihmiset kommunikoi sanattomasti poistumisen hetkellä. Kun joku haluaa nousta ikkunapaikalta pois, hän vain nousee seisomaan. Vieressä istuva matkustaja kääntyy sujuvasti istuessaan noin 45 astetta käytävän suuntaan. Lähtijän on mahdollista päästä ohi ilman, että väistäjän tarvitsee nousta. Penkkien liukas materiaali ja vastakkainen sijoittelu mahdollistavat tällaisen liikkeen. Se on aika hauskan näköinen tapa, ja liekö ainutlaatuinen maailmassa?
Havainnossa kiinnostavaa on se, miten tila vaikuttaa siihen, miten toimimme. Tavallinen metrojuna tai penkki ei ehkä ensi silmäyksellä tunnu erityisen kiinnostavalta aiheelta. Kun aihetta tarkastelee lähemmin, siitä voi kuitenkin löytää jotain, mitä ei ole aiemmin tullut huomanneeksi. Havaintoa ei tarvitse siirtää toiseen kontekstiin sellaisenaan. Voit sen sijaan pohtia, mikä siinä on kiinnostavaa ja voisiko samaa ajatusta tutkia jossain muualla. Voisiko ihmisen ja ympäristön välinen suhde toimia lähtökohtana tilan, esineen tai hahmon suunnittelulle? Miten tietty materiaali vaikuttaa liikkeeseen? Miten jokin tapa alkaa levitä isommalle joukolle ihmisiä? Voisiko metroväistöistä keksiä tanssikoreografian? Kun alat kysyä, mitä muuta havainnosta voisi seurata, siitä voi syntyä uudenlaisia ideoita.
Tässä työssä ollaan kirjaimellisesti painuttu maan alle. Valo ja tunnelma tekee piilosta kutsuvan ja lämpimän tuntuisen. Yllä piirtyvä metsä varmasti rauhoittaa ja maadoittaa lepääjän. Idea on erottuva, vaikka se koostuu lopulta hyvin tavallisista aineksista: metsä ja sänky! Mutta missä se sänky metsässä on? Siihen on osattu vastata kiinnostavalla kuvalla joka avaa valitusta paikasta ehkä myös jotain retriittiin vetäytymisen syistä.
Retriitti voi joillekin merkitä myös toimintaa. Jos tehtävänanto sanoo vetäytyminen ja hiljentyminen, voi se jollakin tarkoittaa myös sitä että lähtee melomaan jäiselle vuoristojärvelle keskelle tuulta ja tuiskua. hyvä ideointiprosessi rakentaa esitykseen konkreettisten kuva-aiheiden lisäksi sen, millainen tunnelma tilassa on, millainen sää, valo ja fiilis kuvassa oleskelevaan ihmiseen vaikuttaa. Koska se kaikki välittyy lopulta myös katsojalle.
Hyvä idea ei välttämättä tunnu heti omaperäiseltä tai valmiilta. Olennaista on, että se antaa mahdollisuuden tutkia aihetta omasta näkökulmasta ja herättää uteliaisuutesi. Voit arvioida ideaasi kysymällä: Vastaako se tehtävänantoon? Onko siinä jotain, mitä haluat tutkia tarkemmin? Voisiko ajatusta kehittää, tarkentaa tai yhdistää johonkin muuhun?
Jos idea tuntuu liian tavalliselta mutta silti innostaa sinua, sitä ei tarvitse heti hylätä. Mieti, mitä muuta aiheeseen voisi liittyä ja mikä siinä on itsellesi kiinnostavinta. Voisiko sitä nostaa enemmän esiin? Joskus pienikin muutos tai uusi näkökulma voi johtaa uudenlaiseen ratkaisuun.
Myöskään pelkkä erikoisuus ei yksin tee ideasta hyvää. Vaikka ajatus olisi kuinka yllättävä, sen pitää muodostaa looginen yhteys tehtävään. Pelkkä laatikon ulkopuolelta ajatteleminen ei riitä, jos idea ei vastaa tehtävänantoa. Tärkeintä on löytää annettuihin raameihin sopiva ajatus, jossa on omaperäinen näkökulma ja jota voit kehittää eteenpäin. Hyvä idea on sellainen, että se motivoi sinua työstämään sitä lisää.
Kun olet löytänyt kiinnostavan näkökulman, seuraava vaihe on miettiä, miten sen voisi esittää kuvallisesti.
Idean sisältö ja sen esitystapa ovat eri asioita, ja kiinnostavakin ajatus vaatii usein kokeilua, ennen kuin löydät sille toimivan kuvallisen muodon. Joskus idea voi olla liian vaikea toteuttaa kuvallisesti annetussa ajassa. Silloin kannattaa harkita helpompaa näkökulmaa ja säästää haastavampi idea myöhempää tilaisuutta varten.
Mitä haluat katsojan huomaavan tai ymmärtävän? Miten voit käyttää sommittelua, mittasuhteita, värejä tai kuvakulmaa ajatuksesi välittämiseen? Muista myös tehtävänanto. Oma tulkinta saa olla persoonallinen ja yllättävä, mutta sen pitää silti vastata siihen, mitä tehtävässä pyydetään.
Luonnostelu ja kuvasuunnitelman tekeminen auttavat tutkimaan idean esittämisen mahdollisuuksia ennen varsinaisen työn toteutusta. Kannattaa kokeilla, mitä tapahtuu, jos muutat sommittelua, mittasuhteita tai kuvakulmaa. Millainen esitystapa viestii ideastasi parhaiten? Kaikkea aiheeseen liittyvää ei tarvitse näyttää. Mieti, mikä on pienin mahdollinen määrä informaatiota, jolla saat ideasi kärjen välittymään. Joskus yksinkertainen ratkaisu toimii tehokkaammin kuin monimutkainen kuva.
Luonnosten ei tarvitse olla hienoja tai viimeisteltyjä. Niiden avulla voit vertailla vaihtoehtoja, testata ajatustasi ja löytää sille toimivan kuvallisen ratkaisun. Joskus luonnostelu paljastaa myös, että alkuperäistä ideaa kannattaa vielä muuttaa. Idean ei siis tarvitse olla valmis ennen kuin alat tehdä. Se voi tarkentua ja kehittyä itse työskentelyn aikana.
Molemmissa kuvissa on oikeastaan ihan sama kuvaidea. Retriitti kuvataan aukeana vuoristomaisemana, jossa on vesialue ja mökki, jonka pihalla on ihminen. Kuvia katsotaan kaukaa. Tässä ensimmäisessä versiossa maisemaelementit tunnistaa selkeästi, mutta ne ei juurikaan kommunikoi sitä, miltä tuntuisi olla maisemassa. Kuva jää etäisemmäksi, koska ideointivaiheessa ei ehkä ole mietitty, miksi siellä ollaan, mitä siellä tehdään, mikä kuvan retriitissä on tärkeää ja miten siitä voisi viestiä?
Tässä maisemaretriitti-versiossa saa paremmin kiinni siitä miksi kuvaan on valittu nämä aiheet. Ihminen on aktiivinen toimija ja tarkkailee lintuja kaukoputken läpi. Kuvan viistot linjat pilvissä ja ruohikossa saa päivän tuntumaan tuuliselta. Myös kylmä sävypaletti tuo mieleen ettei ole kesän lämpimin päivä, ehkä täällä ei ole koskaan kovin lämmin. Mökki on uudenlainen ja moderni, ja voi olla itsessään syy tulla katsomaan paikkaa.
Kaikki kuviin tuotavat elementit ovat valintoja, jotka viestii katsojalle, mitä kuvassa tapahtuu ja miksi. ideointi on myös sitä, että pohtii miten saa esitettyä tuulta tai kylmyyttä, tai miten kuvallisilla valinnoilla voidaan nostaa idean tärkein asia esiin muusta sisällöstä.
Tehtävänantoa tulkitessa voi helposti alkaa miettiä, millaisen työn arvioijat haluaisivat nähdä. Silloin oma ajattelu saattaa jäädä taka-alalle. Teho-Opiston opettaja Heini kertoo omasta kokemuksestaan pääsykokeissa:
”Aikoinani kun olin itse ensimmäistä kertaa pääsykokeissa Aallon kuvataidekasvatukseen, jännitin ihan hirveästi ja päässäni pyöri ajatus: mitä ne arvioijat haluavat nähdä? Toteutin töitä ihan tyhmistä aiheista, sellaisista jotka eivät olleet yhtään minua mutta joiden oletin olevan sellaisia, joita arvioijat haluavat nähdä. Sain aika huonoja numeroita enkä päässyt sisään.
Seuraavana vuonna tulin kokeisiin uudella itsevarmuudella, sillä olin päättänyt, että pidän hauskaa ja teen juuri sellaisia töitä, jotka kuvastavat minua. Koitin etsiä jokaiseen työhöni idean, joka tuntui omalta. Tällä kertaa minulla oli sellainen olo, että näytin osaamiseni, ja se myös tuotti tulosta: sain huippunumeroita.”
Heinin kokemus muistuttaa siitä, miten tärkeää on löytää aiheesta jotain itseä kiinnostavaa. Tehtävänanto määrittelee työn lähtökohdat, mutta sinä voit päättää, mistä näkökulmasta lähestyt aihetta ja miten toteutat ideasi.
Ideoinnissa ei tarvitse löytää täydellistä vastausta heti. Havainnoi, yhdistele ja kokeile. Anna itsellesi aikaa tutkia erilaisia vaihtoehtoja ja luota siihen, että idea voi kehittyä työskentelyn aikana. Usein kiinnostavin lopputulos syntyy, kun löydät näkökulman, joka herättää oman uteliaisuutesi ja jota haluat lähteä viemään eteenpäin.
