Näillä töillä läpäisin Aallon sisustusarkkitehtuurin ennakkotehtävät

Leijuttimessa idea tuli melko nopeasti ja mielikuva siitä, miten aloitan rakentamaan kuvaa oli jokseenkin selvä. Tiesin, että haluan kuvakulman olevan alhaalta ylös sekä halusin mukaan diakonaalia tuomaan lisää liikkeen tuntua. Melko nopeasti tiesin myös, että haluan piirtää rakennukset paperilel ”vinoon”. Vaikka ajatus toteutuksesta pulpahti mieleen melko selkeästi ja vaivattomasti, oli toteuttaminen alkuun haastavaa. Yritin piipertää pieniä mallikuvia eri vaihtoehdoista paperille ja turhaannuin täysin. Yritin myös hahmotella 2h ja HB kynillä haaleammin ja se nosti ärsytystasoa nollasta sataan. Lopulta annoin periksi omille haluilleni ja kaivoin esiin ison paperin ja 8B-kynän. Nopsaa hahmottelin mitä haluan tehdä ja käytin tuherrusta referenssinä uudelle paperille piirtäessäni. Sitten oli jo paljon helpompaa hahmotella haaleasti ja kevyesti. Ihan hyvä lopullisesta työstä kai sitten tuli. Tai ainakin työstä tuli oman näköinen ja tarpeeksi hyvä, että pääsin pääsykokeisiin.

Uni tehtävän tein itseasiassa ensimmäisenä. Heti tuli monta ideaa mieleen; lapsen rauhaisat leikit vs. sisarus vaanimassa ”pahantahtoisesti takana”, vanhemman turva ja läheisyys vs hyväksikäyttö sekä vankila vs vapaus. Vankila ideaa pyörittelin pidempään mielessäni, mutta en löytänyt itselleni mieluista kuvakulmaa, joten päädyin lopulta loputtomiin kotitöihin ja valvomiseen vs. nukkumiseen. Aiheeseen saattoi hieman vaikuttaa myös se, että lapset sairastelivat, kotona oli kaaos enkä oikeastikaan ollut saanut nukkua moneen yöhön. Unelmani sillä hetkellä oli päästä nukkumaan. Tähän työhön olin tyytyväinen. Vesivärit eivät ole vahvuuteni, joten siihen nähden olin iloinen miten työ onnistui. Pääsykokeissa tosin on turha lähteä kokeilemaan vesiväreillä, sillä olen niiden kanssa vielä melko tumpelo.

Viimeisenä vielä rakentelutehtävä, kellutin. Tämän kanssa painin todella pitkään. Tein monen monta erilaista prototyyppiä, mutta mikään ei miellyttänyt, ei tippaakaan. Missään ei ollut kaipaamani pirskahtelevaa iloa ja lempeyttä. Lopulta lähdin rakentamaan kellutinta käyttäen inspiraationa poijua. Halusin, että kelluttimessa on myös vedenalainen osa, sillä niin monessa kelluvassa kappaleessa aina on. Kun sain lopulta ”poiju”- idean, niin tekeminen oli todella helppoa. Ehkä vaihtaisin paperin paksumpaan ja hioisin vielä mittasuhteita, mutta siinä kohtaa ei aika enää riittänyt. Mietin myös, että veden alla olevaan osaankin voisi laittaa vielä yhden osan, jossa voisi olla ihmisiä. En kuitenkaan halunnut riskeerata, että kellutin miellettäisiin sukelluttimeksi. Alla muuten pari kuvaa kelluttimen eri räkämalleista jotka eivät kelvanneet.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen töihin. En olisi pystynyt parempaan. Hyvä siis, että tämän tasoisilla töillä pääsi pääsykokeisiin. Nyt ollaankin pupu pöksyssä, kun odotellaan tulevia pääsykokeita. Pääsykoetta edeltävistä fiiliksistä kerron seuraavalla kerralla.