Sote-alalta Sisustusarkkitehdiksi – Katso kuvat Viivin pääsykoetöistä!

Keväällä 2022 keksin viikkoa ennen yhteishaun päättymistä, että pitäisikö hakea uudelleen LABiin. Tein ennakkotehtävät tosi hätäisesti, joten ei ihme, ettei silloin pääsykoekutsua tullut. Tämän kevään yhteishakuun panostin enemmän ja siksi myös ilmoittauduin Tehon kursseille. En hakenut muualle kuin LABiin, koska sinne halusin eniten!

Tehon Kurssilta sani uusia ajattelutapoja ja vinkkejä, mihin asioihin töissä kannattaa panostaa. Oli myös hyvä kun näki muiden kurssilaisten ennakkotehtäviä tai kurssitöitä. Paljon sai myös irti, kun kurssitöitä arvioitiin ja analysoitiin ryhmän kuullen opettajien toimesta!

Suunnitelmani muuttui muutamaan kertaan tekovaiheessa. Aluksi luonnostelin hyvin monta erilaista versiota paperille ja yritin valita niistä parhaimman. Halusin tehdä kalusteen, joka on käytännöllinen ja samalla kiinnostava & hyvännäköinen muotoilultaan. Yhtenä arviointikriteerinä oli siisteys ja tämän kanssa tuskailin hieman, sillä puutikut olivat tikkuisia ja välineinä sai olla sakset ja mattoveitsi/katkoteräveitsi. Niillä yritin silotella puutikkujen pintaa, ehkä turhaa työtä ehkä ei. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka parempaankin olisi pystynyt.

Tokana päivänä molempien tehtävien osalta tuntui, että aika loppuu kesken. Piirustustehtäväni jäi pahasti kesken ja viimeiset minuutit käytin pikaisesti vain siihen, että lisäsin varjoja ja jotain väriä kuvaan. Toinen tehtävä oli pienoismallitehtävä, jossa piti esittää aulatilaa. Toisena pääsykoepävänä oli myös opettajien haastattelu, jota jännitin aivan liikaa. Yritin asennoitua niin, että mennään vaan juttelemaan rennosti. En kyllä ollut kovin rentona, koska mietin vain kuinka nyt pitää onnistua kaikessa tai muuten työt kutsuu syksyllä. Onneksi jännitykseni ei sitten loppujen lopuksi haitannut liikaa kun opiskelupaikan kuitenkin sain!

Viimeisenä päivänä oli mielestäni kivoin tehtävä! Tämän työn tekovaiheessa pystyin rentoutumaan enemmän, kun tehtävää sai mennä tekemään pois luokkatilasta. Kannoin kamani ja menin johonkin hiljaiselle käytävälle tekemään työtä. Kuuntelin lempimusiikkiani samalla. Haasteena tässäkin meinasi olla, että jumitun “haaveilemaan” ja välillä piti katsoa kelloa ja yrittää jotenkin aikatauluttaa tekemistä. Lopussa piti vähän sutaista nopeasti, mutta olen melko tyytyväinen tekeleeseeni. Sen palautuksen jälkeen oli hyvä ja helpottunut fiilis lähteä kolme päivää kestäneistä pääsykokeista.