Moikka! Täällä kirjoittaa Ella, yksi tämän vuoden opiskelijabloggaajista ja arkkitehtuurin hakijoista. Teho-opiston valmennuskurssia on nyt jo vähän yli kuukausi takana. Viikot ovat menneet ohi hyvin nopeasti, mutta paljon on myös jäänyt jo käteen. Uusien tekniikoiden lisäksi olen oppinut hyödyntämään vanhoja syvemmin, taiteesta on kehittynyt rutiini ja tuntuu, että katson maailmaa vähän eri silmin. Katson tarkemmin, miltä lehdet puissa näyttävät, mitä värejä luonnossa on, miten varjot heittäytyvät ja kuinka valo heijastuu ympäristöön. Tehon uutena opiskelijana olen luonnollisesti myös oppinut uuden tavan opiskella ja tässä blogissa haluaisin jakaa sen teille.

Kurssi pidetään aina kerran viikossa, itse käyn maanantai-aamun ryhmässä, ja se on kyllä ollut paras päätös. Aamulla on energiaa keskittyä tuntiin ja samalla saa super hyvän startin viikkoon. Jos jostain syystä ei pääse oman ryhmän tunnille, voi käydä korvaamassa jossain toisessa ryhmässä. Kävin muutama viikko sitten korvaamassa keskiviikko-illan ryhmässä, kun maanantaina en päässyt. Oli kiva nähdä uusia kasvoja ja tutustua uusiin ihmisiin. Joka viikko sähköpostiin napsahtaa aina “viikkokirje”, jossa tulee lyhyt kertaus viikon aiheesta ja samalla lista tarvikkeista, joita seuraavalle kerralle tulee ottaa mukaan.

Jokainen kurssikerta alkaa aina kritiikillä, joka on todella suuri osa oppimista. Pääsykoetyyppiset kotitehtävät palautetaan aina ennen kurssin alkua kuvapuoli alaspäin sivupöydälle, jonka jälkeen opettajat jakavat työt satunnaisesti pöytäryhmiin, jossa töistä ensin yhdessä keskustellaan. Sitten opettajat ottavat töitä yksi kerrallaan kritiikkiin luokan eteen. Opiskelijat saavat antaa omia kommenttejaan töistä samalla kun opettajat arvostelevat töitä ensin sanallisesti. Kun kaikki työt on käyty läpi, opettavat vetäytyvät arvioimaan töitä asteikolla 1-5. Kun arviointi on tehty opettajat julkaisevat kaikkien töiden arvosanat luokan edessä. Kritiikissä ennen kaikkea on tärkeä muistaa, että sitä ei tule ottaa henkilökohtaisesti. Arvosana ei määritä sinua, eikä kerro onko työ hyvä vai huono. Tavoitteenamme on pärjätä pääsykokeissa ja erottua joukosta, joka täytyy ottaa huomioon työtä tehdessä. Työ saattaa olla tehty taidokkaalla tekniikalla, mutta jos esimerkiksi kontrastia ei ole tai idea jää puuttumaan, voi työ saada alemman arvosanan. Täytyy siis erottaa pääsykokeita valmistava tekeminen ja “harrastetekeminen” toisistaan. Palaute auttaa sinua siis ymmärtämään, missä kohtaa olet tavoitettasi (eli koulupaikan saantia). Mitä pitää vielä parantaa? Missä onnistuin? Mitä tästä työstä opin? 

Alussa kritiikin saaminen tuntui jännittävältä, mutta nyt olen todella ymmärtänyt sen merkityksen oppimisen kannalta. Olen huomannut, että on tärkeää palauttaa myös sellaiset työt, joihin ei itse ole tyytyväinen. Muut saattavat katsoa työtä aivan eri näkökulmasta ja tuoda siitä esiin asioita, joita ei itse olisi huomannut. Tällä viikolla työni ylsi jopa korkeampaan arvosanaan, mitä olin itse kuvitellut. Olen aina kritiikin jälkeen saanut tapoja, joilla olisin vielä voinut parantaa työtäni. Samalla on tullut tunne, että haluaisin tehdä työni uusiksi. 

Kotitehtävät löytää aina Tehoverkosta, joka on opiskelojoiden nettisivu, josta löytää myös esimerkiksi kurssimateriaalit. Kotitehtäviä on kahta eri tyyppiä: Pääsykoetyyppisiä ja Tekniikkaharjoituksia. Pääsykoetyyppiset kotitehtävät vastaavat vaativuudeltaan nimensä mukaisesti tehtäviä, joihin voisi törmätä pääsykokeissa. Nämä tehtävät palautetaan aina seuraavalle tunnille kritiikkiin. Tekniikkaharjoitukset palautetaan aina tehoverkkoon ja niistä saa palautteen suoraan sinne. Itse olen tehnyt niin, että ensisijaisesti teen aina pääsykoetyyppisen kotitehtävän, ja jos minulle jää aikaa tai viikon aihe tuntuu haastavalta, teen myös tekniikkaharjoituksen. Tehoverkosta löytyy myös kotitehtävägalleria, johon ilmestyy teholaisten tekemiä kotitehtäviä. Sieltä tykkään käydä katsomassa, miten muut ovat saman tehtävän toteuttaneet. Kotitehtävägalleria kannattaa kuitenkin katsoa vasta, kun oma työ on valmis.