Ei hätää, edelleenkin suurin unelmani olisi saada tehdä töitä tulevaisuudessa taiteen parissa. Sen olen päättänyt aikoja sitten. Mutta unelmat taide-alojen välillä on vaihdelleet vuosien aikana.
Lukion ykkösluokalla suurin unelmani oli sisustusarkkitehtuuri. Minulla oli paljon ajatuksia sisustusta kohtaan ja halusin pystyä luomaan kauniita kokonaisuuksia ja samalla suunnitella huonekaluja. Hahmottelinkin niitä kuvataidekoulussa ja opettajani sanoi silloin, että "voisin olla hyvä suunnittelija". Tässä vuoden aikana kuitenkin se unelma tuntui hyvin vaikelta tavoittaa. Se myös sisältää niin paljon muutakin, mitä haluaisin tehdä työkseni.
Nyt olen puhunut visuaalisesta viestinnästä. Se mahdollistaa laajempia mahdollisuuksia työn suhteen. Voisin kuvittaa, suunnitella ja luoda. Olen ajatellut, että olisi ihanaa kuvittaa esimerkiksi kirjoja ja kirjankansia. Olla osallisena esimerkiksi pakkaussuunnittelua. Olen myös omaa yrittäjä henkeä tuntenut kurkistelevan tämän vaihtoehdon kanssa. Minulle asioiden visuaalisuus on tärkeää. Visuaaliseen viestintään kuuluu silti myös paljon muuta, jotka sitten ei välttämättä ole niinkään heiniäni. Esimerkiksi pelottaa, miten lukihäiriöni vaikuttaa opintoihin liittyen typografiaan?
Olen salakavalasti aina vähän kammoksunut ajatusta kuvataideopettajasta. "Kuvisope" on näyttäytynyt ehkä vielä vuosi sitten minulle vähiten taiteelliselta taide-alalta. Nyt kuitenkin olen heräillyt sellaisiin ajatuksiin, joissa ehkä jopa olen kokenut kuvataidekasvatuksen kuulostavan hyvältä vaihtoehdolta minulle.
Tulen todella hyvin toimeen ihmisten erityisesti lasten kanssa, koska suvussani on paljon lapsia. Lisäksi olen tehnyt nuorempana tanssin parissa lastensatujumppa -ohjausta useamman vuoden nauttien. Leireillä olen toiminut usein isosena nuorille sekä työni henkilökohtaisena avustajan kehitysvammaiselle on opettanut minua kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Opettaminen myös tulee suhteellisen luonnostaan varsinkin asioista, joista olen itse intohimoinen.
Kuvataidekoulussa en osannut arvostaa vielä nuorena opettajieni ammattitaitoa ja opetusta. En osannut edes ajatella, että hekin ovat kouluttautuneet. Osaan arvostaa kaikkia taidekasvattajia nykyään enemmän ja enemmän. Teho-opiston kurssin aikanakin arvostus on noussut, koska osa opettajista ovat kuvataidekavsattajia ammatiltaan. Se myös on saanut minut huomaamaan, että mahdollisuuksia on siinäkin useampia ja hyvin eri ikäisten joukoissa. Kuvataidekoulu taustani pohjalta voisin myös nähdä sen hyvänä vaihtoehtona visuaalisen viestinnän rinnalla itselleni!
Tässä kirjoitukseni päätteeksi tulen taas siihen, etten itse tiedä kumpi suunta olisi se ihanteellinen ykkönen. Kummassakin on paljon täysin ERILAISIA mahdollisuuksia. Välillä tuntee olevansa täysin hukassa. Nämä ovat minun yöllisiä ajatuksia. Ne kummittelevat päivittäin. Hauskaa Halloweenia!
