Heips, ihanaa alkanutta viikkoa💛
Super paljon onnea kaikille ennakkotehtävät palauttaneille! Nyt tosi iso työ on tehty, ja voidaan suunnata katse kohti tulevaa. Olen tyytyväinen ennakkotehtäviini. Jos verrataan edellisvuotta, tasoni oli nyt aivan toista luokkaa. Olen sanonut tämän jo, mutta olen niin kiitollinen Teho-opistolle laadukkaasta opetuksesta, ilman Maxi kurssia en olisi tässä pisteessä! Odotan innolla tulevia luentoja, ja mitä kaikkea pääsen vielä ennen pääsykokeita oppimaan. Tällä viikolla meillä on aiheena savi, en malta odottaa!
Tänään puhutaan itseluottamuksesta, sillä se ei aina ole itsestään selvää, ja tässä vaiheessa hakuprosessia, tarvitsemme sitä kaikista eniten!
”MINÄ ANSAITSEN AALTO YLIOPISTON”
Ystäväni opiskelee luovaa alaa Aalto yliopistossa. Noin kuukausi sitten kävimme drinkeillä, ja hän kertoi hakuprosessistaan. Kysyin häneltä, miten hän jaksoi sen kaiken läpi, ja suoriutui niin loistavasti, että pääsi ekalla sisään taideyliopistoon ”tuosta vain”. Hän totesi, että hoki itselleen jatkuvasti: ”Minä ansaitsen Aalto yliopiston”. Hän teki valtavan työn, ja samalla uskoi itseensä. Uskoi siihen, että kesällä odottaa opiskelupaikka.
MILLOINKAAN EI OLE LIAN MYÖHÄISTÄ, KAKEN EI TARVITSE TAPAHTUA HETI
Viime kuukausina olen tuntenut paljon epävarmuutta, vaikka sitä olisi nimenomaan pitänyt kynsin ja hampain välttää… Olen aika paljon ajatellut vaihtoehtoja sen tilalle, jos en Aaltoon pääsisikään. Tein lopulta pitkään harkitun suunnitelman tulevaisuuteni varalle. Samalla sekunnilla, kun yhteishaku oli palautettu, epävarmuus ja pelko hävisivät. Ihan, kuin mieli antaisi nyt tilaa itseluottamukselle. Kuulostaa ehkä hämmentävältä, mutta nyt kun tein varman suunnitelman, voin unohtaa sen kaiken stressin ja keskittyä 101% Aallon pääsykokeisiin valmistumiseen. Minun ei enää tarvitse pohtia varasuunnitelmia, sillä yhteishaku on lähetetty eteenpäin, eikä siihen enää voi vaikuttaa. Ja JOS (näin ei saisi ajatella), kävisikin niin, että en pääsisi Aallon pääsykokeisiin. Olen koko kevään ajan käyttänyt itsevarmana pääsykokeisiin valmistautumiseen.
Jos en siis ole siellä istumassa ja taiteilemassa tänä vuonna, tulen olemaan siellä myöhemmin ja itsevarmempana, kuin koskaan. Lähempänä kesää selviää miten käy, mutta sen ajattelulle ei juuri nyt ole lainkaan tarvetta.
Kuitenkin, jos epävarmuus pulautetuista ennakoista häiritsee sinua, yritä jättää ajatukset sikseen. Jos käy ikävästi, ensi vuonna voit hakea taas, ja silloin ei todellakaan ole liian myöhäistä. Välissä on ainoastaan yksi vuosi… Ja sen vuoden voit käyttää hyödyksesi!
ONNEKSI EN PÄÄSSYT OPISKELEMAAN VIIME VUONNA
Olin viime kesänä surullinen, kun jäin ilman opiskelupaikkaa. En halunnut ollenkaan jäädä toiselle välivuodelle tekemään samaa asiakaspalvelutyötä, jota tein edellisvuoden. Halusin päästä luomaan omaa ammattia ja uraa itselleni. Nyt olen kuitenkin super kiitollinen siitä, että näin kävi.
Jos olisin päässyt opiskelemaan, en olisi tutustunut uusiin ihaniin ystäviini, joihin Teho-opistolla tutustuin. En myöskään olisi päässyt helmikuun Aasian matkalle, enkä ylipäätään olisi päässyt kirjoittamaan blogia Teholle. Tämän vuoden aikana olen saanut selville sen, mitä haluan elämältäni, ja millaista elämää haluan tulevaisuudessa elää. Vuoden aikana oivalletut ajatukset ovat kaukana siitä, mitä viime vuonna ajattelin.
Toivon sydämeni pohjasta, että kesällä sinua odottaa opiskelupaikka. Jos ei niin kuitenkaan käy, se tulee tapahtumaan ensi vuonna varmasti! Olkaa ahkeria, piirtäkää, antakaa luovuutenne virrata. Tehkää kaikkenne unelmienne eteen! TSEMPPIÄ!!!!
<3 Laura
