Linnea läpäisi arkkitehtuurin ennakkotehtävät – Katso kuvat upeista töistä!

Alunperin minusta piti tulla lääkäri, sillä siihen sopivat lapsuuden kiinnostuksen kohteet ja halusin ehdottomasti tehdä merkityksellistä työtä. Pari vuotta sitten suunta kuitenkin muuttui, kun tajusin roikkuvani samassa uratoiveessa, vaikka se ei oikein enää innostanut. Täytyi alkaa pohtimaan uutta suuntaa, sillä lukion loppu häämötti.

Kuvataideharrastuksen pohjalta oli selvää, että suuntana olisi jokin luova ala. Lopulliseen päätökseen herätti kuitenkin vasta läheisen ihmisen kommentti, kun istuin välitunnilla tylsän oppitunnin jälkeen enkä meinannut millään malttaa lopettaa tunnilla aloittamani pohjapiirroksen piirtelyä. Se kommentti oli: “sustahan pitäisi tulla arkkitehti“. Tärkein merkki siitä että oli löytänyt itselle oikean suunnan oli uudelleen löytynyt innostus, jonka lähipiirinikin huomasi. Lopullisen päätöksen tein, kun opo-tunneilla pohdittiin uravalintaa ja arkkitehtuurin kohdalla kaikki vain loksahteli paikoilleen.

Tehtävien tekeminen oli pitkä ja monivaiheinen prosessi. Ensimmäisenä kuitenkin lähdin luonnostelemaan ja mielessä pyörittelemään kaikenlaisia ideoita. Aluksi vain kirjasin kaiken mahdollisen ylös. Sitten rupesin miettimään materiaalien erilaisia mahdollisia käyttötapoja sekä omaa muotokieltä, sillä olen tykästynyt erityisesti orgaanisiin muotoihin ja halusin kontrastikkaan yhdistelmän. Sitten karsin ideoista pois epäkäytännölliset, liian vaikeat ja tehtävänannon kanssa ristiriidassa olevat ideat. Siltikin lopullisen päätöksen tekeminen oli vaikeaa, sillä tehtävänannon monimutkaisuus vaati huomioimaan monia asioita samanaikaisesti ja lisäksi halusin massasta erottuvan, mutta omalta tuntuvan työn.

Lopulta oli kuitenkin vain tartuttava parhaalta vaikuttavaan ideaan ja alettava tehdä, sillä tiesin että suunnitelman toteuttamiseen ja itselle vieraiden asioiden testailuun oli jätettävä aikaa. Minulla ei nimittäin ollut vielä aloittaessa paljonkaan kokemusta tämäntyyppisten pienoismallien rakentelusta, vaikka kaikenlaisia askarteluja olenkin aina tehnyt. Siksi varsinainen rakentelu lähti liikkeelle erilaisten oksien keräämisellä ja niiden mahdollisuuksien tutkimisella. Lisäksi testailin erilaisia mahdollisia tapoja kiinnittää oksia pallon muotoiseksi osaksi. Tähän kuluikin yllättävän kauan aikaa. Samoin kuin pahvin palasten mittailuun ja leikkaamiseen. Aikaa kului myös yllättävään sairasteluun, joten aikataulua piti suunniteltuun nähden kiristää loppupäässä.

Linnea päätyi opiskelemaan Teho-Opiston Teho-kurssille perinteisen piirustuskilpailun kautta, josta hän voitti erityismainninnan upealla työllään. Tehtävänantona oli tehdä kolmen kuvan sarjakuva, jossa kuvataan muutosta valossa ja varjossa. Lisää kuvia kilpailutöistä voit katsella täältä!

"Teho-opiston piirustuskilpailuun osallistuminen ja siinä menestyminen antoi paljon itseluottamusta myös varsinaiseen hakuprosessiin, sillä sain paljon positiivista palautetta kilpailutyöstä. Myös itselleni oli tärkeää nähdä miten hyvin taitoni taipuivat poikkeuksellisen idean toteutukseen ja uusiin teknisiin oivalluksiin."

– Linnea Luikku

Ja vielä viimeinen ja kaikkein tärkein, älkää luovuttako kesken kaiken. Itsekin olisin moneen kertaan halunnut vain lopettaa työn tekemisen, mutta sitten en olisi nyt innoissani odottamassa pääsykokeisiin pääsyä, takataskussa mahdollisuus toteuttaa mun unelma. Joten ihan hurjan paljon tsemppiä ja onnea kaikille muillekin unelmien tavoittelijoille. Muistakaa, että tavoitteeseen löytyy aina jokin reitti, vaikka sillä saattaakin olla töyssyjä. Olette jo puolimatkassa, kun tiedätte mitä haluatte! <3