Tehon kurssilainen Lare päätti jo lukiossa, että ennen Arkkitehtuurin opintoihin hakemista hän aikoo kehittää osaamistaan Teho-Opiston vuoden mittaisella MAXI-Kurssilla. Päätös kannatti, sillä kutsu pääsykokeisiin kilahti heti ensimmäisellä hakukerralla! Katso kuvat Lauran upeista ennakkotehtävistä, ja lue hänen ajatuksiaan niiden toteuttamisesta!
Olen Lare, Teho-Opiston opiskelija, ja haen Aalto-yliopiston arkkitehtuuriin. Tiesin jo lukion toisella luokalla, että haluan ennen yliopistoa kehittää osaamistani Teho-Opistossa. Valitsin siksi vuoden mittaisen Maxi-kurssin, joka on ollut yksi parhaista päätöksistäni.
MAXI-kurssista oli valtavasti hyötyä erityisesti prosessin hahmottamisessa ja kehittämisessä. Opin, miten ideoita lähdetään työstämään, kuinka tehdään "räkämalleja", ja miten pysyä tehtävänannossa samalla, kun tuo esiin oman luovuutensa ja taitonsa. Myös tehtävänantojen tulkinta parani huomattavasti vuoden aikana.
Akkitehtuurin Ennakkotehtävät
Ennakkotehtävissä oli tarkoitus suunnitella "paperiportti" Ihmepaperitehtaan alueelle. Työn piti olla vähintään 24 cm korkea, se piti toteuttaa vain paperia leikkaamalla ja muotoilemalla, eikä paperista saanut leikata mitään irti. Lisäksi työn tuli pystyä seisomaan itsenäisesti pöydällä ilman tukia. Aluksi nämä rajoitteet tuntuivat haastavilta, ja paperiporttia oli vaikea kuvitella. Mutta kun prosessi lähti kunnolla käyntiin ja aloin tutkia paperin ominaisuuksia kokeilemalla ja testaamalla, ideat alkoivat virrata. Löysin inspiraation ja innostuin niin paljon, että tein lopulta viisi erilaista mallia. Valitsin niistä sen, joka tuntui itselleni oikeimmalta — se oli kaunis, kutsuva ja pystyin kuvittelemaan itseni kävelemässä sen läpi, ihmetellen miten se on rakennettu.
Toisena tehtävänä oli piirtää portti lyijykynillä niin, että se lentää tuulenpuuskan nappaamana ja hieman vääntyneenä ilmassa, muutaman metrin päässä katsojasta. Tämä tehtävän prosessi oli hauska, koska itse kiinnitin työni narulla roikkumaan ja otin kuvia useasta kuvakulmasta. Pohdin, mikä niistä olisi visuaalisesti kiinnostavin, ja valitsin lopulta sopivimman referenssiksi, jonka pohjalta aloin piirtää.
Kolmantena tehtävänä oli kuvitella, kuinka portti on pudonnut maahan ja hajonnut kolmeen osaan muodostaen suojaisan alueen, johon valo siivilöityy kauniisti. Portti oli päätetty jättää puistoon, koska se loi suojaa eläimille ja toimi kasvualustana kasvustolle. Tehtävänä oli piirtää näkymä porttiraunion sisäpuolelta ryömivän ihmisen näkökulmasta värikynillä tai peiteväreillä. Tämä tehtävä oli tosi hauska, mutta itselleni aika hankala, koska puuvärikynät eivät ole minulle luontevin väline, mutta halusin silti tarttua haasteeseen. Lopputulos onnistui mielestäni hyvin, vaikka alkuun epäilytti. Halusin, että porttirakenne näyttää jo vähän kuluneelta – ja vaikka tehtävänannossa sanottiin, ettei väriä varsinaisesti tarvittu, tein rakenteesta hieman kellertävän, jotta se näyttäisi kuluneemmalta ja ajassa eläneeltä. Valitsin piirustustyyliin myös vähän lapsellisen ja leikkisän otteen, koska se sopi mielestäni hyvin portin keveään ja leikkisään muotokieleen.
Ennakkotehtävien tekeminen oli rankkaa, mutta valmistumisen tunne oli sitäkin palkitsevampi. Nyt harjoittelen pääsykokeisiin tekemällä Tehon tehtäviä itsenäisesti ja saan niihin palautetta opettajilta, mikä auttaa minua kehittymään edelleen.Lähden pääsykokeisiin stressaantuneena, mutta hyvällä fiiliksellä — olen tehnyt kovasti töitä ja aion antaa kaikkeni.
Vinkiksi ensi vuonna hakeville sanoisin: panostakaa prosessiin. Tehkää tehtävät oikeasti ajatuksella ja kehittäkää omia työskentelytapoja. Kuvaa työt hyvin — laatu ja valaistus ovat tärkeitä, jotta työsi pääsee oikeuksiinsa. Ja ennen kaikkea: yrittäkää rohkeasti. Se ei koskaan ole turhaa.
