Moi!
Onpa hullua ajatella, että Teho-opiston kurssi on jo loppusuoralla. Tuntuu haikealta jättää tämä kupla, jossa on saanut vain luoda, oppia ja inspiroitua joka päivä. Tulee ikävä tätä yhteishenkeä ja jatkuvaa ideoiden tykitystä!
Odottavan aika on pitkä ja ens viikolla se selviää. Hetki, jota kohti on puskettu läpi pimeiden iltojen, teroitettu satoja kyniä ja tuskasteltu perspektiiviviivojen kanssa. Kurssia on enää vähän jäljellä, ja ensi viikolla sähköpostiin kilahtavat arkkitehtuurin ennakkotehtävien tulokset.
Jos pitäisi kuvailla tämän hetkistä fiilistä yhdellä sanalla, se olisi ehkä vuoristorata.
On vaikee selittää sille, joka ei ole tätä prosessia käynyt läpi, miltä tuntuu odottaa tuomiota omista luovista tuotoksistaan. Niistä omista vastauksista jotka on palasia omista visioista, tunteista ja vaivannäöstä.
Välillä tuntuu siltä, että ”kyllä mä tän hoidan, mulla on hyvät työt”, ja viiden minuutin päästä iskee epäilys: ”oliko se idea sittenkään tarpeeks?”. Teho-opiston kurssilla on nähty niin kovaa tasoa, että rima tuntuu olevan pilvissä. Mutta hei, se kuuluu asiaan. Se on vain merkki siitä, kuinka paljon tähän on todella laittanut itseään likoon.
Vaikka yliopistopaikka ja ne tietyt tulokset pyörivätkin päällimmäisenä mielessä, olen yrittänyt muistuttaa itseäni yhdestä tärkeästä asiasta: maailma ei kaadu ensi viikkoon.
Vaikka unelmien yliopistopaikka on se ykköstavoite, AMK-kokeet ovat edelleen täysin varteenotettava ja hyvä reitti eteenpäin. Se, että on useampi polku auki, antaa edes vähän happea tähän jännitykseen. AMK-puolella on huikeita linjoja ja käytännönläheistä tekemistä, joka saattaa sopia omaan tyyliin jopa paremmin.
Mutta totta kai, turha sitä on kieltää: yliopisto on se suuri unelma. Se on se tavoite, jonka takia Teho-opistollakin on istuttu. On kuitenkin lohdullista tiedostaa, että väyliä on monia. Jos ovi ei aukea ensimmäisestä kolauksesta, se voi auveta toisesta tai sitten polku kulkeekin hieman eri kautta, mutta päättyy silti samaan määränpäähän.
On helpompaa kohdata tulokset, kun tietää, ettei ole ladannut kaikkia panoksia vain yhden kortin varaan. Tärkeintä on muistaa myös, että tämä kurssi on jo antanut ne työkalut, joilla molemmissa kokeissa pärjää. Osaaminen ei katoa mihinkään, tuli hylsy tai hyväksyntä, ja se on se suurin turvaverkko. Ensi viikko on vain yksi rasti ruutuun, mutta matka jatkuu joka tapauksessa.
Kurssin lähestyessä loppuaan on ollut hienoa huomata, etten ole tässä yksin. Me kaikki Teholla täristään samoista tuloksista. Se yhteishenki ja "kohtalotoveruus" on ollut tämän kevään pelastusrengas.
Nyt ei auta muu kuin yrittää pitää pää kylmänä, nauttia viimeisistä kurssi hetkistä ja luottaa siihen, että se oma paikka löytyy – tuli se tulos sitten ensi viikolla tai vasta myöhemmin AMK-valintojen kautta.
Pidetään peukkuja toisillemme! Miten aiotte selvitä tästä odottelusta?
-Nicita
