Moikka, täällä Olivia!
Tässä blogissa kirjoitan miksi hain Teho-opiston valmennuskurssille ja miltä arki näyttää kurssilla. Lue tämä, jos pohdit kurssille osallistumista!
Pienenä halusin olla sisustaja. Se haave ei ole kadonnut, mutta sisustusarkkitehtuurin lisäksi jossain vaiheessa myös arkkitehtuuri alkoi kiinnostamaan. Minua inspiroi ajatus, että voi suunnitella jotain kaunista ja samalla toimivaa. Pelkästään suunnitteluratkaisuilla voi ohjata tunnelmaa ja jopa ihmisten hyvinvointia. Jokainen rakennus syntyy jonkin tarpeen pohjalta, ja suunnittelussa pitää huomioida paljon muutakin kuin ulkonäkö: käytännöllisyys, rakennustekniikka, ympäristö ja ennen kaikkea ne ihmiset, jotka tilaa käyttää. Se, että saa kaikki palaset toimimaan tarvitsee paljon taitoja ja niitä haluan oppia.
Miksi Teho-Opisto ja mitä siellä tehdään?
Tulin Teho-opiston valmennuskurssille, koska haluan systemaattista harjoitusta ja ohjausta pääsykokeisiin valmistautumiseen. Valmennuskurssista saa rutiinin, jolloin varmasti tulee opiskeltua tarpeeksi. Olin kuullut hyvää kurssista ja nyt voin todeta samoin.
Tehon kursseilla tehdään paljon nimenomaan pääsykoetyyppisiä tehtäviä ja saadaan jatkuvasti palautetta omista töistä. Tunneilla tehdään tehtäviä, joissa haastetaan ajattelua, kokeillaan erilaisia ilmaisutapoja ja opetellaan ajanhallintaa – kaikki taitoja, joita pääsykokeissa todella tarvitaan. Tehtävät vaihtelevat nopeista luonnoksista pidempiin suunnittelutöihin, ja jokaisessa pääsee kokeilemaan omia rajojaan.
Maxi-kurssi on kerran viikossa. Tunnin alussa käydään kotitehtävät läpi, joista saadaan palautetta. Sitten on aina luento-osuus, jonka väleissä on pikatehtäviä. Luennolla ei väsy ja fokus pysyy, kun pääsee samalla harjoittelemaan opittua. Lopussa tehdään vähän pidempi pikatehtävä. Joskus se tehdään ryhmissä ja se saattaa liittyä esimerkiksi tulevaan kotitehtävään. Kotitehtävissä on aina yksi pääsykoetyyppinen 3h tehtävä, joka tuodaan tunnille ja yksi 1-3h tekniikka harjoitus, joka palautetaan tehoverkkoon. Näitä tehdään kotona loppuviikon ja ainakin mielestäni siinä on tarpeeksi hommaa. Tehoverkossa näkyy arvioinnit, luentodiat ja paljon muuta.
Aluksi tuntui vähän jännittävältä, kun tunneilla arvioidaan kotitehtäviä niin, että opettajat sekä oppilaat antavat palautetta työstä. Nopeasti tajusin, että tämä on ollut ehkä se hyödyllisin asia. Työt arvioidaan anonyymisti, joten siitä lähtee pieni jännitys pois. Palautteen saaminen opettaa, mitä asioita töissä arvioidaan ja mihin juuri minun kannattaa kiinnittää huomiota ja kehittää. Palaute ei kuitenkaan ikinä ole liian negatiivispainotteista, vaan töistä löydetään aina myös onnistuneita asioita, joista saa kehuja.
Suosittelen lähikurssia!
Olen käynyt piirustuksen perusteet etäkurssin viime syksynä ennen kuin menin Midi-kurssille, joten olen kokenut etä ja lähi vaihtoehdot. Niin kuin jo aikaisemmin puhuin yhteisöllisyys on myös iso plussa. Valitsin nyt nimenomaan lähikurssin, koska koen, että siellä saa parhaiten apua opettajilta. Opettajat kiertelevät tunneilla pöytiä koko ajan ja ihan pienimpiäkin asioita voi kysyä milloin vain. Etä-kurssilla on tietenkin myös meetit tai chatti ja aina saa apua, mutta lähikurssilla siihen on ehkä pienempi kynnys. Kurssilta saa kavereita, joiden kanssa tehtäviä voi pohtia yhdessä ja muutenkin jakaa kaikenlaisia ajatuksia kouluun hakemiseen liittyen. Yllä olevassa kuvassa olimme tekemässä tehtäviä kurssilaisen luona. Teimme myös ruokaa ja meillä oli mukava ilta yhdessä.
On helpottavaa huomata, ettei tarvitse olla valmis – täällä nimenomaan kehitytään koko ajan. Vaikka välillä tuntuu, että pää lyö tyhjää tai mikään ei onnistu, on myös niitä hetkiä, jolloin oivaltaa jotain täysin uutta – ja juuri silloin muistaa, miksi täällä ollaan.
Kiva kun luit tänne saakka!
- Olivia
