Helouu,
Oletko koskaan katsonut tuttua kotikatua ja nähnyt siinä yhtäkkiä vain katoamispisteitä ja varjostuspintoja? Minulle kävi niin, kun kävelin kurssilta kotiin. Teho-opiston harjoitukset ovat selvästi tehneet jotain pysyvää aivoilleni, sillä ennen näkemäni tavallinen kivitalo on nyt silmissäni rytmiä, pysty linjoja ja tarkasti leikkaavia varjoja.
Perspektiivin ja sommittelun opiskelu on muuttanut kaupungin eläväksi oppikirjaksi, jota luen jatkuvasti huomaamattani. Juuri nyt inspiraationi kumpuaa monesta suunnasta, kuten Pinterestin japanilaisesta minimalismista ja raa’asta betonista.
Jopa paikallinen kirjasto näytti tänään erilaiselta, kun huomasin hyllyjen väliin siivilöityvän valon muodostaman rytmin. Se oli täydellinen valmis sommitelma valo- ja varjo tehtäviä varten. Pysähdyin jopa kuvaamaan ruosteista porttia, koska sen tekstuuri näytti juuri sellaiselta, jota haluaisin kokeilla toteuttaa maaleilla seuraavassa harjoitustyössä.
Kävin juhlistamassa syntymäpäivääni ravintola Maukussa. Tila on kiehtova yhdistelmä teollista raakutta ja harkittua hienostuneisuutta, jossa arkkitehtuurin runko on jätetty rehellisesti näkyviin. Katon massiiviset ilmanvaihtoputket luovat tilaan vahvan horisontaalisen rytmin, joka johdattaa katsetta syvemmälle ravintolaan. Tätä teknistä kovuutta tasapainottavat rosoinen tiilipinta ja lämmin puu, kun taas tarkkaan suunniteltu valaistus pehmentää rakenteelliset linjat intiimiksi tunnelmaksi.
Pienoisia malleja rakentaessa kurssilla pääsi kokemaan hauskan takaisinheiton lapsuuden leikkeihin, kun työvälineinä olivat klassiset valkoiset legopalikat. Aluksi tehtävä tuntui suorastaan helpolta nakilta, mutta todellinen haaste paljastui vasta siinä vaiheessa, kun nämä rakennelmat piti siirtää paperille piirtämällä. Lego-osien tarkkojen mittasuhteiden ja perspektiivin vangitseminen luonnoskirjaan osoittautuikin yllättävän vaativaksi pähkinäksi, joka pakotti katsomaan tuttuja palikoita aivan uudella tarkkuudella.
Lapsuuden legot ovat yllättävän monipuolinen työkalu arkkitehtoniseen hahmottamiseen, ja niitä kannattaakin ehdottomasti hyödyntää erilaisten pienoismallien ja lähestymistapojen kokeiluun. Palikoiden standardisoidut mitat auttavat ymmärtämään mittasuhteita, mutta todellinen oppiminen tapahtuu usein siinä vaiheessa, kun mallia alkaa tarkastella eri perspektiiveistä.
Kokeilemalla rohkeasti erilaisia katselukulmia – kuten "sammakko- tai lintuperspektiiviä" – huomaa nopeasti, miten tilan tuntu ja massoittelu muuttuvat. Piirtäminen pakottaa analysoimaan näitä kulmia tarkemmin, jolloin alun perin helpolta tuntunut palikoiden pinoaminen muuttuu syvälliseksi harjoitukseksi kolmiulotteisesta hahmottamisesta. Se on loistava tapa palata perusasioiden äärelle leikkisällä otteella.
Pienoismallien rakentaminen on laji, jossa maltti on todellakin valttia. Jotta säästyt liimaisilta hiuksilta ja turhilta haavoilta, kannattaa aloittaa työpisteen huolellisella valmistelulla. Leikkaamisessa tärkeintä on terän kunto. Älä yritä pakottaa tylsää veistä materiaalin läpi, vaan vaihda terä heti, kun se alkaa repiä paperia. Käytä metallista viivainta ohjaimena ja pidä sormet kaukana leikkuulinjalta.
Liimaamisessa kannattaa muistaa, että vähemmän on lähes aina enemmän. Käytä pientä tikkua tai neulaa apuna, jotta saat liiman juuri oikeaan saumaan ilman sotkua. Jos kappale ei meinaa pysyä paikoillaan, hyödynnä teippiä, pyykkipoikia tai vaikka niitä mainitsemiasi legopalikoita tukina kuivumisen aikana. Anna liitosten kuivua rauhassa ennen kuin jatkat seuraavaan vaiheeseen, sillä hätäily johtaa usein vinoon lopputulokseen.
Lopuksi on hyvä pitää huolta puhtaudesta. Kostealla rätillä saa pyyhittyä ylimääräisen liiman sormista ennen kuin ne jättävät pysyviä jälkiä puhtaaseen pienoismalliin. Kun työpiste pysyy järjestyksessä, säästät hermojasi ja voit keskittyä olennaiseen eli luovaan työhön.
Se hetki, kun viikon kotitehtävät laitetaan esille yhteistä kritiikkiä varten, on viikon jännittävin kokemus. Istumme kaikki luokassa omat töiden kanssa ja sormet vielä hiilessä. Ensimmäinen ajatukseni on usein vertailu muihin ja pelko siitä, etten osaa mitään muiden rinnalla. Sitten tilanne kuitenkin muuttuu, kun alan katsoa muiden ratkaisuja tarkemmin. Joku on uskaltanut käyttää värejä, joita en itse olisi ikinä valinnut, ja toinen on rakentanut pienoismallin tavalla, joka on yksinkertaisesti nerokas.
Teho-opistolla kilpailu kääntyykin nopeasti yhteiseksi osaamiseksi. Meillä kaikilla on sama tavoite eli ne himoitut opiskelupaikat, ja on todella helpottavaa huomata muiden painivan samojen epävarmuuksien kanssa. Kun joku kurssikaveri kehuu työni sommittelua tai oivaltavaa yksityiskohtaa, se tuntuu kymmenen kertaa arvokkaammalta kuin mikään numero paperissa. Täällä ei olla vastakkain vaan kuljetaan samaa matkaa kohti pääsykokeita.
Tervetuloa matkalle, jossa raaka teollinen arkkitehtuuri kohtaa live-taiteen.
Lauantaina 14.3. Groove House x Enchantè muuttaa tilan eläväksi näyttämöksi, jossa teknon syke ja visuaalinen luovuus sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Valmistaudu unohtamaan ulkopuolinen maailma ja astumaan tilaan, jossa jokainen linja, valo ja bassoisku on osa yhteistä teosta.
Tämä ei ole vain ilta klubilla, vaan moniaistinen elämys, jossa raaka tekno ja live-taide sulautuvat yhdeksi sykkiväksi kokonaisuudeksi. :)
Tällä kertaa en ole itse maalaaTäällä on nähtävillä myös minun teoksiani pienimuotoisessa näyttelyssä!
Tsemppiä viikkoon! <3
