Kohti uusia seikkailuja -
Olivian viimeinen blogi

Moikka pitkästä aikaa! :D

Toivottavasti kesä on mennyt tähän mennessä kivasti. Viimeiset valmennuskurssin tunnit olivat toukokuussa ja sen jälkeen oli päättärit, josta harjoittelu siirtyi jokaiselle itselle kokeita varten. Kesäkuussa minulla oli sisustusarkkitehtuurin kokeet ja kesäkuun lopussa tuli tulokset. 

Pääsin Aalto yliopistoon opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria! 

Olen sanoinkuvaamattoman iloinen ja kiitollinen. Koulupaikka ei tullut helpolla, mutta kovalla työllä saavutin tavoitteeni ja pääsen vihdoin unelmieni kouluun. Kun tulokset tulivat, fiilis oli uskomaton - itseasiassa en voi vieläkään uskoa tätä. 

Koulupaikan haku on ollut pitkä henkisesti ja fyysisesti, ja tuloksia on saanut odotella. Niin helpottavaa, että nyt ei tarvitse enää stressata. Kaikki ansaitsee nyt pienen tauon.

Olin mökillä aamulla nukkumassa, kun puhelimeeni alkoi tulemaan paljon viestejä, että tulokset ovat tulleet ja nyt voisi mennä katsomaan Opintopolkua. Makasin sängyssä, sydän alkoi hakkaamaan, kun tunnistauduin sisään. Vieritin sivua ja sitten näytöllä näkyi vihreätä. Pomppasin pystyyn ja aloin huutamaan "Pääsin kouluun!" ja herätin isänkin omalta sängyltään. Sitten menin ulos ja aloin soittelemaan lähimmille ystävilleni ryhmävideopuhelua. Herätin heidätkin - sori siitä.

Alla on kuvia, mitä isä otti tuosta tilanteesta.

Kun äitikin pääsi vihdoin työpuhelusta, hän vain juoksi luokseni pomppien, koira samalla tavalla perässä. Onnellinen hetki. Sekosin täysin. Kun menin uudestaan opintopolkuun, näin varasija 4. ja sekosin taas. Sydän tippui ja siinä hetkessä luulin etten päässytkään. Se olikin vain yhteispistevalinnan tulos ja pääsin valintakoevalinnalla sisään. Lopulta pystyinkin vain nauramaan tuolle sähellykselle.

Koko perhe oli yhtä onnellinen, kuin minä. Varsinkin isä innostui siitä, että pääsin samaan kouluun, jossa hänkin oli aikoinaan - Aalto yliopistoon. Isä oli kuulemma vielä nähnyt painajaisia etten olisi saanut koulupaikkaa, eli hänkin oli jännittänyt asiaa. Mökillä lähdimme samana päivänä veneellä saareen yöksi. Ostimme "Precious Day" kuohuvaa ja juhlistimme uutista rannalla nuotion ääressä.

Hain myös arkkitehtuurin ja tänä vuonna en päässyt ennakoista läpi, joka oli pettymys. Ajattelin silloin, että se oli siinä. Ensi vuonna uudestaan. Ajattelin, että koska en päässyt arkkitehtuurin ennakoista läpi, en varmaan pääse sisustusarkkitehtuurin ennakoista myöskään. Väärässä olin. Ennakkotehtävät ei välttämättä määrittele taitojasi. Se on taidetta, eikä arvostelijoilla ole yhtä oikeaa ja yhtä väärää vastausta, jonka perusteella tulokset annetaan.

Molemmat alat olivat minulle mieluisia hakukohteita. Pääsin sisustusarkkitehtuurin ennakkotehtävistä läpi. Kun sain tuon tiedon, samalla sain motivaatiopiikin ja aloin harjoittelemaan mitä kovemmalla tahdilla. Pääsin kokeisiin, ja siellä olevasta karsinnasta eteenpäin.

Kokeet menivät hyvin, joistain tehtävistä olin vähän epävarma, mutta kokonaisuudessaan jäi hyvä fiilis. Kun katsoin netistä tehtäväkohtaisia pisteitä, olin saanut hyvät pisteet siitä, jonka onnistumista mietin eniten ja huonoimmat siitä, mitä oli kivointa tehdä. Haastattelu meni myös kivasti, vaikka sitä kyllä jännitin loppuhetkillä paljon. Viime vuonna sain tehtävistä luonnollisesti huonompia numeroita ja kokonaisarviosta 9/20 pistettä, tänä vuonna 19/20.

Uskon, että kokeissa pystyin tehtävien aikana olemaan rennommin, kuin viime vuonna, koska tiesin jo minkälainen koetilanne on. Olisi kiva katsella koetehtäviä, ja näyttää minkälaisia tein, mutta kokeessa ei saanut ottaa kuvia niistä. Toinen onnistumisen syy on tietenkin se, että olin harjoitellut kaksi vuotta kokeita varten, joten olin saanut rutiinia ja pystyin luottamaan omiin taitoihin.

Kiitos Teho-Opisto ja yhteisö, ilman teitä tämä ei olisi onnistunut!

Viime vuonna, kun en saanut koulupaikkaa olin todella pettynyt ja harmissaan. Ymmärrän siis todella hyvin niitä, ketkä eivät saaneet vielä paikkaa. Älkää luovuttako! Varsinkin, jos paikka ollut todella lähellä, niin se varmasti ärsyttää ja turhauttaa. Itselle oikeastaan mikään tsemppilause ei auttanut silloin. Harmitus kesti jonkun aikaa, mutta ajan kanssa se helpotti. 

Uskon myös siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Joten jos et nyt päässyt vielä, et voi tietää mitä hienoa ja siistiä tulee mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtumaan, josta et vielä tiedä. Itse viime vuonna tuohon aikaan kouluhaun lisäksi tein keikkaduuneja ruokakauppoihin, ja minulla ei ollut muita suunnitelmia seuraavalle vuodelle, joten olin aivan maassa. Sitten kuitenkin ehkä noin kuukauden päästä sain upean mahdollisuuden eteeni ja pääsin töihin arkkitehtitoimistoon toimistoassistentiksi. Hylättyjen tulosten aikaan olin ensin aivan maani myynyt ja hukassa siitä, mitä tulen tekemään tulevan vuoden, mutta yhtäkkiä tapahtuikin käänne, jota en osannut odottaa. Silloin ymmärsin, että ehkä sen olikin tarkoitus mennä niin, harjoittelin lisää, löysin oman tyylini ja se toimi seuraavissa kokeissa.

Ensi vuoden hakijoille haluan vain sanoa, että usko itseesi, aseta tavoitteita ja tee paljon töitä niiden eteen. Se varmasti palkitaan! Jos ei nyt, niin myöhemmin. Kun harjoittelet uudella asenteella vielä kovempaa ensi vuotta varten, sinulla on enemmän varmuutta kokeissa. Jokainen kokemus opettaa jotain, ja joskus juuri mutkikkaampi reitti vie lopulta oikeaan paikkaan. Tärkeintä on, ettet luovuta, jos unelma tuntuu aidosti omaltasi.  

Kiva, jos luit tänne saakka. Tämä oli minun viimeinen blogi ja syksyllä alkaa opiskelijaelämä. Odotan paljon orientaatioviikkoa, joka tuleekin jo pian.

Kiitos, että olet seurannut polkuani. On ollut hauskaa päästä jakamaan kuulumisia, kokemuksia ja ajatuksia matkan varrelta. Samalla olen saanut pysähtyä miettimään omaa kehitystäni ja oppinut paljon uutta. Toivon, että kirjoituksistani on ollut iloa, vertaistukea tai hyötyä myös sinulle. 

Uudet bloggaajat jatkavat tästä. Bloggaaja ja TikTokkaaja haut ovat auki 31.8.2026 saakka.

Suosittelen lämpimästi Teho-Opistoa ja toivotan kaikille hakijoille paljon, paljon tsemppejä. Kaikkea hyvää omalle polullesi – minne se sitten ikinä viekin. Mukavaa loppukesää!

- Olivia