Lukiossa kuitenkin huomasin, ettei pelkkä kuvataide ollut minulle riittävä suunta. Pidin paljon myös matematiikasta ja luonnontieteistä, erityisesti biologiasta ja fysiikasta. Kun valmistuin Kauniaisten lukiosta jouluna 2024, en halunnut pyrkiä heti, vaan päätin pitää välivuoden ja siirtyä hetkeksi työelämän pariin. Käytin aikaa sen pohtimiseen, millainen ala yhdistäisi nämä kaksi puolta minussa.

Välivuoden aikana varmistuin siitä, että juuri arkkitehtuuri kiinnosti minua. Siinä yhdistyvät sekä kuvataide että tekniikka, ja siinä korostuvat kriittisesti analyysi- ja ongelmanratkaisutaidot. Lisäksi arkkitehtuurissa kiehtoi se, että suunnittelulla voi vaikuttaa suurempiin asioihin kuin vain rakennuksen ulkonäköön. Arkkitehtuuri on myös merkittävä työkalu ilmastonmuutoksen torjumiseen ja rakennetulla ympäristöllä vaikutetaan ihmisten käyttäytymiseen, kokemuksiin ja hyvinvointiin. Koen, että juuri tämä laajuus tekee alasta kiinnostavan. 

Aloitin aktiivisen pyrkimisen kouluun syksyllä 2025, kun opinnot Teho-Opiston MAXI-Kurssilla alkoivat. Alun perin arkkitehtuuri oli selkeä ykkösvalintani, mutta opintojen aikana tutustuin myös muotoiluun ja kiinnostuin siitä paljon. Muotoilussa minua viehätti erityisesti tuotteiden ja palveluiden toiminnallisuuden, käyttäjälähtöisyyden ja estetiikan yhdistäminen. Arkkitehtuurin verrattuna muotoilu tarjosi myös hieman enemmän kuvataiteellista vapautta. Siksi päätin hakea myös Muotoiluun.  

Tehtävä A oli koko kokonaisuuden lähtökohta, ja oli erityisen tärkeää, että panostin huolelliseen suunnitteluun. Siinä halusin erityisesti tutkia paperin mahdollisuuksia materiaalina, jonka vuoksi tein useita erilaisia luonnoksia ja prototyyppejä.

Lopullinen idea oli lopulta varsin yksinkertainen. Jaoin A4-paperin kuuteen ympyrään, joihin tein säikeittäisiä viiltoja. Kostuttamalla ja taivuttamalla paperia pystyin muotoilemaan niistä kupolimaisia rakenteita, joita kutsuin ”sipuleiksi”. Tein viillot tarkoituksella eri suuntiin ja taivutin paperia molempiin suuntiin, mikä teki pinnasta orgaanisen ja hieman epäsäännöllisen. Mallin valmistamisen aikana kostutin paperin useita kertoja läpimäräksi ja jätin sen aina kuivumaan haluamaani asentoon, jolloin paperi vähitellen jämähti muotoonsa.

Tämä oli oikeastaan aika kokeileva prosessi, sillä jouduin testaamaan, kuinka paljon paperia pystyi leikkaamaan, kostuttamaan ja taivuttamaan ilman, että se menetti rakenteensa. Lopputuloksena syntyi orgaanisen muotoinen hämärä tila, jossa erilaiset aukot, kaarevat pinnat ja vaihtelevat suunnat loivat kiinnostavan tilallisen vaikutelman. 

Tehtävässä B oli ennakkotehtävistä suosikkini, koska pääsin käyttämään paljon mielikuvitusta ja jatkamaan A-tehtävässä syntyneen tilan maailmaa. Halusin kuvata tilaa lepakoiden näkökulmasta, koska se tarjosi kiinnostavan tavan tarkastella tilaa ja mittakaavaa. Esitin tilan lepakon silmin niin, että se tarkkailee ympäristöään roikkumalla ”grillitikun” varassa. Valitsin lepakot myös siksi, että ne pystyvät katsomaan tilaa ylösalaisin. Halusin pohtia, miten hämärä tila toimisi myös väärinpäin. Kun kuvan kääntää ylösalaisin, tilan hahmottaminen ja näkökulma muuttavat ja työstä syntyy ikään kuin uusi kuva.

Keskityin erityisesti esittämään kuvassa kuunvaloa, joka osuu lepakkojen turkkeihin sekä tilan pintoihin. Valoilla ja varjoilla tein kuvaan tilallisen vaikutelman sekä loin vahvan tunnelman. Taka-alalle kuvitin lepakon näkemän salaperäinen kaupungin, joka ei muistuta miltään rakennelmaa tuntemaamme rakennusta. Koska tehtävässä rakennelmalle ei ollut tarkkoja vaatimuksia, halusin rohkeasti toteuttaa sellaisen ratkaisun, joka erottuisi omaperäisyydellään.

Tehtävä C oli minulle haastavin, koska siinä täytyi yhdistää useita eri asioita. Idean tuli olla samanaikaisesti toiminnallisesti uskottava ja visuaalisesti kiinnostava sekä ottaa vahvasti vaikutteita A-tehtävän hämärästä tilasta .Lisäksi lopullisessa kuvassa piti huomioida esimerkiksi sateinen kaupunkimiljöö, autojen valot, varjot ja heijastukset.

Parkkitalon suunnittelussa oli tärkeää tehdä useita eri malleja ja kokeilla erilaisia ratkaisuja. Huomasin, että työskentelyn aikana ideat kehittyivät paremmiksi, mitä enemmän niitä teki. Lopulta päädyin ympyränmuotoiseen parkkitaloon, koska se erottui perinteisestä suorakulmaisesta ratkaisusta. Rakennuksen muoto mahdollisti tilan tehokkaan hyödyntämisen sekä selkeän ja loogisen ajoreitin rakennuksen sisällä. Kiinnostava geometria oli myös oiva tapa yhdistää C- ja A-tehtävä toisiinsa.

Otin A-tehtävän sipulimaisista muodoista ja niiden aukotuksesta vaikutteita rakennuksen kaarevaan julkisivuun. Aukot mahdollistavat valon pääsyn rakennuksesta ulos ja luovat julkisivuun vaihtelevaa rytmiä. Lisäksi niiden väliin jääviä alueita pystyin hyödyntämään kasvillisuudessa, jolloin mallin julkisivu sai runsaasti lisää kasvillisuutta. Lopullisen kuvan toteutin pääasiassa vesiväreillä ja käytin puuvärejä ja huopatusseja yksityiskohtien korostamiseen. Kiinnitin paljon huomiota perspektiiviin ja siihen, että kuvassa olisi selkeä etu-, keski- ja taka-ala, jotta kuva olisi mahdollisimman tilallinen ja syvyysvaikutelmaltaan uskottava. Lisäsin myös ihmisiä ja autoja, jotta rakennuksen mittakaava suhteessa ympäristöön välittyisi katsojalle paremmin.

Varsinaisessa tehtävässä tärkeää oli tuoda suunniteltu malli uskottavasti tehtävänannon mukaiseen ympäristöön ja osaksi kaupunkimaisemaa. Toteutin työn sekatekniikalla käyttäen pääasiassa vesivärejä sekä yksityiskohtien korostamiseen puuvärejä ja huopatusseja. Erityistä huomiota kiinnitin perspektiivin rakentamiseen sekä selkeän etu-, keski- ja taka-alan muodostamiseen, jotta kuvasta syntyisi mahdollisimman tilallinen ja syvyysvaikutelmaltaan uskottava. Myös sateella, valojen heijastuksilla ja varjoilla oli erityinen merkitys kuvassa. Näiden elementtien avulla pystyin rakentamaan vahvan kaupunkiympäristön tunnelman sekä korostamaan sateisen ja hämärän hetken tuntua. Niiden avulla pystyin vahvistamaan myös tehtävän C yhteyttä A-tehtävän hämärään tilaan.

Tämän vuoden Muotoilun ennakkotehtäväkokonaisuus oli mielestäni huomattavasti helpompi kuin arkkitehtuurin. Minulla kului muotoilun tehtävien tekemiseen vähemmän aikaa kuin arkkitehtuurin ja lisäksi työskentelyä helpottivat lievemmät ohjeet, jotka mahdollistivat esimerkiksi pienemmän paperin valitsemisen. Lisäksi tehtäväkokonaisuus oli helpompi ymmärtää. Toisaalta helpommasta tehtävänannosta aiheutui se, että ideoita tuntui olevan liikaa. Minulla oli vaikeuksia valita, mistä lähteä etenemään. Samaan aikaan jouduin myös pohtimaan, mitkä ideat saattaisivat toistua hakijoiden keskuudessa.

Lopulta ideani uudelleen käytettävästä ja ympäristöystävällisestä pesuainepakkauksesta syntyi. Halusin lähestyä tehtävää sellaisen tuotteen kautta, jota käytän arjessa jatkuvasti ja jonka ongelmat olen tunnistanut itse. Shamppoopakkauksessa minua kiinnosti erityisesti sen toiminnallisuus, ja kuinka paljon suunnittelulla voi vaikuttaa tuotteen käyttökokemukseen. Ensimmäinen kuvatehtävä oli melko helppo toteuttaa, koska tehtävänanto oli selkeä. Esitin kuvassa tämänhetkistä shampopakkausta, jonka heitän roskiin. Toteutin kuvan täysin lyijykynillä, koska se oli minulle luonteva ja varma tekniikka. Lyijykynillä pystyin myös hyvin kuvaamaan erilaisten materiaalien pintoja ja niiden tekstuureja, esimerkiksi muovipussin rypistynyttä sekä shamppoopakkauksen sileää ja heijastavaa pintaa.

Myös toisen tehtävän tekeminen mielekästä. Aluksi käytin paljon aikaa etsiäkseni tietoa valitsemani tuotteen valmistusprosessista. Tehtävässä oli olennaista löytää tapa, jolla pystyin esittämään löytämäni tiedon luontevalla ja kiinnostavalla tavalla. En halunnut vain kirjoittaa tekstiä, vaan halusin tiedon välittyvän katsojalle pelkästään kuvan kautta.

Arkkitehtuurin pääsykokeet koostuivat kuudesta tehtävästä, jotka oli jaettu tasan kahdelle koepäivälle. Mielestäni ensimmäisen päivän tehtävät tuntuivat vaikeammilta kuin toisen päivän tehtävät, koska tunnelma salissa oli ensimmäisenä päivänä jännittävämpi. 

Tämän vuoden pääsykoetehtävät olivat mielestäni haastavia. Minulle vaikeimpia olivat tehtävät 3 ja 6, koska niissä oli tiukka aikataulu ja tehtävät olivat luonteeltaan nopeita: aikaa oli korkeintaan puolitoista tuntia. Tehtävässä 3 oli vaikeinta piirtää vaikuttavia perspektiivikuvia useasta eri kuvauksesta, kun taas tehtävässä 6 haastavinta oli piirtää kaikki pyydetyt elementit alle tunnissa. Nopeat tehtävät olivat minulle haastavia, koska nopea piirtäminen ei ollut vahvuuksiani.

Pääsykokeiden ensimmäinen tehtävä oli yksi suosikeistani, mutta kova jännitys teki työnskentelystä vaikeampaa. Kyseessä oli ikään kuin debyyttityöni piirrustus- ja suunnittelukokeessa, mistä suoriutuminen jännitti yhtä paljon kuin ensimmäiset ylioppilaskokeeni. Kokeen ensimmäisessä tehtävässä pyydettiin toteuttamaan kuvausta vastaava maisemakuva. Tehtävän aikana minua jännitti niin paljon, että unohdin täysin, mikä on “laguuni”. Maalasin kuvaani järven, jossa ei ollut avointa vesireittiä merelle. Näin ollen myös horisontti jäi umpinaisen metsämaiseman taakse. 

Tehtävä 2 oli minusta yksi kivoimmista tehtävistä, mutta mukaan mahtui myös huolimattomuusvirhe. Tehtävässä 2B pyydettiin esittämään yöllinen merimaisema, jossa muinainen esine kelluu meren pinnalla. Sekä tehtävät A ja B pyydettiin toteuttamaan valkoiselle A3-arkille vapaalla tekniikalla, mutta tein tehtävän toisen kuvan mustalle arkille. Piirsin kuvan yöllisestä merenkäynnistä puuväreillä mustalle paperille, mikä poikkesi tekniikaltaan merkittävästi siitä, millaisen työn olisin todennäköisesti tehnyt valkoiselle paperille. Vasta asuttuani ulos salista tajusin, että olin palauttanut tehtävän toisen osan väärän väriselle paperille. Siinä hetkessä ajattelin, että koko tehtäväni hylättäisiin tai että virheestä seuraisi merkittävä pisterangaistus. Pelkäsin, etteivät pisteeni riittäisi tämän vuoksi Aallon opiskelupaikkaan. Virheestä huolimatta tehtävä 2 oli yksi parhaista töistäni kokeessa. 

Onneksi en antanut ensimmäisen koepäivän virheiden varjostaa suoriutumistani toisena koepäivänä, sillä toinen koepäivä sujui minulta yleisesti paremmin. Koko pääsykokeiden suosikkitehtäväni oli tehtävä 4, jossa pyydettiin piirtämään kaksi kuvaa telttaretkestä metsässä. Tällä kertaa, tein molemmat kuvat oikean värisille arkeille. Toteutin kummatkin kuvat puuväreillä mustalle arkille, ja onnistuin kuvissa erityisesti luomaan mieleenpainuvan tunnelman ja kiinnostavan perspektiivin. 

Myös tehtävä 5 oli mieluinen, vaikka olen huomattavasti parempi perinteisessä piirtämisessä kuin pienoismallin rakentamisessa. Rakentelu salissa oli mielestäni hauskaa eikä tehtävässä ollut suurta aika painetta. Pystyin keskittymään rauhassa mallin rakentamiseen ja sen visuaaliseen ilmeeseen. 

tehtävä 1: 16,67/30
tehtävä 2: 35,0/42
tehtävä 3: 27,0/36
tehtävä: 4 32/36
tehtävä 5: 34,67/48
tehtävä 6: 14,0/24 

Kokonaispistemääräni piirrustus- ja suunnittelukokeesta oli 159,34 pistettä, jotka riittivät selkeästi Aallon arkkitehtuuri opiskelupaikkaan. Suhteellisesti parhaiten menivät tehtävät 2 ja 4. Tehtävästä 4 saaduista pisteistä en ollut yllättynyt, mutta tehtävän 2 pisteet yllättivät odotukseni positiivisesti, koska tein tehtävän toisen osan väärälle paperille. Vastaavasti heikoiten sujuivat tehtävät 1 ja 6, joista en ollut kovin yllättynyt. Tehtävässä 1 en toteuttanut tehtävänannossa pyydettyä maisemaa oikein, ja tehtävä 6 oli kiireisin kaikista tehtävistä.

Kokonaiuudessaan, omat suosikkini olivat tehtävät 4 ja 2, koska niissä oli kiinnostavimmat tehtävänannot ja sopivasti haastetta. Vaikka tein tehtävän 2B väärän väriselle paperille, kuvapari oli yksi parhaimmista töistäni pääsykokeissa. Tehtävässä 4 syntyi mielestäni kokeen teknisesti paras työni, sillä onnistuin erityisen hyvin luomaan todenmukaisen vaikutelman yöllisestä metsäretkestä sekä ylhäältä että alhaalta katsottuna.

Vähiten pitämäni tehtävä oli tehtävä 3, koska se oli mielestäni teknisesti haastava ja kiireisin tehtävä. Onnistuin tehtävässä perspektiivissä hyvin, mutta kuvan väristys ja viimeistely jäivät puutteellisiksi. Jouduin työskentelemään merkittävässä kiireessä, koska en käyttänyt työskentelyaikaa fiksusti, vaan juutuin yksityiskohtiin liian pitkäksi aikaa. Jos tekisin jotain toisin, pyrkisin hahmottamaan työn kokonaisuuden ensin ja jättäisin viimeistelyn vasta loppuun. Tehtävät, joissa olisin toivonut suoriutuvani paremmin olivat 1 ja 6, jotka olivat pisteytykseltään heikoimmat. Tehtävässä 1 kohtalokseni koitui stressi, jonka vuoksi en ymmärtänyt tehtävänannon kuvausta täysin. 

Muotoilun pääsykokeet kestivät kolme päivää, ja kokeeseen kuului yhteensä seitsemän tehtävää sekä haastatteluosio. Muotoilun pääsykokeet poikkesivat arkkitehtuurin kokeista hyvinkin paljon. Tehtävät olivat pidempiä ja suurin osa niistä olivat rakennustehtäviä, kun taas arkkitehtuurin kokeissa painottuivat enemmän piirtäminen ja suunnittelu. Muotoilun kokeissa korostuivat mielestäni enemmän ideointikyky ja kyky soveltaa omaa ideaa erilaisiin materiaaleihin. 

Ensimmäinen koepäivään osallistuin melko luottavaisin mielin, koska olin saanut paljon kokemusta koetilanteesta piirrustus- ja suunnittelukokeen kautta. Myös koetilana toiminut luokkahuone oli Kalevala-saliin verrattuna vähemmän jännittävä työskentelytila.  

Muotoilun tehtävistä minulta sujuivat heikoiten tehtävät 2 ja 4. Tehtävässä 2 pyydettiin toteuttamaan tarkkaa mittakaavaa noudattaen pienoismalli rakennelmasta annettujen piirustusten perusteella. Minulla oli vaikeuksia hahmottaa kappaleen muoto, mikä kulutti paljon aikaa. Lisäksi leikkasin ensimmäisellä kerralla kappaleen osat kaksi kertaa annettua mittakaavaa suuremmaksi ja jouduin tekemään osan työstä uudelleen. Lopussa tuli kiire, minkä vuoksi liimasaumat jäivät epäsiisteiksi ja rakennelmasta tuli tahrainen. 

Tehtävässä 4 minulta jäi uupumaan luovuus ja kekseliäisyys. Tehtävässä pyydettiin suunnittelemaan kädellä kannettava rakenne, jolla pystyi kantamaan kokeessa jaettuja välipalatuotteita. Lähdin kehittämään ratkaisua tehtävään liian varovaisesti, eikä ideani ollut rikas. Palauttamani työ oli mielestäni liian yksinkertainen, eikä ideani ollut tarpeeksi omaperäinen. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut käyttää enemmän aikaa ideointiin ja miettiä, miten tehtävän olisi voinut ratkaista jollain yllättävällä tavalla. 

Muotoilun pääsykokeista oli kuitenkin myös paljon onnistumisia. Parhaiten onnistuivat tehtävät olivat ehdottomasti kuvanpiirtotehtävät, joista sain täydet pisteet. Tehtävässä 1 piirrettiin näkymä luokkatilasta. Ensimmäisessä osassa piirsin itse näkemäni näkymän ja kiinnitin huomiota erityisesti luokkatilan väreihin ja tilan yksityiskohtiin. Tehtävän toisessa osassa laadin luokkatilan väreistä kymmenen värin värikartan. Värikartasta valitsin kolme väriä – punaisen, sinisen ja kermanvalkoisen – joiden avulla tein luokkatilasta uuden version toiselle arkille.  

Onnistuin mielestäni molemmissa kuvissa luomaan vahvan tilallisen vaikutelman ja tuomaan mukaan yksityiskohtia, kuten pöydällä olevia työvälineitä ja ihmisiä. Kolmannessa osassa tekemäni sävy valinnat olivat mielestäni onnistuneita, sillä valitsemani värit toimivat tehokkaina vastaväreinä. Tämän ansiosta kuvaan syntyi ensimmäiseen kuvaan verrattuna vahva kontrasti. Tehtävä oli minulle hyvä tilaisuus osoittaa arvioijille se, että piirtäminen ja värien käyttäminen ovat omia vahvuuksian

Tehtävä 5 oli mielestäni hauska ja erilainen. Koepäivien välissä hakijoiden täytyi tuoda kolme esinettä luonnosta, joista yhdestä tuli piirtää realistinen kuva. Päädyin valitsemaan kävyn, koska siinä on kiehtovin muoto ja pintatekstuuri. Tehtävän työskentelyyn oli käytettävissä vain puolitoista tuntia, mutta onnistuin mielestäni käyttämään ajan tehokkaasti ja piirtämään melko lyhyessä ajassa erinomaisen kuvan. Tässä tehtävässä pääsin myös hyödyntämään vahvuuttani realistisessa piirtämisessä, mikä näkyi lopulta pisteissä. 

Pidin myös erityisen paljon tehtävistä 6 ja 7, joissa työt toteutettiin savesta. Tehtävässä 6 edellisessä tehtävässä valittu kappale tuli pelkistää savesta. Onnistuin mielestäni säilyttämään kappaleen tunnistettavan ja uskottavan muodon, vaikka sitä piti yksinkertaistaa huomattavasti. Tehtävä 7 oli puolestaan omasta mielestäni koko kokeen suosikkitehtävä. Tehtävässä tuli suunnitella kynttilänjalka, jossa oli samanlainen muotokieli kuin valitussa luonnon esineessä. Tässä tehtävässä pidin erityisesti siitä, että sain yhdistää aiemmin havaitsemiani muotoja omaan suunnitteluideaani. Savella työskentely oli itselleni mielekästä, vaikka pisteiden perusteella lopputuloksessa olisi ollut vielä kehittämistä. 

tehtävä 1: 10/10
tehtävä 2: 3/10
tehtävä 3: 5/10
tehtävä 4: 4/10
tehtävä 5: 10/10
tehtävä 6: 5/10
tehtävä 7: 6/10 

Kokonaispisteeni pääsykokeesta ja haastattelusta olivat 77,34 p./100 p, jotka olisivat riittäneet opiskelupaikkaan muotoilussa, mutta eivät niin selkeästi kuin arkkitehtuuriin. Koe meni kokonaisuudessaan heikommin kuin arkkitehtuurin pääsykoe, mistä en ollut kovin yllättynyt. Muotoilun kokeessa painottuivat enemmän rakentaminen ja yllättävien ideoiden ja ratkaisujen kehittäminen, kun taas omat vahvuuteni ovat enemmän piirtämisessä ja visuaalisessa havainnoinnissa.

 Kokeen aikana huomasin, että minulla oli enemmän varmuutta tekniseen piirtämiseen kuin rakentamiseen. Tämä näkyi myös pisteissä melko selvästi: sain piirustus tehtävästä täydet pisteet, kun taas mallinrakennusta ja vapaampaa ideointia vaatineissa tehtävissä pisteet jäivät melko mataliksi. Rakentamista ja uusien ratkaisujen keksimistä painostavat tehtävät osoittautuivat minulle selvästi haastavimmiksi. Lisäksi yllätyin siitä, kuinka paljon aikaa askarteluun kului, minkä vuoksi työn viimeistely kärsi.

Sain kuitenkin tärkeän oivalluksen siitä, mitä haluan vielä kehittää. Minulla on vahva kolmiulotteinen hahmotuskyky, teknisen piirtämisen taidot ja hyvä visuaalinen silmö, mutta mallin rakentamisessa en ole vielä samalla tasolla kuin kuvan esittämisessä. Haluan kehittää erityisesti näitä taitoja, sillä uskon niistä olevan myös paljon hyötyä arkkitehtuurissa. Lisäksi haluan jatkossa uskaltaa suunnitella rohkeammin uusia ideoita sen sijaan, että että kehittäisin ensimmäistä toimivaa ratkaisua. Muotoilun pääsykokeet osoittivat minulle, mitä taitoja haluan erityisesti kehittää ja viedä mukanani arkkitehtuurin opintoihin. 

Minut hyväksyttiin yhteisvalinnassa opiskelemaan sekä arkkitehtuuria että mustotoilua. Päädyin valitseman ykköskoulupaikkavalintani, Aallon arkkitehtuurin, koska arkkitehtuuri tuntui minulle näistä kahdesta alasta luontevammalta ja enemmän omalta.

 Fiilikseni syksyllä alkavista arkkitehtuurin opinnoista ovat ennen kaikkea odottavaiset. On hienoa päästä vihdoin opiskelemaan alaa, jota varten olen paiskinut lujasti töitä viimeisen vuoden aikana. Odotan innolla uusia haasteita ja sitä, millaisia taitoja ja työskentelytapoja tulen koulussa oppimaan. Erityisesti minua kiinnostaa nähdä, miten oma osaamiseni tulee kehittymään opintojen aikana ja millaisia suunnitteluprojekti pääsen toteuttamaan sekä yksin että toisten opiskelijoiden kanssa.

Odotan myös paljon uuteen opiskelijayhteisöön tutustumista ja uusia ystävyyssuhteita. Teho-Opiston aikana olen saanut jo paljon kokemusta yhdessä työskentelystä muiden hakijoiden kanssa, joten on kiehtovaa päästä nyt osaksi kokonaan uutta yhteisöä yliopistossa. Samaan aikaan tuntuu hyvältä se, että pääsen jatkamaan yhteistä matkaa osan kurssilla tavanneiden ystävien kanssa.

 Uuden opiskelupaikan vastaanottamiseen liittyy kuitenkin myös hieman jännitystä. Mietin etukäteen erityisesti sitä, miten uusi opiskeluarki tulee rullaamaan yhdessä työn ja urheilun kanssa. Arkkitehtuurin opinnot vaativat varmasti paljon aikaa ja omaa panostusta, joten ajankäytön tasapainottaminen tulee olemaan yksi uusista haasteistani. Lisäksi tiedän etukäteen sen, etteivät opintoje sisällöt tule varmasti olemaan helppoja. Uskon kuitenkin, että selviän näistä uusista haasteita, ja että tulen tottumaan uusiin muutoksiin elämässäni ennen pitkään. Olen kuitenkin tällä hetkellä ennen kaikkea kiitollinen ja ylpeä siitä, että pääsin tavoitteeseeni ja että saan aloittaa opinnot alalla, jonka pariin olen haaveillut pääseväni.

Erityisesti Teho-Opistolla kannattaa ottaa kaikki irti kurssilla tarjotusta opetuksesta ja harjoitustehtävistä. Kurssilla käsitellään hyvin monipuolisesti erilaisten materiaalien ominaisuuksia ja käyttöä sekä piirustus- ja maalaustekniikoita, mitä kannattaa hyödyntää oman osaamisen kehittämiseen. Kannattaa rohkeasti kokeilla myös sellaisia työskentelytapoja, jotka eivät tunnu itselle kaikkein luontivimmilta. Omalla kohdallani olisin toivonut, että olisin harjoitellut pienoismallien rakentamista enemmän, koska kokeissa se osoittautui yhdeksi heikommista taidoistani. Koetilanteessa on ikävää yllättyä siitä, kuinka aikaa vievää ja sotkuista touhua pienoismallien rakentaminen voi olla. Uskon, että jos olisin tehnyt Teholla kaikki mallienrakennukseen liittyvät harjoitustehtävät, olisin ollut pääsykokeissa varmempi ja saanut korkeammat pisteet erityisesti muotoilun pääsykokeissa.

Kurssilla jokaiselle opiskelijalle annetaan jatkuvasti palautetta omasta työskentelystä ja töistä. Joskus rakentava palaute voi tuntua henkilökohtaiselta hyökkäykseltä, etenkin jos oma kurssityö menestynyt arvioinnissa heikosti. Silloin on helppo ajatelle, että työssä ei ole onnistunut lainkaan. Palautetta ei kuitenkaan kannata pelätä. Päinvastoin, juuri heikommin menneistä töistä voi oppia eniten. Teholla saatu palaute kannattaa pitää mielessä ja miettiä, miten seuraavalla kerralla voisi kehittää omaa ideaa, sommittelua ja toteutusta. Itse opin vähitellen suhtautumaan palautteeseen vähemmän arvosteluna ja enemmän työkaluna oman tekemisen kehittämiseen. 

Mitä paremmat ja itselle sopivat työvälineet ovat, sitä vaivattomampaa työskentelystä tulee. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että työvälineiden laadulla on paljon merkitystä, sillä hyvillä työvälineillä työskentely nopeutuu ja siistiä jälkeä on helpompi saada aikaan. Kannattaa myös kiinnittää erityistä huomioita siihen, mitä työvälineitä opettajat ja toiset opiskelijat kurssilla suosittelevat. Käytin omissa pääsykokeissani esimerkiksi Horadam-merkkisiä akvarelleja, joita opettajat kurssilla kehottivat käyttämään. Kyseiset vesivärit olivat yksi parhaista ostoista, mitä kurssin aikana tein. Lisäksi työvälineiden järjestämiseen ja säilytykseen kannattaa kiinnittää huomiota myös pääsykokeita ajatellen. Ostin esimerkiksi Prismasta kynille ja siveltimille säilytyslaatikoita, joihin lajittelin värikynät värin ja siveltimet koon perusteella. Kokeessa työskentely oli huomattavasti vaivattomampaa, kun työvälineet olivat nopeasti saatavilla ja lajiteltu selkeästi. 

Yksi tärkeimmistä ohjeista ennakko- ja pääsykoetehtävissä on: lue tehtävänanto huolellisesti ja että käytä tarpeeksi aikaa suunnitteluun. Erityisesti ennakkotehtävien suunnitteluun kannattaa käyttää paljon aikaa, koska tehtävät ovat laajoja ja ensimmäinen idea ei yleensä ole paras mahdollinen. Pääsykokeissa suunnitteluun on käytössä huomattavasti vähemmän aikaa, minkä vuoksi on erityisen tärkeää palata tehtävänantoon tarpeeksi monta kertaa ja varmistaa, että on ymmärtänyt kaiken olennaisen. Moniosaisissa tehtävissä kannattaa myös huolehtia siitä, että jättää kaikkiin osiin jää riittävästi aikaa. Näin ideaa ehtii kehittää mahdollisimman pitkälle ennen varsinaista toteutusta. Omalla kohdallani pääsykokeissa tapahtui juuri näitä vihreitä. Arkkitehtuurin pääsykokeissa tein 2b tehtävän väärän väriselle paperille, mikä olisi pahimmassa tapauksessa voinut johtaa koko tehtävän hylkäämiseen. Muotoilun pääsykokeissa lähdin rakentamaan tehtävän 2 mallia ennen kuin olin kunnolla ymmärtänyt rakennettavan kappaleen muodon ja mittakaavan. Jouduin tekemään osan tehtävästä uudestaan, minkä vuoksi lopussa tuli kiire myös viimeistelyssä, joka näkyi erityisesti liimaussaumoissa.

Kursilla ei kannata aliarvioida kurssikavereilta saatua apua ja tukea. Meille suomalaisille yksin työskentely voi tuntua turvalliselta ja luonnolliselta vaihtoehdolta, mutta omien ideoiden jakaminen ja keskusteleminen muiden kanssa voi kehittää omaa tekemistä yllättävän paljon. Vertaistuesta on myös hyötyä henkisesti. Pääsykokeisiin valmistautuminen voi välillä tuntua yksinäiseltä ja raskaalta, mutta kokemus on helpompi jakaa muiden kanssa. Myös itse koetilanne tuntuu kevyemmältä, kun ympärillä on tuttuja ihmisiä, jotka jakavat saman kokemuksen kanssasi. 

Mielestäni tärkein vinkki on se, ettei Teholle tarvitse tulla valmiiksi hyvänä piirtäjänä tai suunnittelijana. Kurssille kannattaa tulla avoimin mielin ja ajatella jokaista harjoitustehtävää mahdollisuutena kokeilla jotain uutta. Itse huomasin pääsykokeissa, että vaikka minulla oli vahvoja taitoja esimerkiksi piirtämisessä ja visuaalisessa suunnittelussa, minulla oli myös selkeitä kehityskohteita mallinrakentamisessa ja rohkeassa ideoinnissa. Juuri näiden heikkouksien tunnistaminen oli minulle yksi vuoden tärkeimmistä opeista. Kaikessa ei tarvitse onnistua heti, vaan tärkeintä on huomata, mitä omasta työstä voi oppia ja yrittää seuraavalla kerralla uudelleen. Ja vaikka ei jollain kerralla onnistuisi ilman virheitä, se ei tarkoita, ettei voi kokonaisuus olisi onnistunut. Näin ainakin minä osoitin omalla kohdallani olevan mahdollista, koska pääsin sisään, vaikka tein vielä koetilaisuudessakin virheitä. 

Jos tiivistän koko Teho-Opistolla vietetyn vuoden aikana saamani kokemuksen yhteen ajatukseen, se olisi se, että uskalla olla utelias, kokeile rohkeasti uusi ja vaikeita asioita ja ota harjoittelusta ja palautteesta kaikki hyödyt irti. Kaikki tehtävät eivät tule onnistumaan, eikä niiden tarvitsekaan. Jos jokaisesta epäonnistumisesta pystyy poimimaan yhden asian, jonka tekee seuraavalla kerralla paremmin, on jo menossa oikeaan suuntaan. Omalla kohdallani juuri näistä onnistumisista ja epäonnistumisista ja opituista asioista muodostui koko Teho-vuoden tärkein ja opettavaisin kokemus. Teho-Opistosta ei jäänyt vain käteen opiskelupaikka arkkitehtuurissa, vaan myös paljon parempi ymmärrys siitä, millainen tekijä olen ja mitä haluan vielä oppia. Suuret kiitokset Teho-Opistolle tästä vuodesta, kaikesta opetuksesta ja tuesta sekä mahdollisuudesta kertoa kokemuksistani tässä haastattelussa. Näihin sanoihin ja tunnelmiin on hyvä päättää tämä haastattelu. Vielä kerran, suuret kiitokset Teho-Opistolle ja kaikille vuoden aikana mukana olleille ja tsemppiä kaikille tuleville Teholaisille ensi kevään pääsykokeisiin!