Mitä kritiikistä voi oppia?

BY Eeva Jokinen
2. LOKAKUUTA, 2026

Tehon kursseilla saat palautetta jokaisesta tehtävästäsi. Kritiikin saaminen voi tuntua yllättävän henkilökohtaiselta. Olet haastanut itseäsi uuden äärellä, ideoinut, suunnitellut ja käyttänyt tehtävän tekemiseen paljon aikaa. Sitten joku toinen katsoo työtäsi ja kertoo, mikä siinä toimii, mikä ei vielä toimi tai mitä voisit tehdä toisin.

Ensimmäinen reaktio voi olla puolustautuminen: Mutta tuohan on juuri se, mitä tällä hain! Tai: Eikö tästä välity ollenkaan se ajatus, jonka halusin tuoda esiin? 

Suunnittelutehtävä ei ole sama asia kuin omaehtoinen luova tekeminen

Palautteen vastaanottamista voi olla helpompi harjoitella, kun ymmärtää eron tavoitteellisen suunnittelutehtävän ja oman taiteellisen työn välillä.

Jos teet esimerkiksi valintakokeessa tai kurssilla annettua suunnittelutehtävää, työskentelet annetusta lähtökohdasta. Tehtävällä on tavoite ja usein myös tietyt rajaukset. Haluat myös viestiä kuvalla omasta osaamisestasi potentiaalisena opiskelijana. Palautteessa voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, miten olet lähestynyt tehtävänannossa asetettua ongelmaa, miten ideasi välittyy tai miten olet käyttänyt annettuja lähtökohtia.

Oman taiteellisen työn kanssa tilanne on toinen. Työ voi lähteä henkilökohtaisesta aiheesta, kokemuksesta tai kiinnostuksesta, eikä sen tarvitse ratkaista ulkopuolelta annettua ongelmaa, saati miellyttää ketään. Siksi tällaisia teoksia ei ole oikeastaan mitään syytä kritisoida samoista lähtökohdista kuin valintakoetyyppisiä tehtäviä. 

Aika harva meistä on tehnyt tavoitteellisia luovia tehtäviä ennen opiskelupaikan hakemista. Koulussakin kuvis on monesti omaa kasvua tukevaa toimintaa, eikä koulun kuvistöitä laiteta koskaan järjestykseen toisiaan vasten. Siksi  kritiikin saaminen kurssilla voi olla ihan uusi kokemus. Annamme kurssilla kritiikkiä aina valintakoekontekstia vasten. Kritiikin tavoite on, että opit ymmärtämään, miten koetehtäviä kannattaa lähestyä. 

Kritiikin tarkoitus ei ole arvottaa, onko työ hyvä vai huono

Kun opettaja tai ammattisuunnittelija antaa palautetta työstäsi, tarkoituksena ei ole antaa sille lopullista tuomiota. Tarkoitus on auttaa sinua näkemään työsi sellaisesta näkökulmasta, josta et itse välttämättä näe sitä. Kun olet tehnyt työtä pitkään, alat helposti nähdä siinä ennen kaikkea sen, mitä itse tavoittelit. Ulkopuolinen katsoo työtä ilman tätä taustaa. Hän voi huomata asioita, joita et itse ollut ajatellut, tai tuoda esiin, että idea joka on sinulle selkeä, ei vielä välity muille.

Luovilla aloilla oma tekeminen voi tuntua hyvin henkilökohtaiselta. Siksi yksi tärkeä taito on oppia erottamaan toisistaan oma persoona ja oma työ. Se, että joku antaa palautetta tekemästäsi työstä, ei tarkoita, että hän arvioi sinua tai määrittää mahdollisuuksiasi. Arvio voi kuitenkin kertoa jotain siitä, missä olet tällä hetkellä suhteessa tavoitteeseesi.

Kaikki eivät ole myöskään samassa kohdassa. Joku on saattanut harjoitella piirtämistä, sommittelua tai ideointia jo vuosia, kun taas toinen tekee ensimmäisiä harjoituksiaan. Siksi muiden töihin vertaaminen ei kerro kovin paljon omasta tasosta tai mahdollisuudesta kehittyä.

Vaikka palautetut työt arvioidaan suhteessa toisiinsa ja niille annetaan arvosanoja, omaa tekemistä kannattaa verrata ennen kaikkea omaan aikaisempaan tekemiseen. Mitä osaan nyt, mitä en vielä osannut aiemmin? Mitä olen oppinut? Mitä voisin seuraavaksi harjoitella?

Palautteen tarkoitus ei siis ole kertoa, onko työ hyvä vai huono, vaan auttaa ymmärtämään, mitä työ tällä hetkellä viestii ja miten omaa tekemistä voisi viedä eteenpäin. Toisten opiskelijoiden samasta aiheesta tekemät työt voi auttaa ymmärtämään, miten monella tapaa samaa tehtävää voi lähestyä, niin idean kuin valitun toteutustavankin kannalta.

Esimerkki siitä millaisia huomioita tehtävän IDEA ja sen visualisointi herätti arvioinnissa.
Tehtävänantona oli suunnitella huone Linnanmäen uuteen VEKKULA-taloon, joka on ollut suunnittelupydällä vuodesta 2017 lähtien, kun vanha Vekkula purettiin.

Molemmissa esimerkeissä on hyvin saman tyyppinen visuaalisuus vahvan mustan taustan ansiosta. Arvioinnissa painottui idea huoneen toiminnallisuudesta ja miten idea välittyi esityksen kautta.

Tässä ehdotuksessa on hyvin kehollinen idea, huoneen läpi kuljetaan eri korkuisten palkkien/tasojen yli, ja ilmeisesti kun niiden päälle astuu, se aktivoi hienon, värillisen valon henkilön alla olevaan tasoon. Huoneeseen olisi voinut sijoittaa muutaman toisenkin ihmisen vakuuttamaan katsoja siitä, että tämä valon syttyminen on se huoneen visuaalinen pointti. Työ kirjoitti arvioijissa lisääkin ideoita, kuuluisiko palkeista myös jokin ääni, jolloin kävijät soittaisi kulkiessaan musiikkia ja sointuja. Tässä olisi paljon myös pelillisiä mahdollisuuksia. On aina hienoa, jos idea herättää keskustelua ja jatkoideoita! 

Tässä ratkaisussa idea on värien liike ilmeisesti digitaalisina heijastuksina seinien luolamaisissa muodoissa ja lattiassa. Idea tuo mieleen Japanilaisen Team Lab-kollektiivin teokset, ja olisi varmasti visuaalisesti vaikuttava huone Vekkulassa. Toteutukseen olisi voinut lisätä jotain toiminnallisuutta, koska se on monessa Vekkulan kohteessa se idea: miten keho toimii tilassa (samalla niin että jatkuva ihmisvirta kulkee koko ajan eteenpäin). Tämä tuntuu laajalta tilalta johon jäädään fiilistelemään, mikä voi olla huonokin juttu Vekkulassa etenemisen kanalta.

Kritiikki avaa uusia mahdollisuuksia

Valintakokeissa tehtävien tekemiselle asetetaan rajattu aika. Tehtävien tavoitteena ei olekaan saada tuloksena täydellistä teknisesti loppuun hiottua taideteosta, vaan nähdä, miten lähdet annetussa ajassa ratkaisemaan tehtävässä määriteltyä ongelmaa. Joudut ideoimaan, mikä sinua kiinnostava näkökulma voisi toimia, ja miltä se sitten voisi visuaalisesti näyttää. Ja tietenkin esittämään sen mahdollisimman informatiivisesti ja persoonallisesti.

Aikarajan takia työhön jää kuitenkin väistämättä asioita, joita voisi vielä kehittää. Kritiikissä voit saada näkökulmia siihen, mitä nämä avoimeksi jääneet kohdat on, missä on kenties aukko ajattelussa tai logiikassa, miten työtä kannattaa kehittää ja myös miten onnistuit oman ideasi välittämisessä.

Valintakokeissa eri alojen tehtävät vaihtelevat, mutta niissä harjoitellaan usein hyvin samankaltaisia taitoja ja tapoja lähestyä suunnitteluongelmaa. Siksi yhdestä tehtävästä saatu kritiikki voi auttaa seuraavassa. Saatat huomata myöhemmin käyttäväsi jotain ideaa, työskentelytapaa tai tapaa lähestyä ongelmaa, jonka opit aikaisemmasta tehtävästä.

Harjoitustehtäviä voi myös lähestyä kokeilevasti. Kurssin kotitehtävät ei ole niin vakavia, että aina pitäisi tavoitella täysiä pisteitä. Tehtävää voi myös lähestyä kokeilemalla: Miten tällaiseen ideaan suhtauduttaisiin? Millaisen vastaanoton saan jos lähestynkin ideaa näin kaukaa tehtävänantoa venyttäen? Se voi auttaa sinua näkemään millaista liikkumavaraa sinulla on erilaisissa tehtävissä.

Palautteesta ei tarvitse olla samaa mieltä

Palautteen vastaanottaminen ei tarkoita, että se olisi viimeinen totuus. Myös opettajat voivat painottaa erilaisia asioita omien mieltymystensä, kokemustensa ja oman alansa konventioiden perusteella. 

Koulujen valintakokeissa arviointiin osallistuu useita ihmisiä, jotta yksittäisen arvioijan näkökulma ei yksin määrittäisi lopputulosta. Luovat tuotokset ovat haastava arvioinnin kohde. Mikä on hyvää suhteessa johonkin toiseen, on kuitenkin usein myös makukysymys, eikä tehtäviin ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Siksi arvioinnissa pyritään tarkastelemaan töitä ennalta määriteltyjen arviointiperusteiden kautta, joita on helpompi arvottaa.

Kannattaa muistaa, että opettajat ja arvioijat ovat oman alansa asiantuntijoita ja tuntevat alan käytäntöjä ja arvotuksia. Siksi palautetta kannattaa kuunnella, mutta samalla on tärkeää säilyttää oma ääni ja oma tapa ilmaista asioita.

Saamasi tekniset vinkit voi tavoitella sitä, että sisällöllinen ideasi pääsisi paremmin esiin. Neuvoja kannattaa aina harkita ja kokeilla, miten ne voisi toimia. Vasta kun testaat ideaa, näet toimiiko se omassa työskentelyssäsi.  

Esimerkki ylläolevan työn saamasta kritiikistä lyhyinä onnistumisina ja kehitysehdotuksina. (Opiskelija saa myös laajemman palautteen, tässä pääkohdat tiivistettynä):
+Vekkulamaisen vahvat värit. Hyvä rajaus!
+Selkeä idea joka on esitetty tilallisesti
+Liikunnallinen ja toiminnallinen tila jossa helpompia ja vaikeampia kulkuja.
-Tilan teema tuntuu irralliselta, voisiko muodoissa tai värityksessä olla vahvempi idea/tarinallisuus?
-Horisontaalinen lavasteiden asettelu luo kuvallista tilaa, mutta voisiko huone olla kiinnostavampi jos estemuodot ja niiden aukot sijoittuisi tilaan kolmiulotteisempina rakenteina?

Työ ei herättänyt vahvoja intohimoja suuntaan eikä toiseen. Teema voisi olla se keino jolla katsoja/tilassa kulkija voidaan tunnetasolla sitouttaa kokemukseen.

Mitä palautteesta jää käteen?

Jokainen tehty harjoitus ja siitä saatu palaute auttaa sinua kehittymään. Kaiken ei tarvitse onnistua tai valmistua täydellisesti, jotta siitä olisi hyötyä. Myös keskeneräisestä tai epäonnistuneesta työstä voi jäädä mukaan idea, oivallus tai tapa tehdä, johon voit palata uudestaan myöhemmin. Siksi harjoitustöiden tekeminen ja niiden palauttaminen arviointiin on parasta, mitä voit tehdä tavoitellessasi omaa unelmaasi!

Kritiikin arvo ei ole vain siinä, miten voit parantaa juuri tätä työtä, vaan siinä, mitä voit ottaa siitä mukaasi seuraavaan tehtävään.