Näillä töillä sisään Aallon muotoiluun

“Heti pääsykokeiden alussa tultiin ilmoittamaan, että tänä vuonna pääsykokeet järjestetään vähän eri tavalla. Pääsykokeet oli muutettu kolmipäiväisiksi aiemman neljän päivän sijaan. Pääsykokeissa mulla oli kokoajan voitokas fiilis ja tunne siitä, että olen todellakin hakemassa oikealle alalle. Tehtävät tuntuivat kaikki tosi kivoilta! Myös tehtävissä käytetyt välineet ja materiaalit olivat minulle tuttuja, joten paniikkia ei syntynyt missään vaiheessa”, Inka muistelee tämän kevään pääsykoepäiviä.

Millaisia tehtävät sitten oikein olivat Aallon muotoilun pääsykokeissa? Alla kaikki pääsykoetehtävät sekä Inkan kommentit ja kuvat sisäänpääsyyn johtaneista töistään.

Kyseessä oli aika perinteinen tehtävä. Piti lähteä liikkeelle, luonnostella ja tulla takaisin omalle paikalle tekemään tehtävä loppuun. Tässä kohtaa erotti ensimmäisen kerran hakijat, joilla oli havaittavissa hämmennystä siitä, että oikeasti lähdettiin pois omalta paikalta.

Tein viime vuonna saman tyyppisessä tehtävässä virheen ja valitsin liian ison kohteen. Huomasin silloin monen muunkin valinneen samaisen kohteen, mikä vaikeutti erottautumista. Tänä vuonna lähdin kulkemaan ympäriinsä ja mietin, mitä voisin tehdä toisin kun viime vuonna. Valitsin rajatumman kohteen – minut avaamassa Aallon ovea. Halusin kuvaan punatiilistä rakennusta ja Alvar Aallon suunnittelemat kahvat. Mielestäni hieno kontrasti kovan ja pehmeän sekä perinteisen ja nykyajan välillä.

Tehon kurssilta muistan opettajien kritiikeistä sen, että ihminen on hyvä sijoittaa kuvaan. Ei kuitenkaan koskaan vain seisomaan tyhjänpanttina. Päätinkin tuoda tehtävään oman käteni, jolloin siinä olisi mukana toimintaa ja vuorovaikutusta. Ottamalla kuvan konkreettisesta tilanteesta sain hyvän muistijäljen mukaani myös toteutuspaikalle. Tehtävän tekemisessä tuli vähän fiilis, että aika ei riitä. Onneksi Teholla oli painatettu, että kiireettä täytyy vain pelkistää ja abstrahoida.

Onnistuin mielestäni ihan kivasti ensimmäisessä tehtävässä. Se, että sain kertoa työstäni ja avata ideaani myös sanallisesti vaikutti varmasti positiivisesti. Jäi hyvä fiilis!

Tehtävänä oli siis suunnitella kolmen kappaleen sarja, joista rakentaa silta. Meille annettiin rakennettavaksi tehtävänannossa määritelty kappale, jonka lisäksi täytyi suunnitella ja rakentaa kaksi muuta kappaletta. Kappaleiden valmistamisessa sai käyttää liimaa.

Minulla ei ollut hankaluuksia hahmottaa kappaletta, mutta vaikeuksia tuotti se, miten se toimisi ja miten sitä lähtisi työstämään. Itseäni hämäsi hieman annettu suhde kahden suhde yhteen, joten tein tehtävät tuplakoossa. Tämä saattoi olla miinus tässä tehtävässä. Lopputuloksesta tuli mielestäni hieman tylsä.

Osalle hakijoista tehtävän suorittamiseen annettiin hieman lisäjännitystä. Puoli tuntia tehtävän aloittamisen jälkeen tuli ilmoitus, että kuumaliiman käyttö kielletty. Ellei mukana ollut kuin kuumaliima, valvojilta tuli ohjeistus hakea läheisestä kaupasta muuta liimaa. Itseeni tämä ei onneksi vaikuttanut, koska olin varautunut monenlaisilla liimoilla. Pääsykokeiden tarvikelistaa ei oltu tarkkaan määritelty eikä rajattu, joten jokainen oli tehnyt hankinnat oman harkinnan mukaan. Mutta nähtävästi pääsykokeissa kaikkeen täytyy varautua!

Ensimmäiset ajatukset, kun luin tehtävän: 20 tuotetta on tosi paljon! Aihe tosi abstrakti: nuoruus. Mitä kaikkia tuotteita nuoret käyttävät? Aurinkolasit, kännykänkuori, sandaalit, nappikuulokkeet… Mutta miten näistä löytää 20 tuotteen kokoelman? Sitten laajensi ajattelua sisustukseen. Nuoria kiinnostaa sisustaminen ja tuoteperhettä voisi lähteä rakentamaan sisustusjulisteista. Vesivärimaalaus on mulla vahvin osa-alue ja ajattelin, että sitä voisi hyödyntää erilaisten taidejulisteiden suunnittelussa.

Maalasin kaksi A3 julistetta, joista leikkasin julisteet. Viimeistelin julisteet vielä hopealla ja mustalla tussilla. Tehtävään kuului myös inspiraatiokollaasin kokoaminen. Keräsin annetuista lehdistä juttuja, jotka miellyttivät omaa silmää (olenhan itsekin kohderyhmää). Värimaailmasta tuli harmaansininen, keltaisilla yksityiskohdilla. Näin sain teksteistä julisteisiin mukaan myös typografiaa. Julisteista tuli samantyylisiä yhtenäisen värimaailman myötä, mutta yksilöinä erilaisia.

Lopuksi mietin, miten saisin mukaan myös hieman high-techia. Keksin, että julisteet muuttuisivat tunnelman ja puheen vaikutuksesta. Esimerkiksi painostavassa tunnelmassa ne muuttuisivat tummanpunaisiksi ja kuullessaan ilouutisen liikkuisivat ja tanssisivat mukana. Julisteet olisi mahdollista asettaa myös staattiseen tilaan.Tässä tehtävässä onnistuin mielestäni erityisen hyvin. Sain vietyä ideaa pidemmälle ja hyödynnettyä Teholla aiemmin ideoimaani harjoitustehtävää. Palkinnoksi sainkin täydet 5 pistettä.

Tämä oli erikoinen ja hauska tehtävä. Olin innoissani, että pääsen maalaamaan. Olin tehnyt vähän tämän tyyppisen harjoitustehtävän aiemminkin, joten ajatuksia toteutuksesta syntyi heti.Meille annettiin noin metrin mittainen jäätelötikkua muistuttava puutikku, kumilenkkejä ja kolme A4:sta. Pätkin tikun ja tein ristin, jossa oli ikään kuin neljä maalauspäätä. Tehtävien 3 ja 4 suorittamiseen annettiin yhteensä 9 tuntia aikaa, ja koska kolmostehtävään meni vähän enemmän aikaa, tämän tehtävän maalaukset jäivät vähän tiukille. Sain kuitenkin kolmosen, joka oli ihan ok ja riitti tällä kertaa.

RYHMÄTEHTÄVÄ

Ryhmätehtävässä meidän jaettiin noin 4 hengen ryhmiin. Ryhmätehtävällä mitattiin ryhmädynamiikkaa, sillä muotoilussa toimitaan usein muiden ihmisten kanssa ja ryhmässä työskentely on välttämätöntä.Tehtävässä meillä oli 8 minuuttia aikaa suunnitella luokkaretkisarja ja esitellä se 2 minuutissa. Tehtävässä ei sinällään ollut rajoitteita, eikä edes budjettia. Ideoimme koululaisille retket kaatopaikalle, kierrätyskeskukseen ja Venäjälle, tavoitteena lisätä ympäristötietoutta ja laajentaa kuvaa kierrätyksestä. Otin ryhmätehtävän esittelyssä roolin ja kerroin mitä saatiin aikaan ja mitkä jutut jäivät vielä auki. Ideointia tyhjänpäälle olisi voinut viedä mielestäni pidemmällekin. Tämä olisi mielestäni voinut mennä paljon paremminkin.

Meille annettiin 4 muovista kertakäyttömukia, 4 kumilenkkiä, pätkä rautalankaa ja pätkä narua.

Kiinnitin kaksi mukia pohjista kiinni. Ne vierivät ihan hyvin, mutta tarvitsivat lisää painoa. Mietin, miten saisin laitteen painavammaksi ja keksin hakea ulkoa kiviä. Koska liikkumista ei oltu rajoitettu, lähdin ulos ja palatessa piilottelin kiviä muilta hakijoilta. En halunnut muiden näkevän omaa ideaani. Koska aikaa tehtävän suorittamiseen oli aika paljon, huomasin myös monien muiden keksineen samaisen idean myöhemmin. Muutin lopuksi kivet aiemmassa tehtävässä hyödynnettyyn saveen, jonka koin vieläkin paremmaksi vaihtoehdoksi.

Laite liukui tosi pitkälle ja ajattelin, että arviointiperusteet täyttyivät hyvin. Pisteitä sain kuitenkin vain kaksi, joten ajattelisin kekseliäisyyden olleen vähän heikkoa. Kun näin muiden töitä, he olivat rakentaneet myös mm. autonnäköisiä. Yksinkertaisuus ei tällä kertaa tainnut toimia.

Haastattelu oli mulle kaikista mieluisin tehtävä. Olen luonteeltani suunnitelmallinen ja haluan tietää kaiken etukäteen. Mun kavereita on ollut aiemmin samaisissa pääsykokeissa ja utelin heiltä niistä etukäteen. Olin varma, että haastattelu tulee myös tänä vuonna ja Tehollakin oltiin käyty läpi mitä haastatteluissa on aiempina vuosina kysytty.

Olin listannut kysymyksiä valmiiksi ja heti haastatteluihin astuessa kerroin, että ”kaivankin tässä heti lunttilapun valmiiksi.” Haastattelu kääntyi yllättäen toisinpäin, kun he sanoivat: ”no hei, katsotaan mitä kysymyksiä sulla siellä on”.

Haastattelijat olivat iloisia, että olin jo etukäteen miettinyt ja pohtinut vähän syvemmin näitä juttuja. Olen hakenut jo aiemmin muotoilijaksi ja ekan hakukerran jälkeen jouduin oikeasti pohtimaan ja kyseenalaistamaan motivaatiotani.Kun lähdin haastattelusta, toinen haastattelija sanoi, että ”sulla on hyvä meininki!” Kokeesta ja etenkin haastattelusta jäi tosi hyvä fiilis. Mietin, et “Jess! Kyl nää hyvin meni. Kyl mä tänä vuonna pääsen sinne kouluun.”

Kun vihdoin – kahden viikon neuroottisen odottelun jälkeen sain tulokset, olin aamulla kotona ja just heränneenä avasin puhelimen. Näin, että opintopaikka vastaanotettavissa. Tuuletin. Mun kissa säikähti tuuletusta ja tippui peppu edellä maahan ja sen jalka jäi jumiin. Se katsoi mua ja selvästi kyseenalaisti mun riehumista heti aamutuimaan.

Musta on tärkeää pitää eka tietoa itellään, käsitellä sitä hetki ja kertoo vasta sitten muille. Kun on ensin yksikseen sen asian kanssa ja oikeesti muistaa, että tekee sen itseensä varten. Ei vain siksi, että äiti voi kertoa että on ylpeä.No en mä kovin kauaa malttanut sitä siinä jäänyt makustelemaan. Kävelin kilometrin päähän vanhempieni luo ja otin mukaani edellisenä päivänä leipomani kakun. Iskä huusi ja tuuletti kuin Suomen maailmanmestaruutta juhlien. Äitikin alkoi tuulettamaan ja itkemään. Siinä sit yhdessä muutama kyynel vieräytettiinkin.

Vanhemmat ja mun mies ovat kaikki eläneet täysillä mukana ja antaneet tukea kokoajan. Olen tosi kiitollisessa asemassa, kun he huolehtivat kaikesta kuskaamisesta koko pääsykokeiden ajan. Pääsin vaivattomasti ilman julkisilla matkustamisen stressiä paikalle kaikkien tarvikkeideni kanssa. Jokaisen menestyjän takana on tiimi! Kiitos teille!

Lopulliset pisteet sisäänpääsyyn olivat siis yhteensä 27/40 pistettä pääsykokeista, ylioppilastodistuksesta 3/5 pistettä ja yhteispisteillä 30/45 pääsin sisään! Oli hienoa huomata, että mukaan mahtui muutama kakkonen ja silti oli mahdollisuus päästä sisään. Aivan kuten pääsykokeita ennen sanottiin. Nyt täytyy vain malttaa odottaa muutama kuukausi opiskeluja, joihin lähden motivoituneena ja innosta puhkuen!”

Kurssin ansiosta sain paljon varmuutta omaan tekemiseeni ja pystyin todella nauttimaan tekemisestä pääsykokeissa. Sain kurssilla paljon kehittävää palautetta. Parasta kurssissa onkin, että siellä käydään perusteellisesti harjoitustyöt läpi. Pääsee näkemään, millaisia juttuja muut on tehnyt ja näkee mikä niissä on ollut hyvää ja mitä voisi vielä kehittää. Kurssi on kaikin puolin erinomainen. Opettajat ovat päteviä, mukavia ja selkeästi haluavat opettaa parhaansa mukaan. Lisäksi Teholla on yleisesti tosi kannustava ilmapiiri ja sinne oli aina kiva tulla. Homma toimii kaikin puolin hyvin. Iso suositus sinulle, joka olet hakemassa arkkitehtuurin tai taiteiden aloille korkeakouluun! Kuulostaa varmaan liian hyvä ollakseen totta, mutta totta sen on 😀 #moneywellspent

-Inka