Moikka!
Aika rientää hurjaa vauhtia, ja nyt ollaan jo marraskuun alussa. Tämä tarkoittaa sitä, että kurssilla on päästy mun oman haastekohdan eli perspektiivien pariin! Syksyllä olen pähkäillyt jo pitkään yhden isomman kysymyksen kanssa: miten oma naivistinen maalaustyylini ja selkeälinjainen nykyarkkitehtuuri voivat toimia yhdessä?
Näin artistin uraa luodessa taiteilijana mun sivellin haluaa luoda leikkisiä, tarinallisia ja fysiikan lakeja venyttäviä maailmoja. Mun maalauksissa ei välttämättä nää pakopisteitä eikä mittanauhoja. Mittasuhteet joustaa, tarina vie mennessään ja horisontti kaartuu niin kuin fiilis vaatii. Sitten kun eteen tulee nykyarkkitehtuurin tehtäviä, missä ihannoidaan selkeitä linjoja, minimalismia ja viivoittimella vedettyjä suoria kulmia tuntuu kuin kaksi aivan eri planeettaa iskisi vastakkain. Tilan illuusio paperilla tuntuu joskus tiukalta sovittamiselta, varsinkin kun meillä on Teho-Opistolla ollut aiheena perspektiivit ja tilan kuvaaminen. Se on nimittäin pääsykokeisiin harjoittelun kannalta se kaikista tärkein aihe ainakin omasta mielestä.
Aluksi olin aivan varma, että joutuisin pyyhkimään oman ilmaisuni pois, laittamaan luovuuteni lukkojen taakse ja muuttumaan tekniseksi piirtäjäksi. Mutta kun olen pyöritellyt tätä mielessäni ja piirtänyt enemmän, olen tajunnut jotain tärkeää: maalaustyylin ja arkkitehtuurin välinen riita on pelkkää harhaa. Ne eivät sulje toisiaan pois, vaan ne voivat ruokkia toisiaan ja niistä voi löytää ihan uusia säveliä.
Write your awesome label here.
Olen oppinut kritiikeissä ja Teho-Opiston opeista sen, että oivaltava ja omaa sydäntä lähellä oleva idea voi nostaa teknisesti heikompaa työtä tavanomaisempien, mutta hienosti tehtyjen kuvien ohi. Hyvän idean löytäminen ei vaadi suurta salatiedettä, vaan uteliaisuutta katsoa asioita vähän eri kulmasta. Joskus idea syntyy arkisesta havainnosta, yllättävästä yksityiskohdasta tai kahden aivan erilaisen asian yhdistämisestä.
Pääsykokeissa arviointiperusteet ovat kuitenkin kaiken a ja o, ja niihin kannattaa perehtyä huolella. Tehtävänantoa ja arviointikriteereitä ei saa ohittaa, sillä ne asettavat reuna-ehdot kaikelle tekemiselle.
Oman ilmaisun ja ideoinnin rooli astuukin peliin juuri silloin, kun kriteerit on otettu haltuun. Sen sijaan että yrittäisit arvata, millaisen tyylisen vastauksen arvioija haluaa nähdä, etsit arviointikriteerien asettamissa raameissa sellaisen näkökulman, joka sytyttää sinut itsesi. Kun tekniset arviointiperusteet täyttyvät ja siihen yhdistyy oma motivaatio sekä vahva visuaalinen idea, työ erottuu edukseen ja vakuuttaa raadin.
Jos tämä aihe ja perspektiivien kanssa tuskailu herättää fiiliksen, että kaipaisit vielä lisää ohjattua treeniä, kannattaa ehdottomasti tsekata Teho-Opiston perspektiivi kurssi, osoitteessa
teho-opisto.fi/perspektiivi. Marraskuussa alkavasta neljän kerran perspektiivikurssista, jonka voi suorittaa myös etänä omaan tahtiin. Sieltä saa parhaat työkalut siihen, miten saat kuviisi onnistuneen tilallisen vaikutelman niin, että se tukee omaa tyyliäsi ja kuvan perusideaa.
Nykyarkkitehtuurissa viehättävät usein selkeät geometriat, valtavat lasipinnat, minimalistiset rakenteet ja puhdas tilantunne. Se voi äkkiä näyttää paperilla viileältä tai jopa kliiniseltä. Entä jos arkkitehtuurin selkeä muotokieli toimisikin raamina mun omalle taiteelle? Kun tarkan nykyarkkitehtonisen rungon sisälle tai ympärille tuodaan lämpöä, leikkisyyttä, orgaanisia muotoja ja tarinallisia yksityiskohtia, tila herää henkiin. Paikka jossa on elämää, tarina ja tunnetta.
Olen oppinut, että nykyarkkitehtuuria ja omaa maalaustyyliä ei tarvitse erottaa toisistaan, vaan ne voivat ruokkia toisiaan. Tekniset perspektiivit tuovat työhön ryhtiä ja ammattimaisuutta, kun taas
ote ja oma idea antavat niille suorille kulmille sielun. Suhtaudu perspektiiviharjoituksiin uutena taitona, jonka otat haltuun, ja pidä se oma uniikki tyylisi supervoimana. Tällä viikolla jatkettiin Valo ja Varjo -teemalla, päästään soveltamaan tätä kaikkea vieläkin syvemmälle materiaalien tuntuun ja muotoihin!
Miten sä olet artistina tai hakijana ratkaissut tarkan piirtämisen ja oman visuaalisen tyylin välisen tasapainon? Oletko löytänyt jo oman tapasi tuoda persoonallista otetta perspektiivikuviin?
