Luet luovien alojen ennakkotehtävän ja innostut siitä. Näet jo sielusi silmin mahtavan lopputuloksen. Alat pohtia heti sopivaa konseptia ja kynä sauhuten luonnos hahmottuu. Mietit materiaaleja ja alat testailla toteutusta. Hymy huulilta alkaa yht’äkkiä hyytyä. Eihän tämä ollutkaan hyvä idea. Toteutuksesta on muodostumassa keskinkertainen, jos edes sitäkään. Palaat luonnoslehtiösi ääreen ja päätät aloittaa alusta. Mutta aivot lyövät tyhjää eikä paperille synny viivan viivaa. Koko ennakkotehtävä alkaa ahdistaa ja kyseenalaistat, onko sinusta alalle laisinkaan.

Kuulostaako tutulta? Tyypillisesti luova prosessi alkaa ongelman määrittelyllä. Sitä seuraa ideointivaihe, luonnostelu ja sitten toteutus. Valmista tuotosta tyypillisesti arvioi, parantelee ja viimeistelee. Lopulta aikaraja täyttyy ja työn jättää. Törmäsin hauskaan posteriin jokunen vuosi sitten, jossa luovaa prosessia kuvattiin oman tunnetilan kautta suurinpiirtein näin:

1. Tämä on mahtavaa!
2. Tämä on mutkikasta.
3. Tämä on syvältä.
4. Minä olen syvältä.
5. Tämä saattaa olla ihan ok.
6. Tämä on mahtava!

Jos sinusta tuntuu par’aikaa, että olet kohdassa kolme tai neljä – ei syytä huoleen, turhautuminen tai jumittaminen kuuluu luovaan prosessiin. Ja tiedätkö mitä, et ole yksin. Minusta ainakin tuntuu nyt siltä, että alun innostus on vaihtunut pienoiseen epätoivoon. Arkkitehtuurissa ennakkotehtävän 2021 tehtävänanto on hyvin laaja ja itse räpiköin materiaalimeressä miettien, mikä materiaali näyttäisi hyvältä, mutta mitä pystyisin myös järkevästi työstämään.

Olen päättänyt mahdollisimman nopeasti tehdä ensimmäisen proton. Maxi-kurssilla on keskustelua aiemmin ennakkotehtävissä menestyneistä suuntauksista ja tyyleistä tehdä. Tämmöisestä keskustelusta on hyvä ammentaa myös omaan tekemiseeni juuri nyt. Kurssilla saamani tuki tekee tästä koko hakuprosessista keveämmän kulkea – polku olisi niin erilainen jos vain yksikseni yrittäisin harjoitella pääsykokeita varten.

Ennakkotehtävä-terkuin Iina C.