Lapsena kävin joitakin vuosia kuviskoulua ja mielestäni paras juttu siellä oli, että pääsimme kokeilemaan monia eri taiteenmuotoja. Milloin maalasimme peiteväreillä tai veistimme mukeja savesta. Valokuvasimme tai harjoittelimme nopeita piirroksia käyttäen malleina toisiamme. Olen siis päässyt harjoittamaan useaa eri tekniikkaa, joista suosikkini nousivat muiden joukosta nopeasti. Tiedostan omat vahvuuteni ja lempitekniikkani, mutta en moneen vuoteen ole mennyt mukavuusalueeni ulkopuolelle ja kokeillut muitakin tapoja tehdä taidetta.

MAXI-kurssin alkaessa tiedostin, että tulisimme tunneilla oppimaan monista eri tekniikoista ja useaan minun täytyi jopa hankkia uudet tarvikkeet. Puu- ja akvarellivärit ovat hyvät esimerkit kyseisitä välineistä. Molemmat ovat hyvin yleisiä ja useasti myös pääsykokeissa käytettyjä. Jostain syystä en itse ole ikinä syventynyt sen kummemmin kumpaankaan tyyliin, vaikka olen aina ihastellut kyseisillä tekniikoilla tehtyjä töitä.

Puuväritunnilla koin todella kovaa turhautumista. Olen aika lyhyt hermoinen ja kokeillessani uusia asioita saatan helposti menettää malttini, jos en heti onnistu. Tämä tunne valtasi minut täysin, kun huomasin muiden tunnilla tehdyt pikatehtävät. Heidän papereissaan näin taidokasta värien käyttöä ja sulavia kynän vetoja. Kun katsoin omaani näin aivan muuta ja mieleni teki lähteä kotiin siltä istumalta. Itsekriittisyys on suurin paheeni ja se ottaa minut joskus liian suuresti valtaansa. Kotiin päästyäni heitin kynät viimeiseen nurkkaan ja kaivoin ne vasta iltaa ennen seuraavaa tuntia esille tehdäkseni läksytehtävän. Tällä kertaa päätin, etten ottaisi turhia paineita ja tajusin kesken tekemisen sen olevan jopa mielekästä! Pidin erityisesti mustalle paperille piirtämisestä, ja aijon käyttää sitä myös pääsykokeissa, jos mahdollista.

Seuraavalla kerralla olivat vuorossa akvarellit. Tähän tuntiin olin valmistautunut rauhallisemmalla mielellä. Viimeisin kosketukseni kyseisiin maaleihin oli luultavimmin peruskoulusta, joten tiesin aloittavani suurinpiirtein nollasta. Tunnilla opimme monista erilaisista tavoista käyttää vesivärejä ja maailmani mullistui. Minulla ei ollut mitään hajua maalien monipuolisuudesta ennen tätä kurssikertaa ja selvisi myös, miksi ne ovat niin yleiset pääsykokeissa. Akvarellit ovat nopea ja helppo tapa tehdä laajojakin kuva-alueita lyhyessä ajassa. Pääsykokeiden kannalta tämä on minulle tärkeää, sillä isoin haasteeni on yleensä aika. Vaikka opin jokaisella tunnilla paljon uutta, koen tämän kyseisen kerran olleen itselleni yksi tärkeimmistä.

Kannustan kaikkia kokeilemaan uusia tyylejä tehdä taidetta. En tiedä miksi olen itse niin vahvasti juuttunut käyttämään vain muutamaa tuttua tapaa. Pääsykokeet itsessään ei ehkä ole ideaali paikka lähteä kokeilemaan uusia tekniikoita, mutta haluan itse kehittyä eteenkin akvarelleilla maalamisessa tämän vuoden aikana ja ken tietää, jos vaikka päädynkin käyttämään niitä myös keväällä. 😉