Unelmana luova ala – onko minusta siihen?

Syksyllä moni aloittelee uusien opintojen parissa tai kenties alkaa pohtimaan alan vaihtoa. Opintojen suunnittelu ja pääsykokeisiin valmistautuminen onkin hyvä aloittaa ajoissa, jo heti syksyllä. Oli sitten kyse oikeustieteellisestä, lääketieteellisestä tai sitten luovista aloista.

Luovilla aloilla yleensä tarkoitetaan aloja, joissa niin kutsuttu taiteellinen luovuus on osa työnkuvaa. Näitä aloja ovat muun muassa arkkitehtuuri, sisustusarkkitehtuuri, muotoilu, muoti, graafinen suunnittelu, sekä visuaalinen viestintä. Luovia aloja yhdistääkin monivaiheiset ennakko- ja pääsykoetehtävät, joiden pohjalta valitaan alan opiskelijat.

Esimerkiksi piirustustaito on asia, joka on täysin riippumaton siitä miten paljon lahjakkuutta tai luovuutta omaamme. Se on kiinni oppimisesta, sekä harjoittelusta.

Luovista aloista puhuttaessa yleinen käsitys onkin, ettei omaa sellaisia taitoja, joita luovilla aloilla vaaditaan. Tämä on harmillisen pinttynyt käsitys piirustus, maalaus ja suunnittelutaidoista. Esimerkiksi piirustustaito on asia, joka on täysin riippumaton siitä miten paljon lahjakkuutta tai luovuutta omaamme. Se on kiinni oppimisesta, sekä harjoittelusta. Käytännössä mikä tahansa kuvaamataitoon, muotoiluun, suunnitteluun tai maalaukseen liittyvä taito on 88% opittavissa oleva asia, loput 12 % on luovaa osaamista.


Luoville aloille valmistautumista voikin siis verrata ihan hyvin vaikkapa viulun soiton opetteluun. Ei kukaan ota viulua käteensä ja loihdi siitä ilmoille hetimmiten ihania säveliä. Ne, jotka viulua ovat joskus soittaneet tai edes kokeilleet muistavat varmasti, että ensimmäiset kerrat viulun ääni on kirjaimellisesti kuulostanut enemmänkin niskakarvoja pystyyn nostattavalta kirskunnalta, kuin Mozartin kappaleiden sulosoinnuilta. Viulun soiton hallitseminen siis tarvitsee harjoitusta, samoin kuin mikä tahansa muu ala. Tätä samaa ideologiaa voisi verrata myös luoville aloille hakemiseen; sinnikäs harjoittelu tuottaa tulosta.

Oma matkani kohti sisustusarkkitehtuurin opintoja

Hain itse ensimmäisen kerran Aalto yliopistoon opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria vuonna 2014, sain kutsun pääsykokeisiin, mutta pisteet eivät pääsykokeissa riittäneet opintopaikkaan. Epäilin itseäni ja omia taitojani; piirtäminen ja maalaus olivat olleet läsnä omassa tekemisessä jo lapsesta asti, mutta koin etten ollut kehittynyt tarpeeksi ja päädyinkin vertailemaan itseäni muiden taitoihin. Se oli kenties suurin virheeni. Keskityin pääsykokeissa oman tekemiseni sijaan muiden tekemiseen ja yritin tuottaa samaa, mikä ei ollut itselleni luontevaa.

Halusin epäonnisten pääsykokeiden jälkeen kehittää itseäni lisää, halusin todella päästä opiskelemaan sisustusarkkitehtuuria, olinhan päässyt pääsykokeissakin pitkälle ja pidin ennakkotehtävien tekoa mukavana haasteena itselleni. Selatessani googlesta erilaisia kansanopistonkursseja, joita voisin ottaa parantaakseni omia taitojani, törmäsin Teho-Opistoon.

Kuva; Tatu Rovinen

Teho-Opisto tuntui vastaavaan kaikkiin niihin tarpeisiin mitä halusinkin kehittää ja vielä enemmänkin. Kävin Teho-Opistolla vuosina 2015-2016 Midi- ja Maxi-kurssin. Midi-kurssilla avattiin huomattavan paljon luovien alojen ammatteja, sekä sukellettiin syvälle erilaisiin menetelmiin, joilla rakentaa kolmiulotteista muotoa. Ilahduin suunnattomasti, kuinka paljon puolessakin vuodessa pystyin kehittymään eteenpäin omissa taidoissani. Huomasin, että minusta tuli itsevarmempi tekijänä ja uskalsin ottaa jopa riskejä omissa töissäni. Sinin ja opettajakaartin avulla pääsinkin kurottelemaan itsevarmempana kohti sitä opiskelupaikkaa, jota itse toivoin. Kasvoin hurjasti ihmisenä ja orastavana suunnittelijana niiden puolentoista vuoden aikana, joina opiskelin Teho-Opistolla. Oli ilahduttavaa huomata, että taitoja, joita olin oppinut Teholla pystyin hyödyntämään myös opiskelun alkutaipaleella.

Teho-Opisto on noista vuosista kehittynyt huimasti eteenpäin ja me opettajat olemme laajentaneet kurssien sisältöä, jotta opiskelijoilla olisi vielä laajemmat mahdollisuudet kehittyä ja saavuttaa oma unelmien opiskelupaikka.

Luoville aloille hakeminen on siis prosessi tai matka, joka vaatii harjoittelua ja tilaa kehittyä. Mikäli epävarmuus tai paniikki iskee matkan aikana, kannattaa muistuttaa itseään, ettei viulunkaan opettelu onnistunut hetkessä. Meidän taitomme kehittyvät jatkuvasti, kunhan annamme tilaa sille, iloinen ja positiivinen mieli omasta tekemisestä tuottaa mahtavia tuloksia. Nauti omasta tekemisestä ja uskalla heittäytyä kohti tuntematonta. Me Teho-Opistolla uskomme, että kaikilla on samat mahdollisuudet saavuttaa oma unelmien opiskelupaikka. Lähtökohtamme voivat olla erilaiset, mutta aktiivinen harjoittelu ja itsensä kehittäminen palkitaan!

Ihanaa syksyä, nähdään Teholla!

Terkuin,
Jenna