Vuosi lähenee loppuaan ja aattelin et olis kiva kertoo mun fiiliksiä kuluneesta syksystä ja samalla näätte vielä osan mun syksyn kurssitöistä, jos ette oo vielä niihin aiemmin törmännyt. Tuntuu hurjalta et syksy on jo ohi ja aika menee niin nopsaa kohti kevättä. Onneks on kuitenkin vielä paljon aikaa harjoitella pääsykokeita varten koska täytyy myöntää että en ois kyllä vielä valmis niihin.
Pelkkää ruusuilla tanssimista?
Sanoisin että mun osalta syksy ei tosiaan ollut ruusuilla tanssimista… Etenkin alkusyksystä mulle tuntu tosi vaikeelta alottaa mitään töitä, kun oli semmonen fiilis etten kuitenkaan osaa. Noh tää tunne on osittain vieläkin tallella mutta koen myös että oon aika hyvin saanut lievitettyä sitä fiilistä. Mun mielestä (tai ainakaan mun tapauksessa) tosta fiiliksestä ei pääse mitenkään muuten yli eikä ympäri kuin tekemällä. Siksi oonkin tyytyväinen, että vaikka välillä onkin tuntunut etten haluaisi tehdä jotakin tehtävää, niin oon yleensä silti edes yrittänyt tehdä. Tosin mulla on edelleen jonkin verran (liikaa) tehtäviä rästissä, mutta yritän olla ottamatta niistä liikaa stressiä.
Lisää tunteja vuorokauteen kiitos
Mun isoin ongelma syksyn aikana on ollut aikataulutus… tai pikemminkin sen puutos, saati sitten aikatauluissa pysyminen. Tuntuu että aika loppuu aina kesken enkä kerkeä tekemään niin paljon valmennuskurssin eteen kun haluaisin. Oon tosiaan nyt syksyn aikana tehnyt ihan täystuntista työviikkoa kahvila/lounasravintolassa, tehnyt tehon valmennuskurssia, kirjoittanut tätä blogia ja siinä lomassa yrittänyt pitää mun sosiaalista elämää yllä ja edes jossain välissä harrastaa liikuntaa. Nyt kun kirjotan näitä mun arkeen kuuluvia asioita ylös niin ehkä osaan olla vähän armollisempi itselleni ja ymmärtää, että ei ihmekkään jos ei aina kerkeä kaikkea. Se on myös täysin ok jos aina ei vaan jaksa, vaikkei oiskaan superisti ohjelmaa. Nyt vuodenvaihteessa vähennän työtunteja kahvilalla, niin sitten riittää enemmän aikaa pääsykokeisiin harjoitteluun. Silti mun toive uudelle vuodelle on lisää tunteja vuorokauteen 😀
Mikä motivoi eteenpäin?
Vaikka syksy onkin tuntunut hurjan työntäyteiseltä ja hetkittäin rankalta niin on siinä ollut myös paljon hyvää. Mulla on ehdottomasti varmempi fiilis mun taidoista kuin alkusyksystä. Oon kehittynyt vähän kaikilla osa-alueilla mutta eniten kehitystä on ehdottomasti mun asenteessa. Oikeestihan on mun mielestä aika hölmöä et jättäisin jotain tekemättä sen takia etten muka osaa… Eihän kukaan oo pro syntyessään ja ei voikkaan osata jos ei harjoittele. Oon myös sitä mieltä, että kun asenne on kohdallaan niin se vie pitkälle! Syksyn aikana myös mun kurssitöiden arvosanat on parantunut ja oon saanut hyvää palautetta, joka on motivoinut mua eteenpäin. Hyvä ja rohkaiseva palaute herättelee mussa sitä fiilistä, että ehkä musta oikeesti on tähän. Myös kun oon kertonut mun läheisille tästä kurssista ja millasia tehtäviä me tehdään, tai kuinka innoissani oon jostain ollut, niin he on myös sanonut että Hanna nyt vaikuttaa siltä et oot menossa just oikeeseen suuntaan. Kiitos siis mun ihanille ystäville ja perheelle kun jaksatte mun höpöttelyitä ja kannustatte mua eteenpäin <3 Koen myös että tää blogin kirjottaminen auttaa mua jaksamaan ja on ihanaa kun saa jakaa ajatuksia tänne.
Tässä oli tosiaan muutamia mun Maxi-kurssilla tehtyjä töitä, joista oon kuvia ottanut. Varmasti tulee vielä paljon paljon lisää tehtyä kevään aikana ja ootan innolla että pääsen näkemään mun kehitystä ja mitä kaikkea vuosi 2022 tuo tullessaan…
70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan
Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?
Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!
