Moikka!

Ruudun toisella puolen kirjoittelee 21 -vuotias iloinen nuori nainen, joka haaveilee sisustusarkkitehdin työstä. Nimilapussa lukee Tiia J.
Tällä hetkellä työskentelen Lidlissä ja se ei ole mun juttu. Asiakaspalvelu on ihanaa ja erilaiset vuorovaikutukset tekevät päivästä mielenkiintoisia, mutta kaikkien on pakko käydä ruokakaupassa. Tämän takia ihmiset eivät ole aina kaupassa asioidessaan maailman ihanimmasta päästä. Kouluun on siis pakko päästä.
Omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat muuttuneet vuosien varrella hyvin monta kertaa. Milloin halusin olla lääkäri, milloin psykologi, toisinaan kiinnosti historiakin. Lukion tokana vuonna tajusin, että haluan opettajaksi. Pienenä leikin pehmolelujeni kanssa koulua ja tein omalla salakielellä niille kokeitakin. Aattelin, että ehkä se oliskin sit se mun juttu. En tienny siinä vaiheessa mikä aine mua kiinnostais eniten ja mitä haluaisin opettaa. Abivuonna, kun haut alkoi, hain siis luokanopettajaksi. Siinä opiskeluiden ohella olis vielä hyvin aikaa miettiä, että mikä olis se mun aine, jota haluisin opiskella enemmänkin.

MIKSI SISUSTUSARKKITEHTUURI?

Kolmen vuoden ja kolmen VAKAVA-kokeen jälkeen, aloin miettimään hommaa uudelleen. Juttelin ystävieni, perheeni ja avopuolisoni kanssa siitä, mitä ne mussa näkee. Vastaukseks tuli, että ne kaikki näkee mut luovalla alalla. Ala, jossa saisin toteuttaa itteeni ja taiteellisuuteni tulis esille.
Myönnän, että ennen ajattelin ettei taiteilijana elä rahoiksi. Tai elää, mutta lähinnä kaurapuuroa ja makaronia syöden. En ikinä edes kuvitellut, että voisin omalla luovuudella jopa tienata! Mitä sitä miettimään tuleeko joskus tienaamaan vai ei – ainakin saisin tehdä sitä mistä nautin. Aloin innostuksen vallassa selailemaan erilaisia taiteenaloja. Pitkän ja hartaan etsinnän jälkeen löysin Lahden ammattikorkeakoulun ja muotoiluinstituutin. Sieltä sisustusarkkitehtuuri pomppasi silmieni eteen.
Arkkitehtuuri itsessään on kiinnostanut aina, mutta laskupää on heikko pitkän matikan jälkeenkin. Sisustusarkkitehtuuri olis siis just hyvä mulle. Näen jo silmissäni oman ison, selkeälinjaisen toimiston ja ihanat asiakkaat, joiden eteen voisin tehdä kaikkeni. Seuraavaksi aloin metsästämään vanhoja pääsykokeita ja valmennuskursseja. Löysin Teho-Opiston. Hylkäsin nopeasti ajatuksen, koska aattelin pärjääväni omillani kokeissa. Luin pari päivää myöhemmin itse kokeista tarkemmin ja tajusin, että hei, enhän mä tästä ilman apua selviä. En ehkä ole mestaripiirtäjä eikä kunnon keskittymiskykyäkään löydy. Mutta niitä voi harjotella ja parantaa. Ei kaikkea tarjoilla hopealautasella.
Laitoin rakkaalle siskolleni viestiä ja pyysin apua ennakkotehtävien kanssa. Sisko suositteli avuksi Teho-Opistoa ja Midi-kurssia. Nyt pari kuukautta myöhemmin  olen Tehon uusi opiskelijabloggaaja. Olen siitä todella innoissani. Bloggaaminen on usein pyöriny mielessä, mutta omasta elämästä kertominen ei vaan tuntunut bloggaamisen arvoselta. Nyt vihdoin on oikeesti aihetta, josta kirjottaa. Kerron blogissa Teho-Opiston Midi-kurssista ja harjoituksista. Mutta myös kaikesta muusta, esimerkiksi omista tuntemuksista tulevia pääsykokeita kohtaan.

Tervetuloa seuraamaan mun vauhdikasta matkaa kohti kevään pääsykokeita.

Terkuin, Tiia