Heippa taas!
Uus viikko, uudet kujeet.
Aikaa viime kerran kotitehtävien tekoon oli kaksi viikkoa, koska meillä ei ollut viime viikolla tuntia ollenkaan. Kotitehtäviksi saatiin todella mielenkiintoiset tehtävät. Ensimmäisessä tehtävässä suunnittelimme suunnittelutoimiston 3D-kortin. Tehtävässä piti leikata ja taitella sopivan jämäkästä kartongista avattava ja suljettava 3D-kortti, joka kuvastaa mielenkiintoisella tavalla toimiston toimialaa ja fokusta. Koko tehtävänanto kuulosti hassulta omaan korvaan, pitäiskö mun nyt alkaa taitella portaita ja työpöytiä?
Ajattelin, että mullahan on aikaa kaks viikkoa, eihän tässä mitään kiirettä ole. Ehkä mua ei turhaan kutsuta huolettomaksi Huldaksi, koska kortin teko jäi tokavikaan iltaan. Sain mahtavan idean ja flowtilan päälle. Hermothan siinä meni, kun palasia vaan irtoili eikä mistään tullut mitään. Päätinkin lopettaa siltä päivältä. Onneksi seuraava päivä oli vapaa, ja heti aamulla iskin hampaani työhön kiinni ja tein sen raivolla valmiiksi. Väsäsin työn mattoveitsellä, vanhan kansion päällä. Yllättävän hyvä siitä tuli, vaikkei oikeanlaisia välineitä ollutkaan. Kortista piti vielä piirtää tai maalata aakolmosen kokoinen kuva, jossa piti tutkia valoa ja varjoa. Maalauksesta tuli mitä tuli. Koko työstä sain numeroksi neljä, mutta jos olisin maalauksen kanssa vielä ponnistellut, olisin voinut saada vitosenkin.
TOKYO BY NIGHT
Toisessa tehtävässä piti piirtää tai maalata kuva öisestä Tokiosta. Tiesin heti, että haluan tehdä työn maalaten. Akryyleistä saa niin voimakkaan värin, että se näyttäisi mahtavalta. Kohtasin ekan vastoinkäymisen, kun koko Lahdesta ei löytynyt kuin todella ohutta mustaa paperia, johon ei voinut maalata tai paperi olisi mennyt rikki. Puuväreillä aloin sitten luonnostelemaan ja piirtämään. Jotenkin aluksi tuntu, että värejä oli liikaa ja lopputulos oli liian räikeä. Kun työtä nyt katon, se näyttää vielä keskeneräiseltä ja kaipaisikin lisää väriä. Työstä sain arvioksi kakkosen, mikä musta oli juuri oikea tuolle tehtävälle.
Jälkeenpäin mietin, että miksi jätin töiden tekemisen viime tippaan? Kaksi kokonaista viikkoa olisi ollut aikaa tehdä niitä. Noh, samassa pisteessä ollaan taas. Huomenna on tunti ja toinen työ on vasta puoliksi valmis. Tän viikon aikaansaamattomuuden aiheutti kylläkin kipeäksi tuleminen, enkä vaan jaksanut alkuviikosta tehdä mitään. Ensi viikolla uus yritys!
Tää huoleton Hulda ei ole edes sitä portfoliota aloittanut. Pitäisi sekin tosiaan tehdä, että saisi edes kutsun pääsykokeisiin. Onneksi enää 8 työpäivää ja mulla alkaa talviloma! Pyhitän lomani portfoliolle, jotta pääsen kouluun. Tuntuu, että kaikki päätökset pyörivät vain kouluun pääsyn ympärillä. Ehkä se on ihan okei.
Haluan tuoda täällä blogin puolella myös muiden kurssilaisten töitä esille, koska kaikki tekee uskomattoman hienoja töitä! Tässä Sandran teos joka on yksi mun suosikeista: 
VALMENNUSKURSSI(KO)
Tuntuu etten ole vielä oikein tutustunut porukkaan. Alussa käytiin nopsaan nimet läpi ja voin myöntää, etten muista niistä puoliakaan. Oon tullut ekoille tunneilla viimetinkaan (kiitos Onnibussin, joka olet AINA myöhässä), enkä kerkeä paljoa höpistä tyyppien kaa ennen tunnin alkua. Varmasti puhuttavaa löytyisi, pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa jutella.
En tiedä, voiko Tehon kurssia edes valmennuskurssiksi sanoa, koska se tuntuu vain niin rennolta valmennuskurssiksi. Ei valmennuskurssilla ole illanistujaisia – tai näin kuvittelin vielä ennen kurssin alkua. Seuraavan tunnin jälkeen meillä on tutustumisilta, jossa tarjolla on pientä purtavaa ja juotavaa. Ja ilta jatkuu niin kauan, kunnes kukaan ei jaksa enää tanssia. Odotan tätä innolla! Ens postauksessa sit kerron, miten tuo ilta sujui.
-TiiaJ