Hei! Elämme jännittäviä aikoja, sillä koronaviruksen takia korkeakoulujen pääsykokeet tullaan toteuttamaan eri tavalla. Ei ole tullut vielä tietoa siitä, miten toteutus käy arkkitehtuurin kanssa, mutta toivottavasti siitä tiedotetaan mahdollisimman pian. Moni asia tuntuu epävarmalta ja stressaavalta, joten halusin käsitellä yleisesti ajatuksia stressistä, koska 2020 pääsykokeissa sitä tuntuu olevan entistä enemmän.
Minulla on ollut aina kova jännitys päällä peruskoulussa ja lukiossa eri kokeissa esimerkiksi matematiikan kanssa. Viime vuonna arkkitehtuurin pääsykokeissa toki jännitti, mutta tiesin hyvin varmasti alkeellisten piirrustus- ja maalaustaitojeni takia, että en pääsisi silloin vielä kouluun, vaikka yritinkin parastani. Tämän takia kokeissa oli kuitenkin sopivaa rentoutta, sillä olin iloinen päässeeni läpi ylipäätänsä ennakkotehtävistä ja arkkitehtuurimatematiikan kokeesta.
Nyt tilanne on erilainen. Vaikka koenkin, että olen kehittynyt paljon, niin tuntuu silti siltä, että matkaa on vielä rutkasti sellaiselle tasolle, että menestyisin pääsykokeissa. Hakijoiden taso on niin korkealla sekä aikaa toteutukseen niin vähän. Tämä on varmasti monille tuttu tunne.
Ajankäyttö on itselleni jatkuvasti kaikista vaikein asia, koska paineen aiheuttamassa paniikissa tekee helposti huonoja ratkaisuja. Epäröintiin ei ole myöskään liikaa varaa, sillä päätöksiä ideoiden suhteen täytyy pystyä tekemään ja toteuttamaan ne mahdollisimman itsevarmasti. Ilmeisesti myös piirrustus- ja suunnittelukokeissa moneen tehtävään käytettävä aika lyhenee kolmesta tunnista kahteen. Kolme tuntia on jo valmiiksi todella vähän aikaa, joten kaksi tuntia vaikeuttaa tilannetta huomattavasti.
Stressiä tuottaa jatkuvasti pelko siitä, jos ei pääse tälläkään yrittämällä opiskelemaan. Nyt onnistumista pääsykokeissa toivoo myös huomattavasti enemmän, sillä takana on pitkään kestänyt valmennuskurssi Teholla ja paljon erilaisia harjoitustöitä ja teoriapaketteja. Pitää kuitenkin muistaa, että opiskelupaikan saaminen on kuitenkin aina oman työn tuotos, eikä valmennuskurssin käyminen voi mitenkään taata sitä, vaikka koenkin saaneeni erinomaiset valmiudet Teho-Opistosta.
Nälkä myös kasvaa syödessä ja arkkitehtuuri tuntuu jatkuvasti enemmän ja enemmän juuri siltä omalta alalta, joten intohimo päästä opiskelemaan on todella suuri. Vaikka epävarmuutta onkin paljon, niin silti voi vain tehdä parhaansa ja kehittää jatkuvasti omaa osaamistaan. Eihän meistä kukaan voi tehdä muuta. Ratkaisuna onkin inspiraation kerryttäminen ideapankkia varten sekä teknisten taitojen hiominen jatkuvalla harjoittelulla. Mitä enemmän tekee ja kokeilee, niin sitä helpompaa on myös löytää oma tyyli ja saada sen kautta varmuutta pääsykokeisiin.
Instagram: @tehoopisto @jesservaus