Miten meni toisella yrittämällä pääkoesimulaatio? Blogissa pohdin, opinko edellisestä kerrasta mitään, entä vaikuttiko tekniikan valinta negatiivisesti suoritukseeni.

Heii! Vihdoin täällä kirjoittamassa pitkän tauon jälkeen. Sairastuin sitkeään kevätinfluenssaan enkä voinut muuta kuin levätä. Yhden kevään pääskykoesimulaatioista missasin, mutta sentään toiseen pääsin. Nyt yritän hiukan kiriä ja julkaista blogeja tiuhempaan tahtiin. Sairastelusta huolimatta kesäkuu on onneksi alkanut ja terdekausi on korkattu!

Tehtävänä oli piirtää kuuden kuvan sarjakuva runosta “For sale. Baby shoes. Never worn.” Aikaa 3h. Tekniikkana sai käyttää joko lyijykyniä tai harmaan sävyisiä tusseja. Itse valitsin lyijykynät sillä tusseistani oli loppunut muste. Hyvän työn kriteerejä oli muun muassa tarpeeksi voimakas kontrasti, mielenkiintoinen ja helppolukuinen tarina, kuvallinen ilmaisu sekä tekninen toteutus.

Sama juttu kuin viime kerrallakin, aika loppui kesken. Tällä kertaa käytin suunnitteluun vain 20 minuuttia ja itse toteutukseen loput ajasta. Ehdin piirtämään 4,5 kuvaa kuudesta. Jälkikäteen ajateltuna olisin luultavasti ehtinyt saada työni lähemmäksi valmista käyttämällä tusseja lyijykynien sijaan. Tusseilla on nopeampi tehdä suurempaa pintaa ja taustaa. Lyijykynillä taas on kivempi varjostaa ja niillä saa tarvittaessa aikaan pehmeämpää jälkeä.

Oma ideani oli, että vanhassa linnassa asuvalla haamulla on hienot lastenkengät. Kauppias tutkii hylättyä linnaa ja löytää pelkät kengät sillä ei voi nähdä haamuja. Viimeisessä, piirtämättömäksi jääneessä kuvaruudussa hän myisi torilla löytämänsä kengät. Toisin kuin moni muu, jätin puhekuplat, tekstit ja symbolit pois. Koska kuitenkin kyseessä oli sarjakuva, teksti olisi varmasti ollut ok. On silti hyvä muistaa, että päätavoitteena on hyvä kuvallinen ilmaisu, eikä teksti saa viedä liian suurta huomiota työstä.

Ekan kuvan piirtäminen vaati aluksi hakemista. Toisessa kuvassa taas tiiliseinä oli huono valinta. En keksinyt parempaa vaihtoehtoa joten tein pikaisen tiiliseinätaustan. Kiireen huomaa hieman vinoutuneessa perspektiivissä. Kolmas kuva on oma suosikkini. Siinä onnistui minusta varjostus ja materiaalin tuntu. Neljännen ja viidennen kuvan kuvakulmat valitsin ajan säästämiseksi.

Arvosanaksi sain 2,5 eli tällä kertaa työni arvioitiin keskeneräisenä. Plussaa tuli persoonallisesta tyylistä ja lupaavasta tarinasta, mutta koska työ on keskeneräinen, ei tarina välity kokonaan. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko juoni välittynyt valmiista työstä. Ei ollut lemppari tekniikoitani tai parhaita töitäni, mutta ehkä jo ensi kerralla ehtisin tekemään koko työn valmiiski.

Lämmintä kesän alkua!

Kevään kuulumisia ja fiiliksiä kurssin lähestyessä loppuaan. Mitä kaikkea maxi kurssilta on tähän mennessä jäänyt käteen?

Hei! Ennakkotehtäviä tehdessä jätin Maxi kurssin kotiläksyjen tekemisen vähemmälle. Nyt niitä on jonkin verran rästissä ja uusia tulee koko ajan lisää. Onneksi viime viikolla oli taukoviikko, jonka aikana yritin hiukan kiriä. Ilmassa on selkeästi motivaation puutetta. Kevään myötä olen ollut enenmmän töissä eikä kotiläksyjen aloittaminen iltaisin ole ollut niin helppoa. Väsyneenä luovuus ja ideointi on jotenkin ollut hukassa. Onneksi pieni pääsiäisloma auttoi rentoutumaan. Vielä noin kuukauden verran täytyy jännittää ennakkotehtävien ja yokirjoitusten tuloksia. Kesäsuunnittelmat alkavat hahmottua ja ilmat lämpenevät.

Maxi kurssia on mennyt jo reilusti yli puolet ja paljon on ehtinyt tapahtumaan. Olen oppinut karsimaan ja yksinkertaistamaan töitäni. Eniten hyötyä on ollut väriopin treenaamisesta. Myös uusien tekniikoiden kokeilu on ollut antoisaa. En ollut ikinä ennen kurssia työskennellyt guasseilla, mutta nyt niistä on tullut lemppari tekniikkani. Jonkinlaista kehitystä niiden käytössä on ehkä tapahtunut, jos vertaa ensimmäistä ja muutamaa viimeisintä guassi työtäni.

Tähän mennessä parasta on myös ollut kiva kurssiryhmä. Koronan takia pikkujoulut ja muut yhteiset tapahtumat on jouduttu valitettavasti perumaan, mutta sentään lähitunneille ollaan päästy kokoontumaan. Vertaispalaute on ollut uusi ja hyödyllinen tapa oppia. Ennakkotehtäviä tehdessä kurssikavereiden kanssa oli mukava yhdessä pohtia tehtäviä. Muutenkin vertaisryhmä ja kokemuksen jakaminen on ollut monesti tarvitsemani tuki.

Eri luoviin aloihin liittyvät kotitehtävät ovat auttaneet suuntaamaan kiinnostustani kohti visuaalisen viestinnän muotoilua. Vielä kurssin alussa harkitsin arkkitehdiksi hakemista, mutta nyt tiedän enemmän, minkälaisia juttuja aloilla tehdään ja mitä haluan. Olen oppinut myös, mitä eroa joillakin aloilla todella on esim. graafisella suunnitelulla ja visuaalisella viestinnällä.

Jäljellä on enää kaksi kurssiluentoa ja kaksi pääsykoesimulaatiotuntia. Tavallaan hiukan jännittää, miten arki pyörii, kun ei enää käy viikottain Teho-opistolla, mutta toisaalta se motivoi; vielä viimeinen puristus ja sitten homma on hoidettu. Piirtämisrutiinia ei kuitenkaan tarvitse kurssin loppumisesta huolimatta hukata.

Toivottavasti kevät tuo uutta inspiraatiota ja jotain kurssin päätöstapahtumia onnistutaan järjestämään.

Hyvää viikon alkua kaikille!

Miten rakentuivat visuaalisen viestinnän ennakkotehtävät ja miten ne onnistuivat omasta mielestäni? Tässä blogissa hieman ennakkotehtäväprosessista sekä työn suunnittelusta.

Moikka! Huh, urakka on onneksi takanapäin ja ajatukset voi alkaa suuntaamaan kohti kevättä sekä mahdollisia pääsykokeita. Olihan se jo arvattavissa, että viimetipalle se tehtävien teko menee. Tein viimeisen viikon aikana töitäni kirjaimellisesti yötäpäivää. Minun oli palautettava ne jo päivää aikaisemmin sillä palautuspäivänä oli hissan yokirjoitukset. Tulokset ennakkotehtävien läpipääsystä tulevat vasta 17.5, joten aika pitkään saa vielä odotella. Vaikkei kutsua pääsykokeisiin tulisikaan, aion ottaa kaiken irti Maxi kurssista ja nauttia tekemisen ilosta ilman paineita.

Yhteiskunnallinen ongelma, johon päätin haluta vaikuttaa oli ihonväriin perustuva rasismi kouluissa. Tehtävän ensimmäisessä osassa oli tehtävä luonnoksia, yhteiskunnallisesta ongelmasta. Niiden teko syntyi melko nopeasti ja niistä sai hyvän pohjan itse työlle. Tein monta eri teemaista luonnosta ja valitsin niistä shakki teeman, koska mustavalkoinen värimaailma sopi hyvin aiheeseeni. Toivon vain, että luonnoksia oli tarpeeksi monipuolisesti. Yksi luonnoksista oli tarkoitus konseptoida ja toteuttaa kolmessa eri viestintäympäristössä. Kesti pitkään valita viestintäympäristöt, jotka eivät olisi niin tavanomaiset, en ole varma onnistuinko siinä. Kohderyhmäni olivat nuoret, joten viestintäympäristöni olivat aika somepainotteiset; Instagram, chatti-appi ja koulun vessan peili.

Värejä valitessa käytin apuna tekemiäni värikartan palasia. Päädyin murrettuihin lämpimiin sävyihin. Huomiovärinä käytin kahta kirkasta oranssin sävyä, jotka erottuivat hyvin mustavalkoisesta shakkiruudukosta. Shakki-teema näkyi myös luomissani hahmoissa, tasa-arvonlähettiläissä, jotka ovat siis keskusteluapua tarjoavia ammattilaisia.

Kun idea oli valmis, tarvitsi enää vain toteuttaa se. Piirsin lyijykynällä kaiken ensin valmiiksi ja sitten maalasin päälle guasseilla.

Käyttämäni tekniikka ei ole hitaimmasta päästä, mutta työn toteutus vaati enemmän tunteja, mitä olin arvioinut tarvitsevani. Jo yhden shakkiruudun maalaamiseen kirjaimineen päivineen meni noin 2h. Maalarinteipillä rajaamiseen kului niin paljon aikaa, että loppuvaiheessa luovuin siitä.

Aloitin maalaamalla ensin taustat sekä suuret alueet ja sitten siirryin vaihe vaiheelta pienempiin yksityiskohtiin. Puhekuplien tekstit viimeistelin mustalla ohuella tussilla.

Miten onnistuin omasta mielestäni? No ihan hyvin kait. Ajankäytössä on vielä parannettavaa. Asettamalla tarkat aikaikkunat itselleen tulee pieni paine, joka voi olla ihan hyväkin motivaattori ideoidessa. Silloin olisin voinut tulla ehkä omaperäisemmät viestintäympäristöt mieleen. Jos aikaa olisi ollut hieman enemmän, olisin toteutuksessa halunnut panostaa lisää kolmannen viestintäympäristön ihmisiin ja peiliin. Kokonaisuuteen olen ihan tyytyväinen, vaikka tyytyväisempikin voisi olla. Tärkeintä kuitenkin on, että nyt ennakkotehtävät ovat tehty ja onnistuneesti lähetetyt! Katsotaan, mihin se riittää.

Aurinkoista kevään odotusta!

Ennakkotehtävät on julkaistu! Mitä ajatuksia visuaalisen viestinnän muotoilun tehtävä herättää? Blogissa myös muutama vinkki ideointiin ja työn aloittamiseen.

Moikka! Kauan odotetut ennakkotehtävät luoville aloille on julkaistu! Hiihtolomalla pidin luovantauon enkä erityisemmin miettinyt ennakkotehtäviä. Nyt loman jälkeen tuntuu siltä, että on kiva aloittaa ihan tyhjältä pöydältä. Suurin haaste minulle tulee olemaan itse työn aloittaminen ja aikataulussa pysyminen. Aloittamisen avuksi olen tehnyt tämän viikon aikana ajatuskarttoja ja muutenkin kirjannut satunnaisia ideoita ylös.

Aalto yliopiston visuaalisen viestinnän muotoilun ennakkotehtävä:

“Muutos:

Mikä on mielestäsi merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta, johon haluaisit vaikuttaa? Esittele ilmiötä lyhyessä tekstissä (noin 500 merkkiä).

Mieti oivaltavia tapoja viestiä epäkohdasta määrittelemällesi kohdeyleisölle visuaalisesti.Tuota ideoistasi joukko luonnoksia.

Kehitä yksi ideoista valmiiksi visuaaliseksi konseptiksi, ja esittele se kolmessa erilaisessa viestintäympäristössä.”

Ennakkotehtävä on tyypillinen eikä siis yllättänyt erityisesti. Aihe on hyvin vapaa ja toteutustapa voi olla melkeinpä, mikä vaan. Se antaa mahdollisuuden olla luova, mutta haastaa miettimään aiheen tarkempaa rajausta. Liian suurpiirteinen kokonaisuus voi olla hankala hahmottaa, mutta liian suppea aihe voi olla tylsä tai vaikea toteuttaa kiinnostavasti. Hyvä mittapuu aiheen rajaukselle on 500 merkin teksti, jossa pitää esitellään työn pointti. Jos ilmiö on vaikea tiivistää merkkimäärään, se voi olla liian monimutkainen.

Minusta tehtävä on hyvä ja sitä on kiva lähteä miettimään. Yhteiskunnan epäkohdat herättävät paljon erilaisia ajatuksia ja aiheen voi valita oman kiinnostuksen sekä arvomaailman pohjalta. Ideointia on nopeuttanut keskustelut ystävieni kanssa yhteiskunnan epäkohdista. Heiltä olen saanut uusia näkökulmia ja ajatuksia, joista voisi olla hyvin hyötyä myös muiden alojen ennakkotehtävissä. Tehtävänannossa pidän kovasti myös siitä, että luonnokset on pyydetty palauttamaan. Tehtävä ikään kuin pakottaa miettimään monia vaihtoehtoja ennen lopullista päätöstä. Valmista ideaa ei siis tarvitse heti alussa olla, vaan saa rauhassa kokeilla, mikä toimii ja mikä ei.

Kun löydän sopivan idean teen yleensä laajan kirjallisen suunnitelman työn toteuttamisesta aikatauluineen päivineen. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty tai ainakin sinnepäin. Kun on varma ja selkeä suunnitelma, johon turvautua, on työn toteutus kivaa ja nopeampaa.

Aurinkoista maaliskuuta ja hyviä ideointihetkiä!

Heii! Vaihtelun vuoksi päädyin kuvaamaan ensimmäisen vlogini. Kuvasin tavallisen arkipäiväni viime viikolla ja nyt sain sen vihdoin editoitua. Kaikki päivät viikostani eivät ole aivan noin täynnä vaan vain silloin, kun on töitä. Ennakkotehtävät ovat julki, mikä on super jännää, kurssi pyörii kovaa vauhtia eteenpäin ja yo-kirjoitukset, lähestyvät. Vähän stressaa jo valmiiksi, miten meinaan ehtiä tehdä kaiken ajallaan, mutta silti luvassa kiva kevät.

Tsemppiä ennakkotehtäviin!

Mitä eroa kaikilla piirustus- ja maalauspapereilla on keskenään ja mihin ominaisuuksiin kannattaa kiinnittää huomiota paperiostoksilla? Miten valita paperit töihin? Tämän kertaisessa postauksessa kerron asiasta hiukan tarkemmin!

Moikka! Kun ostin Teho-opiston kurssia varten ensimmäisellä kerralla taidetarvikkeitani vaikeinta oli löytää oikeanlaista paperia. Erilaisia laatuja, kokoja, värejä ja vaihtoehtoja oli liikaa, silloin olisin kaivannut jonkun selittämään, mitä eroa niillä kaikilla oli. Oikeanlainen paperi helpottaa maalausprosessia ja vaikuttaa työn lopputulokseen.

Paperin kokoa ilmaisee numero, joka yleensä lukee paketissa. Kokojen skaala alkaa yleensä A1 ja se jatkuu aina A8 asti tai pidemmälle. Käytetyimmät koot ovat A3-A4. Halkaisemalla A3 kahtia saat A4 kokoisen paperin. Lähes poikkeuksetta kurssitehtävät sekä pääsykoetehtävät tehtdään A3 kokoiselle pohjalle, joskus jopa A2.

Vesiväripaperin tärkeimpiä ominaisuuksia on sen vedenkestävyys eli kuinka paljon se pystyy imemään maalatessa vettä ja väriä ennen kuin se alkaa käpristymään reunoilta tai kulumaan. Mitä paksumpaa, sitä parempaa paperia. Paksuus ilmoitetaan yleensä grammoina neliömetriä kohden. Yleinen hyvä vesiväripaperin paksuus on 300g/m2 luokkaa. Paperin käpristymistä voi hiukan ehkäistä teippaamalla sen pöytään kiinni ennen aloittamista. Ennen maalaamista kannattaa myös varmistaa, että käyttää paperin oikeaa eli huokoisempaa puolta, joka imee vettä sileää puolta paremmin. Tällä hetkellä itseltäni löytyy Fabrianon Watercolour 200g/m2 paperia eli pitäisi lähteä ostoksille etsimään hiukan paksumpaa paperia.

Piirrustuspaperi soveltuu lyijykynälle ja puuvärikynille. Sen ei tarvitse kestää vettä eli se voi olla ohuempaa. Itse tykkään piirtää irrotettaville arkeille, mutta myös erityyppisiä lehtiöitä löytyy. Olen tehnyt piirrustuspaperille myös silloin, kun käytän vedellä blendattavia puuvärejä. Käytössäni on Fabrianon Disegno drawing paperi.

Piirrustus- ja maalauspaperia löytyy myös eri väreissä. Teho-opiston kursseille suositellaan mustan paperin ostamista. Itse tykkään kovasti tehdä töitä mustalle pohjalle. Tyhjä tila näyttää paljon täydemmältä mustana kuin valkoisena eikä työ näytä niin keskeneräiseltä. Musta paperi luo myös omanlaista tunnelmaansa. Pimeys, yö ja valo on minusta helpompi kuvata mustalla paperilla, kun taustaa ei tarvitse värittää tummaksi, lisäksi se säästää aikaa. Minulta löytyy Fabrianon Black black 300g/m2 paperia, jolle olen myös maalannut peiteväreillä.

Rakentelutehtäviin tarvittavaa askartelupaperia minulla on muutamaa erilaista. Löytyy valkoista normaalia ohutta paperia, mitä saa ihan päivittäistavarakaupoista. Sitten on myös värillistä paperia ja jäykempää kartonkia. Tehtävänannosta riippuen paperin jäykkyydellä voi olla jonkin verran merkitystä.

Tussipaperi eroaa vesiväri- ja piirrustuspaperista siten, että se on sileä ja kiiltävä pintaista. Jos tusseilla piirtää huokoiselle paperille, tussia imeytyy paperiin enemmän, tussi kuluu nopeammin ja saattaa hieman levitä. Hyvällä paperilla tussi luistaa mukavasti ja jättää tasaisen jäljen. Paperin on oltava sen verran paksua, että tussia kerrostaessa se ei mene läpi. Minulla on käytössä Fabrianon bristol 250g/m2 paperia.

Vielä ehtii ostamaan kunnon paperit ennen ennakkotehtävien julkaisua:)

Hyvää helmikuun alkua!

Heippa! Täällä taas vähän pidemmän tauon jälkeen. Joululoma venähti ihan kunnolla ja uuden vuoden postaukset jäi kirjoittamatta. Tässä välissä on tapahtunut vaikka mitä, kuten pääsykoesimulaatio, muutto uusiin tiloihin ja kurssin kevätkauden aloittaminen. Tässä postauksessa analysoin hiukan pääsykoesimulaatiosta suoriutumistani ja juttuja missä löytyy parannettavan varaa. Katse suuntautuu myös kohti jo helmikuussa julkaistavia ennakkotehtäviä.

Miten meni pääsykoesimulaatio?

No arvattavissahan se oli, että aika loppuisi kesken. Visuaalisen viestinnän muotoilun koetehtävänä oli suunnitella A3 paperille vanhainkotiin muistisairaille asukkaille informatiivinen, mutta esteettinen ohje jonkin arkiaskareen suorittamisen avuksi kuten esim. pukemisen tai peseytymisen.

Valitsin hampaiden pesun työni aiheeksi ja käytin vesivärejä. Mietin myös olisiko ulkoilu tai pukeminen olleet toimivia aiheita. Ideoin työtä aivan liian kauan ja toteuttaminen jäi täysin kesken. Yritin keksiä jonkun uuden aiheen ja esitystavan, mutten keksinyt. En ehtinyt maalaamaan edes kaikkea loppuun puhumattakaan tussilla viimeistelystä. Vähän iski siinä tehdessä tyhjän paperin kammo, kun ei oikein tiennyt millä taustan olisi voinut täyttää mielenkiintoisesti.

Opettajan kommenttina oli, että kuvat eri vaiheista olisi kannattanut sommitella eri tavalla paperille ja hampaiden pesu aiheena oli hyvin yleinen. Kaikesta huolimatta sain keskeneräisestä työstäni arvosanaksi 4/5. Ihmettelen kovasti, miten sain niin hyvän numeron, mutta luultavasti ajatuksena oli, että valmiina työ olisi saanut 4.

Mitä tästä opimme?

Ajankäyttöä täytyy harjoitella lisää ja työtä suunnitellessa täytyy olla realistinen ja määrätietoisempi. Vähän jännittää jo valmiiksi, minkälaiset ovat ennakkotehtävät tänä vuonna ja osaako silloin suunnitella tarpeeksi omaperäisen työn, jonka ehtisi myös toteuttamaan. Vajaat 2 kuukautta ennen tehtävien palautusta menevät yllättävän nopeasti. Samaan aikaan minulla ovat myös ylioppilaskiroitukset, joissa aion uusia historian ja äidinkielen. Luvassa on siis kiireinen kevät. Tämän hetkinen koronatilanne luo myös paljon stressiä, sillä kokeiden aikaan ei todellakaan halua sairastua.

Teho-opisto muutti joulun jälkeen uusiin tiloihin Kamppiin. Luokkahuoneita on nykyään kaksi ja ne ovat ihanan valoisia ja avaria. Myös talossa oleva hissi on iso plussa sillä edellisiin tiloihin pääsi vain kiipeämällä portaita pitkin ylimpään kerrokseen. Myös sisustuksen värimaailma ja huonekalut vaihtuivat.

Maxi kurssin kevätkausi päästiinkin aloittamaan uusissa tiloissa. On todella mukavaa, että lähiopetus on mahdollista. Ensimmäisen luennon aiheena oli sommittelu. Se luo yhtä paljon kuvaan tunnelmaa kuin värimaailma. Pikatehtävässä pääsimme luomaan ryhmissä erilaisia sommitelmia pienistä kuvista, jotka piirsimme tussilla. 

Ihana päästä taas piirrustusrutiineihin kiinni ja tunneille näkemään muita kurssilaisia! 

Tsemppiä alkavaan viikkoon!

Heippa! Takana on taas yksi rentouttava ja rattoisa joulu! Ahkerat Tehon opettajat päättivät palauttaa arvion savityöstäni jouluaattona. Yllätyin positiivisesti saamastani palautteesta, koska olin alunperin hyvin epävarma työstäni.

Materiaalina oli siis savi ja tällainen oli pääsykoetyyppisen tehtävän tehtävänanto: ”Tee annetusta savesta veistos aiheesta Troijan hevonen. Palauta veistos 21x21cm kokoisella alustalla. Työskentelyaikaa 3h.” Tätä ennen oli selitetty Troijan hevosen tarina.

Ideointi ja luonnostelu

Aloitin tietysti luonnostelemalla. Ensin mietin jotain, mikä viittaisi sanontaan ”susi lampaan vaatteissa”, mutta veistoksesta olisi tullut silloin aika selkeä ja esittävä, halusin jotain tulkittavampaa. Lopulta ihan hyvä, etten tarttunut juuri siihen sanontaan, koska muutama muu oli tehnyt aiheesta veistoksen. Päädyin esittämään Troijan hevosen -tarinan abstraktien muotojen kautta. Tein pallon, jota peitti kangas ja sen alta tulevia erikokoisia nelikulmioita. Työ on hyvin pelkistetty ja pelkäsin, ettei se ole tarpeeksi kiinnostava. Ajatukseni oli, että vastoin odotuksia liinan alta hiippailee nelikulmioita eikä muodoltaan pehmeitä tai pyöreitä kappaleita. Samalla tavalla kuin puisen Troijan hevosen sisältä ilmestyykin sotilaita. Samalla kankaan tuoma mysteerisyys kuvaa lahjan yllättävyyttä.

Toteutus

En ottanut aikaa työtä tehdessäni, mutta veikkaan homman kestäneen kokonaisuudessaan noin 3h. Suunnitelma oli helppo toteuttaa, koska kyseessä oli yksinkertaiset muodot. Onnistumisen kannalta olennaista olivat oikeanlaiset välineet. Nelikulmiot sain tarpeeksi teräväreunaisiksi leikkaamalla ne pitkällä terällä, pallot pyörittelin käsin. Ongelmia tuotti eniten kankaan kaulitseminen. Savi repeili ja jäi alustaan tai kaulimeen kiinni. Jouduin tekemään kankaan kolmesti ennen kuin sain ehjän, tarpeeksi suuren ja ohuen levyn. Valmiin levyn vain asettelin pallon päälle ja annoin kuivua.

Kuvia ottaessa minulla kävi ikävä vahinko, kangas halkesi ja siitä lähti iso palanen irti. Onneksi kyseessä eivät olleet pääsykokeet vaan työn pystyi palauttamaan kuvien muodossa. Asettelin savityön osat niin, ettei halkeamaa näkynyt kuvissa. Kuvakulmat eivät ole onnistuneimpia eikä valotus ole eduksi työlle. Sain kuitenkin tarpeeksi hyvät kuvat ja ne riittivät tällä kertaa.

Palaute ja arvosana

Sain työstä arvosanaksi 5/5 ja lisäksi kannustavaa palautetta Tehon opettajalta: ”Työtä voi tulkita monella tavalla, mutta itselleni tulee mieleen, että pienemmät kuutiot joutuvat huijauksen kohteeksi. Ehkä orgaanisempi muoto verhoaa alleen salakavalan yllätyksen ja juoni paljastuu vähitellen pahaa aavistamattomille kuutioille. Vai onko kenties niin, että kuutiot kuvaavatkin paljastuvaa yllätystä ja juonta? – –.” Ainoa kritiikki liittyi työn kuvakulmien yksipuolisuuteen, mutta ainakaan halkeama ei paljastunut. 

Olen ihan tyytyväinen työhöni. Saavutin veistoksella sen, mitä halusinkin eli tulkittavuuden, mutta olen silti vielä sitä mieltä, että työ on hieman liian yksinkertainen. Itse antaisin sille arvosanaksi ehkä 4/5. Tykkään runsaudesta, yksityiskohdista ja tekstuurista. Etenkin, kun savesta voi tehdä vaikka mitä, olisi voinut koittaa ideoida enemmän jotakin monimutkaisempaa. Toisaalta se taas vie paljon enemmän aikaa.

Sellaisia fiiliksiä savityöstä. Välillä on vaikea arvioida omaa työtä objektiivisesti, koska omat virheet huomaa aina. Onneksi kurssilla saa kritiikkiä koko ryhmältä!

Hyvää ja onnellista uutta vuotta!

Joulu on jo oven takana! Iskeekö paniikki, kun et keksinyt tai ehtinyt etsiä kaikille joululahjaa? Pipari- ja glögihuuruissani Ehdin kesiä lahjaideoita myös niille, jotka eivät ole asiaa ehtineet miettiä. Tässä blogissa haluankin jakaa viimehetken vinkkini.

1. Lahjaboxi

Itse tykkään antaa lahjaksi pienistä jutuista koottuja lahjaboxeja. Herkuista, kosmetiikatsa tai mistä vaan koostuvista boxeista saa saajansa näköisiä sopivalla budjetilla. Laatikkoon voi kerätä esim. glögipullon, pipareita, villasukat tai kynttilöitä. Lahjaboxin sisällön voi kerätä isommasta päivittäistavarakaupasta, eikä tarvitse käydä monessa liikkeessä.

2. Kaakaolusikat

Kaakaolusikat ovat nopea ja helppo lahja tehdä itse. Tarvitset kertakäyttölusikoita, suklaata ja jotain koristeita kaakaon päälle kuten vaahtokarkkeja tai ranskanpastilleja. Lusikka on tarkoitus laittaa kuumaan maitoon niin, että siinä oleva jähmettynyt suklaa sulaa maitoon ja muuttuu kaakaoksi. 

3. Lahjakortti Teho-opistolle 

Jos saaja haaveilee opiskelupaikasta luovilla aloilla, lahjakortti Tehon valmennuskurssille on hyvä vaihtoehto.  Siitä saaja hyötyy suuresti vielä pitkään tulevaisuudessakin.

4. Leivontapurkki

Kaikki leivotut lahjat ovat ihania, mutta kun kiire yllättää, voit antaa leivontapurkin. Ainekset löytyvät varmasti kotoa ja netistä löytyy jokaiselle sopivia respetejä. Etsi kiva resepti, kokoa kaikki kuivat aineet lasipurkkiin kerroksittain. Koristele lasipurkki ja lisää kortti, jossa mainitaan loput lisättävät raaka-aineet sekä paisto-ohjeet. Saajan on helppo leipoa, kun kaataa vain purkin sisällön kuppiin, lisää siihen loput ainesosat ja laittaa uuniin.

5 . Museokortti

Taiteen ystäville voi hankkia museokortin. Aineettomasta lahjasta on iloa koko seuraavaksi vuodeksi ja se käy 300 eri kulttuurikohteeseen. Kortin avulla saaja voi itse valita kiinnostuksenkohteensa mukaan, missä aikoo käydä.

6. Joulukoristeet

Itsetehty joululahja on aina kiva antaa. Paperista taitellut joulupallot sekä lumitähdet tai taikataikinasta muovaildut kuusenkoristeet ovat jouluun sopiva lahja. Samalla saa itsekkin hieman harjoiteltua paperin kanssa askartelua.

7. Hyväntekeväisyyslahja

Jos saaja ei todellakaan tarvitse mitään, lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen on sopiva lahja. Lahjoittamalla pienenkin summan voi auttaa paljon.

Innostun aina hieman liikaa lahjojen paketoinnissa. Minusta se on paras osa lahjojen tekemistä. Ulkoasuun panostamalla saa pienestäkin lahjasta arvokkaan tuntuisen, vaikka lopulta ajatus on kuitenkin tärkein.

Rauhallista joulua kaikille!