Karkasin tunturiin

15.2.21 alkaen, eli siitä päivästä lähtien kun arkkitehtuurin ennakkotehtävät julkaistiin, ne ovat olleet mielessä yötä päivää. Mietin paljon ja hartaasti sopivia materiaaleja tehtävään. Valitsin kaksi, jotka mielen maisemassa näyttivät hyviltä keskenään. Mutta niiden työstö ei sujunutkaan ihan niin kuin visioin. Sitten mietin, mikä näyttäisi oikeasti kauniilta ja löysin upean materiaalikombon. Ja näitä pyörittelin ja pyörittelin. Kun iltaisin olisi pitänyt käydä nukkumaan, en saanut Outolinnun pesää mielestäni ja valvoin yön pikkutunneille saakka. Silti lopputuloksessa oli aina jotain pielessä. Joko se ei näyttänyt hyvältä, oli mielestäni tehtävänannon rajamailla tms. Kroppa ja mieli kävivät ihan ylikierroksilla ja se piti pysäyttää vaikka deadline lähestyykin kovaa vauhtia. Karkasimme tunturiin.

Yövyimme hotelleissa, joissa moderni puuarkkitehtuuri oli isossa roolissa. Kaunispään huipulla olevassa huoneessamme tuuli ujelsi nurkissa ja lumi pöllysi ikkunan edessä. Olo oli kuin arktisella linnulla ja pohdiskelin tehtävänantoa, imin inspiraatiota ympäröivistä rakennuksista ja luonnosta. Tarkoitus oli edistää pienoismallia pienten nukkuessa, mutta lapsiperheessä tyypillisesti sattuu ja tapahtuu ja omaa aikaa ei ollutkaan.

Palasimme takaisin kaupunkiin ja purin autosta pienoismallivälineet. Kaksi uutta yritystä… ja ta-daa: pienoismallin rakenne taitaa viimein olla valmis. Ennakkotehtävien palauttamiseen on noin kaksi viikkoa eli nyt täytyy kiireen vilkkaa siirtyä valokuvaamisen ja piirto-/maalaustehtävien pariin.

Yöllä kotiin ajaessa kajahti soimaan Robinin Kipinän hetki -biisi ja sen sanoihin samaistuu nyt valtavan hyvin: “Mitä ikinä sun unelmat onkaan et saavuta niitä unessa koskaan. Ota ittees niskast kii. Kelaa mitä haluut ja tee lista siit. Ja sit elät sitä aamuta iltaan ja kun yöllä oon saanut taas virtaa. Teet taas kaikkes sen eteen ja vaikka välillä se vaikeeks menee.”

Täysillä ennakkotehtäviä tehden, Iina C.