Arkkitehtuurin ennakkotehtävät on nyt julkaistu: lue ensifiiliksistä ja nappaa vinkit onnistumiseen!

Tätä päivää (14.2.2022) on odotettu. Ei vaan siksi, että pääsee lähettelemään söpöjä ystävänpäiväkuvia -ja pieniä yllätyksiä läheisille vaan siksi, että tänään julkaistiin arkkitehtuurin ja maisema-arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2022!

Viime vuonna olin treenaillut pääsykokeita varten vedenalaisten näkymien esittämistä ja salaa toivoin, tulisipa joku sellainen suunnittelutehtävä. Ei tullut. Äsken luin dia.fi:stä juuri sinne saapuneet ennakkotehtävät. Ja nyt koitti sen aika: vedenalaisen rakennelman suunnittelu!

Tämän vuoden arkkitehtuurin ja maisema-arkkitehtuurin ennakkotehtävissä on hyvä perehtyä vähän tarkemmin polkupyörän eri osiin. Mistä niistä voisi alkaa rakentaa modulaarista kokonaisuutta?

Mikä fiilis ennakkotehtävistä?

Viime vuonna suunniteltiin Outolinnulle pesä sekä kuvattiin piirtäen ja/tai maalaten siitä erilaisia näkymiä siitä. (ks. oma toteutukseni tästä) Viime vuoden ennakkotehtävät olivat ehkäpä aikaisempia vuosia laajemmat, sillä pienoismallin rakentelun eri vaiheita tuli myös valokuvata.

Tänä vuonna suurin yllätys oli ehdottomasti se, että lukuisten aikaisempien vuosien tapaan, nyt ei rakennetakaan pienoismallia laisinkaan! Mitenköhän pitkälle vuosissa pitää mennä, että ennakkotehtävät eivät ole sisältäneet rakentelutehtävää? Tilanne tuntuu lähes historialliselta. Tämä pienoismallin rakentelun puuttuminen herätti itsessä heti kahtalaisia tuntemuksia. Pienoismallin suunnittelu ja rakentelu on aikaa vievä prosessi, mutta toisaalta se on todella inspiroivaa kunhan vain keksii hyvän kantavan idean. Voi myös olla, että piirustus-/maalaustehtävät on helpompi toteuttaa kun voi katsoa kolmiulotteista mallia. Pienoismallista voi nimittäin havannoida mittasuhteita sekä valoja ja varjoja. Tavallaan toivoin kyllä, että päästäisiin rakentelemaan. Toisaalta, nyt saattaa kyllä säästyä hieman aikaa. Viime vuonna nimittäin käytin pelkkään valokuvaukseen aikaa noin kaksi päivää, heh.

Luulenpa, että tämän vuoden ennakkotehtävillä halutaan testata hakijoiden kolmiulotteista hahmotuskykyä sekä suunnittelutaitoa jopa aikaisempaa enemmän. Rakennelmassa esiintyvät materiaalit sekä kuvakulmat on listattu suht tarkasti, mutta muuten tehtävänannot ovat yllättävänkin vapaat. Jokainen tehtävä tulee toteuttaa vaakasuuntaiselle A3-arkille, mutta jokaisessa tehtävässä voi valita piirustus- tai maalaustekniikan itse eikä arkista ole annettu sen tarkempia ohjeistuksia koon lisäksi. Tämä vapaus on huippujuttu!

Saattaa olla, että olisin pärjännyt paremmin ennakkotehtävissä, missä olisi saanut tehdä sekä pienoismallin että siihen liittyvät piirustus-/maalaustehtävät. Kokonaisuudesta olisi voinut tulla monipuolisempi ja omia vahvuuksia tuoda laajemmin esille. En koe olevani huippulahjakas piirtäjä tai maalaaja, joten veikkaan, että piirrän/maalaan tehtävät useampaan kertaan. Jokaisella kerralla kokonaisuus varmasti paranee. Mietin heti, että onneksi on käynyt Tehon maxi-etäkurssia, sillä kurssilla on opetettu monipuolisesti piirustus- ja maalaustekniikoita.

Veikkaan, että ennakkotehtävistä jatkoon pääsevät, tulevat tekemään rakentelutehtävän/-iä sitten pääsykokeissa kesäkuussa.

Miten loistaa ennakkotehtävissä?

Vinkkilista onnistuneen ennakkotehtäväkokonaisuuden tekoon:
1) Luo esimerkiksi viikkokohtainen tavoiteaikataulu ennakkotehtävä-prosessille ja suunnitele oma ajankäyttösi sen mukaan

2) Luo yksi kantava muotokieli ja konsepti pesärakenteelle: tee nopeita luonnoksia ja/tai työmalleja erilaisista konsepteista ja pohdi, mitkä niistä on toimivimmat

3) Jatkokehitä parhaita konseptejasi ja valitse niistä paras hiomista varten. Mieti, miten voit käyttää luovuuttasi tehtävien toteutuksissa ja miten esitellä mahdollisimman monipuolisesti taitojasi.

4) Ala tehdä tehtäviä A-C niistä innostuen. Muista, että turhautumisen ja epäonnistumisen fiilikset kuuluvat luovaan prosessiin. Älä anna periksi vaan jatka sinnikkäästi tehtävien parissa.

5) Palauta valmis PDF ajoissa Opintopolkuun. Nimim. eräs, joka ei saanut lopullista tiedostoa ladattua sinne viime vuonna

Tehtävässä A kiinnitetään huomiota luovaan ongelmanratkaisukykyyn ja pesätarpeiden kiinnostavaan käyttöön. Välttämättä ensimmäisenä mieleen tuleva idea ei ole se kaikista timanttisin, joten suunnitteluun kannattaa käyttää runsaasti aikaa. Hyvä tapa päästä vauhtiin voi olla moodboardin kasaaminen itselle sekä annettuihin rakennusmateriaaleihin perehtyminen. Vaikka ennakkotehtävässä ei tulekaan rakentaa pienoismallia, kalan pesän rakenteen suunnittelussa voi hyödyntää työmallin tekemistä omaksi iloksi. Työmallin voi toteuttaa vaikkapa savesta, muovailuvahasta, pahvista, puutikuista tai jostain muusta kotoa löytyvästä materiaalista. Työmallin avulla voi testailla erilaisia muotokieliä sekä miettiä samalla, mitä osia voisi olla missäkin kohtaa käytössä. Suosittelen tätä lähestymistapaa erityisesti jos paperille luonnostelu alkaa tökkiä. Silloin kannattaa vaihtaa työskentelymetodia, eikä jäädä möyrimään “en mä osaa!” -tuntemusten pariin. Jos on lahjakas 3D-ohjelmien käyttäjä, tässä kohtaa voisi annetuista materiaaleista kokeilla tehdä ohjelmistolla pesän muotoa ja piirtää/maalata sen sitten paperille. Huom: ohjeistuksessa pyydetään valokuvaamaan/skannaamaan työ ja itse ymmärrän tämän niin, että lopullista toteutusta ei tehtäisi digitaalisesti piirtämällä.

Tehtävän B arvostelukriteereissä kollegio tulee arvostelemaan työt pesän kolmiulotteisuuden ja piirustus-/maalaustaidon perusteella. Kolmiulotteisuutta saa luotua taitavan perspektiivin ja valojen ja varjojen muodostamisen avulla. Kannattaa eläytyä pohjan tuntumassa eläytyväksi kalaksi ja kuvitella, miten pohjassa uiskenteleva kala näkee rakennelman.

C-tehtävässä piirustus- ja maalaustaidon lisäksi kollegio arvioi, miten hyvin tilallinen syvyysvaikutelma tulee työssä esiin. Muista siis jälleen perspektiivi ja rohkea valojen ja varjojen käyttö!

Kovasti tsemppiä ja innostusta kaikille ennakkotehtäviä tekeville!
<3: Iina C.

Ennakkotehtävät julkaistaan viikon päästä – tyyntä myrskyn edellä?

Nyt on jäljellä tasan viikko vuoden 2022 arkkitehtuurin ennakkotehtävien julkistukseen. Opiskelijakollegani kyseli minulta ennen joulua, jännittääkö. Tuolloin tuntui, ettei jännitä ollenkaan. Toivoin vain, että pääsisin jo tekemään niitä. Kerran prosessin läpikäyneenä tuntuu, että on mahdollisesti helpompi päästä vauhtiin.

Jos minulta kysyttäisiin nyt, jännittääkö, vastaisin “pikkuisen”. Tosin jännitys ei liity itse ennakkotehtäviin vaan siihen, miten ihmeessä onnistun manageraamaan omaa ajankäyttöäni mahdollisimman tehokkaasti ja oikeita asioita priorisoiden tässä kevät-puoliskolla. Kalenteri on tupaten täynnä opiskelusta sekä perhearjen pyörittämisestä.

Joku antoi neuvoksi, että voisin tehdä ennakkotehtävät sillä tasolla, että ne menisivät juuri läpi. En kuitenkaan osaa säädellä tekemistäni niin paljoa, että tietäisin, mikä on riittävä taso niiden läpäisemiseen. On myös hämärän peitossa, kuinka paljon pääsykokeisiin valitaan hakijoita. Annan siis varmasti prosessille jälleen kaikkeni, mutta toivon, että vuodentakaisesta taitoni olisivat karttuneet ja prosessista tulisi hitusen nopeampi. Viime vuonna minun kesti turhan pitkään löytää hyvä kantava idea. Nyt pyrin siihen, että voisin heti alussa kehittää muutaman vahvan ajatuspolun, kehittää niitä hitusen pidemmälle ja sitten alkaa työstää tehtäviä tehokkaasti. Tähtään myös siihen, että saisin palautettua tehtävät noin viikkoa ennen määräaikaa. Viime vuonna en saanut järjestelmään enää viimeisenä päivänä ladattua lopullista pdf:ää, joten siinä oli jännitysmomenttia kerrakseen, pääsenkö tehtävillä läpi, koska oikea versio olisi ollut parempi.

Nyt siis tunnelma on varsin tyynen rauhallinen, aikataulustressiä lukuunottamatta. Onkohan tämä vain tyyntä myrskyn edellä?
Palaillaan viikon päästä tunnelmiin kun ennakot on julkaistu. Meillä Teholla alkoi perspektiivi-viikko, mikä tarjoaa todella hyvää treeniä ennakoita ja pääsykokeita silmällä pitäen.

Mukavaa uutta viikkoa,
Iina C.

Välitilinpäätös – missä onnistuin 2021, missä petraan 2022?

On vuoden viimeinen päivä ja hyvä aika pysähtyä tekemään viime vuoden tapaan pieni välitilinpäätös.

Tänä syksynä olen hengittänyt ja elänyt arkkitehtuuria. Arkkitehtuurin kurssien suorittaminen Oulun avoimessa yliopistossa sekä Tehon maxi-etäkurssi on mahdollistanut tämän. Saimme ennen joulua avoimen kursseista arvosanat ja ne vahvistavat toivoa siitä, että minusta olisi kyllä alalle. Myöskin Teholla sain hyvää palautetta. Joskin itseäni on harmittanut kovasti, etten ole ehtinyt tehdä viikkotehtäviä läheskään siihen tahtiin kuin olin suunnitellut. Tähän tulee kevät-lukukaudella muutos. Ehkä voisin jakaa kuvia Tehon kotitehtävistä täälläkin taas sitten enemmän?

Itsekseni olen kamppaillut kovasti tilantunnun ja kolmiulotteisuuden esittämisen kanssa. Olen pohtinut, osaanko sitä riittävän hyvin pääsykokeita ajatellen. Kaikessa tekemisessäni olen pyrkinyt tähän ja ilokseni olen saanut sekä Teholla että yliopistolla muutamasta työstäni juuri kolmiulotteisuudesta sekä ilmaperspektiivin oikealla tavalla esittämisestä kiitosta. Avoimen kautta suorittamillani kursseilla olen oppinut esittämään erityisesti puuta materiaalina.

Viime päivinä on puhutellut somessa vastaan tullut aforismi: “Old ways won’t open new doors”

Miltä näyttää siis tilinpäätökseni?

Oma pääoma:
+ oma tyyli on alkanut vahvistumaan
+ olen oppinut eri materiaalien uusia työstötapoja (esim. saven kaivertaminen)
+ olen oppinut tekemään teoksia keskellä ihmisiä
+ työnnän itseäni tarkoituksella alinomaa pois omalta mukavuusalueeltani töiden suhteen – plastisen sommittelun kurssilla olen jopa hullutellut
+ kurssit avoimessa yliopistossa ovat menneet hyvin ja se on valanut uskoa siihen, että minusta olisi arkkitehdiksi
+ olen saanut oppia paljon sekä Tehon että avoimen yliopiston kurssikavereilta

Olen itselleni velkaa:
– Teho-opiston viikkotehtävien säännöllisemmän palauttamisen
– oman tyylin jatkokehittämisen
– tekniikoiden hiomisen
– matikan treenaamisen jatkamisen, jottei sisäänpääsy jäisi ainakaan siitä kiinni (viime vuonna matematiikan koe meni kirkkaasti läpi)
– taukojen ja rentouttavien irtiottojen järjestämisen, jotta jaksan

Toivotan sinulle oikein hyvää alkavaa uutta vuotta ja matkaa kohti unelmien toteutumista!
Iina C.

Tehon piparihaaste vastaanotettu!

Iida keksi hauskan piparihaasteen meidän kaikkien iloksi. Tarkoituksena on tehdä 20 x 20 cm alustalle mahtuva joulukoriste piparkakkutaikinasta ja postata se somessa #tehonpiparihaaste. Jouluaattona Teho-Opisto jakaa sitten kauniita piparkakkuluomuksia.

Viimeiset viikot ovat olleet todella, todella työntäyteisiä. Parin viikon sisällä valvoin useamman yön koulutehtävien parissa. Moneen otteeseen mietin, millä tasolla haluan opiskelutehtäviä suorittaa. Riittäisikö vähempikin? Mutta minkäpä sitä luonteelleen voi… jos minulla on päänsisäinen visio jostakin, pyrin toteuttamaan tehtävän sen mukaan enkä sieltä mistä aita on matalin. On hauska nähdä, miten pitkälle se visio sitten milloinkin kantaa. Tuntuu, että saamani palaute on arvokkaampaa jos olen pystynyt antamaan työlle kaikkeni. Sen verran kuitenkin tein pientä priorisointia, että kursseihin, joissa arvosteluasteikko on hyväksytty/hylätty, en panostanut ihan niin paljoa ja hionut loppuun saakka palautettavia töitä.

Siinä vaiheessa kun heräsin aamulla tuntien leposykkeeni huitelevan reippaasti yli sataa ja rytmihäiriöitä tuli tuon tuosta, tajusin vetää hetkeksi jarrua. Silloin paketoin lahjoja kauniisiin paketteihin, otin piparitaikinan sulamaan ja aloin taiteilla hymyssä suin piparkakku-mittaihmisiä. Vaikka koetinkin tehdä niistä pieniä, ovat ne vähän liian pitkiä, mutta sallittakoon se tällä kertaa. 😀

Ajattelin ensin tekeväni sillan, mutta tehdessä se muotoutuikin tällaiseksi kaarevaksi sisääntuloksi. Tällaisen voisi löytää vaikkapa puistosta. On ollut hauska bongata sieltä täältä kaarevia muotoja arkkitehtuurissa. Ne ovat selkeästi nyt nostamassa jälleen päätään ja toimivat inspiraationa tässäkin teoksessa.

Näiden piparintuoksuisten kuvien kera haluan toivottaa sinulle levollista joululomaa! Niin ja tervetuloa osallistumaan Tehon piparihaasteeseen, rennolla otteella!


Valon tuiketta alkaneeseen jouluviikkoon,
Iina C.

Millaisia Tehon opettajat ovat taiteilijoina, muotoilijoina ja arkkitehteina – katso kuvat heidän töistä!

Tehon opettajat edustavat useampaa taiteen eri osa-aluetta. Tässä postauksessa pääset kurkistamaan hieman pintaa syvemmälle ja tutustumaan muutaman Tehon opettajan omiin töihin arkkitehteinä, muotoilijoina ja taiteilijoina!

Kun aloitin viime syksynä Teholla, olin ihan fiiliksissä positiivisesta ja levollisen turvallisesta ilmapiiristä, jonka Tehon opettajat yhdessä loivat. Hyvä tekemisen meininki välittyi ihanasti läpi vaikka kävinkin kurssia etänä ja käyn jälleen uudelleenkin. Tehon opettajat edustavat useampaa taiteen eri osa-aluetta. Heidän ammattitaitonsa yhteenlaskettuna on siis hyvinkin monipuolinen. Apuopettajina on lisäksi mukana useamman vuoden opiskelijoita. Tämä on myös ihan huippua, sillä heiltä voi saada ajankohtaista tietoa, millaisia opinnot juuri nyt ovat. Opettajat ovat valmistuneet/opiskelevat ympäri Suomea, joten maantieteellistäkin monimuotoisuutta löytyy, mikä on mielestäni todella hyvä.

Omista töistä saa etäkurssilla palautetta eri kerroilla eri opettajilta, mikä on virkistävää, koska kommenteissa näkyy yleensä hieman opettajan oma ammatillinen tausta. Tämä rikastaa palautteen saamista.

Olet varmastikin törmännyt Tehon sosiaalisen median kanavissa meidän opiskelijoiden töihin? Nyt tässä postauksessa pääsemme kurkistamaan hieman pintaa syvemmälle nimittäin muutaman Tehon opettajan omiin töihin! Pyysin heitä kertomaan, mikä on heidän oma suosikkityönsä tai sellainen työ, joka on opettanut paljon. Pidemmittä puheitta, eiköhän päästetä opet ääneen!

Heini, taiteen maisteri (kuvataidekasvatus)

Heini: “Opettamisen ohessa työskentelen kuvittajana ja kuvataiteilijana. Tämä animaatio tehtiin yhteistyössä muusikko/tuottaja Olli Äkrään kanssa. Tarina on yhdessä suunniteltu ja minä vastasin taustojen ja hahmojen luomisesta. Ollin käsialaa on musiikki ja animointi. Oli huippua päästä näkemään, kuinka tarina ja omat maalaukseni heräsivät henkiin!”

Eeva, taiteen maisteri, yliopistopedagogi

Eeva: “Teen toiminimellä Eeva Jokinen Ceramics niin käyttö-kuin taidekeramiikkaakin. Lopputyöprojektini 20 vuotta sitten käsitteli riisiposliinitekniikkaa piensarjatuotannossa ja metodin kehittely on kantanut pitkään tekemiseni ytimessä.

Riisiposliinitekniikalla valmistettu Ruusu-teekuppi (tuotannossa vuodesta 2008 alkaen).

Tuotannon rutiineissa on tärkeää myös löytää luovia ja yksilöllisiä projekteja, tällä hetkellä inspiroi pienet veistokset ja metsä-teeman eri tunnelmat ja merkitykset.”

Forest, blinking -posliininen pienoisveistos, 2021.

Voit tutustua Eevan töihin lisää hänen kotisivuillaan sekä Instagrammissa.

Sini, arkkitehti, taiteen maisteri (taidekasvatus)

Sini: “Tehon luotsaamisen lisäksi olen tehnyt lähes yhtä pitkään arkkitehti- ja tilasuunnittelua yritykseni Designspacen kautta. Tällä hetkellä Designspacessa suunnittelee kanssani ihana Maiju Räty.


Suunnittelemme yksityisten uudisrakennusten ja -tilasuunnitelmien lisäksi pääasiassa erilaisten yritysten toimitiloja, mm. Tehon uudet toimitilat ovat yksi uusimmista projekteistamme. Muita viimeisimpiä on upeisiin vanhoihin autotallitiloihin rakennettavat asunnot 4 kpl Hakaniemessä, Pupusaari kahvilaketju Espoossa ja Vantaalla, sekä liikuteltavan all-in-one kuva- ja äänikokonaisuuden suunnittelu Artome yritykselle. Muotoiluprojektit ovat erittäin kiinnostavia ja niistä tämän uusimman Artome M10:n lisäksi monelle tunnetut ovat Framerylle suunnitellut hiljaiset tilat O & Q jotka myös näkyvät kuvissa.”

Elisa, arkkitehtiopiskelija

Elisa: “Tässä on mun yksi viime kevään, neljännen vuoden, koulutyö joka tehtiin parityönä Jami Järvisen kanssa. Tehtävänä oli suunnitella Tampereen Viinikanlahteen uusi vapaa-aika- ja urheilukeskus. Suunnitelman tuli sisältää uimahalli, urheilukeskus, spa ja muita tiloja. Arkkitehtonisesti sen tuli sopia ympäristöönsä ja toimia myös tapaamispaikkana lähialueen asukkaille.

Itse pidin tästä lopputuloksesta hyvin paljon, mielestäni meidän arkkitehtuurimme otti huomioon olemassa olevan ympäristön ja toi sinne oman tunnelmansa ja olemuksensa. Järveltä päin katsottuna rakennus pyrki sulautumaan luonnolliseen ympäristöön, ja kadulta katsottuna se otti jykevämmän ja vahvemman roolin julkisena rakennuksena. Olimme myös jaotelleet tiloja mielestäni onnistuneella tavalla riippuen niiden yksityisyydestä ja tarkoituksesta.”

Laaja osaamiskirjo, eikö totta!? Jos sinäkin haluat näiden opettajien huippuohjaukseen, tammikuussa 2022 alkaa monta uutta valmennuskurssia Teholla. Pääset kurkkaamaan kurssitarjottimen täältä! Kaikki Tehon opettajat ja heidän esittelynsä pääset näkemään puolestaan täältä.

Mukavaa joulukuun jatkoa,
Iina C.

Ammattilaisten ohjauksessa sinäkin onnistut!


Teho-Opistossa saat yksilöllistä opetusta muun muassa tässä postauksessa esitellyiltä kokeneilta opettajilta! Heitä yhdistää vankka arkkitehtuurin, muotoilun ja taiteen osaaminen sekä korkea kunnianhimo opetuksen laadun suhteen.

Opettajillamme on kokemusta sekä yliopistoissa ja arkkitehtuurikouluissa opettamisesta, että pääsykokeiden arvostelulautakunnissa työskentelystä. Tehon opettajien aito innostus taidealoja ja opetusta kohtaan on tarttuvaa!

Varaa paikkasi ajoissa ja liity treenaamaan huippuopettajien ohjaukseen!



Arkkitehtuurin kursseja avoimessa yliopistossa

Kerroin taannoin, mikä toi minut ensisijaisesti Ouluun opiskelemaan: arkkitehtuurin kurssien monipuolisuus avoimessa yliopistossa. Sain Instagrammissa teiltä palautetta, että olisi kiva kuulla aiheesta lisää ja myös Teholta Sini viestitteli, että voisin tästä kertoa, joten nyt on luvassa kokonainen postaus teemasta.

Ehkäpä ihan ensialkuun lyhyt info siitä, mikä avoin yliopisto on. Avoin yliopisto tarjoaa yliopistokursseja kaikille, 15 €:n maksua vastaan per opintopiste. Avoimessa yliopistossa voi suorittaa yksittäisiä kursseja tai opintokokonaisuuksia, alasta riippuen. Tätä kautta tehtyjä kursseja voi hyväksilukea yliopistotutkintoon kun pääsee yliopistoon tutkinto-opiskelijaksi, mutta avoimesta yliopistossa ei voi suorittaa kokonaista tutkintoa. Joillakin aloilla on erillinen avoimen yliopiston väylä, mikä tarkoittaa sitä, että on oma hakukiintiö yliopistoon avoimessa yliopistossa suoritettujen opintojen kautta. Arkkitehtuurissa oli 100 op:n avoimen väylä Tampereen arkkitehtuurin yksikköön, mutta se poistettiin jostain syystä muutama vuosi sitten kun arkkitehtuurin pääsykokeet uudistettiin. Tällä hetkellä mihinkään Suomen arkkitehtuurin yksikköön ei voi hakea avoimen yliopiston kautta.

Oulun arkkitehtuurin yksikön Agora.

Avoimen yliopiston arkkitehtuurin kurssien määrä on täällä Oulussa ihan yliveto verrattuna Aaltoon tai Tampereeseen. Tampereelta en löytänyt yhtään kurssia avoimen puolelta. Aallossa sen sijaan oli tänä lukuvuonna 21-22 tarjolla seuraavat kolme kurssia:
Arkkitehtuurin teoria 1, luentokurssi (3 op)
Arkkitehtuurin historian perusteet (4 op)
Suomen ja Pohjoismaiden rakennustaide 1 (3 op)

Oulun avoimessa yliopistossa pystyy suorittamaan lukuvuonna 21-22 puolestaan tällaiset arkkitehtuurin kurssit:

Plastinen sommittelu 1 & 2 (5 + 3 op)
Arkkitehtuurin historia luentokurssi 1, 2 & 3 (4 + 3 + 3 op)
Rakennesuunnittelu (3-5 op)
Photoshop edistynyt kuvankäsittely (2 op)

Suunnitelmissani oli opiskella myös 7 op:n nykyaikaisen puuarkkitehtuurin kurssi, mutta sen esittelytekstissä oli valitettavasti virhe ja sen suorittamiseen olisi vaadittu lähtötietoina vähintään alan kandi. Aikataulussa oli myös InDesign -kurssi, mutta se harmillisesti peruuntui. Näistä muutoksista huolimatta Oulun avoimessa yliopistossa pystyy suorittamaan noin puolen vuoden arkkitehtuurin opinnot, jotka saa hyväksiluettua jos pääsee tutkinto-opiskelijaksi. Kurssit suoritetaan yhdessä arkkitehtuurin tutkinto-opiskelijoiden kanssa. Sitä en tosin osaa tarkkaan sanoa, miten hyvin nämä kurssit saisi hyväksiluettua Aaltoon tai Tampereelle.

Plastinen sommittelu

Pääsykokeita silmällä pitäen eniten hyötyä lienee plastisen sommittelun kursseista. Nyt syksyllä teemat on jaettu kolmeen osaan: piirtämiseen, maalaamiseen ja 3D-tekniikoihin. Opetusta on neljä tuntia viikossa. Jokainen opetuskerta alkaa noin tunnin luennolla ja sen jälkeen on ollut noin kolme tuntia aikaa oman taideteoksen työstämiseen. Piirtämiskerroilla olemme piirtäneet malleista eläimiä, ihmisiä ja sommitelmia. Maalaamiskerroilla teimme yhteisen suuren kangasinstallaation, maalauksen tilassa sekä mallista maalaamista. Ennen joulua ehdimme vielä tehdä 3D-tekniikoissa mm. savitöitä. Opettaja kiertää jokaisen opiskelijan luona 2-4 kertaa antamassa käynnissä olevaan työn tekoon vinkkejä, joten ohjausta saa reilusti ja omaa tekemistään pääsee kehittämään monipuolisesti.

Plastisen sommittelun maalaustunnin välinedemo taideluokassa.

Kurssin toteutustavassa on ollut hyödyllistä kaksi tekijää: 1. rajattu aika teoksen tekemiselle 2. teoksen toteuttaminen opiskelukavereiden keskellä. Näitä samoja asioita opin hienosti myös Teho-Opiston kurssilla. Tosin käyn maxi-kurssia etänä, joten minulta puuttuu ulottuvuus teosten tekemisestä ihmisten keskellä; se toteutuu nyt hyvin avoimen puolella omassa tapauksessani. Tehon lähiopetuskurssit ovat tästä näkökulmasta katsottuna tosi hyvä vaihtoehto erityisesti kaikille, jotka jännittävät hieman pääsykoetilanteessa sitä, miltä tuntuu tehdä teoksia ihmismassan keskellä oman rauhan sijaan. Tämä lienee yleisempää kaikille meille, jotka eivät ole opiskelleet lukiossa juurikaan kuviksen kursseja ja ovat treenailleet paljon itsekseen kotona.

Odotan innolla, mitä kevätpuoliskon plastinen sommittelu tuokaan tullessaan.

Arkkitehtuurin historia

Arkkitehtuurin historian ensimmäisellä kurssilla käydään läpi yleiskatsaus eri aikakausien rakennustyylien tyypillisiin piirteisiin. Parasta kurssissa on huippu professori Anu Soikkeli! Hän on arkkitehti, joka on varustettu loistavilla pedagogisilla lahjoilla. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että hän antaa jokaisen opiskelijan valita itselleen parhaiten sopivan kurssin suorittamistavan: suullisen tentin, kirjatentin tai oppimispäiväkirjan. Itse valitsin oppimispäiväkirjan, johon kuuluu piirtää jokaisesta luennolla esitetystä aikakaudesta yksi sen aikakauden rakennus ja yksi detalji. Lisäksi piirustuksista kirjoitetaan, mikä niissä on tyypillistä ko.aikakaudelle ja pohditaan, missä tuon aikakauden vaikutteita voi olla nykyään nähtävissä. Oppimispäiväkirjaa tehdessä oppii aikakausista syvällisesti ja kirsikkana kakun päällä on eri aikakausien rakennusten piirtäminen, mistä aikaisempi kokemukseni on lähes nollissa. Tästä voi olla kuitenkin pääsykokeisiin hyötyä, sillä aika usein yhdessä tehtävässä pyydetään esittämään vanha kylä tms.

Agora ylhäältä päin kuvattuna.

Pari viikkoa sitten käynnistyi arkkitehtuurin historian kolmoskurssi ja myös sillä on inspiroiva, jo eläkkeelle jäänyt pforessori. Hänen tietotaitonsa on valtava.

Viime kesän pääsykokeessa esitin ykköstehtävässä avantgarden väärin ja se harmitti. Nyt on huojentavaa kun opiskelee oikein urakalla erilaisia tyylisuuntia – toivon, etten kompastele enää jatkossa aikakausien ja niiden ominaispiirteiden kanssa jos sellaisia tulee tehtävissä esiin.

Muut kurssit

Rakennesuunnittelun kurssi toteutettiin etänä. Siinä opin ennen kaikkea kuormista ja niiden vaikutuksista rakenteisiin. Todella mielenkiintoista! Photoshop-kurssilla opituista tiedoista tulee olemaan puolestaan paljon hyötyä siinä vaiheessa kun oppii paremmin käyttämään 3D-mallinnusohjelmia.

Avoin yliopisto + valmennuskurssi -kombinaatio

Opiskelu avoimessa on ollut sen verran intensiivistä nyt syyslukukaudella, että se on verottanut aikaa Tehon kurssilta. Tähän kun lisään lasten sairastelut, aikaa Tehon kurssille on liiennyt valitettavasti budjetoimaani paljon vähemmän. Joulubreikki on kuitenkin pitkähkö ja suunnitelmani on silloin tehdä rästiin jääneitä Tehon tehtäviä. Otan myös viikon aikaa ihan vain lepäämiselle, koska syksy on painettu minuuttiaikataululla. Keväällä minulla on syksyä vähemmän kursseja avoimessa, joten aikaa treenaamiseen avautuu enemmän. Itselle tämä avoimen ja Tehon kombo toimii hyvin. Pääsen samalla kurkistamaan, mitä arkkitehtuurin tutkinto-opiskelijat opiskelevat ja treenailemaan pääsykokeita varten. Jokainen päiväni on tällä hetkellä täynnä arkkitehtuuria ja se on kiehtovaa! Mietin juuri eilen, että koska altistan itseni näin vahvasti aiheelle, pakko kehittymistä on tapahtua ihan vaivihkaakin. Toivon todella niin.

Opiskelu avoimessa on vahvistanut sitä, että haluan opiskella arkkitehtuuria ja että minusta olisi siihen. Hieman elokuussa jännitin, mitä jos ala ei tuntuisikaan omalta. Tämä ajatus on kuitenkin karissut kokonaan ja tekemisen motivaatio on vain kasvanut kasvamistaan.

Ja hei, jos haluaisit mukaan Tehon kurssille, nyt kannattaa ottaa osaa piirustuskilpailuun, jossa palkintona Tehon kurssi! Tämä on ihan loistomahdollisuus, josta pääset lukemaan täältä lisää.

Opiskeluterkuin,
Iina C.

Parasta Oulussa asumisessa

Haaveeni olisi saada asua Sveitsin Alpeilla joskus. Työpisteeni olisi ikkunan edessä ja siitä avautuisi avara näkymä, joka jatkuisi silmien kantamattomiin. Saisin siinä suunnitella kaikessa rauhassa. Jossain taustalla kilkattaisi lampaiden kellot ja saksankieliset iloiset tervehdykset kuuluisivat vaimeasti kaduilta.

Auringonlaskun värit Iso-Syötteellä.

Yksi ihan parhaista puolista täällä Oulussa asumisessa on Lapin läheisyys. Täältä ajaa Syötteelle n.1,5 tunnissa, Kuusamoon ja Rovaniemelle 2,5 tunnissa jne. Toissa viikonloppuna karkasimme jälleen tunturiin – se on vaan niin ihanan rentouttavaa. Huikeaa oli se, että alhaalla näkyi vielä maaruska ja kun katsetta nosti ylöspäin, lunta alkoi näkyä puiden latvoissa ja tunturin laella. Pohdiskelin ääneen, sekö minua Lapissa viehättää, että ehkäpä siinä on palanen sitä Sveitsin unelmaa vaikka kummut ovatkin loivempia?

Voisin ihastella vaikka kuinka pitkään tällaista maisemaa.

Rakastan myös tätä väljyyttä täällä Oulussa. Tontit on kaavoitettu suuremmiksi kuin pk-seudulla ja metsää on joka välissä enemmän. Jotenkin on enemmän tilaa hengittää.

Edellisellä ja tällä postauksella haluaisin rohkaista miettimään, voisiko unelmasi toteutua ehkäpä paikassa, jota et ollut aikaisemmin juurikaan pohtinut. Opiskeluaikana jos joskus on kiva kokeilla toisaalla asumista. Olen niiiin monelta etelämmässä asuneelta täällä kuullut yliopistolla, miten oli alunperin järkytys kun pääsi Ouluun opiskelemaan. Ajatukset ovat kuitenkin kautta linjan muuttuneet kaikilla, joiden kanssa olen jutellut.

Olipa hauska kohdata poroja luonnossa. Tosin auringonlaskun aikaan auton eteen hyppäsi kuusi kertaa poroja sekä yksi hirvikin. Lapissa saa kyllä ajella varovasti.

Talvisin terkuin,
Iina C.

Mitä olet valmis tekemään unelmasi eteen?

Kuinka tärkeä ura-unelmasi on sinulle? Mitä kaikkea olet valmis tekemään sen eteen? Miten pitkälle maailman ääriin tarvittaessa menemään sen perässä?

Kuulostavatko nämä kysymykset sinulle tutuilta? Itselle ne ovat olleet hyvinkin ajankohtaisia viimeisen 1,5 vuoden aikana. Heinäkuussa teimme radikaalin päätöksen: minä ja pienet tyttäremme muuttaisimme 631 km:n päähän Ouluun ja mieheni seilaisi Oulun ja Espoon väliä työtilanteensa mukaan. Tämä siksi, että voisin suorittaa arkkitehtuurin kursseja Oulun Avoimessa yliopistossa.

Miksi Oulussa? Aalto Yliopisto tarjoaa kolme arkkitehtuurin kurssia avoimen yliopiston kautta, Tampere ei yhtään – Oulu sen sijaan yhdeksän. Tuumailin, että jos saisin noin puolet ensimmäisen vuoden perus- ja aineopinnoista suoritettua, se olisi muuton arvoista. Samalla takaraivossani jyskytti ajatus, miten hienoa olisi päästä katsomaan edes hieman, tuntuvatko opinnot varmasti omilta. Tiesin haluavani jatkaa treenaamista myös Teho-Opistolla ja olin superonnellinen, että sen onnistumisesta minun ei tarvinnut huolehtia laisinkaan – Teho-Opiston kursseja kun voi suorittaa Helsingissä tapahtuvan lähiopetuksen lisäksi joko etänä oman aikataulun mukaan tai osallistumalla live-etäopetukseen (= interaktiiviseen opetukseen verkon kautta, joka tapahtuu ennalta tiedotetun aikataulun mukaisesti).

Oulu on meille entuudestaan hieman tuttu kaupunki, sillä lapsuudenystäväni asuu täällä. Koko tukiverkostomme on kuitenkin Etelä-Suomessa. Pohdimme asiaa paljon ja totesimme, että nyt vielä tällainen muutos olisi lapsillekin varmasti helpompi kun heillä on vuosia koulun aloitukseen. Kun heillä jossain vaiheessa syntyy sitten omat kaverisuhteet koulussa ja harrastuksissa, sitten emme tohtisi tehdä isoja paikkakuntien vaihdoksia niin helposti. Jos olisin elämäntilanteessa, jossa ei olisi vielä lapsia, luulen, että olisin hakenut jo myös ulkomaille opiskelemaan.

Elokuun alussa saapuessamme äitini ja tyttöjen kanssa Ouluun muutamaa päivää ennen päiväkodin aloitusta, minä taisin jännittää alkavaa viikkoa kaikista eniten. Olin henkisesti varautunut lasten katkonaisiin öihin, uuden päiväkotiarjen väsyneisiin ja turhautuneisiin aamuihin ja iltoihin. Heti ensimmäisenä päivänä 2-vuotiaamme otti hoitajaansa eteisessä kädestä kiinni ja taakseen katsomatta lähti leikkimään omaan ryhmäänsä. 4-vuotiaallamme kesti jokunen päivä haistella uutta ympäristöä, mutta molemmilla päivähoidon aloitus meni paljon kivuttomammin kuin olin uskaltanut toivoa. Lapsillamme on aivan ihanat hoitajat ja hirsipäiväkoti on tiloiltaan upea. On ihana voida jättää lapset iloisin ja luottavaisin mielin aamuisin hoitoon ja suunnata kiireen vilkkaa yliopistolle. Tämä on aikamoista trapetsitaiteilua aikataulujen kanssa, mutta koska lapset tykkäävät uudenlaisesta arjestaan, saan hyvällä omalla tunnolla suorittaa opintoja sekä treenata ensi kevään pääsykoekoitosta varten. Dia.fi:stä löytyy nyt muuten infot ensi kevättä varten. Aaltoon oli tullut muutama lisäpaikka arkkitehtuuriin opintoihin ja matematiikan kokeen vähimmäispistemäärä oli noussut kuudesta pisteestä yhdeksään. Muita merkittäviä eroja en löytänyt viime vuoteen verrattuna.

Tuntuu, että olen antamassa ihan k a i k k e n i tämän unelman toteutumiselle. Välillä huomaan olevani todella poikki ja sellaisina päivinä menen samaan aikaan nukkumaan pienten kanssa. Vaikka tämä on myös kuluttavaa, on tämä ihana seikkailu ja mahdollisuus. Tahtoisin saavuttaa korkeimman mahdollisen potentiaalini. Uskon, että luontaiset kiinnostuksen kohteeni ja tapa katsella maailmaa, pääsisivät hyvin oikeuksiinsa arkkitehdin ammatissa. Se on myös ammatti, jota voi harjoittaa niin hyvin monipuolisesti (esim. kaupunkisuunnittelu, julkisten tilojen ja pientalojen suunnittelu, erilaiset asiantuntijatehtävät) ja eri paikoissa (esim. kunnissa tai yksityisellä sektorilla). Siinä saa ja pitää myös kokoajan päivittää tietojaan, mikä on mahtavaa. Näkisin, että tuossa työssä minulla riittäisi ammennettavaa loputtomiin ja luulen, että haluaisin tehdä projekteja vielä 80-vuotiaanakin silkasta tekemisen ilosta. Siinä perspektiivissä joidenkin vuosien eläminen eri tavalla kuin oli alunperin ajatellut, on pientä. Yksi hyvä tapa pohtia omaa unelmaansa onkin tällainen pitkän tähtäimen puntarointi. Niin tekemällä voi olla helpompi vastata kysymykseen, mitä kaikkea on valmis tekemään unelman toteutumisen etene.

Elämä uudessa paikassa voi olla moninkerroin idyllisempää ja levollisempaa kuin oli kuvitellut. Esimerkiksi itsestä on ihanaa, että lapset saavat nyt olla niin paljon luonnon keskellä – päiväkodin takapihaltakin avautuu metsä. Täällä ihmiset ovat myös omasta mielestäni keskimäärin leppoisampia kuin ruuhka-Suomessa. Muutos on siis valtava mahdollisuus ihan uudenlaisten asioiden kokemiselle ja haluaisinkin rohkaista oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämiseen. Saatat yllättyä positiivisesti, mitä kaikkea ihanaa se tuokaan tullessaan. 🙂

Kiitos kun kuljet matkassa mukana! Kyselin Tehon Instagrammissa, kiinnostaisiko teitä kuulla enemmän opiskelusta Avoimessa yliopistossa. 100 % vastasi “kyllä”, joten alankin nyt kerätä aineistoa postausta varten… stay tuned!

Lämpimin ajatuksin,
Iina C.

Millaista on opiskella kun on lapsia?

Kestääkö talous?

Meillä on kaksi suloista ja hartaasti toivottua lasta, 2- ja 4-vuotiaat tyttäret. Äitiyslomien aikana olen miettinyt uutterasti, mitä haluaisin tehdä “isona” ja ymmärtänyt, että haaveeni vaativat opiskelemaan lähtemisen. Aluksi pohdin kovasti, onko minulla oikeutta lähteä useammaksi vuodeksi opiskelemaan. Jos opiskelisin, en toisi omaa taloudellista panosta perheemme pyörittämiseen kovinkaan isosti. 15 kuukautta voin saada aikuiskoulutustukea ja jos pääsisin kesäisin arkkitehtitoimistoihin harjoittelijaksi, ehkä sieltä voisi saada pientä lisätienistiä. Nämä tulot eivät kuitenkaan vastaisi aiempaa tulotasoani. Toisaalta, oli aika, jolloin mieheni keskittyi unelmiensa tavoitteluun ja minä kannoin isomman taloudellisen vastuun. Olemme tästä jutelleet ja mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että taloudellisessa mielessä voin hyvin opiskella.

Iltaisin luentojen jälkeen on ihana saada raikasta ilmaa menemällä lasten kanssa leikkipuistoon.

Huono vanhempi?

Lisäksi olen kovasti pohdiskellut, miten paljon opiskelu vaatii – pystynkö olemaan niin läsnäoleva äiti kuin haluaisin. Tiedostan, että opinnot vievät aikaa ja energiaa, mutta toisaalta ne tulevat antamaan henkisesti todella paljon. Haluan uskoa, että innostuneisuuteni näkyisi myös lapsillemme. Hauskinta on, että he haluavat myös osallistua tähän prosessiin. Esimerkiksi yhden kurssitehtävän osalta oltiin taannoin yhdessä kaupungilla valokuvailemassa yhdessä, minä järkkärillä ja tytöt kännykällä. Samoja ajatuspolkuja tallaisin varmasti myös jos menisin nyt töihin. Luulenpa, että monet pienten lasten vanhemmat voivat samaistua tähän.

Tahtoisin olla mahdollisimman hyvä esimerkki tytöille periksiantamattomuudesta ja kovasta yrittämisestä. Toisille kerron mielelläni, miten koskaan ei ole myöhäistä lähteä tavoittelemaan unelmia. Niin, miksi en tekisi itse niin kuin “opetan”? Pitkällä tähtäimellä tämä tarina voisi olla rohkaiseva lapsillemmekin ja he saisivat mallin elinikäisestä oppimisesta. Aina voi kehittää itseään ja se on todella hyvä juttu.

Ei katkeruutta kiikkustuolissa

Syysretkeltä Rovaniemeltä.

Jos jatkaisin elämääni kuten ennen lapsia, en olisi täysin onnellinen. Haluaisin tehdä työssäni enemmän asioita, jotka linkittyisivät kestävään kehitykseen. Puuarkkitehtuurissa niin moni itselle tärkeä elementti ja arvo kohtaisi mitä upeimmalla tavalla.

Isoäitiäni oli jäänyt hieman harmittamaan se, ettei hän päässyt yliopistoon opiskelemaan vaan hoiti kotona neljä tytärtään. Hän toimii minulle hyvänä esimerkkinä siitä, että elämää olisi hyvä pyrkiä elämään siten, että vanhempana mahdollisimman moni asia ei kaduttaisi vaan tuntuisi siltä, että on saanut elää rikkaan, omannäköisen elämän.

Miettiessäni alunperin tätä opiskelemaan pyrkimistä, joku kehotti ajattelemaan, mistä kaikesta se tulee olemaan pois. Kysymyksen asettelu tuntui kovin vieraalta. Ajattelen mieluummin, mitä kaikkea hyvää se tuo sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä mukanaan. Koen, että tärkein tehtäväni on olla äiti. Olen kuitenkin sellainen, että tarvitsen myös jotain ihan omaa, jotta jaksan olla parempi vanhempi. Tähän vaiheeseen opiskelu on juuri sellaista ihanaa: tänä vuonna sekä Teholla että avoimessa. Ensi vuonna toivottavasti sitten arkkitehtuuria tutkinto-opiskelijana opiskelemassa.

Pienet huomaavat usein kauniit yksityiskohdat ihan eri tavalla kuin me aikuiset – se on todella inspiroivaa.

Millaista arkitodellisuus on?

Nyt kun arkkitehtuurin kursseja on takana muutama kuukausi Avoimen yliopiston kautta, olen myös pohtinut sitä, että nämä opinnot saattavat olla minulle nyt helpommat kuin mitä ne olisivat olleet suoraan lukiosta päästyäni. Työ-, koti- ja opiskeluelämässä olen oppinut aikatauluttamista, kurinalaisuutta, tiedonhakua ja ryhmätyöskentelyä. Näistä asioista kun on jo kokemusta, moni asia sujuu nyt yksinkertaisemmin ja tehokkaammin.

Olen ollut äärettömän kiitollinen siitä, että lapsemme ovat olleet terveinä koko alkusyksyn. Viime viikolla realisoitui se, millaista on kun lapset ovat kipeinä, olen yksin pyörittämässä arkea ja opiskelu-deadlinet lähestyvät. Se oli ihan kamalaa! Silloin kun ei ollut lapsia ja jos sairastui, arkeen paluu kesti vain oman sairastamisen verran. Nyt sairaspoissaolot voivat venyä tuskallisen pitkiksi jos lapset ovat kipeinä hieman eri aikoihin ja itsekin saa saman taudin. Pienet lapset vaativat huomiota ja kipeänä tottakai entistä enemmän – silloin olen sylinä ja turvana ja kaikki muu saa odottaa. Jos lapset eivät nuku päiväunia, tuollaisina viikkoina on lähes mahdotonta opiskella, paitsi yöaikaan jos virtaa on jäljellä. Meidän pienempi heräilee jostain syystä öisin. Toisinaan huonosti nukuttujen öiden jälkeen on itse ihan loppu ja luennoilla saa taistella pysyäkseen heräillä – vaikka itse luennot tosi mielenkiintoisia ovatkin!

Joissakin asioissa itsessäni on perfektionistin vikaa. Jos saan työ- tai opiskelutehtävän, haluaisin suorittaa sen mahdollisimman hyvin. Silloin kun on lapsia, tehtäviin on käytettävissä entistä rajatumpi aika. Ei vain ole mahdollista jäädä iltaisin yliopistolle kun lapset tulee hakea hoidosta ja heidän kanssaan leikitään ilta. Toistaiseksi olen pystynyt palauttamaan avoimen tehtävät suurinpiirtein sillä tasolla kuin olen halunnutkin – Tehon kaikkien tehtävien pariin en ole vielä harmikseni ehtinyt. Tavallaan se, että aikaa ei ole ihan yhtä paljon, saattaa parantaa tehokkuutta ja keskittää oppimisen olennaisimpaan. Pilkunviilaamiset jäävät pakostakin pois. Toisaalta se on hyvä, mutta toisaalta saan tehdä töitä itseni kanssa, ettei se tuntuisi pikkuisen pahalta.

Näinä ruuhkavuosina ajankäytön kanssa sumplii jatkuvasti. Ehkäpä suurin muutos aiempaan on se, että nyt tehtäviä ei jätä lähtökohtaisesti viimeiseen iltaan vaan ennakoi koko ajan. Mieltä rauhoittaa se jos tehtävät on tehty hyvissä ajoin, sillä arjessa voi tulla koko ajan erilaisia yllätyksiä kun liikkuvia osia on enemmän.

Tämä aika on lasten arvokasta lapsuutta, ainutlaatuista. Opiskelujen keskellä haluan toki keksiä mahdollisimman paljon aktiviteetteja, joista he pitävät. Pienet retket yms. ovat myös itselle ihana henkireikä ja vievät ajatukset hetkeksi pois kaikesta muusta. Näin saan itsekin lepoa ja luovuus voi kukkia paremmin.

En ole ainut, jee!

Kuluneen vuoden aikana useampi vanhempi ja alanvaihtaja on laittanut mulle viestiä Instagrammin kautta. On ollut ihan huippua huomata, etten ole ainut vanhempi, joka on samantyylisellä polulla. Viime keväänä ennakkotehtävien palautusten alla olin kuopuksemme kanssa sairaalan päivystyksessä ja tein siitä päivityksen Instagram Stooryn. Oli niin ihanaa kun eräs teistä laittoi viestiä, että myös heillä pienet olivat sairaina ja siellä kamppailtiin samalla tavalla ajankäytön kanssa yölamppua polttaen. “Kyllä me tästä selvitään,” hän kirjoitti kannustavasti. Vertaistuessa on todellakin voimaa! Mm. tästä syystä valmennuskurssi on konseptina huippu, koska sen kautta voi tavata ihmisiä, jotka käyvät läpi samoja asioita kuin sinäkin. Tätä matkaa ei tarvitse harppoa yksin vaan yhdessä, olipa elämäntilanne millainen tahansa.

“Äiti, tuo on tosi hieno!” totesi 2-vuotiaamme illalla pienoismallitestailuistani.

Sokerina pohjalla

Kesällä olimme perheenä lomalla Ähtärissä. Lähdin käymään 4-vuotiaan kanssa kaupassa. Kun ajoimme keskustaa kohti hän totesi: “Äiti täällä on tosi paljon tuollaisia vanhoja taloa. Hei mutta katso! Tuossa on tyhjä tontti, tuohon voisi rakentaa jonkun uuden kauniin rakennuksen!” Minua niin hymyilytti tämä kommentti. Toisena päivänä hän tuli paperipalan kanssa luokseni ja esitteli siitä suunnittelemaansa siltarakennetta. Mini me? 🙂

Eilen illalla sydämeni suli kun asettelin pahvisia pienoismallia kuvien räpsäisyä varten lattialle. Meidän 2-vuotias katsoi minua suurin silmin hymyillen ja sanoi: “Äiti, tuo on tosi hieno!” Viime viikolla hän katseli huvipuistopiirustustani ja totesi: “Äiti, haluaisin tuollaisen joululahjaksi.” (hieman jäi epäselväksi, että piirustukseniko vaiko huvipuiston, hih) Lapsilta sydämestä tuleva palaute lämmittää niin kovasti mieltä – se on supersuloista ja tuo ilonläikähdyksiä alkaneeseen marraskuuhun.

Valoa päivääsi,
Iina C.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Kannattaako valmennuskurssi käydä uudestaan?

Viime vuonna kohtasin useamman, joka oli luovien alojen valmennuskurssilla uudestaan. Eräs oli käynyt esimerkiksi Tehon Midi-kurssin ja osallistui sitten Maxille. Eräs kävi kolmella eri valmennuskurssilla taatakseen unelmansa toteutumisen – ja se toteutui, hän pääsi yliopistoon. Nyt käyn itse Tehon Maxia uudelleen. Miksi valitsin näin?

1.Prosessointiaika

Joskus jos tekniikoiden treenaamisen aloittaa puhtaalta pöydältä tai pitkän tauon jälkeen, uutta asiaa voi tulla niin paljon, että aivot eivät ehdi prosessoida kaikkea. Toisinaan uuden oppimista ei voi kiirehtiä vaan toistot kasvattavat taitoja. Toistot tarvitsevat puolestaan aikaa.

2. Vaihtuvat kurssisisällöt

Suurin apu pääsykokeisiin valmistautumisessa on siitä, että treenaa niin paljon eri tekniikoita ja eri tyyppisiä tehtäviä kuin vaan suinkin mahdollista. Yksi hyvä tapa on tehdä vanhoja pääsykoetehtäviä läpi. Jossain kohtaa kuitenkin kun ne on tehnyt, voisi siitä olla hyötyä, että saisi harjoitella jonkun ideoimilla pääsykoetyyppisillä tehtävillä. Ja niitähän Teholla piisaa! Olen kokenut, että Tehon kotitehtävät harjoittavat hyvin ideointikykyä ja tekniikka kehittyy siinä samalla. Oma harjoitteluni olisi suppeampaa jos koettaisin itse ideoida itselleni tehtäviä.

Musta on huippua, että Tehon kursseja kehitetään opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Arkkitehtuurin pääsykoeuudistuksen myötä pääsykokeissa tehdään kaksi kolmen tunnin tehtävää, kaksi kahden tunnin tehtävää sekä kaksi tunnin tehtävää. Tänä vuonna Tehon kahdesta kotitehtävästä toinen on tekniikkatehtävä, jossa me itse merkitään työhön, kuinka kauan aikaa sen tekemiseen meni. Näissä kotitehtävissä on oiva tilaisuus harjoitella, mitä saa aikaan esimerkiksi tunnissa. Toinen kotitehtävistä on puolestaan pääsykoetyyppinen tehtävä, jossa aikaa voi käyttää kolme tuntia. Ja mikä parhautta: kaikki Tehon kotitehtävät ovat uusia eli kursseilla ei pyöri vuodesta toiseen samat tehtävät. Lisäksi tänä vuonna kurssilla on vähän eri opettajat ja meillä etäkurssilaisilla kritiikkiosuuksissa uutena on mukana se, että myös teholaiset kommentoivat toistensa töitä opettajien lisäksi. Vaikka osa luentomateriaaleista on samoja kuin viime vuonna, on mukana paljon näitä uusia elementtejä. Ei siis tunnu siltä, että kävisi tismalleen samaa kurssia tositamiseen.

Puuvärit-viikon kotitehtävän osa, jossa oli tarkoitus kuvata huvipuiston valokarnevaalia.

3. Vertaistuki -ja oppiminen

Ihan itsekseen pääsykokeisiin treenaaminen saattaa tuntua yksinäiseltä puurtamiselta ja kysymyksiä pallottelee vain itsekseen mielessään. Valmennuskurssilla hauskaa on se, että jännittävää valmistautumis- ja hakuprosessia voi käydä läpi yhdessä toisten kanssa.

Vertaisoppiminenkin on hurjan tärkeää. Kurssilla kun näkee toisten töiden parhaita puolia sekä kehityskohteita, niistä oppii väistämättä myös itse. Jonkun tehtävänannon kohdalla kun itsestä tuntuu, ettei oikein irtoa, on kiva nähdä muiden kurssilaisten töitä ja oivaltaa, miten tehtävänantoa olisi voinut lähestyä. Tällä tavalla oppien oma ideapankki kasvaa ikään kuin eksponentiaalisesti kun oppiminen ei rajoitu vain omien töiden analysointiin.

4. Palaute

Nyt kun käy Tehon kurssia uudelleen, perustekniikat ovat paremmin hallussa kuin vuosi sitten. Niinpä nyt voin kokeilla samojen tekniikoiden sisällä erilaisia tapoja ja etsiä omaa tyyliäni perusteellisemmin. Kun saan töistä palautetta opettajilta, pystyn kehittymään.

Milloin valmennuskurssia ei kannata käydä uudelleen?

Pohdin, missä tilanteessa valmennuskurssista ei ehkä olisi vastaavaa hyötyä suhteessa rahaan ja aikaan. Jos on ollut ihan hilkulla päästä sisään ja on todella kurinalainen itsekseen treenaaja, voi olla, että itsenäinen harjoittelu tuottaa seuraavana vuona toivotun tuloksen. Lisäksi jos lähipiiristä löytyy joku alan ammattilainen, jonka kanssa voi pallotella harjoitustöitä, se on todella arvokasta. Voi myös olla, että asut kaupungissa, jossa jokin kansanopisto tai avoin yliopisto tarjoaa laajasti pääsykokeita tukevia kursseja. Silloin tällaisten kurssien käyminen voi tuoda lisäarvoa jo käydyn valmennuskurssin lisäksi. Jokainen tapaus on niin yksilöllinen, että yhtä oikeaa vastausta tähän ei ole. Siihen haluan rohkaista, että tavoitellaan täysillä unelmia ja tehdään kaikkemme, jotta ne voisivat toteutua. Kun vähän kivisemmän matkan päätteeksi koittaa toivottu päivä iloisine opiskelupaikka-uutisineen, se on kaiken panostamisen arvoista. 🙂

Jos mietit, ilmoittautuisitko kurssille uudelleen mukaan ja jokin askarruttaa, laita toki viestiä joko Tehon Instagrammissa tai suoraan mun omaan Instaan.

Mukavaa syysviikkoa sulle!
<3: Iina C.

PS. Tietoisku Tehon tilastoista: yli 90 % teholaisista on päässyt viimeistään tokalla kerralla sisään.

Erotu joukosta ja kasvata itsevarmuuttasi!


Tuntuuko jokin tekniikka vielä vieraalta tai mietitkö miten erottua suuresta hakijajoukosta? Ei hätää! Kuka vain voi saada unelmiensa opiskelupaikan kunhan on valmis tekemään töitä sen eteen!

Tule mukaan Tehon kursseille, löydä omat vahvuutesi ja kasvata itsevarmuuttasi! Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Aloita matka kohti unelmiesi opiskelupaikkaa jo tänään!