Pääsikö näillä ennakkotehtävillä jatkoon?

Tein elämäni ensimmäistä kertaa arkkitehtuurin ennakkotehtäviä ja prosessi oli monivivahteinen. Innostuin tehtävänannosta suunnitella Outolinnulle pesä, sillä se oli suhteellisen lavea ja itse pesä sai olla lähes millainen vain, kahdet erilaiset aukotukset sekä materiaalien määrä piti vain muistaa huomioida. Lähdin liikkeelle miettimällä, mitkä kierrätysmateriaalit voisivat näyttää lopputuloksessa hyviltä. Ensin pohdiskelin lasimosaiikkimaista toteutusta, mutta en ollut varma, riittäisikö se, että lasipulloja olisi noin 50 kappaletta vai pitikö lasinsiruja olla 50 kappaletta. En tohtinut ottaa riskiä tämän suhteen, joten siirryin pohtimaan toisia materiaaleja. Mietin, että muovipulloista voisin saada ikään kuin suuret näyttävät lasipinnat ja säilyketölkkien kansista näyttävän metallipinnan, joka heijastelisi valoa upeasti. Tämän materiaalikombon kanssa testasin yhtä pienoismallia. Se ei näyttänyt livenä lähellekään siltä kuin kuvitelmissani ja rakennelmasta puuttui arkkitehtoninen näyttävyys. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut jo kolmisen viikkoa ja kilpajuoksu aikaa vastaan alkoi.

Heitin romukoppaan kaikki aikaisemmat visioni ja aloitin pohtimalla kierrätykseen juotuvien asioiden muotoja; mikä näyttäisi tyylikkäältä ja mistä voisi rakentaa modulaarisia rakenteita. Mieleeni pulpahti juhlakaapistamme löytyvät Dunin minimalistisen kauniit Amazonia-lusikat. Into pinkeänä testailin, millaisia moduuleja niistä voisi rakentaa. Yhdestä kuuden lusikan rakenteesta syntyi todella kaunis. Muoto yksinään näytti upealta, mutta kun yritin kiinnitellä samaa muotoa useamman yhteen, se osoittautuikin todella haastavaksi. Tsemppasin itseäni hokemalla hiljaa, ettei tämän tarvitse olla helppoa ja kaunis lopputulos saakin olla kovan työn takana. Oikeassa elämässäkin uuden muotoiset rakenteet vaativat kovasti erilaisia lujuuslaskelmia yms.

Halusin yliopistoon lähetettävän pdf:n olevan mahdollisimman yhtenäinen. Suunnittelin, että valokuvien pesän osista sekä puolivalmiista pesästä tulisi ilmentää myös moduulin muotokieltä. Valokuvasinkin kahteen kertaan kuvan pesän osista ja final-kuvaa katson edelleen hymyssä suin.

Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, A 1
Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, A 2
Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, A 3

Kun olin saanut pienoismallin valmiiksi, aikaa kahteen piirustus- ja maalaustehtävään jäi reilu puolitoista viikkoa. Kylmä hiki kirposi otsalle useampaan otteeseen, sillä lapsemme sairastuivat kovaan kuumeeseen (ei kuitenkaan koronaan) ja pienin kurkunpään tulehdukseen, minkä vuoksi oltiin kahdesti sairaalassakin. Pelkäsin ajan yksinkertaisesti loppuvan. Onneksi konseptit näkymistä olivat melkotarkat mielessäni jo pienoismallia tehdessä. Pienten nukkuessa yövalo paloi ja pyrin saamaan visioni paperille.

Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, B

Tavallaan aika kyllä loppuikin, koska ennakkotehtävien palautuspäivänä yritin maalata vielä uudelleen pesää. Siinä olevat viivat ovat osittain liian jyrkät, mikä vähentää kolmiulotteista vaikutelmaa. Sain kuin sainkin uuden kuvan valmiiksi hakuajan ollessa käynnissä, mutta Opintopolku oli kaatunut ja siksi en saanut uutta pdf:ää ladattua sinne. Aluksi hakijapalveluista sanottiin, että korjattu pdf voitaisiin tod.näk. huomioida haussa, mutta yliopistolta sanottiin, että ei. Niinpä jännitin kovasti, pääsisinkö näillä ennakkotehtävillä jatkoon eli pääsykokeisiin.

Arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021, C

Perjantaina 30.4. piti tulla tieto, pääsisikö pääsykokeisiin vai ei. Torstaina 29.4. äitini täytti pyöreitä ja meillä oli yllätyksiä suunniteltuna hänelle viikonlopulle. Yritin psyykata itseäni kovasti pettymyksen varalle… jos en pääsisi pääsykokeisiin, itkisin surua pois perjantaina ja alkaisin tehdä portfoliota kuntoon ulkomaille hakemista varten. Halusin olla iloisin mielin valmiina juhlistamaan rakasta äitiä.

Keskiviikkoaamuna 28.4. sähköpostiini oli tullut hakijapalveluista sähköpostia. Varovaisen toiveikkaana avasin sen ja luin:

“Hyvä hakija,
Arkkitehtuurin valintakollegio on arvioinut arkkitehtuurin hakukohteiden ennakkotehtävät ja olet päässyt jatkoon. Onnea!”

Miten iloinen olinkaan! Tuntui ihan mahtavalta, että olin onnistunut pääsemään pääsykokeisiin asti. Laitoin heti huojentunein fiiliksin viestiä Tehon perustajalle Sinille, sillä ilman Maxi-kurssia en todellakaan olisi tässä pisteessä nyt. Nyt alkoikin todellinen loppukiri kohti pääsykokeita! Tällä ja ensiviikolla harjoittelemme pääsykokeita varten pääsykokeita simuloivien tehtävien avulla.

Jos haaveilet opiskelupaikasta luovilla aloilla, mutta jos ovi ei avaudu Suomeen opiskelemaan, oletko miettinyt opintojen suorittamista ulkomailla? Teho-opiston kurssin lisäosaksi voi hankkia portfolio-kurssin, jossa saa opastusta ulkomaille hakemiseen ja oman portfolion hiomiseen huippukuntoon.

Keväisin terkuin, Iina C.

Nappaa opiskelupaikka portfoliolla!


Tehon kursseilla portfolion koonneista, ulkomaille hakeneista 100 % on päässyt sisään johonkin hakemistaan yliopistoista! Voit valita kurssivalikoimastamme minkä tahansa kurssin (pl. Ennakko-kurssi) portfoliototeutuksena ja tulla treenaamaan ammattilaisten ohjauksessa. Ilmoittaudu mukaan koostamaan joukosta erottuva portfolio ja nappaa unelmiesi opiskelupaikka!



Lukijatoivepostaus: Mitkä ovat tärkeimmät vaadittavat taidot jos haluaa opiskelemaan arkkitehtuuria?

Kysyin jokin aika sitten Instagramissa, mistä toivoisitte, että kirjoittaisin blogissa. Eräs teistä seuraajista lähetti todella hyvän kysymyksen: “Mitkä ovat tärkeimpiä taitoja, jos haluaa päästä opiskelemaan arkkitehtuuria?” Toivoin, että saisimme tähän yhdessä vastauksen suoraan arkkitehtuurin professorilta. Tämä aurinkoinen tiistai-päivä starttasi iloisissa merkeissä kun huomasin, että sähköpostiini oli saapunut vastaus Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen johtajalta, arkkitehti ja tekniikan tohtori Pirjo Sanaksenaholta:

“Pääsykokeissa vaaditaan visuaalista silmää, miten hallitsee ja ymmärtää tilan. Piirustustaitoa ja kädentaitoja tarvitaan, mutta ennemmin kuin tarkkaa yksityiskohtien piirtämistä, vaaditaan kokonaisuuden ymmärrystä. Arkkitehdin ammatissa on hyötyä loogisesta ajattelusta ja ongelmanratkaisukyvystä. Sisäänpääsyssä merkitystä on myös ajanhallinnalla, että ehtii tuottaa annetussa ajassa pyydetyn tehtävän.”

Pirjo Sanaksenaho johtaa arkkitehtuurin laitosta Aalto-yliopistossa. Kuva Pirjon omasta arkistosta.

Edellä mainittuja taitoja vaaditaan siis päästäkseen opiskelemaan arkkitehtuuria, mutta Pirjo halusi vielä muistuttaa: “Arkkitehdin ammatissa tarvitaan toki monia muitakin taitoja, kuten ryhmätyötaitoja, vaikka niitä ei pääsykokeissa mitatakaan.”

Lämmin kiitos Sinulle Pirjo ajastasi ja menestystä kaikille arkkitehtuuria opiskelemaan hakeville!

Ensifiilikset arkkitehtuurin 2021 ennakkotehtävistä

Eilinen oli kauan odotettu päivä, sillä arkkitehtuurin ennakkotehtävät 2021 julkaistiin. Kävin kurkkaamassa heti aamuseitsemältä, joko tehtävät olisivat tulleet ja sen jälkeen päivittelin selainta puolen tunnin välein malttamattomana. Aamupäivällä tehtävät ilmestyivät. Tehtävänanto on inspiroiva ja siinä on hyvinkin vapaat kädet. Ennakkotehtävissä ei ole mielestäni muuta yllättävää aikaisempiin vuosiin verrattuna kuin se, että pienoismallista kuvataan kuvat jo ennen sen valmistumista. Yksi piirustus-/maalaustehtävistä on kutkuttavan haastava, sillä siinä pitää kuvata kahta sisätilaa pimeän tultua.

Mielessäni alkoi heti raksuttaa muutama erityyppinen lähestymistapa itse outolinnun pesään. Tavoitteenani on löytää mahdollisimman omannäköinen toteutustyyli ja pyrin miettimään laatikon ulkopuolelta, niin kuin Tehon Maxi-kurssilla olen opetellut. Ensimmäinen idea ei ole välttämättä paras vaan aion haastaa analyyttisesti ajatuksenkulkuani.

Korona-aika on opettanut hetkessä elämistä. Jos jonkun asian voi tehdä nyt, se kannattaa, eikä vasta joskus myöhemmin. Niinpä tänään heti aamulla aloin tutkia kierrätykseen meneviä materiaalejamme, löytyisikö sieltä kenties aarteita ennakkotehtävää silmällä pitäen. Tavoitteenani on nyt helmikuun aikana tehdä itse rakennelma valmiiksi ja maaliskuussa teen piirustus-/maalaustehtävät. Todennäköisesti saatan toteuttaa ennakkotehtävät muutamaan kertaan, jotta olisin aidosti tyytyväinen ne palauttaessani. Parasta siis ryhtyä heti toimeen.

Tsemppiä kaikille luoville aloille hakeville!
Iina C.

PS. Käy lukemassa Tehon perustajan, arkkitehti ja taiteen maisterin Sini Koiviston analyysi arkkitehtuurin ennakkotehtävistä täältä.

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!



Välitilinpäätös

Kirjanpitäjillä on alkamaisillaan kiireisin aika vuodesta, sillä useiden yritysten tilikausi vaihtuu vuodenvaihteessa. Meillä Teho-Opistolla alkoi puolestaan nyt tänään virallisesti joululoma. Syyslukukausi keskityttiin Maxi-kurssilla erilaisten tekniikoiden haltuun ottamiseen ja keväällä tullaan syventymään omaan hakukohteeseen syväluotaavammin. Kirjanpidon hengessä ajattelin tehdä itseni kanssa pienen välitilinpäätöksen. Ensin minun on kuitenkin pakko palata lyhyesti viime viikon pääsykoesimulaatioon (lue fiiliksistäni ennen koetta täältä), koska se kuvastaa hyvin tätä saavutettua välietappia.

Luettuani tehtävänannon, ajattelin haasteen olevan hauska. Meille arkkitehtuuria opiskelemaan haluaville esitettiin kaksiulotteinen maalaus, josta piti valita kohta ja esittää se kolmiulotteisena tilana. Aloin heti suunnitella työtä ja yht’äkkiä tuntui, etten osaakaan piirtää perspektiivissä ja hetken pohdin, miten ihmeessä saan visualisoitua visioni. Käytin aikaa luonnosteluun peräti 38 minuuttia, mikä tuntui itsestä pitkältä ajalta. Minulla oli yksinkertainen konsepti ja pohdin, oliko se jopa liian minimalistinen.

Pääsykoesimulaatio alkamassa: tarvikkeet esillä

2 tuntia 7 minuuttia testin alun jälkeen olin jo pitkällä työni kanssa ja aloitin loppusilauksen tekemisen. 10 minuuttia ennen testin päättymistä katselin työtäni, enkä osannut lisätä siihen enää mitään. Aloin kuvata työtä ja sitten huomasin muutaman pienen asian ja lisäsin ne pikavauhdilla. Aika riitti siis suureksi yllätyksekseni todella hyvin.

Työni 2 h 7 min testin aloituksen jälkeen – 53 minuuttia aikaa jäljellä työn palautukseen.

Sain juuri palautteen työstäni. Sitä kehuttiin näkemykseltään rohkeaksi, tyylitellyksi ja heijastavista pinnoista tuli kiitosta. Kehittäväksi kritiikiksi sanottiin, että sommitelmaa voisi hioa siltä osin, että jokin elementeistä olisi lähempänä katsojaa. Työ ylsi omien töideni kärkijoukkoon. Tästä olenkin erityisen iloinen: pystyin suorittamaan omalla tasollani pienen paineen alla. Heti kun palautin työni, olin sitä mieltä, ettei se ole kaikista parhain toteutukseni, mutta se on tyylikäs. Kesällä ennen kurssin aloitusta en olisi kuuna päivänä yltänyt tällaiseen suoritukseen. Ilmaisuni oli hyvin haparoivaa, enkä saanut tyylikästä aikaan, en sitten millään. Ja nyt, vaikka hetken tehtävän alussa tuntui, että mikään taito ei ole hallussa, onnistuin näinkin hyvin. Parempaa joululahjaa en olisi osannut toivoa; toivoa nimittäin. Tämä luo uskoa tulevaan ja siihen, että saatan pystyä jopa pääsykokeissa ilmaisemaan itseäni vahvasti. Tässä kun vielä muistaa sen, että minulla on kokonaiset viisi kuukautta aikaa treenata ammattilaisten rautaisessa ohjauksessa.

Valmis, pääsykoesimulaatiossa tekemäni työ.

Oma pääoma:
+ osaan visualisoida ajatuksiani hyvin
+ oma tyyli on lähtenyt kehittymään
+ olen ottanut itselle entuudestaan täysin uusia tekniikoita haltuun (quashit, lyijykynä-, tussi-, paperi-, puutikku- ja rautalankatekniikat)
+ viikkorytmini on pitänyt hienosti kutinsa
+ tekemiseni on nopeutunut noin puolella alun harjoitustöiden tekemisestä
+ olen hypännyt monella tapaa pois omalta mukavuusalueeltani (opin jopa visualisoimaan graffiteja!)
+ etäkurssi on ollut täydellinen valinta elämäntilanteeseeni ja se on tuonut valtavasti iloa (lue postaukseni aiheesta täältä)
+ olen saanut onnistumisten lisäksi epäonnistua ja oppia virheistä turvallisessa, kehittävässä ympäristössä (lue isoimmasta mokastani)
+ tapaamani uudet ihmiset ovat inspiroineet tekemään töitä unelman eteen (yksi heistä on Fanni Schildt, jota sain haastatella)

Olen itselleni velkaa:
– jatkamisen samaan malliin ja itseasiassa jatkuvan petraamisen
– itseluottamuksen kasvattamisen
– tekniikoiden hiomisen
– lisätehtävien tekemisen, jotta harjoitusta kertyy monipuolisesti
– arkkitehtimatematiikan haltuun ottamisen

Tätä tekemiseni tasetta katsoessa todettakoon tuloksen olevan reilusti ylijäämäinen ja uuteen tilikauteen voi suunnata iloisin mielin. Syksyn tulos on sen verran lupaava, että kevääseen kannattaa investoida rohkeasti lisää aikaa (ja siis aina unelmien eteen kannattaa, vaikka ne tuntuisivat miten kaukaisilta tahansa!), sillä harjoitteluun käytetty aika maksimoi varmasti onnistumisprosentin pääsykokeissa. Kiitos Teho-Opistolle tästä mahdollisuudesta käydä Maxi-etäkurssia ja saada jakaa tätä matkaa blogissa. Kiitos kaunis sinulle, joka kuljet matkassa mukana. Jos et ole jo Teholla, ehkä nähdään siellä pian? 😉 <3: Iina C.

Erotu joukosta ja kasvata itsevarmuuttasi!


Tuntuuko jokin tekniikka vielä vieraalta tai mietitkö miten erottua suuresta hakijajoukosta? Ei hätää! Kuka vain voi saada unelmiensa opiskelupaikan kunhan on valmis tekemään töitä sen eteen!

Tule mukaan Tehon kursseille, löydä omat vahvuutesi ja kasvata itsevarmuuttasi! Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Aloita matka kohti unelmiesi opiskelupaikkaa jo tänään!



Yllätin itseni

Kolme viikkoa sitten yhdessä viikkotehtävässä ei oltu määritelty, millä se pitäisi toteuttaa. Itseäni haastaakseni kaivoin esille vesivärit, sillä edellisestä maalauskerrasta on ikuisuus aikaa. Sain kyllä idean työllä välitettyä, mutta jälkeen en ollut laisinkaan tyytyväinen. Väriharmonia puuttui, pensselinjälki oli lattea ja kaikki oli jotenkin tasapaksun ja sekavanoloista. Sain työstä Tehon opettajilta ihan kelpopalautteen, mutta itseäni ärsytti, koska työstäni puuttui tyylikkyys. Työ näytti tasoltaan omasta mielestäni koululaisen taiteilulta.

Kun vesiväriviikko starttasi, selailin Pinterestissä ja Instagrammissa sadoittain läpi erilaisia akvarellitöitä. En etsinyt töitä, jotka liittyvät omaan hakukohteeseeni arkkitehtuuriin vaan katselin laidasta laitaan vesiväritaidetta imeäkseni itseeni vaikutteita tyylikkäästä jäljestä. Näin tekemällä sain selkeän vision tyylistä, jota halusin tavoitella.

Palauttaessani tätä työtä, missä minun tuli suunnitella kaksi pintakuviointia ja esittää ne ympäristössään, tunsin onnistumisen iloa. Omiin silmiini työ näytti suht tyylikkäältä. Pintakuvioinnit esitin tarkoituksella raportissa ihan eri mittakaavassa kuin missä ne olivat käyttökohteissa. Värimaailma oli harmoninen, tunnelma seesteinen ja ilmaperspektiivi kohdillaan. Ehkä pääsykokeessa idea saisi olla omaperäisempi. On kuitenkin ilahduttavaa, että tekniikka alkaa löytyä jo nyt. Oli myös hauska huomata, että koko kurssi tuntui saaneen aiempaa parempia arvosanoja ja hajonta oli pienempää. Kehittymistä näyttää tapahtuvan siis joka puolella. Jännä nähdä, millaisia huikeita töitä ensi keväänä tullaankaan näkemään, koska treenaamisen hedelmät alkavat väistämättä näkyä. Tämä on yllättänyt minua eniten Tehon kurssilla: miten nopeasti kehitystä alkaa tapahtua.

Jos aiot hakea ensi keväänä luoville aloille, minulta kyllä lämmin suositus tulla mukaan Tehon joulun jälkeen starttaaville kursseille! Uskon vakaasti, että palautteen saaminen omista töistä avartaa ajattelua ja kehittää tekemistä. Yllättävänkin nopeasti. Ja hei, jos luovalle alalle hakeminen askarruttaa, kannattaa lukea Heinin postaus epävarmuuksista ja niiden taklaamisesta.

Tällä viikolla tehtävänä on taiteilla peiteväreillä. Huomaan, että vähän hengästyttää kun jälleen otamme haltuun uuden tekniikan, mutta se tukee kehittymistä, joten bring it on! 😉

Positiivisten yllätyksien täyteistä viikkoa sinullekin toivotellen, Iina C.

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



Välineurheiluako?

Rakastin pienenä hiihtämistä. Kun sain juniori-kilpasukset, jostain syystä hiihto lähti kummasti luistamaan entistä lennokkaammin. Mieleeni iskostui ajatus, että välineillä on väliä!

Ennen syyslomaviikkoa tein Teholla mustalle paperille viikkotehtävän. Minulla on ennestään Staedtlerin akvarellipuuvärit ja tein työn niillä. Tehdessä ihmettelin kun en saanut joistakin väreistä kirkkaammannäköisiä vaikka kuinka moneen otteeseen väriä kerrostin. Kun olin aikani samaa kohtaa tuhertanut, värin määrä ei lisääntynyt laisinkaan. Sitten meillä alkoikin värikynäviikko ja teemaluennon katsottuani, päätin tehdä investoinnin ja ostaa Carand’achen Luminance -puuvärit.

Omasta takaa löytyi Staedtlerin akvarellipuuvärit.

Uusilla puuväreillä työskennellessä eron huomasi heti. Värien sävyt olivat paljon intensiivisempiä ja erityisesti mustalla paperilla hehku oli välittömästi kokonaisuudessaan kauniimpi.

Ylempänä väriesimerkit Staedtlerin akvarellikynillä tehtynä ja alempana Carand’achen Luminance puuväreillä piirrettynä – kevyesti kyniä kertaalleen painamalla.

Onko tehtävän onnistuminen välineistä kiinni?

Osittain varmasti. Laadukkaammilla välineillä pystyy ilmaisemaan itseään ammattimaisemmin ja uskottavammin. Mutta tiedättekö mitä… kyllä se konsepti on kuitenkin kaiken a & o. Onnistuin saamaan edellisestä kotitehtävästäni 5/5, jonka tein kaapista löytyneillä peruspuuväreillä. Nyt palauttamastani työstä sain kolmosen, koska idea ei ollut niin timanttinen. Tai se ei avautunut työn arvostelijoille siten kuin olin suunnitellut. Tämä on tärkeää oppimisen kannalta; miten välittää oma idea mahdollisimman ymmärrettävästi siten, että se avautuu katsojalle välittömästi. Puuvärien jälki oli varmasti kauniimpaa uusimmassa työssäni, mutta ei se kanna pääsykokeissa pitkälle mikäli työn konseptia ei ole hiottu viimeisen päälle.

Tämän opin otankin nyt onkeeni kun lähden suunnittelemaan tämän viikon tehtävää. Ja rohkaisuksi ihan jokaiselle: luoville aloille pyrkiessä välineiden ei tarvitse olla kalleimmat, koska ideoilla siellä pääsykokeissa loistetaan, ei välineillä. Siltikin kyllä kannustan panostamaan välineisiin kohtuudella, koska laadukkailla työvälineillä työskentely lisää tekemisen iloa ja laadukkaan lopputuloksen saa aikaan nopeammin.

pssst. Tehon kurssilaiset saavat Temperasta 31 % alennuksen ostaessaan aloituspaketin heiltä. Taidetarvikevarastoaan täydentäessä alennusta voi saada 5-20 %. Tämä on kiva etu! (huom: kaikki tarvikkeet eivät kuitenkaan kuulu alennuksen piiriin, esim. Copic markerit tai Carand’archen puuvärit erikseen ostettuina)

Kiitos kun seuraat ja kaunista viikkoa!
Iina C.

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!



Opintojen alku arkkitehtuurin koulutuksessa

Pitkä kevät takana. Ylioppilaskirjoituksia, ennakkotehtäviä ja monen päivän pääsykokeet. Kun tämän määrän jaksoi painaa niin kesällä sai muutaman kerran puhallella ja ottaa rennommin. Kun pääsykoerumbasta selvisi, ja ehti nukkua hyviä yöunia seuraavana sai jännittää lunastaako koulupaikkaa. Kun koulupaikka tietoja alkoi hiljattain tulla jännitys alkoi kasvaa. Kädet hikoen sai mennä päivä toisensa jälkeen opintopolkuun tarkastelemaan tilannetta. Kun se päivä koitti, kun tieto arkkitehtuurin koulutuspaikoista tuli, ei siinä voinut onnenkyyneliltä välttyä. Monella useamman vuoden uurastus palkittiin ja edessä olikin uudenlainen ja jännittävä syksy.

Aloitin itse arkkitehdin opinnot Oulun arkkitehtuurin koulutusyksikössä ja syyskuun alussa päästiin opintojen makuun. Vaikkakin poikkeustilannetta eletään yhä, opetus on järjestynyt moitteitta etänä ja osa paikanpäällä yliopistolla. Vaikka varmasti useampaa on jo jännittänyt suuret tenttisalit, valtava määrä tenttikirjoja ja matemaattiset mallit. Ei hätää, fuksivuonna ( eli ekana opintovuonna) saa huoletta jättää laskimet kaappiin ja kaivella esille, kaikille rakkaat taidevälineet, joita jo ahkerasti pääsykokeissa ja tehon kursseilla päästiin käyttämään.

Miltä näyttää ensimmäinen lukujärjestys?

Jo heti alkuun lukujärjestystä täyttää 7 eri kurssia. Määrä saattaa kuullostaa paljolta, mutta ei kannata säikähtää. Syyslukukausi kuluu plastisen sommittelun, nykyaikaisen arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun, arkkitehtuurin historian ja cad- opintojen parissa, mukaan lukien myös ruotsin. Alkuun tuntui siltä, että ohho miten tämän kaiken kerkeää oppia ja suorittaa.

Pian jo alkoi valjeta, miten taidokkaasti opettajat ovat järjestäneet kurssien kulun. Aikaa on hyvin kaikkien tehtävien tekemiseen. Ensimmäisenä vuonna saamme todellakin nauttia taideopinnoista. Pääsemme piirtämään, maalaamaan ja rakentamaan erilaisia rakennelmia, joka on varmasti monen suosikki hommaa. Voin myös luvata, että ensimmäisenä vuonna kaupunkitilojen analysointi tulee kaikille tutuksi, se on todella mielenkiintoista ja mukaansatempaisevaa! Opintojen maailmaan sukelletaan rennoin ottein, mutta sopivasti itseään haastaen!

Haastavatko opinnot liikaa?

Monille teistä on varmaankin kantautunut ajatus siitä, että yliopisto-opinnot on todella raskasta. En tahdo kumota tätä väitettä kokonaan, sillä tottakai opinnot ottavat välillä enemmän voimia. Mutta pääosin opinnot ovat todella hyvin organisoitu ja aikaa jää myös muihin touhuihin. Alkuun myös energiaa syö se, että kaikki ovat niin uutta. Kuitenkaan et jää missään vaiheessa yksin. Pienryhmäohjaajat, joita ovat vanhempien vuosikurssien opiskelijat, auttavat ja tukevat sinua pääsemään opintoihin kiinni. Itseäni alkuun jännitti se, että miten osaan ilmottautua kursseille? ja mitä ovat nämä kaikki yliopiston käyttämät moodlet ja tuudot? Sekin jännitys katosi nopeasti kun yhdessä pienryhmäohjaajien kanssa katsottiin, että kursseille ilmoittautuminen on tehty oikein ja kaikilla on hallussa tuudot ja muut tiedotuskanavat joita opinnoissa käytetään.

Myös suurta tukea saa omaopettajilta, jotka auttavat opintojen parissa. Myös se on helpottanut opiskelua, etenkin taideopintojen parissa, että on päässyt yliopiston piirrustussaliin työskentelemään. Monesti kotona on muuta hälinää, joten on oiva vaihtoehto siirtyä työskentelemään yliopiston tilohin. Meille ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoille on omat salit, joissa voi työskennellä silloin kun haluaa. Täytyy myös manita, että arkkitehtuurin opinnoissa tenttejä on todella vähän, tänä syksynä vain ruotsista on tentti. Kurssien työt tehdään kurssin aikana erilaisilla harjoitustöillä, joka on ainakin itselleni todella hyvä tapa oppia.

Opinnot ovat olleet kaikenpuolin mukavia ja sopivasti haastavia. Kurssikavereilta saa nopeasti apua askarruttaviin kysymyksiin. Taideopinnoista on päässyt jo nauttimaan suuresti, jotka ovat itselleni se ykkösjuttu!

Onko aikaa ottaa rennosti?

Aamusta iltaan opintoja? Kerkeääkö yliopistossa ottaa edes rennosti ? Kyllä kerkeää. Opinnot ovat organisoitu siten, että hyvin jää aikaa myös muihin touhuihin. Pitää myös muistaa itse pitää kiinni opiskelurytmistä, ettei kaikkien palautettavien tehtävien deadlinet tule eteen kerralla.

Esimerkiksi ryhmäytymis tapahtumat antavat rennon puolen opintojen ohelle. Meille järjestettiin Syyskuussa ryhmäytymisreissu Hailuotoon, jossa pääsimme koulun alun alkuhulinan jälkeen rentoutumaan. Hailuodossa pääsimme nauttimaan luonnosta ja tutustumaan kurssikavereihin. Reissun jälkeen oli taas mukava päästä opintojen pariin. Myös paljon muita kivoja tapahtumia järjestetään opintojen ohella.

Teholta hyvä pohja opintoihin

Opintojen täytyttyä taideopinnoilla ensimmäisellä opintovuonna on tehon kurssista ollut itselle apua ja tukea. Plastisen sommitelun tehtävät sekä historian harjoitustyöt, joissa päästään piirtämään ja sommitellemaan, koen tehon kurssista olleen niissä hyötyä. Myös teholla päästään saamaan paljon kritiikkiä, joka puolestaan tukee yliopiston kritiikkitilaisuuksia, jotka ovat todella samantyylisiä kuin teholla. Meillä on ollut jo yksi kritiikkitilaisuus historian harjoitustyökurssilla, jossa opettajat arviovat kurssilaisten töitä. Kritiikkitilaisuudessa on hyvä mahdollisuus oppia muilta ja löytää itsestään kehityksen kohteita ja omia vahvuuksia, aivan kuten teholla. Kritiikkiin valmistautuminen tuntui paljon luonnollisemmalta ja luulen tehon kursseilta saaneen kriitikin olevan hyvä pohja siihen.

Kaikenpuolin opinnot arkkitehtuurin koulutusyksikössä on mielettömän siistiä! Pääset haastamaan itseäsi mielenkiintoisten tehtävien parissa! Pääset tekemään ryhmätöitä muiden kanssa, joista saat oivat eväät tulevaisuuden työelämään. Pääset toteuttamaan ideoitasi ja päästämään luovuutesi valloilleen. Jos mielessäsi kutkuttaa ajatus siitä, että opinnot arkkitehtuurissa olisivat sinulle niin eikun vain rohkeasti kohti unelmia!

Ehkä ensi syksynä näemme Oulussa arkkitehtuurin opintojen parissa!

Tehon kurssilta kohti unelmien opintoja

Kevään pääsykokeet lähestyvät huomaamatta kovaa vauhtia. Muista aloittaa harjoittelu ajoissa. Teholla löytyy kattava valikoima valmennuskursseja, jotka tukevat ja auttavat sinua saavuttamaan unelmasi! Kevään kurssit alkavat jo pian.

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!



Kritiikkivideo!

Olipa viikko! Oli pientä väsymystä ja ajanpuutetta ilmassa, mutta first things first. Olen päättänyt, että priorisoin tämän kurssin ja harjoittelemisen korkealle. Siksi pyrin kovasti siihen, että joka viikko saisin kotitehtävän palautettua ajallaan. Itseasiassa minulla on sellainen strategia, että yritän tehdä kaksi tehtävää viikossa. Laadin ensimmäisenä työn, johon panostan vähän enemmän. Ensimmäisellä työllä pyrin niin hyvään lopputulokseen kuin vain pystyn. Toisen työn teen testimielessä. Testaan siinä tarkoituksella jotain ja katson, millaista kritiikkiä työ saa osakseen.

Viikon tehtävä: messuosasto ja sen pohjapiirros

Viikon teema oli skissaustekniikat. Minulla on haasteena pysyä vielä kolmen tunnin aikarajassa, joten nyt päätin lähestyä kotitehtävää siten, että pakottauduin keksimään kotitehtävän idean vartissa. Sitten luonnostelin ja lähdin toteuttamaan. Tehtävässä pyydettiin suunnittelemaan messuosasto ja sen pohjapiirros. “Ajattele ISOSTI, esitä ydinajatus selkeästi ja tee se tyylikkäästi”, toitotin itselleni. Viime viikolla piirsin oppimismielessä toista kotitehtävän tiloista pitkälti mallin pohjalta, nyt halusin yrittää luoda tilan ja sen muodot ihan itsenäisesti.

Kurssilla on painotettu, että kannattaa haastaa itseään ideointivaiheessa. Ensimmäisenä mieleen tuleva idea saattaa olla turhan geneerinen ja työ ei välttämättä erotu edukseen. Olen viime päivinä pohtinut, miten esittää vettä kauniisti. Ehkäpä siitä syystä ensimmäinen mieleeni tullut idea oli suunnitella jokin sellainen palvelu, jossa vesi olisi elementtinä mukana. Ollaan kyhätty miehelle etätyöpistettä ja siitä inspiroituneena mieleeni nousi ajatus esteettisestä ja uudenlaisesta etätyöpisteestä. Miten rauhoittavaa ja inspiroivaa olisikaan tehdä töitä akvaarion sisällä!

Kysyin itseltäni, tuleeko tästä ideasta toistoa. “Tuskinpa”, totesin ja ryhdyin tekemään nopeita luonnoksia. Minulla oli vesiselvä visio, miltä messuosasto ja tuote itsessään näyttäisi. Kun otin kynän käteen, iski epätoivo. Ymmärsin, etten osaa piirtää pyöreitä muotoja perspektiivissä. Kurssilla käsitellään perspektiiviä syväluotaavammin kevät-puoliskolla. Olen yrittänyt itse opiskellen YouTubesta kehittyä perspektiivin piirtämisessä, mutta hoksannut, ettei niistä perusteellisimmissakaan ole selitetty ihan kaikkea auki. Tällä hetkellä minulla menee suhteettoman kauan aikaa kotitehtävien kanssa perspektiiviä tuumaillessa, mutta voi olla, että tämä painiskelu on vaivanarvoista ja syväopin vielä perspektiivin salat. Perspektiivit ovat kuitenkin onneksi ihanan loogisia.

Skissaus-tekniikka -viikolla käytiin läpi juuri tätä – idean luonnostelua. Messuosastoni muoto ja perspektiivi hakivat muotoaan 23 nopean hahmotelman kautta.

Olin umpikujassa, mutta päätin vain alkaa piirtää ideaani auki vaikkei pyöreiden muotojen perspektiivi ihan oikein menisikään. Niinhän se olisi pääsykokeessakin; jostain olisi lähdettävä pikaisesti liikkeelle kellon tikittäessä tasaisesti eteenpäin. Kotitehtävissä nostan myös omaa rimaani tietoisesti aina ylöspäin, jotta oppisin mahdollisimman paljon. Tähän tehtävään sopi mielestäni upeasti musta paperi ja kaivoin naftaliinista värikynät. Oli hauska huomata, että värikynillä työskentely sujui yllättävän hyvin.

Toinen mieltäni kovasti askarruttava asia on ihmisten esittäminen. Miten realistiselta ihmisten tulee näyttää arkkitehtuurin pääsykokeissa? Ihmisten piirtäminen ei ole vahvin osa-alueeni, mutta messutuotteen avaaminen tarvitsi ehdottomasti sen, että näytti, miten työpistettä käytetään. Päädyin esittämään ihmisen ääriviivojen avulla. Kun taapero näki piirustuksen ja kysyi: “Työskenteleekö tuo läppärin kanssa?”, ajattelin, että hahmo läpäisi juuri parhaan testin. Lisäsin myös messuhallin uloskäynnin lähelle muutaman mittakaavahahmon, jotta tilantuntu kasvaisi.

Kun työ oli viittä vaille valmis, tein hetken jotain muuta ja palasin sitten uudelleen sitä katsomaan. Olen huomannut, että hetkeksi katseen kohdistaminen johonkin toisaalle, auttaa tarkastelemaan työtä paremmin. Pistin merkille, että etummaisen kaaren alaosa näytti kummalliselta. Siinä oli selkeästi perspektiivihäikkä. Pohdin kuumeisesti, miten ihmeessä se tulisi korjata. Muistin perspektiivivideoista nähneeni, että kaikki muodot voi piirtää neliöiden tai suorakaiteiden sisälle. Silloin ne on helpompi saada menemään perspektiivissä oikein. Niinpä tein ihan kevyesti lyijykynällä suorakaiteen ja koin ahaa-elämyksen. Hetkessä perspektiivivinouma oli korjattu ja työ näytti sopusuhtaisemmalta.

Odotettu maanantai

Tällä hetkellä maanantai-illat ovat odotettuja, sillä silloin me Maxi-etäkurssilaiset saamme videomuotoisen kritiikin kotitehtävistä. Paikan päällä kurssilla käyvät saavat kritiikin puolestaan oppitunneilla. Kaikki kritiikit ovat olleet superhyviä, sillä jokainen opettaja on luonut hetkestä levollisen. Töiden äärelle todella pysähdytään, niitä tulkitaan ja tarkastellaan pieteetillä. Ihan jokaisen työn ansioita nostetaan esiin ja ammattimaisin ottein ohjataan eteenpäin kehittymisen polulla. Itse Tehon kurssia harkitessa pohdin, minkälaisia kritiikit oikein ovat ja ajattelin, että tämä saattaisi kiinnostaa myös sinua. Haluaisitko kurkata, millaisen kritiikin sain messutyöstäni? Pääset katsomaan videon tästä (huom: videolla esiintyviltä Tehon opettajilta saatu lupa julkaisemiseen):

Täällä on pienet jamit käynnissä! Siis nyt on kolmas kurssiviikko ja sain vitosen kotitehtävästä! Tuntuu ihan mielettömän rohkaisevalta. Toivo on voimavara, joka kannattelee. Tietenkään kurssilla pärjääminen ei takaa opiskelupaikkaa, koska itse kokeessa voi tapahtua mitä mystisempiä asioita. Ja tämä yksittäinen työ oli vain yksi muiden töiden joukossa – en tosiaankaan pärjää kaikissa tehtävissä näin hyvin. Näen tämän niin, että vain kovasti harjoittelemalla arkkitehtuurin opintojen ovet voivat avautua minulle.

Avainroolissa on säännöllinen harjoittelu. Kurssin arvosanoilla ei ole kovin suurta merkitystä kunhan vaan oppii saamastaan kritiikistä ja osaa sen pohjalta tehdä vastaavan tehtävän pyydettäessä seuraavalla kerralla paremmin. Arvostan sitä, että kurssin opettajat antavat myös lähes poikkeuksetta kehitysideoita 4,5-5 saaneisiin töihin kuten tähänkin messuosastoon. Aina on varaa kehittyä ja juuri tällainen rakentava kritiikki on parasta, mitä voi saada. Oli oma lähtötaso ihan mikä tahansa, koen, että eri luovien alojen ammattilaisten antama kritiikki vie kehittymisessä eteenpäin ja se auttaa unelman saavuttamisessa. Kritiikki on myös hyvä paikka testauttaa, miten oma visio on ymmärretty. Toisinaan opettajat löytävät töistä ihan uusia ulottuvuuksia ja se on hurjan mielenkiintoista!

Kiitos kun olet matkassa mukana! <3
Iina C.

Minkälaisilla töillä menestyt pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että saman tyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!



Totuuden hetki: lähtötasoni

Iina C.

Tätä hetkeä olen odottanut kuin kuuta nousevaa: tietoa siitä, millä tasolla tekemiseni on tällä hetkellä. Tehon Maxi-kurssilla voi palauttaa viikottain joko yhden tai kaksi kotitehtävää tarkastettavaksi ja lisäksi pienempimuotoisia pikatehtäviä. Käyn Maxi-kurssin etäversiota ja meille etäkurssilaisille palaute eli kritiikki annetaan videon kautta. Videolla opettajat käyvät läpi kaikkien ajallaan palautettujen töiden ansioita sekä antavat vinkkejä, mitä töissä voisi mahdollisesti kehittää. Työt saavat lisäksi arvosanan asteikolla 1-5.

Katselin kesällä arkkitehtikoulutusohjelman sisäänpääsytilastoja ja havaitsin, että suorittamisen tulisi olla pääsykokeissa vähintään noin 3,5-4 tasolla, jotta opiskelupaikka avautuisi. Kirjoitin kritiikki-päivän aamuna itselleni ylös, mitä mieltä olisin mistäkin arvosanasta. Ykkönen olisi katastrofi ja herättäisi kysymyksen, mitä tästä vuodesta tulee. Onko minusta tähän? Arvosana kaksi olisi pettymys, sillä olin nähnyt tehtävien eteen kuitenkin vaivaa. Kolmonen olisi ihan hyvä arvosana ja tuntuisi, että siltä tasolta olisi hyvä ponnistaa eteenpäin ja lähteä kehittymään. Arvosana neljä herättäisi varmastikin reaktion: “Ohhoh, näinkö hyvin pärjäsin?!” Töitäni katseltuani näin niissä kehitettävää, joten arvosanaa viisi ei tarvitse edes käydä läpi. Minulla ei ollut aavistustakaan omasta tasosta, mutta pakotin itseni heittämään hapuilevan itsearvionnin. Arvioin varovasti olevani kotitehtävieni perusteella noin tasolla 3,5.

Päivitin koko kritiikkipäivän verkkoalustaa kurkistaakseni, olivatko kritiikkivideot saapuneet. Illalla ne tulivat ja aloin katsoa palautteita – tottakai ihan välittömästi.

Tämä työ yltää arvosanaan…

Ajattelin esitellä tässä yhteydessä teille työn, jossa on enemmän kehitettävää. Tehtävänanto oli:

HETKEÄ ENNEN..

Piirrä kuva hetkestä juuri ennen kuin jotain tapahtuu.
Toteutus: Piirtäen lyijykynällä A3-arkille. Työskentelyaika 3 h.
Arviointiperusteet: Aiheen käsittely ja idean välittäminen, tapahtuman kuvaaminen, tunnelma

Ensimmäisen maxi-kurssi-viikon aiheena oli lyijykynätekniikka. Tässä oma tulkintani tehtävänannosta “hetkeä ennen”.

Työstäni saama palaute:
+ Kiinnostava katselukulma ja hyvä esitys tilasta, hieno valon hohde ikkunasta, hyvät varjostukset
– Työ kaipaisi vielä aavistuksen verran enemmän kontrastia, pientä hiomista perspektiiviin

Ja arvaatteko arvosanan? 3,5. Tämä antaa todella toivoa tulevasta. Kerroinkin ensimmäisessä blogipostauksessani, etten ole piirtänyt tai maalannut kunnolla kymmeneen vuoteen. Koen, että minulla on vielä paljon tekemistä kipuamisessa sille visuaalisen viestinnän tasolle, jolle haluan yltää. Ote on vielä jokseenkin haparoivaa, mutta yllätyksekseni ihan jok’ikinen piirros tuntuu vievän tekemistä eteenpäin. Se tunne kun saa ylittää itsensä, on kerrassaan mahtava!

Itsensä ylittämisestä puheen ollen… toinen kotitehtävistäni sai arvosanan 4,5. Aikamoista! Kyllä iso onnentunne läikähti syvällä sisimmässä kun kuulin tuon arvosanan. Tiedostan, että kurssin aikana tulee varmasti huonompiakin arvosanoja ja on oikein ok epäonnistua nyt, jottei niin kävisi pääsykokeissa. Joissakin asioissa minussa on perfektionistin vikaa… tähän tekemiseen suhtaudun kuitenkin niin, että jos keväällä tekemiseni olisi vahvaa nelosen tasoa, olisin todella iloinen. Silloin minulla olisi hyvät eväät pääsykokeisiin ja jokseenkin realistinen mahdollisuus saavuttaa unelmieni opiskelupaikka. En yritä kehittyä parhaaksi, mutta riittävän hyväksi. Erityisesti itselleni. Olisi huippua pystyä jättämään pääsykoetehtävät tuntien, että olin onnistunut visualisoimaan asiat siten kuin ne visioin. Tärkeintä lienee nyt, että oppisi kehittämään oivaltavia ideoita, omaperäisiä lähestymiskulmia ja eri tekniikat olisivat kiitettävästi hallussa.

Tässä kaikessa Tehon valmennuskurssilla oleminen auttaa suunnattoman paljon. On hassua kun yht’äkkiä arkkitehdin ammatin tavoittelu sai vahvemman perustan ja mieleen alkoi hiipiä usko, että unelman saavuttaminen voi oikeasti olla mahdollista. Edessä on paljon, paljon työtä, mutta bring it on! Kiitos kun olet matkassa mukana!

Huojentunein ja toiveikkain fiiliksin luonnosvihkon pariin palaten, Iina C.

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



Ensimmäinen kurssiviikko: lyijykynätekniikka haltuun

Tehon maxi-etäkurssin ensimmäinen opetusvideo ilmestyi maanantaina puoliltapäivin ja katsoin sen innostuneena välittömästi. Siitä se kurssi starttasi: 20 minuutin videolla annettiin perehdytys lyijykynätekniikkaan. Opetuksessa hyvä muistutus oli valöörit sekä esimerkein havainnollistettuna se, miten suuri merkitys kontrastin luomisella on. 

Miten etäkurssi pyörii?

Pohdin kovasti ennen kurssin alkua, miten etäkurssi teknisesti toteutettaisiin. Olin positiivisesti yllättynyt selkeästä alustasta, josta löytyvät teemoittain luennot, pikatehtävät, kotitehtävien toimeksiannot sekä niiden vinkki- että kritiikkivideot. Meillä kurssilaisilla on lisäksi oma suljettu Facebook-ryhmä, jossa voi saada vertaistukea.

Tältä näyttää Tehoverkon Maxi-etäkurssin virtuaalinen oppimisympäristö.

Ensimmäisiä kotitehtäviä pakertamassa

Itse toimin parhaiten paineen alla ja viimeistelen usein tehtävät viime metreillä. Nyt kokeilin kuitenkin uudenlaista lähestymistapaa: tein ensimmäisen tehtävän maanantai-iltana ja toinen kotitehtävä valmistui torstaina. Dead line palautukselle on sunnuntaina. Ajattelin, että voisin katsella töitä ja tehdä tarvittavia pieniä viilauksia. Tehtäviin oli asetettu aikarajaksi kolme tuntia per tehtävä. Nämä ensimmäiset työt menivät kyllä hieman sen yli ja vaikka nyt töitä katsellessa tuntuu, että yhtä sun toista voisi vielä viilata, päätinkin olla tekemättä niin, sillä ei pääsykokeissakaan pysty loputtomiin korjailemaan töitään. Tarkoitus myös on, että noin kuukauden kuluttua laitan oikeasti herätyskellon soimaan ja noudatan minuutin tarkasti aikarajoja. Näin opin piirtämään nopeammin. Annan kuitenkin itselleni noin kuukauden armonaikaa, sillä piirustustaitoni ovat vielä pahasti ruosteessa ja ne pitää herätellä hellästi eloon. 

Yllätyksekseni ensimmäisten tehtävien tehtävänannot olivat yllättävän laveat ja yleispätevät. Olin iloinen, että olin harjoitellut kesän ajan YouTubesta löytämieni videoiden avulla eri perspektiivejä sekä perehtynyt hieman erilaisiin tekniikoihin. Toisaalta laaja tehtävänanto antoi mahdollisuuden lähteä yrittämään itselle haastavia asioita. Tein molemmista ensimmäisistä harjoitustehtävistä tilat. Toisen kuvasin alhaalta ylöspäin ja toisen ylhäältä päin. Helpompi olisi ollut piirtää yhden pakopisteen kuva suoraan edestä, mutta halusin lisätä itselleni vaikeuskerrointa heti aluksi, jotta oppisin tulevasta kritiikistä mahdollisimman paljon. 

Vatsanpohjassa myllertää odottaessani ensimmäistä kritiikkiä. Jännittää saada selville oma lähtötaso. Kritiikin saatuani palaan kertomaan tunnelmat tännekin. 

Ensimmäisen maxi-etäkurssiviikon fiiliksiä päivitteli Iina C.

Minkälaisilla töillä menestyt pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että saman tyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!