Kaikki loppuu aikanaan <3

Ompa outoa istua tässä kirjoittamassa viimeistä kertaa Tehon blogia. Melkein kokonainen vuosi on vierähtänyt siitä, kun sain kunnian aloittaa bloggaamisen Teholle. Vuoteen on mahtunut hurjan paljon onnistumisia, oppimista, iloa, epätoivoa, kiirettä, vastuuta, rutiinia, turhautumista ja etenemistä. Teholla olo on ollut erittäin arvokas kokemus ja se on rikastuttanut ja laajentanut osaamistani hurjasti. Tehon oppimisympäristö on kannustava, ammattitaitoinen ja oppimiskokonaisuudet on suunniteltu hyvin, jolloin kaikki saavat varmasti jokaiselta luennolta jotakin uutta ja tärkeää oppia. Kun aloitin Teholla, ajattelin että oikeastaan ei ole väliä pääsenkö sen jälkeen kouluun vai en, vaan minulle riittäisi aivan mainiosti jo pelkästään se, että saan oppia paljon uusia, kiinnostavia juttuja, saan rutiinia ja monipuolisuutta omaan tekemiseeni ja pääsen lähemmäs omaa tyyliäni. Ja sitten kirsikkana kakun päälle tälle kaikelle olisi tietysti se, että pääsisin lukuvuoden jälkeen kouluun.

No miten siinä sitten kävi, pääsinkö opiskelemaan?

Pääsykokeiden jälkeen kolme viikkoa meni hujahduksessa, tosin viimeiset päivät ennen tulosten julkaisua aloin olla hieman tulisilla hiilillä. (Tässä vielä blogilinkki pääsykokeisiin, jossa kerron tarkemmin mitä siellä tapahtui: https://teho-opisto.fi/miten-paasykokeet-meni/ ) Tänä vuonna kuitenkin tuntui, että olin paljon rauhaisammin mielin koko asian kanssa kuin pari edeltävää vuotta. Tulokset julkistettiin pari päivää ennen ‘viimeistään’ luvattua päivää. Sinä päivänä eräs ystäväni, joka itse kävi Tehon Midi-kurssin, laittoi viestin että “tulokset on tullu, mene äkkiä kattomaan Opintopolku!!” Hänelle itselleen koulupaikka aukesi Visuaalisen viestinnän muotoilusta ja olen ihan huippuonnellinen hänen puolestaan! Kiireellä siinä sitten kirpputorin eteisessä avasin opintopolun, ruudulla luki “sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa”. Olin juuri äitini ja isäni kanssa liikenteessä ja menin tippa linssissä kertomaan uutiset. Siellä halattiin ja iloittiin. En meinannut uskoa todeksi koko tilannetta ja päivä menikin hieman epäuskoisissa, mutta onnellisissa tunnelmissa. Hurjaa! Tahdon sanoa kaikille kouluun päässeille aivan suunnattoman paljon onnea ja menestystä!! Suuri työ ja urakka on takana ja voidaan kaikki olla ylpeitä itsestämme ja siitä duunista mitä ollaan tämän eteen tehty <3

Unelmat odottaa kärsivällistä

Jos koulupaikka ei auennut tänä vuonna, anna itsellesi aikaa käsitellä ja kohdata pettymys. Tiedän miten raskas ja musertava tunne on, kun koulupaikka jää saamatta. Voi tuntua vielä pitkään siltä, että missään ei ole mitään mieltä ja tulevaisuus näyttää tylyltä ja tyhjältä. Tämäkin tunne kuitenkin menee ohi, eikä ole mitenkään väärin kokea ja tuntea tällaisia tunteita. Tärkeintä on kohdata ne ja hyväksyä tilanne. Sen jälkeen kun voimia on taas kerätty, jatketaan eteenpäin unelmia kohti vielä korkeammilla purjeilla ja innolla. Itselleni kävi viime kesänä hylkäämisen jälkeen niin, että kaksi vuotta tavoittelemani opiskeluala vaihtuikin aivan toiseen. Tajusin, että sillä oli itseasiassa tarkoitus, miksi en päässyt opiskelemaan. Lisäksi molemmat aiempien vuosien pääsykoeprosessit opettivat minulle paljon tärkeitä asioita; sain tehtyä taiteilusta itselleni tosi vahvan rutiinin ja halusin oppia ja löytää omaa tyyliäni vieläkin vahvemmin. Eihän siis luovuteta unelmien suhteen, koska ensi vuonna juuri sinä voit olla se joka saavuttaa unelmansa ja osut ‘napakymppiin’! Tsemppiä tulevaan ja niin niin paljon kaikkea hyvää elämäsi tielle!

Lopuksi haluan vielä kiittää sydämeni pohjasta Tehoa ja Teho-Opiston opettajia kaikesta hyvästä mitä olette meidän opiskelijoiden eteen tehneet. Sydämessäni asustaa kiitollisuus ja tulen varmasti muistamaan teitä kaikkia lämmöllä vielä pitkään <3 Teho-Opiston avulla monet ihmiset saavuttavat unelmoimansa opiskelupaikan, ja on ollut siistiä olla itsekin yksi heistä! Kiitos myös siitä, että sain mahdollisuuden osallistua lukuvuoteen bloggaajana. Tämä on ollut hyvin antoisaa ja rikastuttavaa puuhaa 🙂 Kiitos kaikille lukijoille, opiskelukamuille ja muillekin tsemppareille matkan varrella. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti syksyä ja alkavia opintoja, en malta odottaa miten kivaa siitä tulee..!! Kaikkea hyvää sinulle ja auringontäyteistä ja lämmintä kesää!!

vielä viimeisen kerran;

xoxo: K <3333

Vanha tuttu

Vanha tuttu perfektionismi. Kukapa ei olisi joskus kokenut edes pientä häivähdystä siitä? Varmasti maailmassa on myös ihmisiä, jotka ei tiedä asiasta mitään, mutta luulen että suurin osa länsimaisista ihmisistä on jotenkin ollut kosketuksissa asian kanssa. Monesti juuri luovien alojen ihmiset painiskelevat kyseisen asian parissa. Mitä sitten on perfektionismi?

On olemassa kahdenlaista perfektionismia: rakentavaa ja neuroottista. Rakentavassa perfektionismissa kunnianhimo, tavoitteet ja normit ovat kohtuullisia. Neuroottisessa päinvastoin on ylettömän korkeat tavoitteet sekä suuri epäonnistumisen pelko. Tuntuu, että aina voisi hieman viilata tai parantaa omaa suoritustaan eikä koskaan ole täysin tyytyväinen siihen mitä on saanut aikaan. Perfektionismi on hyvin uuuttavaa ja se voi aiheuttaa stressiä, jännittyneisyyttä ja riittämättömyyden tai huonommuuden tunnetta. Ainakin itse nostan nöyränä käden pystyyn; tutulta kuulostaa.

Omat kokemukseni

Olen tunnustanut itselleni ja tunnistanut itsessäni viimeisten vuosien aikana perfektionismin piirteet. Täydellisyyden tavoittelu on huomattavasti hidastanut ja vaikeuttanut kehitystä ja etenemistäni piirtämisen ja taiteilun saralla. Useinkaan ei ole edes halunnut aloittaa mitään uutta projektia, koska jo etukäteen on valmistautunut siihen, että siitä ei kuitenkaan tule juuri sellainen kuin haluaisin. Ei anna luovuudelle ja keskeneräisyydellensä lainkaan tilaa vaan ruoskii itseään siitä, että ei osaa tehdä asioita niin hyvin kuin pitäisi. Kuka sitten määrittää sen miten pitäisi tehdä? Todellisuudessa ei kukaan. Elämme maailmassa, jossa ulkoapäin viestitetään ja paineistetaan, että pitäisi kokoajan olla parempi ja tuottavampi ja aina pitäisi osata ja olla enemmän kuin on. Saatamme kuulla vain vähän sitä, että olemme oikeasti hyviä juuri tällaisena kuin olemme. Perfektionismi on ainoastaan suoritusyhteiskunnassa opittu kaava, mutta koska se on ulkoapäin opittua, voimme sen aivan hyvin sisältä käsin muuttaa jos vain itse tahdomme. Linkin takana lisää aiheesta: https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/uupumus-2/perfektionismi-uuvuttaa/

Harjoituksia

Keinoja ja harjotteita neuroottisen perfektionismin muuttamiseen rakentavaksi on monia. Itselleni hyvin vapauttava tekniikka tähän on ollut piirtäminen yhdellä viivalla, ilman että kynä nousee paperista lainkaan ennen kuin piirros on valmis. Tämä harjoitus myös kehittää erittäin hyvin ja säännöllisesti tehtynä aivojen ja käden koordinaatiota. Harjoituksessa on pakko päästää irti täydellisyydestä ja pikkutarkkuudesta. On vain tarkkailtava piirrettävää kohdetta ja annettava käden tehdä tekemisiään. Toinen hyvä keino on piirtää ‘ei vahvalla’ kädellä. Itse olen oikeakätinen, eli piirrän toisinaan vasemmalla kädellä ja harjoitan sitä. Voi myös kokeilla piirtämistä siten, että ei katso ollenkaan paperiin kun piirtää. Olen huomannut, että mitä enemmän teen erilaisia harjotteita, joissa ei voi ‘onnistua’, sitä vapautuneempaa ja kivempaa tekeminen on. Tähän ovat myös olleet avuksi Tehon kotitehtävät. Kun aikaa tehtävän tekoon on vain rajallinen määrä, on tehtävän tekeminen ja hiominen pakko lopettaa jossain vaiheessa. Alla vasemmalla kuva kun joskus tein ensimmäisiä yhden viivan piirroksia ja oikealla kuva kun olen harjoitellut tätä jo pidemmän ajan.

Jos itsessään tunnistaa perfektionismiin viittaavia merkkejä, on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan ajatuksiaan, kehoaan ja omaa jaksamista. Ei ole mitään pakkoa suorittaa ja jaksaa, koska me olemme ihmisiä, emme koneita. On aivan täysin fine ottaa joskus (tai useamminkin) päivä rennommin ja jättää sovittu meno välistä, jos oma olo ei ole hyvä. Perfektionismia saattaa olla vaikea tunnistaa, koska perfektionismin ajatteluun ei mahdu, että olisi jotain ‘vikaa’ tai jokin olisi huonosti. Siksi on todella tärkeää pysähtyä kuuntelemaan omia sisäisiä viestejä ja kiinnittää huomiota omaan jaksamiseensa ja hyvinvointiin.

Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin, iloa ja valoa sinne missä tätä luetkin! <3

xoxo: Karo

Seuraa somessa ja heitä viestillä, jos heräili kysymyksiä liittyen valmennuskurssiin, Teho-Opistoon tai yleisesti luoviin aloihin ja luovuuteen

• Instagram
• TikTok