Rutiineillä menestykseen

Täytyy sanoa, että pää lyö tyhjää, kun kirjoittelussa on tullut pidempi paussi. Itsellä melkeinpä koko loma meni lasten sairasteluissa (jouluna vatsataudissa ja uutena vuotena esikoisen kansa päivystyksessä), joten univelkaa on kertynyt vanhan päälle kunnolla, eikä pää toimi senkään edestä. Pahoittelut jo etukäteen laadun suhteen! Yritetään nyt kuitenkin lyhyesti ja ytimekkäästi kahvin avulla. XD Tänään luvassa pohdintaa, mitä hyötyjä valmennuskurssista on tähän asti ollut sekä mitkä fiilikset pääsykoesimulaatiosta jäi. Kuvina vähän joulun ajan fiilistelyjä.

Maxi-valmennuskurssi – onko ollut hyötyä?

Onko valmennuskurssista siis ollut hyötyä? Mitä mieltä olen, nyt kun syyspuolisko on taputeltu? Ehdottomasti on! Jokaisella tunnilla ja jokaisen tehtävän yhteydessä oppii uusia asioita. Omista töistä saatavista palautteista oppii todella paljon. Sen lisäksi pääsee kuulemaan kaikkien muiden töistä saatavaa palautetta. Pikku hiljaa alkaa näkemään ja ymmärtämään mistä asioista saa pisteitä ja mistä taas vähennetään.

Ja vaikka viime syksy olikin lasten sairasteluiden suhteen haastava, pääsin aina paikalle jokaiselle tunnille. Joten siitä olen suunnattoman iloinen. Jos olisin viime syksyn yrittänyt itsekseni treenailla, siitä ei olisi tullut mitään. Arki tarjoaa varmasti jokaiselle kiirettä ja haastetta, ja siksi on ollut mahtavaa olla valmennuskurssilla, jossa tulee pakostikin jonkinlainen rutiini harjoittelulle. Rutiini on välttämätön omien taitojen harjoitteluun ja hanskaamiseen, jotta paineistavassa pääsykoetilanteessa pystyy suoriutumaan tehtävistä niihin vaadittavilla taidoilla. Onko itselle vielä tullut harjoitusta tarpeeksi? Ei lähellekään.

Pääsykoesimulaatio. Miten meni ja mitkä fiilikset?

Ennen joulua meillä oli ensimmäinen pääsykoesimulaatio. Simulaatio tapahtui samaan aikaan kuin yleensä meillä olisi ollut tunti. Ennen simulaatiota meille ilmoitettiin tarvittavat välineet kunkin alan tehtävää varten ja tehtävä selvisi vasta paikan päällä. Sisustusarkkitehtuuriin meidän piti tehdä lyijykynätyö A3 kokoiselle paperille. Tehtävänantona oli tehdä piirros aiheesta ”löydös”. Kuvasta piti käydä ilmi mitä ja missä. Arviointiperusteina muistaakseni oli, idea, tunnelma, valöörit ja syvyysvaikutelma. Saattoi olla jotakin muitakin, mutta enää jälkikäteen en muista tarkemmin.

Itselläni pääsykoesimulaatio meni melko kehnosti. Pää löi tyhjää ja voi vitsit kun kaikki vanhat tottumukset piirtää löi kovaa päälle. Työstä tuli suttuinen ja epäselvä. Syvyysvaikutelma jäi olemattomaksi. Työtä jättäessä tiesin, että nyt meni penkin alle. Idea oli mielestäni hyvä. Kuvan löydös oli puoliksi syöty banaani tyynyn alla sängyssä. Piirsin kuvan kuitenkin liian läheltä, jolloin ympäristö jäi epäselväksi. Piirtelin kyllä menemään täysin niin miten sattuu, että hyvää päivää vaan! Työstä tuli arvosanaksi 3, joka ei periaatteessa ole niin huono. Mutta kun haluaisin vähintään 4 AINA. Tietääkö joku muu tämän tunteen? 😀 Inhoan epäonnistumista. Ja omalla mittapuulla melko hyvä on total failure. Mutta! Hyvä puoli tässä kaikessa on, että nyt on hyvä mokailla. Nyt vasta harjoitellaan. Vielä on aikaa harjoitella ja siihen pitää pistää vieläkin parempi fokus nyt keväällä. Pidetään myös sormet ristissä, että kevät olisi suopeampaa ja terveempää.

Rutiinit avaimena paineen alla suoriutumiseen

Aiemmin mainitsin, miten rutiinit ovat välttämättömiä paineen alla onnistumiseen. Olen itse tässä hyvä esimerkki siitä, miten vielä tiettyjä rutiineita ei ole tarpeeksi. Omat haitalliset maneerit ja hutilointi puskivat takaraivosta pääsykoesimulaatiossa ja ottivat täysin vallan omassa tekemisessä. Omalla kohdalla teknisen piirtämisen rutiinit eivät olleet tarpeeksi iskostuneet vielä(kään) käsiin ja aivoihin. Piirtämisen perusteet kurssi olis varmasti allekirjoittaneelle hyvä tässäkin kohtaa, mutta harmillisesti siihen ei juuri nyt ole varaa, sillä priorisoin ennakkokurssille osallistumisen. Tässä kohtaa on vain tärkeää tehdä kaikki annetut tehtävät ja harjoitella harjoittelemisen perään. Ei auta olla valmennuskurssilla, jos ei ole valmis itse näkemään vaivaa taitojen opettelussa. Vaikka maxi-kurssi olisi kuinka hyvä tahansa, se vaatii omat 100% työtä, jotta voi menestyä pääsykokeissa. Kukaan muu ei voi tehdä sun puolesta työtä. Sanottakoon, että teho-opiston valmennuskurssi antaa parhaan mahdollisen alustan sun oman parhaan tekemiselle. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, jos et pistä itseäsi likoon.

Ihan mahtavaa, että parin viikon kuluttua päästään taas Teho-opistolle oppimaan uusia juttuja! Odotan niin innolla laadukkaita oppitunteja, taitavia opettajia ja mitä mahtavimpia ja taitavia kanssaopiskelijoita.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Tämän hetkiset fiilikset kurssilta

Bloggaajana käyn ilmaiseksi Tehon Maxi-kurssilla ja ajattelin kertoa hiukan tämän hetkisiä fiiliksiä siitä. Mennyt syksy oli todella kiireinen ja henkisesti raskas, jonka takia myönettäkööt kurssin suorittaminen on jäänyt vajavaiseksi. Olen jäänyt jälkeen tehtävissä. Onnekseni kurssi on joustava ja tämä ei ole maailman loppu. Tällä hetkellä on meneillään joulutauko, jonka aikana aion kuroa matkan muihin kiinni. Ei siis hätää, jos joku muukin on myöhässä. Minua ainoastaan harmittaa, etten ole kerennyt harjoitella tarpeeksi.

Jatkossa

Kurssin käyminen etänä on sopinut minulle hyvin, sillä sitä voi suorittaa missä ja milloin vain. Olen esimerkiksi piirtänyt junassa ja maalaillut silloin, kun kaikki muut nukkuvat. Voin suositella Maxi-kurssin käymistä etänä kaikille, jotka kokevat tietyn paikan ja ajan pyhittämisen taiteelle vaikeaksi. Haluan kuitenkin saada enemmän irti kurssista, joten aion olla aktiivisempi keväällä. Ennakkotehtävät julkaistaan pian ja pääsykokeet stressaavat, joten aion kääriä hihat ja alkaa piirtämään.

Teho antaa apua jokaiseen tarpeeseen

Teholta löytyy muitakin kursseja luoville aloille tähtääville. Jos et koe tarpeelliseksi käydä pitkää Maxi-kurssia, löytyy Teholta pienempiä apupaketteja, joiden avulla varmistat paikkasi unelmiesi opiskelupaikassa. Teinkin alta löytyvän videon, jossa tutustun, mitä valmennus mahdollisuuksia Teho tarjoaa. Kurssien lisäksi suosittelen lukemaan Tehon blogeja. Muitakin kuin mun! Näistä oli mulle suuri apu viime vuonna, kun yritin hakea arkkitehdiksi. Mä uskon vertaistuen auttavan jokaista tavoittamaan unelmansa.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Mun tyyli

Hyvää joulua! Edellisissä postauksissa olen kertonut inspiroitumisesta ja rakkaudestani vanhaa arkkitehtuuria kohtaan. Ajattelin nyt olevan korkea aika kertoa enemmän tyylistäni ja minkälaisia rakennuksia haluan suunnitella. Toki huomioon ottaen, että minulla on vielä pitkä matka suunittelijana ja hion tyyliäni muun muassa valmennuskurssilla. Keskitytään siis siihen, mikä minua kiehtoo tällä hetkellä.

Disney

Kävin lapsena kahdesti Pariisiin Disneylandissa. Puisto oli täysin toisesta universumista. Mietin silloin, miten tämä on tehty. Miten jollain on näin hyvä mielikuvitus? Mietin tätä edelleen, kun Disney rakentaa entistä ällistyttävämpiä laitteita. Seuraan välillä, mitä uutta puistoihin on tulossa inspiroituakseni. Joskus oon myös miettinyt, että ois siistiä olla itse suunnittelijana Disneyllä. Haluankin suunnitella taloja, joista tulee samanlainen vau efekti, kuin Disneyn övereistä puistoista.

Kupla talo

Lukiossa yhdellä kuvistunnilla piti tehdä esitelmä taiteilijasta. Etsin aihetta popkulttuuriin keskittyvältä instatililtä ja törmäsin “kupla taloihin”. Suunnittelijaksi paljastui Antti Lovag. Aloin tutustumaan enemmän hänen töihin ja olin vaikuttunut. Lovag piti suoria linjoja hyökkäyksenä luontoa vastaan. Hänen talonsa ovat kurvikkaita ja epäsäännöllisen muotoisia. Barbapapan tönö on inspiroitunut Lovagin taloista. Myös hiukan samaa tyyliä edustava arkkitehti Antoni Gaudín rakennukset inspiroivat minua. Hän on suunnitellut muun muassa Sagrada Familia kirkon. Jaan samoja ajatuksia heidän kanssa. Pidän kurvikkaista luonnon mukaisista muodoista, mutten ole niin jyrkkä, ettei kulmia saisi olla ollenkaan. Terävät linjat ovat käytännöllisiä ja haluan yhdistellä niitä epäsäännöllisten muotojen kanssa. Luonto on ehdottomasti iso inspiraatio lähde ja haluan luonnon muotoja sekä materiaaleja koteihin. Ne tekee taloista vähemmän kylmiä ja kolkkoja.

Käytännöllisyys

Suomessa arvostetaan käytännöllisyyttä ja selkeä skandinaavinen tyyli on monen mieleen. Samaan aikaan kuitenkin valitetaan, kun rakennetaan tylsiä harmaita laatikoita kuten kauppakeskus Tripla. Tämä on ristiriitaista ja olenkin miettinyt miksemme voi rakentaa käytännöllisesti, mutta hauskasti. Nämä eivät pois sulje toisiaan. Hyvä esimerkki tästä on Helsingin yliopiston kirjasto. Rakennuksen julkisivulla on isoja hauskoja kaarevia ikkunoita, mutta raamit ovat tiiliä, jonka takia rakennus sopii vanhojen tiilitalojen keskelle. En ehkä suunnittelisi taloja niin yksityiskohtaisiksi kuin Gaudín tai Disneyn rakennelmat ovat, koska niiden tekemiseen menee kamalasti aikaa ja talot eivät olisi käytännöllisiä esimerkiksi remontoidessa. Hauskoja yksityiskohtia saa silti olla helppokulkuisuutta esimerkiksi pyörätuoleille unohtamatta. Ajattomuus on myös tärkeää, sillä olisi ikävää, jos rakennus purettaisiin parin kymmenen vuoden päästä, koska se ei ole enää muodikas.

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!



Kaikki vanha ja kaunis puretaan

Aina kun vierailin lapsena mummolassa Helsingin Kruunuhaassa, ihailin vanhoja jugend- ja uusrenesanssitaloja. Niissä on jotain satumaista ja charmia, mikä puuttuu harmaista brutalistisista toimistotaloista. Silloin esitin iskälle terävän kysymyksen: “Miksi uudet talot eivät ole enää niin hienoja?” Tällä viittasin siihen, että moni moderni rakennus on todella selkeäpiirteinen ja niissä ei ole yhtä paljon yksityiskohtia kuin ennen. Iskä vastasi jotakuinkin niin, että on eri tyylisiä rakennuksia ja nykyään ei enää osata rakentaa vanhanajan tyyliin. Jäin miettimään miksi ei?

Trendit muuttuu esimerkiksi Helsingissä 1960-luvulla purettiin monia vanhoja taloja toimistokuutioiden tieltä. Tänä päivänä kierto jatkuu. Vastikää oli uutisissa kuinka Kurt Simbergin suunnittelema 1960-luvun toimistorakennus Helsingin ydinkeskustassa puretaan. Tilalle tulee modernimpi kiinteistö. Tämä on herättänyt keskustelua, että tehdäänkö taas “virhe” ja puretaan vanha talo, jonka perään haikaillaan myöhemmin. Tällä hetkellä minustakin tuntuu, että nykyinen talo on ruma ja on hyvä, että tilalle tulee jotain kauniimpaa, mutta mistä me voimme tietää onko meillä sama fiilis parin vuosikymmenen jälkeen. Puretaanko silloin nyt tuleva rakennus? Vaikea arvailla, koska meillä ei ole kristallipalloa.

Minusta tuntuu, että vanhaa rakennuskantaa pitäisi suojella enemmän ja miettiä, mitä haluamme jättää muistuttamaan historiasta. Ei kaikkia edellisten vuosikymmenien taloja tarvitse säästää. Pitäisi vain käyttää enemmän harkintaa ennen purkua, voitaisiinko esimerkiksi remontoida tai laajentaa vanhaa taloa ja näin tuoda rakennus tähän päivään. Yksi hyvä esimerkki tästä on Tampereen Torni hotellin rakentaminen vanhan ratapihan keskelle. Mielestäni näyttää siistille, että vanhan keskellä seisoo moderni tolppa.

Nopea luonnos laatikkotalon laajennoksesta

Kun tulevaisuudessa pääsen arkkitehtina suunnittelemaan uusia rakennuksia ja miettimään mitä tehdään vanhoille, haluan pitää tämän pohdinnan mielessä. Minusta eri ikäiset talot tekevät kaupungista elävän näköisen ja olisi tylsää, jos kaikki talot olisivat homogeenisiä. Vaikka en pidä laatikkomaisista ja harmaista rakennuksista ymmärrän, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Jos minun pitäisi esimerkiksi suunnitella laajennos tällaiselle talolle menisin vanhan ehdoilla. Haluaisin laajennoksen olevan tyylillisesti samanlainen, mutta värikkäämpi ja kiinnostavamman muotoinen. Entä millaisia kokonaan uusia rakennuksia suunnittelisin? Se on seuraavan postauksen aihe!

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!



Konkreettisia tekoja

Kuten olen aikaisemmissa postauksissa kertonut, edelliset hakukerrat eivät ole menneet putkeen. Vastoinkäymiset ovat antaneet paljon motivaatiota pärjätä paremmin ensi vuonna. Minulla on vielä paljon opittavaa ennen kuin olen valmis onnistumaan ensi keväänä. Mitä ja miten aion valmistautua konkreettisesti? Se on tämän päivän aihe!

Aloita ajoissa!

Kahtena edellisenä hakukertana minun Akilleen kantapää on ollut liian myöhään aloittaminen. Ensimmäisellä kerralla aloitin arkkitehtuurin pääsykokeiden tekemisen vain paria viikkoa ennen yhteishaun loppua. Kuten edellisten postausten lukijat tietävät, se päättyi totaaliseen frassiin ja en kerennyt hakea ollenkaan. Toisella kerralla aloitin suunnittelun samantien, mutta minusta tuntuu, että käytin siihen liian paljon aikaa. Tuntui myös, että taitoni olivat ruosteessa, joten niitä piti hioa ennen kuin pääsin ennakkotehtävien pariin. Siihen kului paljon ylimääräistä aikaa, jonka takia haku venyi viimeiselle päivälle. Tällä kertaa kuitenkin ehdin hakea ja pääsin töillä pääsykokeisiin. Ennen ensi helmikuuta aionkin kehittää taitojani huimasti, jottei minun tarvitse huolehtia, etten ole tarpeeksi hyvä. Sitten kun tehtävät julkaistaan aloitan niiden tekemisen rivakammin, niin ei tule niin kamala hoppu.

Armollisuus

Olen ollut aika ankara itselleni edellisillä hakukerroilla. Kun en olekkaan onnistunut odotusten mukaan, olen soimannut itseäni rankasti. Näin en aio enää tehdä! Haluan olla armollisempi, aina ei tarvitse olla 10+, vaan riittää, että yrittää parhaansa ja pääsee läpi. Minulla on myös taipumus ajatella, että kaikki muut olisivat parempia kuin minä. Tämä lannistaa minua. Haluankin ajatella positiivisemmin, että taitoni ovat riittävän hyvät, koska olen käyttänyt paljon aikaa niiden kehittämiseen. Kuten moni kaverini on yrittänyt minua tsempata, minussa on varmasti jotain, mitä muilla ei ole. Kannustankin teitä ajattelemaan samoin!

Töitä, töitä ja töitä

Yleisesti minun pitää tehdä vain enemmän duunia. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Haluan käyttää enemmän aikaa taiteiluun, inspiroitumiseen ja oman tyylin kehittämiseen. Edellisillä kerroilla en ollut valmis arkkitehdiksi taitojen puolesta, mutta nyt haluan olla. Tähän aion priorisoida aikaani. Toteutan haaveeni hyvinvointia kunnioittaen, jotta sisäinen motivaatio arkkitehtuuriin säilyy tulevaisuudessakin.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Mitä jos motivaatio loppuu?

Tämä syksy on ollut minulle hyvin kiireinen. Enkä usko ensi kevään olevan yhtään rauhallisempi. Ilmottauduin uusimaan ylioppilasarvosanoja, olen valmennuskurssilla, käyn töissä ja arkkitehtuurin pääsykokeet odottavat nurkan takana. Lisäksi ihan tavalliseen arjen pyörittämiseen eli ruuan laittoon, pyykkäämiseen ja siivoamiseen kuluu rutkasti aikaa. Väkisin mietin, miten selviän tästä työtaakasta. Tässä postauksessa haluankin kertoa asioista, jotka motivoivat ja auttavat jaksamaan kiireisen arjen keskellä.

Seinävalaisin 3D-malli valmennuskurssilta

Menneisyydestä pitää oppia

Minulla on ollut haasteita mielenterveyden kanssa viime vuosina. Varsinkin viime keväänä olin todella romuna henkilökohtaisen elämän ikävien käänteiden takia. Huono mielenterveys aiheutti epäterveellisiä elämäntapoja, jotka hankaloitti myös arkkitehtuurin pääsykokeissa menestymistä. Olisin halunnut harjoitella kokeisiin enemmän, mutta minun oli pakko myös levätä ja parantua. Silloin päätin asettaa terveyden edelle. Vaikka kokeiden meneminen mönkään harmitti, olen onnellinen, että tajusin antaa aikaa itselle. Tämän ansiosta voin tällä hetkellä paremmin kuin vuosiin. Konkreettisesti käänsin unirytmin enemmän aamu painotteiseksi, aloin käymään kuntosalilla ja avauduin ongelmistani.

Palkinnot

Opiskelun ja kuvaamataidon kehittämisen ohella, on tärkeää olla muutakin tekemistä. Minun aivot kaipaavat säännöllistä tuuletusta. Hyvä salitreeni, kaverit ja maukas ruoka muun muassa antavat hyvän tauon ainaiselle puurtamiselle. Tykkään myös asettaa tavoitteita, joiden suorittamisesta palkitsen itseni. Ennen kuin aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä päätin, että palkitsen itseni pullapitkolla, kun saan tämän valmiiksi. Minua motivoi myös se, että haluan jakaa kivikkoisen matkani kohti yliopistoa, jotta voin auttaa jotkakuta pääsemään helpommalla. Lisäksi vertaistuen antaminen tuntuu palkitsevalta. En ole vielä keksinyt, miten palkitsen itseni, jos pääsen opiskelemaan arkkitehtuuria, mutta joku palkinto on ehdottomasti keksittävä! Se varmasti lisäisi motivaatiota.

Tavoitteet

Minua motivoi ehkä eniten tulevaisuuden haaveet. Tuntuu että olen nyt välitilassa jo toisella välivuodella, enkä enää jaksa tätä. En halua enää tiskata toista vuotta töissä, vaan kaipaan työtä, jossa pääsen toteuttamaan luovuuttani. Vaikka töitä on paljon, tämä kaikki on unelma ammatin arvoista. Toisin kuin edellisillä kerroilla, minulla on paljon sisäistä motivaatiota onnistua ensi vuonna. Uskon vastoinkäymisten ja parempien elämäntapojen olevan syy, miksi olen näin motivoitunut vihdoin toteuttamaan lapsuuden haaveen.

Minkälaisilla töillä menestyt pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!



Kokemukset pääsykokeista

Nyt olisi seuraavaksi vuorossa viime kevään visuaalisen viestinnän pääsykokeista.

Kokeet koostuivat yhteensä neljästä tehtävästä ja haastattelusta, sekä kestivät kaksi päivää. Viime kevään teemana oli Olympialaiset 2036 ja paikkana olisi kuvitellusti Helsinki. Pääsykoe alkoi aamupäivällä yhteisellä tervehdyksellä ja ohjeiden jakamisella. Aika pian siirryttiin tehtävien jakoon, jotka vetäjät kävivät myös kaikkien kanssa läpi.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Ensimmäinen tehtävä: Ilme olympialaisiin

Ensimmäinen pääsykoepäivä alkoi tehtävällä luoda ilme vuoden 2036 Helsingin olympialaisiin. Saimme myös lisätietona, että tätä työtä tultaisiin käyttämään myös muissa pääsykokeiden tehtävissä. Työhön piti suunnitella logo, sekä olympialaisissa käytettävä värimaailma.

Aluksi olin aika hämilläni, sillä rupesin ehkä liikaa analysoimaan tehtävänantoa. Mitä halutaan nähdä ilmeessä? Minulla ei ole tämän tyylisistä tehtävistä niinkään kokemusta ja senkin takia työ tuntui jotenkin “luonnosmaiselta”. Aloitin miettimällä ensin värimaailman ja sitten logon. Väreiksi valikoin luonnonläheisiä värejä, sillä mielestäni ne kuvaavat hyvin Suomea. Logoa suunnitellessani mietin yleisiä Helsinkiläisiä asioita ja niin minulla, kuin myös varmasti monilla muilla tuli ensimmäisenä mieleen tuomiokirkko. Logosta halusin yksinkertaisen, jotta sitä olisi helppo käyttää tulevissa tehtävissä.

Toinen tehtävä: juliste Olympialaiset 2036 Helsinki

Toinen tehtävä oli juliste, joka on alan pääsykokeissa hyvin yleistä. Tehtävänantona oli luoda juliste joka tulee sisältää olympiarenkaat, tekstin Helsinki 2036, sekä ensimmäisen tehtävän ilmeen.

Ensin ajattelin, että JES julistetehtävät ovat yksiä omia suosikkejani, mutta pian ilo vaihtuikin tuskaksi. Ideani ei toteutunut aivan, kuin olin suunnitellut ja aikaa oli enää niukasti. Jouduinkin tekemään viimehetkellä isoja muutoksia, jotka eivät mielestäni juurikaan pelastaneet työtä. Viimeistely jäi vähäiselle enkä ollut lopputulokseen tyytyväinen.

TOINEN PÄIVÄ

Kolmas tehtävä: Olympialaisten kauppatavaran myyntipiste

Tarkoituksena oli näyttää myyntipiste, josta katsojat pääsevät ostamaan Helsinki 2036 maskotteja, sekä kuvata ärtynyt turisti tämän asioidessa myyntipisteellä. Myös tässä tehtävässä tuli käyttää ensimäisen päivän logoa ja värimaailmaa.

Päätin toteuttaa tehtävän digitaalisesti, sillä se on nopeaa ja tehtävänannossa sanottiin työskentelytavan olevan vapaa. Lopputulos ei tietystikkään ole normaalien töideni tasoa jälleen kerran aikarajan takia, mutta koen saaneeni ideani näkyviin.

Neljäs tehtävä: kuvakäsikirjoitus

Viimeisenä tehtävänä oli tehdä kahdeksan kuvan sarja, jonka pohjalta tehtäisiin olympialaisiin mainosvideo/animaatiopätkä, joka näytettäisiin televisiossa. Kuvasarjassa piti tuoda esiin järjestäjäkaupunkia, sekä olympialaisten arvoja. Jälleen tehtävään tuli myös sisällyttää logo, sekä Helsinki 2036.

Ajattelin käsikirjoituksen alussa tuoda ilmi kaunista luontoa, joka kertoo isäntämaasta. Sarjan edetessä loppua kohti tulevat esiin olympialaisten arvot. Sisällytin logon ja tekstin kuvaan osaksi tarinaa, mutta myöhemmin pohdittuani totesin, että ne olisi kannattanut tuoda esiin irrallisemmin ja näkyvämmin.

Tehtävien lisäksi oli myös haastattelu. Se osio jännitti minua ehkä eniten, sillä siihen osasin vähiten valmistautua. Kirjoitin joitankin asioita ylös, kuten urahaaveeni tai suosikki tekijöitäni. Jännitys oli loppupeleissä aivan turhaa. Tilanne oli hyvin rento ja päädyimme puhumaan oikestaan kaikesta muusta, kuin mitä olin ajatellut. Siitä jäi positiivinen muisto.

Pääsykokeet noin muuten olivat kyllä itselleni kovaa psyykkistä rasitetta. Paineensietokykyäni koeteltiin hurjasti, ja olin aivan poikki toisen päivän päätyttyä. Päivien välissä oli onneksi ruokatauko, jonka aikana sai nollata aivot ja hengähtää. Hyvät eväät kannattaa olla mukana ja runsaasti vettä. Itse unohdin syödä hyvin kaiken jännityksen keskellä, jonka takia olin vielä enemmän loppu.

Alkukesästä opintopolkuun napsahti tieto varasijasta 1. Se ei siitä kesän mittaan liikkunut, mutta osasinkin sen jo aavistaa. Taide aloille on todella vaikeaa päästä, joten todennäköisyys, että peruutuspaikkoja aukeaisi on pieni. Mutta tässä, sitä ollaan. Nälkä on ja palo kouluun pääsystä on kovempi, kuin koskaan, joten toivottavasti taitoni ovat sen varran karttuneet tämän vuoden aikana, että pääsisin kohti unelmiani.

Miten tehdä pääsykokeisiin treenaamisesta mielekästä?

Parina viime kertana olen käsitellyt enemmän oppimisen taustalla vaikuttaviin psykologisiin teorioihin ja tuntemuksiin. Tällä kertaa ajattelin keskittyä enemmän inspiraatioon ja inpsiroitumiseen. Ennin ja Niilon blogeissa oli tosi hyvin vinkattu konkreettisia vinkkejä inspiraation hakemiseen. Käykää lukemassa! Itse keskityn pohdiskeluun ja fiilistelyyn sekä siihen miten lähestyn jokaikistä tehtävää. Ja miten säilyttää hyvä pöhinä läpi valmennuskurssin.

Oodi elämälle

Suurin osa tekemistäni töistä Tehon valmennuskurssilla kiteytyy kahteen sanaan: Oodi elämälle. Koska elämää on jo jonkin verran takana (toki vielä monin verroin edessä), olen lähestynyt kaikkia tehtäviä edellä mainitun ajatuksen kautta. Toisin sanoen, jokainen tehtävä on ollut ikään kuin rakkauskirje jo eletylle elämälle ja ehkä joskus myös tulevalle elämälle.

Kun oma osaaminen ei vielä ole sillä tasolla kuin toivoisi, voi se joissakin tapauksissa lannistaa. Oma kriittinen pikku Ruut saattaa kuiskutella olkapäällä väheksyen, epäillen ja mollaten omaa tekemistä ja yrittämistä. Synkästä mielenmaisemasta käsin pystyy tietysti ammentamaan myös inspiraation lähteitä (rakastan synkkiä juttuja), mutta sekaan tarvitaan myös ripaus rakkautta. Oodi elämälle – asenteen kautta voin nousta ylemmäs mahdollisista epävarmuuksista, kriittisyydestä, perfektionismista tai _______. You name it.

Kun pääseen mielen tasolla mielekkäälle taajuudelle, lähestyn tehtävänantoa teknisestä näkökulmasta. Mitä tehtävässä halutaan minun tekevän? Mitkä ovat arviointiperusteet? Kirjaan ne itselleni ylös ja niiden ympärille lähden ammentamaan omasta elämästä, kokemuksista, toiveista, tunteista ja ajatuksista käsin kokonaisuutta, joka palvelee tehtävänantoa. Ja vitsit, kun tehtävien tekeminen on ihanaa! Jokainen Tehon kotitehtävä on kuin joulukalenterin luukku. Odotan aina innolla uuden tehtävän selvittämistä. En väitä, ettenkö kamppailisi jokaisen tehtävän kohdalla. Pieleen menee niin paljon ja joka kerta. Mutta mitä sitten?

Rakastutaan edes johonkin

Olen ehdoton Esa Saaris-fani. Olen kuunnellut melkein jokaisen Saarisen filosofia ja systeemiajattelu- luentosarjan äänitteen ja ne ovat täyttä inspiraatiota. Suosittelen kuuntelemaan, jos yhtään kiinnostaa. Luennot löytyvät mm. Spotifysta. Yhdellä Esan luennoista oli vieraana jo edesmennyt Vesa-Matti Loiri. Vesku puhui luennolla omasta urastaan ja syistä, miksi oli niin hyvä kuin oli. Hän puhui siitä, miten näyttelijän on tärkeää rakastua omaan hahmoonsa, vaikka se olisi kuinka paha ja kieroutunut tahansa.

Mielestäni tätä rakastumisen teemaa voi soveltaa todella hyvin myös taiteelliseen tekemiseen. Teema sopii hyvin myös tehon ensimmäisellä tunnilla opetettuun asiaan, kun piirsimme ryhmätyönä toisesta opiskelijasta kuvan. Töissä korostettiin yhtä yksityiskohtaa tarkemmin ja muu sai olla epäselvää. Ehkä omasta työstä löytyy jokin kohta, mihin voi rakastua ja jota haluaa korostaa ja tuoda esille? Toki kolmiuloitteisissa pienoismalleissa ei voi jättää epäselviä kohtia, joten pitää vähän miettiä soveltamista niissä ;D

Lopuksi sanottakoon, että aina tehtävänanto ei herätä mitään tunteita. Koko tekeminen ja työ tuntuu valjulta ja jotenkin väärältä. Silti se ei tarkoita, etteikö työstä voisi saada hyvää arvosanaa. Joskus tehtävät kolahtavat ja joskus taas eivät. On mahdollista, että oma lähestymistapani on täysin väärä. On mahdollista, että toisella lähestymistavalla olisi mahdollisuus saada parempia tuloksia. Ken tietää. Uskon, että tärkeintä on kuitenkin löytää itselle luonnollisin lähestymistapa. Näillä ajatuksilla, ihanaa viikkoa!

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



Mistä inspiroidun?

Usein ennen kuin aloittaa työn pitää miettiä, mitä alkaa työstämään. Välillä ideoita ei vain synny. Se on turhauttavaa ja aikaa vievää. Tässä blogi postauksessa haluankin jakaa mun vinkit mistä kerätä inspiraatiota.

1. Ajattele aiheen ulkopuolelta

Kuten ensimmäisessä blogissa kerroinkin kirpputorit ovat olleet minulle iso inspiraation lähde. Kun tuijottaa paljon eri muotoisia, värisiä ja tekstuurisia kappaleita, silmät alkaa mieltymään tietynlaisiin asioihin. Itse olen kuin harakka ja pidän kiiltävistä, värikkäistä ja massasta erottuvista asioista. Niitä löytää hyvin harvoin, mutta kun löydän, päivästä tulee kymmenen kertaa parempi. Esimerkiksi kun löydän uuden kiehtovan vaatekappaleen saan siitä paljon inspiraatiota asuihin. Kirpputoreja kierellessä olen myös tajunnut, että haluan suunnitella taloja, jotka eivät olisi harmaita laatikoita. Rakastan erikoisia taloja, jotka näyttävät kuin mummojen vaaseilta kirpputorien pöydissä.

2. Asiat joita emme nää

Voiko inpiraatiota saada äänistä, hajuista tai ajatuksista? Kyllä voi. Muistan ikuisesti, kun ala-asteella musiikinopettaja laittoi soimaan Vivaldin Neljä vuodenaikaa ja hän käski meidän piirtää mitä kuulemme. Vaikka olin tosi pieni, enkä ymmärtänyt tehtävän tarkoitusta, niin jälkeen päin olen ymmärtänyt kuinka inspiroivaa musiikki on. Minulla on soittolistoja eri mielialoille ja aktiviteetteja varten, kuten salilla käymistä varten. Musiikilla voi boostata energiaa tai rauhoittaa mieltä. Uskon myös esimerkiksi hyvän ruuan hajun ja aurinkoisen päivän fiiliksen inpiroivan taidetta.

3. Aihealueen rajaus

Monilla on lempi aiheita, joiden parissa työskennellä. Itselle mieluisia on rakennukset ja ympäristö. Olen tahalleen rajannut työskentely alueeni näihin aiheisiin, sillä pidän niistä paljon ja haluan kehittyä niiden kuvaamisessa. Haluan palavasti arkkitehdiksi, joten koen järkeväksi keskittyä aiheisiin, joiden parissa tulen työskentelemään paljon. Toki ei tämä kaikille sovi, sillä aiheen rajaaminen voi rajata myös luovuutta. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, sillä itseäni raamit helpottavat, kun tiedän mitä haluan jokaisessa teoksessa olevan eli taloja ja maisemaa.

Näiden vinkkien lisäksi suosittelen kokoamaa kuvia esimerkiksi Pinterestiin tai puhelimen galleriaan. Kun on aivan lukossa ja inspiraatiota ei löydy voi sieltä etsiskellä, jotain josta lähteä liikkeelle. Moodboardit ja mindmapit on ollut mun monen luovan tukoksen avaaja.

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!



Viime kevään ennakkotehtävät

Lupailin aikaisemmassa postauksessa kertovani omat kokemukseni viime kevään ennakkotehtävistä ja pääsykokeista, eli hypätään suoraan aiheeseen.

Hain viime hauissa Metropoliaan ja Aaltoon graafisen suunnittelun puolelle. Olin myös teho-opiston ennakko-kurssilla, ja siitä oli todella paljon hyötyä. Ennakkotehtävät olivat aika erilaiset näiden kahden koulun välillä, mitä toisaalta osasinkin odottaa. Vaikka aikaa tehtävien tekoon oli reilu kuukausi, päädyin tekemään vielä viime hetken muutoksia edellisen yön. Tätä en suosittele, sillä seuraava päivä oli aika raskas muutaman tunnin unilla heh!

Asioita mitä toisaalta voin suositella tai vinkata ovat: jätä hyvin aikaa palatukseen, tee tehtävät itselle, eikä ajatellen mitä arvioijat haluavat nähdä ja pitäkää kivaa! Tehtävät voivat aiheuttaa stressiä ja jännitystä, mutta kun luottaa rohkeasti omiin ideoihin syntyy varmasti omantyylistä jälkeä. Näitä vinkkejä kuultiin myös MAXI-kurssilla ja ne ovat todella hyödyllisiä ja tärkeitä.

Metropolian ennakkotehtävät

Aiheena oli “Mars matkaan” ja tehtäviä oli kaksi. Ensimäinen tehtävä oli suunnitella juliste teeman mukaisesti. Julisteen tulee sisältää teksti “Mars matkaan” ja viestiä ihmisille hankkeesta matkata Marssiin. Voisin sanoa, että tämän tyyliset tehtävät ovat omia lemppareitani. Yksinkertainen ja selkeä tehtävänanto, mutta silti paljon tilaa luovuudelle ja ideoille.

Toisena tehtävänä oli piirttää kuvasarja matkustusaluksen turvatoimista. Tehtävää tehdessäni halusin pitää yllä samaa “videopelimäistä” tyyliä. Tehtävänanossa sanottii tekniikan olevan vapaa, joten päätin toteuttaa sen digitaalisesti, sillä se on hyvin aikaasäästävä, nopea tapa ja itselle mieluinen.

Aallon ennakkohtehtävät

Aaltoon oli yksi suurempi kokonaisuus. Tehtävänä oli tuoda esiin, jokin yhteiskunnallinen ongelma ja tehdä siitä mainostavat kamppanjakuvat, sekä esittää ne erilaisissa viestintäympäristöissä. Mieleni hyppi ensin isojen aiheiden ympärillä, mutta sain ennakko-kurssilla hyvän vinkin keskittyä pienempään ja ehkä jopa paikalliseen ongelmaan. Niin kuin tätä blogia lukeneet tietävät olen kotoisin Jyväskylästä, joka tunnetaan hyvänä urheilukaupunkina. Kotikaupunkini antaa mahdollisuuksia monien eri lajien harrastamiseen. Mutta vaikka uusia kenttiä ja halleja rakennetaan ja kunnostetaan, törmää useasti tilanteeseen, jossa esimerkiksi jalka- tai koripallokenttien ovet on teljetty tai käyttöaikaa rajoitettu niin, ettei vaikka kavereiden kanssa pääse muuten vain heittelemään. Lyhykäisyydessä tehtävässä vetosin eriarvoistavaan asetelemaan lasten ja nuorten välilllä, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta kustantaa harrastuksia.

Tehtäviin en juurikaan ole tyytyväinen ja niihin käytinkin paljon vähemmän aikaa, mitä Metropolian tehtäviin. Olin aika varma kohtalostani näiden suhteen siinä vaiheessa, kun painoin lähetä.

Noh miten siis kävi? Kutsua pääsykokeisiin ei Aallon puolelta tullut, mutta Metropoliaan kyllä. Seuraava postaukseni onkin sitten kokemukseni pääsykokeista, joten kannattaa pysyä kuulolla!

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!