Miten tehdä pääsykokeisiin treenaamisesta mielekästä?

Parina viime kertana olen käsitellyt enemmän oppimisen taustalla vaikuttaviin psykologisiin teorioihin ja tuntemuksiin. Tällä kertaa ajattelin keskittyä enemmän inspiraatioon ja inpsiroitumiseen. Ennin ja Niilon blogeissa oli tosi hyvin vinkattu konkreettisia vinkkejä inspiraation hakemiseen. Käykää lukemassa! Itse keskityn pohdiskeluun ja fiilistelyyn sekä siihen miten lähestyn jokaikistä tehtävää. Ja miten säilyttää hyvä pöhinä läpi valmennuskurssin.

Oodi elämälle

Suurin osa tekemistäni töistä Tehon valmennuskurssilla kiteytyy kahteen sanaan: Oodi elämälle. Koska elämää on jo jonkin verran takana (toki vielä monin verroin edessä), olen lähestynyt kaikkia tehtäviä edellä mainitun ajatuksen kautta. Toisin sanoen, jokainen tehtävä on ollut ikään kuin rakkauskirje jo eletylle elämälle ja ehkä joskus myös tulevalle elämälle.

Kun oma osaaminen ei vielä ole sillä tasolla kuin toivoisi, voi se joissakin tapauksissa lannistaa. Oma kriittinen pikku Ruut saattaa kuiskutella olkapäällä väheksyen, epäillen ja mollaten omaa tekemistä ja yrittämistä. Synkästä mielenmaisemasta käsin pystyy tietysti ammentamaan myös inspiraation lähteitä (rakastan synkkiä juttuja), mutta sekaan tarvitaan myös ripaus rakkautta. Oodi elämälle – asenteen kautta voin nousta ylemmäs mahdollisista epävarmuuksista, kriittisyydestä, perfektionismista tai _______. You name it.

Kun pääseen mielen tasolla mielekkäälle taajuudelle, lähestyn tehtävänantoa teknisestä näkökulmasta. Mitä tehtävässä halutaan minun tekevän? Mitkä ovat arviointiperusteet? Kirjaan ne itselleni ylös ja niiden ympärille lähden ammentamaan omasta elämästä, kokemuksista, toiveista, tunteista ja ajatuksista käsin kokonaisuutta, joka palvelee tehtävänantoa. Ja vitsit, kun tehtävien tekeminen on ihanaa! Jokainen Tehon kotitehtävä on kuin joulukalenterin luukku. Odotan aina innolla uuden tehtävän selvittämistä. En väitä, ettenkö kamppailisi jokaisen tehtävän kohdalla. Pieleen menee niin paljon ja joka kerta. Mutta mitä sitten?

Rakastutaan edes johonkin

Olen ehdoton Esa Saaris-fani. Olen kuunnellut melkein jokaisen Saarisen filosofia ja systeemiajattelu- luentosarjan äänitteen ja ne ovat täyttä inspiraatiota. Suosittelen kuuntelemaan, jos yhtään kiinnostaa. Luennot löytyvät mm. Spotifysta. Yhdellä Esan luennoista oli vieraana jo edesmennyt Vesa-Matti Loiri. Vesku puhui luennolla omasta urastaan ja syistä, miksi oli niin hyvä kuin oli. Hän puhui siitä, miten näyttelijän on tärkeää rakastua omaan hahmoonsa, vaikka se olisi kuinka paha ja kieroutunut tahansa.

Mielestäni tätä rakastumisen teemaa voi soveltaa todella hyvin myös taiteelliseen tekemiseen. Teema sopii hyvin myös tehon ensimmäisellä tunnilla opetettuun asiaan, kun piirsimme ryhmätyönä toisesta opiskelijasta kuvan. Töissä korostettiin yhtä yksityiskohtaa tarkemmin ja muu sai olla epäselvää. Ehkä omasta työstä löytyy jokin kohta, mihin voi rakastua ja jota haluaa korostaa ja tuoda esille? Toki kolmiuloitteisissa pienoismalleissa ei voi jättää epäselviä kohtia, joten pitää vähän miettiä soveltamista niissä ;D

Lopuksi sanottakoon, että aina tehtävänanto ei herätä mitään tunteita. Koko tekeminen ja työ tuntuu valjulta ja jotenkin väärältä. Silti se ei tarkoita, etteikö työstä voisi saada hyvää arvosanaa. Joskus tehtävät kolahtavat ja joskus taas eivät. On mahdollista, että oma lähestymistapani on täysin väärä. On mahdollista, että toisella lähestymistavalla olisi mahdollisuus saada parempia tuloksia. Ken tietää. Uskon, että tärkeintä on kuitenkin löytää itselle luonnollisin lähestymistapa. Näillä ajatuksilla, ihanaa viikkoa!

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



Viime kevään ennakkotehtävät

Lupailin aikaisemmassa postauksessa kertovani omat kokemukseni viime kevään ennakkotehtävistä ja pääsykokeista, eli hypätään suoraan aiheeseen.

Hain viime hauissa Metropoliaan ja Aaltoon graafisen suunnittelun puolelle. Olin myös teho-opiston ennakko-kurssilla, ja siitä oli todella paljon hyötyä. Ennakkotehtävät olivat aika erilaiset näiden kahden koulun välillä, mitä toisaalta osasinkin odottaa. Vaikka aikaa tehtävien tekoon oli reilu kuukausi, päädyin tekemään vielä viime hetken muutoksia edellisen yön. Tätä en suosittele, sillä seuraava päivä oli aika raskas muutaman tunnin unilla heh!

Asioita mitä toisaalta voin suositella tai vinkata ovat: jätä hyvin aikaa palatukseen, tee tehtävät itselle, eikä ajatellen mitä arvioijat haluavat nähdä ja pitäkää kivaa! Tehtävät voivat aiheuttaa stressiä ja jännitystä, mutta kun luottaa rohkeasti omiin ideoihin syntyy varmasti omantyylistä jälkeä. Näitä vinkkejä kuultiin myös MAXI-kurssilla ja ne ovat todella hyödyllisiä ja tärkeitä.

Metropolian ennakkotehtävät

Aiheena oli “Mars matkaan” ja tehtäviä oli kaksi. Ensimäinen tehtävä oli suunnitella juliste teeman mukaisesti. Julisteen tulee sisältää teksti “Mars matkaan” ja viestiä ihmisille hankkeesta matkata Marssiin. Voisin sanoa, että tämän tyyliset tehtävät ovat omia lemppareitani. Yksinkertainen ja selkeä tehtävänanto, mutta silti paljon tilaa luovuudelle ja ideoille.

Toisena tehtävänä oli piirttää kuvasarja matkustusaluksen turvatoimista. Tehtävää tehdessäni halusin pitää yllä samaa “videopelimäistä” tyyliä. Tehtävänanossa sanottii tekniikan olevan vapaa, joten päätin toteuttaa sen digitaalisesti, sillä se on hyvin aikaasäästävä, nopea tapa ja itselle mieluinen.

Aallon ennakkohtehtävät

Aaltoon oli yksi suurempi kokonaisuus. Tehtävänä oli tuoda esiin, jokin yhteiskunnallinen ongelma ja tehdä siitä mainostavat kamppanjakuvat, sekä esittää ne erilaisissa viestintäympäristöissä. Mieleni hyppi ensin isojen aiheiden ympärillä, mutta sain ennakko-kurssilla hyvän vinkin keskittyä pienempään ja ehkä jopa paikalliseen ongelmaan. Niin kuin tätä blogia lukeneet tietävät olen kotoisin Jyväskylästä, joka tunnetaan hyvänä urheilukaupunkina. Kotikaupunkini antaa mahdollisuuksia monien eri lajien harrastamiseen. Mutta vaikka uusia kenttiä ja halleja rakennetaan ja kunnostetaan, törmää useasti tilanteeseen, jossa esimerkiksi jalka- tai koripallokenttien ovet on teljetty tai käyttöaikaa rajoitettu niin, ettei vaikka kavereiden kanssa pääse muuten vain heittelemään. Lyhykäisyydessä tehtävässä vetosin eriarvoistavaan asetelemaan lasten ja nuorten välilllä, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta kustantaa harrastuksia.

Tehtäviin en juurikaan ole tyytyväinen ja niihin käytinkin paljon vähemmän aikaa, mitä Metropolian tehtäviin. Olin aika varma kohtalostani näiden suhteen siinä vaiheessa, kun painoin lähetä.

Noh miten siis kävi? Kutsua pääsykokeisiin ei Aallon puolelta tullut, mutta Metropoliaan kyllä. Seuraava postaukseni onkin sitten kokemukseni pääsykokeista, joten kannattaa pysyä kuulolla!

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Sisustusarkkitehti jo syntyessään? Miksi on tärkeää osata olla myös surkea.

Jatkan tälläkin kerralla pohdiskelua oppimisen äärellä. Mieleeni on Tehon Maxi-kurssin aikana juolahtanut jos minkälaisia pohdintoja oppimiseen ja harjoitteluun liittyen. Onko kukaan seppä syntyessään? Miten voisimme omia asenteitamme muuttamalla mennä kohti optimaalista oppimista? Miksi on tärkeää uskaltaa olla surkea? Seuraavaksi jotakin mietteitä, mitä mieleeni on juolahtanut.

Asenteet oppimisen esteenä tai mahdollistajana

Uuden oppimisen äärellä on hyvä tarkastella Carol Dweckin kasvun asenne- teoriaa. Teoria saattaa olla monelle jo tuttu ja ehkä nuoremmille on jo luonnostaan opetettu kotona ja koulussa kyseistä asennetta. Itse huomaan, että vielä on paljon harjoiteltavaa kyseisellä saralla. Yksinkertaistettuna, kasvun asenteen omaava uskoo, että jokainen vastaan tuleva haaste on mahdollisuus kehittyä. Muuttumattoman asenteen omaava taas näkee, että oma osaaminen on syntymässä määritelty ominaisuus. Eli sitä joko on syntynyt viivain ja kynä kädessään, tai sitten ei.

Joten mitä uskomuksia tai asenteita minulla on itsestäni ja taidoistani? Koska en hallitse vielä kaikkien perpsektiivien piirtämistä ennätysvauhdilla, uskottelen itselleni, että en vain ole pikkutarkkojen juttujen piipertäjä. ”Olen sellainen taivaanrannan maalari”. Koska akvarelleilla maalaaminen tuntuu vaikealta, olen päättänyt, että vesivärit eivät ole minun juttu. Hoidan ”pakolliset” tehtävät mahdollisimman sutjakasti alta pois, mutta en varmasti harjoittele enempää. Harmillisesti tämä asenne ei kehitä minua mihinkään suuntaan enkä opi juurikaan uutta. Ennen kaikkea en anna edes itselleni mahdollisuutta siihen, että ehkä yksityiskohtiin uppoutuminen voisikin olla minulle erittäin palkitsevaa. En anna itseni tulla paremmaksi akvarelleilla, sillä se tarkoittaisi sen myöntämistä, että en ole niissä vielä hyvä ja minun pitää harjoitella niillä. Ymmärrän kasvun asenteen, mutta haluaisin mieluummin kuunnella päässäni kimittävää pientä ääntä ”Kyllä sinun pitäisi osata jo.Turha yrittää. Tee jotain mukavampaa, mikä palkitsee sinut heti”. Haluaisin pysytellä mukavuusalueella ja välttää kaikkia mahdollisia epämukavia tuntemuksia. Harmillisesti, silloin vältän myös kehittymisen ja uuden oppimisen. Onko tämä kenellekään muulle tutun kuuloista?

Lupa olla surkea

Joten, kun tulen tehon tunnille, ja käsittelemme siellä jälleen kerran minulle uutta ja vierasta tekniikkaa. Jälleen kerran minulle tulee epämukava olo, koska en osaa uutta tekniikkaa niin kuin ajattelen että minun pitäisi osata. Jälleen kerran yritän selittää itselleni, että tämä(kään) ei ole minun juttuni, enkä anna itselleni mahdollisuutta kehittyä ja oppia. Pysyn mukavuusalueellani, sillä minulla on tietty käsitys siitä kuka olen, mitä osaan ja mitä minun pitäisi osata heti ensimmäisellä yrittämällä!

Ehkä sen sijaan, annan itselleni luvan olla surkea. Annan luvan kaikille niille tunteille tulla ja mennä, sillä sitähän ne tekevät; tulevat ja sitten menevät. Keskityn siihen mitä uutta voin oppia. En siihen, mitä muut osaavat tai mitä “minun pitäisi jo osata”. Annan tilaa omalle asiantuntijuudelleni kasvaa. Inspiroidun kaikista mahdollisuuksista, missä minusta voi tulla hyvä – harjoituksella. Inspiroidun muiden taidoista ja yrityksistä oppia. Teho-opistolla on mitä parhain ilmapiiri ja ympäristö olla nyt surkea ja kehittää omaa osaamistaan kohti pääsykokeita. Olipa se kehitettävä taito tekninen osaaminen tai näkökulmien ja ideoiden löytäminen.

Loppukaneettina vielä yhden lempi podcastjuontajani Rachel Hollisin asenne ”Embrace the suck”. Uuden oppimisen äärellä ja ylipäätään minkä tahansa itselle merkityksellisen äärellä on oltava valmis epäonnistumaan ja olemaan surkea. Ja onhan se nyt niin, että oppiminen on mahtavaa, kun sallii siihen sisältyvän jos jonkinmoista rönsyilyä, tunteiden myllerrystä ja sivupolkuja.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Haasteita valmennuskurssilla

Miksen ole kirjoittanut blogia?

Kuukausi on vierähtänyt, enkä ole paljoa blogia kirjoitellut. Mitä on tapahtunut? Blogin kirjoittaminen on tuntunut kivalle. Haasteena on vain ollut kurssin aloittaminen. Tehtävät tuntuivat kivoille ja halusin palavasti tehdä niitä, mutta sitten elämässä tapahtui paljon muuta, joka lykkäsi kurssin suorittamista. Koska minulla ei ollut materiaalia kurssista, josta olisin voinut kertoa teille, blogin kirjoittaminen jäi puolitiehen. Se on harmittanut minua kovasti, mutta olen työskennellyt ahkerasti, jotta saisin enemmän sisältöä tänne. Ajattelin nyt kertoa koko tarinan, miten pääsin yli alun haasteista.

Minulla oli flunssa, paljon töitä ja menoja henkilökohtaisessa elämässä, jonka takia olin uupunut. Siksi jaksoin huolehtia vain pakollisista arjen askareista. Ajattelin piirtämisen ja maalaamisen olevan toissijainen asia, jota kerkeän tekemään myöhemmin. Tavallaan olin oikeassa, mutta lykkäsin valmennuskurssin suorittamista liian kauan ja kärsin seurauksista. Työmäärä kasvoi todella suureksi. Myös ahdistus tekemättömistä asioista vain kasvoi. Suuri työ määrä tuntui ylitsepääsemättömälle aloittaa, sillä en tiennyt mistä ja miten aloittaa. Siksi päätin tehdä edes jotain, vaikka se olisikin pieni ja nopea lyijykynä piirros. Halusin kynnyksen piirtämiseen ja maalaamiseen olevan mahdollisimman matala, joten aloitin tehtävistä, jotka tuntuivat minusta mielyttävimmiltä. Vähän kerrallaan tekeminen on kannattanut ja ahdistukseni on helpottanut huomattavasti. Olen kehittynyt valtavasti ja motivaationi on lisääntynyt. Haluan olla parempi taiteilija joka päivä.

Onneksi käyn Maxi-kurssin etänä, koska voin suorittaa sitä missä vain ja milloin vain. Kun ei tarvitse pyhittää tiettyä kellon aikaa ja paikkaa kurssille, antaa se vapauden työskennellä joustavalla aikataululla ja matalalla kynnyksellä. Olen muun muassa junassa ja busseissa piirrellyt sen sijaan, että katson pelkkää kännykkää. Tottakai ei ole hyvä asia, että ei aktiivisesti edistä kurssia, mutta välillä elämäntilanne on sellainen, ettei pysty antamaan 100% itsestään. Silloin pitää priorisoida hyvinvointiin ja parantua, jotta voi myöhemmin palata sorvin ääreen paremmalla motivaatiolla. Työn laatukin on parempaa, kun ei väkisin yritä painaa duunia. Uskon sisäisen motivaationi palautuneen ja siihen, että haasteista huolimatta minusta tulee arkkitehti.

Fiiliksiä kotitehtävistä pt.2

Terkut sairastuvalta! Nyt kun syysflunssa sai mustakin otteen ajattelin, että olisi hyvin aikaa palata taakse pari viikkoa ja muistella taas edellisten kurssikertojen tehtäviä ja niiden palautteita. Tuttuun tapaan tulen siis puhumaan omista fiiliksistäni tehtäviä ja tekniikkoja kohtaan, sekä jakamaan opettajilta saadut arvosanat.

Ensimäisenä puuvärit. Kerroin yhdessä aikaisemmassa postauksessani puuväreillä työskentelyn haasteista. Käykää ihmeessä lukaisemassa, jos kiinnostaa kuulla rehelliset mielipiteeni tietyistä tekniikoista–> Mukavuusalueen ulkopuolella 2X . Kotitehtävän aihe oli mielestäni hauska. Tehtävänantona oli piirtää ensin valkoiselle paperille henkilö kasaamassa erikokoisista kivistä kivimuodostelma. Ja toiselle mustalla paperille rakentajan ottama valokuva valmiista kädenjäljestään. Pidin erityisesti juuri mustalle paperille piirtämisestä, sillä koin värien tulevan ihan eri tavalla esille. Lopputulokseen olin ihan tyytyväinen siihen nähden, etteivät puuvärit olleet mikään vahvuuteni saatikaan edes kovin tuttu väline. Voittekin siis vain kuvitella reaktioni, kun opettajat olivat antaneet arvosanaksi 4,5/5! Palautteeksi sain, että valkoisen paperin kuvaa olisi voinut vielä viimeistellä, ettei jäisi liian yksinkertaiseksi.

Toisena olivat sitten akvarellit. Tähän minulla ei ole muuta sanottavaa kuin, että pidän tekniikasta, mutta kotitehtävän perusteella minulla on vielä paljon harjoiteltavaa. Työhön ehdin käyttämään, vain reilun tunnin, sillä kiireinen arki tuli liian suuresti vastaan kyseisellä viikolla. Tehävänä oli maalata retriitti ympäristö ja minulle tuli heti ensimäisenä mieleen kaunis luonto. Avarat kukkaniityt, joissa mieli saisi levätä rauhassa. Omat haasteeni akvarellien kanssa huomasin ehdottomasti olevan siinä, että niillä maalatessa tulee olla aika varma mitä aikoo tehdä. Peiteväreillä ei haittaa, jos tapahtuu mokia, sillä aina pystyy maalata uuden kerroksen vanhan päälle. Sama ei tietenkään vesivärien kanssa toimi. Halusin kuitenkin palauttaa läksyn siitä huolimatta, että se oli omasta mielestäni hyvin keskeneräinen. Pisteitä sain kuitenkin 3/5 mikä oli yhtä suuri yllätys, kuin viimeviikon arvosana. Palautteet olivat juuri samat mitkä itsekkin tiedostin, eli panostusta ja hiomista.

Viimeisenä tämän postauksen tekniikkana on akryylit/peitevärit. Tämä on itselleni tutuin ja turvallisin tekniikka, jota käytin myös viime pääsykokeissa. Voisin vaikka seuraavassa kirjoituksessa puhua lisää viime kevään ennakkotehtävien ja pääsykokeiden kokemuksistani 😉 . Tehtävänantona oli maalata uuden, remontoidun Vekkula-talon yksi uusi tila. Rakastan tällaisia mielikuvituksellisia ja vapaita tehtävänantoja, joissa ei niinkään ole rajoja. Ajattelin ensin tehdä jonkun Vekkulan huoneista, mutta päädyinkin tekemmään aulatilan, josta sitten pääsisi jatkamaan matkaa eri huoneisiin. Sain työstäni 4,5/5. Kuvan vasemmassa alakulmassa olevan puron olin ajatellut talon sisäänkäynniksi. Eli vierailijat jonotuksen jälkeen hyppäisisivät vaunuun ja lipuisivat talon sisälle maalaamaani aulatilaan. Tämän olisi palautteen perusteella voinut jättää pois ja jatkaa satumetsä-teemaa tilaan.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Miten tehostaa omaa oppimista!

Tällä kertaa tiedossa kotitehtävien kritiikkejä sekä asiaa reflektoinnista. Pääsykoetyyppisissä tehtävissä tekniikkoina olivat värikynät, akvarellit ja akryylit. Paljon tuli rakentavaa palauttetta ja toivottavasti myös opittua! Tehtäväkritiikkien jälkeen paneuden reflektointiin ja sen hyötyihin oppimisessa.

Kotitehtävien kritiikit

Muutamaan viikkoon en ole ehtinyt tehdä kaikkia tekniikkatehtäviä kokonaan perheen sairastelun vuoksi, mutta pääsykoetyyppiset tehtävät olen saanut aina väkerrettyä kasaan. Tähän mennessä on ehtinyt olla kolme tehtävää: puuvärein kivimuodostelma (kuvapari), akvarelleilla retriitti ja akryylein uusi vekkula. Miten siis meni?

VÄRIKYNÄT JA KIVIMUODOSTELMA

Kivimuodostelmasta sain 4,5. Värienkäytöstä, dynaamisesta kuvaparista ja kolmiuloitteisuuden hahmottamisesta sain kiitosta. Päiväkuvaan toivottiin asetelmaa paremmin näkyviin. Itse koin, että kivet olisivat voineet olla paljon kolmiulotteisemman ja todellisemman näköisiä. Huomaan, että varjostuksen avulla tehtävässä kolmiulotteisuudessa orgaanisempiin muotoihin on vielä paljon parantamisen varaa. Värikynät tekniikkana on vieras, sillä olen viimeksi värittänyt värikynillä alakoulussa. Niitä voi kuitenkin kumittaa, joka on aina minulle kotiin päin.

AKVARELLEIN RETRIITTI

Retriitistä sain 3,5. Kritiikkiä tuli etuvasemmalla olevasta seinämästä, jonka olisi pitänyt olla kolmiulotteisempi. Sekä työssä oli turhia muita yksityiskohtia, kuten bussi ja sininen palkki. Koin, että tämä työ meni monella tapaa pieleen, sillä en ole koskaan maalannut akvarelleilla. Minulle on akvarelleissa suurin haaste, että kaikkia mokia ei pysty korjaamaan samalla tavalla kuin kynillä. Joten tiesin jo valmiiksi, että pieleen meni etualan kallion kanssa, kun sohin sen liian tummalla. Mutta minkäs teet, kun aikakin loppui kesken. Olen tekijänä enemmän yritys ja erehdys taktiikalla etenevä, joka ei toimi pääsykoetyyppisissä tehtävissä, jolloin aika on rajattu. Eikä myöskään akvarelleilla. Huomaan, että akvarelleilla minun pitää harjoitella maltillisuutta ja harkintaa, sekä tietynlaisen hallitsemattomuuden hyväksyminen.

PEITEVÄREILLÄ UUSI VEKKULA

Uusi Vekkula tehtiin Akryyleillä. Uudesta Vekkulasta sain 4. Kritiikkinä oli sivulla oleva keltainen valo, joka vei liikaa huomiota muulta tilalta ja enne kaikkea arvioitavilta asioilta. Akryyleistä minulla oli jopa sen verran kokemusta, että yliopistolla olen kuviskurssin yhteydessä maalannut yhden taulun. Mitään oikeita oppeja tekemiseen ei siellä annettu, vaan annettiin välineet ja käskettiin ideoida ja tehdä. Akryylit tuntuvat selkeästi lyijykynien jälkeen omalta jutulta. Nautin siitä, miltä maali tuntuu paperia vasten. Se tuntuu huomattavasti fyysisemmältä, kuin esimerkiksi akvarellit ja liittyy varmasti vahvaan tanssitaustaani.

Reflektointi – onko siitä hyötyä?

Mitä hyötyä palautteiden läpikäynnistä blogissa on? Toivon, että lukijana saatte to do/not to do ideoita minun mokistani! 😀 Palautteiden kirjaamisesta on myös apua reflektoinnin näkökulmasta. Kasvatustieteellisissä opinnoissani, meillä oli useaan kertaan tehtävänä kirjoittaa kurssiin liittyvää oppimispäiväkirjaa. Tämä ei kuitenkaan liity ainoastaan pelkkiin ”tieteellisiin” aloihin. Opiskellessani Lontoossa korkeakoulussa nykytanssia, meidän piti koko lukuvuoden ajan kirjoittaa oppimispäiväkirjaa. Suoraan lukion jälkeen, olin vielä liian nuori ja ”kaikki tietävä”, etten ymmärtänyt miten suuri apu reflektoinnista voikaan olla. Reflektoinnissa käydään läpi mitä on opittu, mitä palautetta on saanut, missä on onnistunut ja missä on vielä parannettavaa. Kaikkein tärkeintä mielestäni on miettiä mitä ajattelee ja tuntee ja miksi. Mitä ajattelen tehdessäni jotakin tehtävää? Miltä minusta tuntuu silloin ja miksi? Miksi toimin kyseisen tunteen pohjalta kuten toimin? Palveleeko kyseinen ajatus, tunne ja toiminta oppimistani ja potentiaalini saavuttamista?

Me toimimme ja ajattelemme arjessa paljon rutiinomaisesti, mikä on hyvä toimintakyvyn ja kuormituksen kannalta. On kuitenkin mahdollista, että jotkin meille itsestäänselvät tavat kokea maailma, rajoittavat meitä melko paljon. Reflektoinnin avulla voimme huomata toistuvia palautteita sekä tapoja toimia ja pohtia, vievätkö ne meitä kohti meidän tavoitteitamme. Esimerkiksi blogia kirjoittaessani olen huomannut, että toiminnassani on tiettyjä teemoja, jotka sabotoivat omaa kehittymistäni. Mitä ne sitten ovat? Minä hutiloin, koska olen epävarma. En tarkoita, etteikö tehtäviä voisi tehdä ripeästi, mutta on tärkeää tietää miksi sen tekee. Tekeekö tehtävän ripeästi, koska osaa vai koska se tuntuu epämukavalle. Toiseksi menetän tehtävänannon fokuksen. Saatan joko fiilistellä liikaa ja tuoda tehtävään jotakin turhaa, tai keskittyä ohi aiheen. Reflektointi on siis oiva lisä oppimiselle myös Teho-opiston Maxi-kurssilla. Se ei missään nimessä korvaa kovaa harjoittelua ja työtä, mutta on hyvä lisä tuomaan fokusta omalle kehitykselle.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!



Inspiraatiota etsimässä

“Artist block” on varmasti monelle tuttu käsite. Joskus vain tulee niitä hetkiä, kun uudet ideat eivät saa tarpeeksi tuulta alleen ja pää lyö täysin tyhjää. Lisä haasteena toimivat aikataulut ja deadlinet. Taidealoille hakeasseni päädyn aina silloin tällöin pohtimaan alan haasteita ja tällä hetkellä koen suurimman sellaisen olevan ajatus siitä, että mitäs jos inspiraatiota tai ideoita ei synnykkään, mutta työt pitäisi tietysti tehdä. Sama paniikki on läsnä myös pääsykokeissa, sillä aika on hyvin rajallinen. Olemme käsitelleet aihetta MAXI-kurssilla ja idean arvoa on painotettu suuresti. Kolmen tunnin tehtävissä olisi hyvä käyttää ainakin tunti pelkästään ideointiin ja suunnitteluun. Mutta miten hyvät ideat saadaan syntymään niin nopeasti?

Tässä postauksessa kerron muutamat omat tapani herättää inspiraatiota!

  1. Ympäristö

Jos kyseessä ei ole lyhyt (esimerkiksi muutaman tunnin) aika toteuttaa tehtävää haen yleensä inspiraatioita ulkoa. Kävellessäni erilaisissa ympäristöissä ideoita alkaa ponnahtelemaan sieltä sun täältä. Rakennukset, ihmiset, luonto, värit. Näihin kaikkiin törmää jo heti kotiovesta astuttuani. Myös kurssilla olemme puhuneet luonnostelusta. Piirtäminen oikeista malleista on hyvää harjoitusta pääsykokeisiin. Kiireisemmissä tehtävissä täytyy turvautua ikkunoihin ja siihen omaan lähiympäristöön. Mitä näen kun katson olohuoneessa ympärilleni.

2. Musiikki

Varmasti yleisin, mutta itselle myös toimivin tapa inspiroitua. Kuuntelen musiikkia aina kun on mahdollista, sillä se yksinään herättää uusia ideoita. Välillä laulut voivat kuitenkin olla hieman harhauttavia varsinkin, jos täytyy tehdä jotain, mikä vaatii enemmän keskittymistä ja ajattelua. Katson paljon elokuvia, joten jo monen vuoden ajan olen kuunnellut leffojen taustamusiikkeja. Taitavien säveltäjien musiikit saavat uudet ideat oikein räjähtelemään mielessäni.

3. Netti

Elämme ajalla, jossa jokainen asia on googletettavissa. Jos lähden etsimään inspiraatiota netistä, käyn yleensä katselemassa pinterestiä. En etsi mitään valmiita kuvia, joita voisin sitten kopioida omaan työhöni, vaan enemmänkin aiheita ja kokonaisuuksia. Jos minun tulisi piirtää esimerkiksi eläin, jonka ulkonäöstä en ole täysin varma en piirrä löytämääni kuvaa suoraa paperille, vaan otan ylös tärkeimmät piirteet ja suunnittelen omat työni niiden perusteella. Myös esimerkiksi värikarttoja miettiessäni saatan etsiä kuvia väreistä, jotka sopivat keskenään yhteen. Netti voi olla helppo apuväline inspiroivien kuvien myötä, mutta suora kopioiminen ei ikinä ole hyvä juttu ja se usein myös näkyy. Tätä taktiikkaa ei tietenkään voi käyttää pääsykokeissa, mutta omiin projekteihin saatan silloin tällöin käyttää apuna.

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Lähimatkailusta vitsiin

Hehei! Nyt on ehtinyt jo muutama tunti takana ja oppeja on tullut vaikka mistä; julisteista, luonnostelusta, sarjakuvista, sekä värikynistä. Paljon on siis opittu, toivottavasti 😉 Käyn seuraavaksi läpi pääsykoetyyppisten tehtävien palautteet sekä päällimmäisinä mielen päällä olevat opit edellä mainittuihin aiheisiin liittyen.

Tussitekniikka – juliste lähimatkailupäivästä

Olin todella tyytymätön omaan työhöni. Meinasin jo tehdä kokonaan uuden työn tai ainakin olla palauttamatta työtä. Olin valmistautunut giljotiiniin (vaikka ainahan tunnilla annetaan hyvää rakentavaa palautetta) ja odotin kauhulla omaa työtäni arvioitavaksi. ”2,5 maksimissaan tulee”- mietin. Tein sen jälleen omalla tyylilläni, eikä se omassa mielessäni istunut tussityö-juliste-muottiin.

Mitä tehtävästä sitten tuli tulokseksi? 4,5, siis mitä? Aina kannattaa palauttaa työ arvioitavaksi. Joskus oma fiilis ei kerro kaikkea omasta työstä. Toki työn arvosanaan vaikuttavat muut tunnin työt, sillä niitä verrataan keskenään. Joten ehkä jollakin toisella tunnilla arvosana olisi ollut huonompi.

Pääopit julisteista

  • Ensin sijoitetaan teksti! Omanihan ei mahtunut siihen priimasti. Myös fontin värin valintaa olisi voinut parantaa.
  • Palautteissa puhuttiin paljon siitä, miten juliste pitää voida pienentää postimerkin kokoiseksi ja silti olla selvä.
  • Värien on hyvä olla selkeät. Vastavärit ovat toimivia.
  • Fontin ja kuvan yhteyttä kannattaa miettiä. Miten fontti linkittyy kuvaan? Mitä yhteistä niillä on?

Luonnostelu – vitsistä sarjakuvaksi

Pääsykoetyyppisessä tehtävässä ryhmässä piti ensin valita jokin vitsi ja suunnitella siitä kuuden kuvan sarjakuva ilman tekstiä vapaalla tekniikalla. Onneksi yhdellä ryhmäläisellämme oli hyvä vitsi, jota alkaa työstämään. Tämänkin tehtävän koin todella vaikeaksi. Kotona jatkettiin ideoinnin jälkeen itsenäisesti oman työn työstämistä. Päätin tehdä sarjakuvan yhdistelmätekniikalla käyttäen akvarellipuuvärejä sekä tusseja. Luonnostelussa panostin miettimällä, minkälaiset viivat kuvaavat onnetonta ihmistä parhaiten. Mietin myös värimaailmaa ja mahdollisia kuvakulmanvaihdoksia. Jokaisessa pääsykoetehtävässä koen, että aika loppuu kesken. Etenkin sarjakuvassa tuntui että aika ei riittänyt suunnitteluvaiheessa kuvakulmien miettimiseen. Tällä kertaa piti kuitenkin miettiä kuusi eri kuvakulmaa.

Sain tehtävästä nippa nappa 4. Työssäni jotkin kohdat olivat liian tulkinnanvaraisia. Eli juoni oli osittain vaikea ymmärtää. Kuvasarjassa olisi pitänyt näyttää selkeämmin, että mies oli menossa lääkäriin. Myös viimeiseen kuvaan oltaisiin kaivattu enemmän väriä yhdistämään se edellisiin kuviin ja punch lineen. Tässä työssä keskityin liikaa omasta mielestäni fiilikseen ja tulkintaan, jolloin tehtävän arviointikriteerit jäivät osittain huomiotta. Toisaalta meitä kehotettiin kehittämään ideaa, mutta tällä kertaa se ei onnistunut. Kehuja tuli sarjakuvan tunnelmasta.

Pääopit luonnostelusta

  • Käytä tarpeeksi aikaa luonnosteluun. Esim. kolmesta tunnista 30-60 minuuttia
  • suunnittelussa kannattaa tehdä postimerkin kokoisia versioita miettien eri lähestymistapoja ja kuvakulmia omaan työhön.
    • Tämä on itselle vaikeaa, sillä kärsivällisyys ei meinaa riittää.
  • Kannattaa myös kokeilla haluamansa värimaailma valmiiksi
  • Kun on suunnitellut kuvakulmat, sommittelut ja värimaailman hyvin, on helppo aloittaa oma työ.
    • Ongelmaksi koen itselleni, että aika ei meinaa riittää. Oma tekeminen tuntuu niin hitaalta, että kolme tuntiakin tuntuu liian lyhyeltä ajalta työn viilaamiseksi valmiiksi.

Pääopit sarjakuvasta

  • Jokaisen kuvan täytyy kertoa selkäesti mitä tarinassa tapahtuu.
  • Vitsissä on tärkeää, että punch line erottuu.
  • Värien ja kontrastin käyttö, kuten kaikissa töissä
  • Ruutujen kannattaa olla eri kokoisia ja kuvakulmien tarpeeksi erilaisia
  • Kannattaa tehdä omalla tyylillä

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!



Teho-opiston syksyiset tutustumisjuhlat

Ihanaa perjantaina kaikille! Tällä kertaa enemmän fiilistelyä ja rönsyilyä ja vähemmän struktuuria. Viime viikolla meillä oli Teho-opiston tutustumisjuhlat. Osallistujia oli reilu parikymmentä ja mukavaa oli! Iltaan mahtui minglausta, piirtelyä, tietokilpailua sekä paljon karaokea, eli hyvä kombo illanistujaisiin.

Pientä taustatiimin esittelyä alkuun.

Opiskelijoiden lisäksi juhlissa oli paikalla useampi opettaja ja Tehon sisältömarkkinoija Michael. Mainittakoon, että Michael on meidän bloggaajien tuki ja turva. Häneltä saamme aina vinkkejä ja neuvoja blogiin ja someen postaamiseen liittyen. Meillähän on täysin vapaat kädet minkälaista sisältöä tuotetaan, kunhan käyttäydytään ihmisiksi ja tarkoitus on toki jakaa ja ihmetellä Teho-Opistoon liittyviä juttuja. On ollut mahtavaa, että on go-to-henkilö, jolta voi kysyä jos ei ole varma miten edetä. Unohtamatta tietenkään jatkuvaa tsemppausta, kiitosta ja kannustusta, mitä meille annetaan. Tämä(kin) luo upean fiiliksen Tehoiluun!

Mitä kaikkea Tehon illanistujaisissa tehtiin?

Mitä tutustumisjuhlissa sitten tehtiin? Rupateltiin uusien ihmisten kanssa, visailtiin, piirrettiin ja laulettiin karaokea. Saapuessani Teho-opiston tiloihin ensin tietysti iski pikku paniikki ja jäykkyys. Juhlat, etenkin sellaiset, joissa en tunne kunnolla ketään, ovat itselle todella epämukavia. Ambivertti kun olen. Ensireaktio on käpertyä jonnekin nurkkaan tarkkailemaan tilannetta loppuillaksi. Onnistuin välttämään tämän ja menin vastoin luonnista reaktiotani yhteen pöydistä istumaan ja jutteleman ennestään tuntemattomien opiskelijoiden kanssa. Kyllä kannatti!

Tunnelma selvästi rentoutui alkuvaiheessa olleen tietovisan jälkeen. Kisa oli leikkimielinen ja hauska. Voittaneen ryhmän jäsenet saivat jokainen 15€ lahjakortin Temperaan. Kuten mainitsin, piirreltiin myös vähän hassuja hahmoja. Muistaako muut lapsuudesta tai nuoruudesta sen, kun paperi taitetaan kolmeen-neljään osaan ja jokainen piirtää vuorollaan tietyn osan henkilöä/olentoa näkemättä muita osia? Lopputulos oli joka versiossa mielenkiintoinen ja hauska. Entäs karaoke sitten? Kaikki tärkeä löytyi, mitä karaokeen tarvitaan! Äänentoisto oli kunnollinen ja singasta löytyi laulu kuin laulu. Opettajat lauloivat alkuun enemmän ja esimerkillään innostivat myös opiskelijoita laulamaan lempilaulujaan. Allekirjoittanut ei kyllä ainakaan tällä kertaa keksinyt hyvää laulua. Jospa ensi kerralla sitä rohkenisi?

Kaiken kaikkiaan oli todella inspiroivaa jutella ja kuulla muiden taustoja ja tarinoita, miten on tähän pisteeseen päätynyt. Odotan innolla seuraavaa illanistujaista, jossa teemana on halloween. Ainakin tarjolla pitäisi olla halloweenasetelma, jota pääsee piirtelemään ja hyvää seuraa tietysti. Itse näen niin tehon tunnit kuin juhlatkin verkostoitumisena. Koskaan ei voi tietää, kuka on tuleva työkaveri, yhtiökumppani, pomo tai läheinen tärkeä ystävä. Ajattelen, että ympärillä on iso joukko tulevaisuuden ammattilaisia ja huippuosaajia, joihin on mahtavaa tutustua jo nyt. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Jännää!

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Aikainen lintu opiskelupaikan nappaa!


Kuka vaan voi onnistua, joka on valmis tekemään töitä unelmiensa opiskelupaikan eteen! Sisäänpääsyn todennäköisyys kun korreloi suoraan harjoittelun määrään. Pitkällä kurssillamme lähtötasollasi ei ole merkitystä, sillä harjoittelemalla ahkerasti ehdit nostaa osaamisesi, vaikka nollasta pääsykoetasolle.

Tutustu kursseihimme ja tule mukaan treenaamaan itsesi huippukuntoon ennen luovien alojen hakua ja pääsykokeita. Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Varmista paikkasi tänään!



Fiiliksiä kotitehtävistä

Moikka!

Nyt on käyty ensimäiset viikot MAXI – kurssia ja ajattelin näyttää pari tekemääni kotitehtävää ja kertoa aidot fiilikset niiden teosta ja palautteesta!

Kotitehtävät ovat mielestäni älyttömän hyvä tapa harjoitella päivän aihetta, sekä oppia uusia tekniikoita. Itselle henkilökohtaisesti vaikeinta kotitehtävissä on ajan tekeminen ja sen käyttö. Hektisen arjen keskellä on välillä haastavaa löytää kolmen tunnin saumaa, jossa kerkeäisi tekemään läksyjä. Myös itse tekovaiheessa koen usein ajan loppuvan kesken, sillä kotitehtävät (niinkuin myös pääsykoetehtävät) tehdään A3 kokoiselle paperille, jonka täyttöön kuluu aikaa. Näitä asioita pääsee kuitenki treenaamaan juuri läksyjen muodossa ja se antaa enemmän ja enemmän varmuutta pääsykokeita varten.

Ensimäinen kotitehtävä tehtiin lyijykynillä aiheesta “hetkeä ennen…”

Itse pidän lyijykynillä piirtämisestä, vaikken sitä ihan hirveän useasti tee. Huomaan useasti kiirehtiväni ideointi vaiheessa, sillä pelkään ajan loppuvan kesken teko vaiheessa. Tämän takia olen yleensä pettynyt eniten ideaan ja siihen, että se voisi olla uniikimpi, sillä ne työt ovat yleensä mieleenpainuvampia. Sain palautteeksi, että taustaa voisi tummentaa, jotta työn pääkohdat pomppaisivat paremmin ja olen tästä samaa mieltä. Tummempi tausta toisi tiettyä jännitystä ja tunnelmaa työhön. Arvosanaksi sain 4,5/5.

Toisen kotityön välineenä olivat tussit ja tehtävänantona oli toteuttaa juliste oman kotikaupunkinsa Lähimatkailupäiville 2022 . Tähän työhön olen enemmän pettynyt sillä idea ei ihan toiminut niin, kuin olin ajatellut. Mielestäni työ on myös keskeneräinen ja tähän syynä on aika. Palautteet pyörivät samoissa asioissa. Kartta idea ei ihan toteutunut halutulla tavalla, sekä teksti oli hieman irallinen muuhun julisteeseen verrattuna. Arvosanaksi sain 4/5.

Ajattelin, että olisi hauska idea tehdä aina silloin tällöin tällainen postaus muutamista tehdyistä töistä ja kertoa niistä fiilikset.

Seuraavaan kertaan!

Moi moi! 🙂

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!