Perfektionismi – ja miten selättää se?

Vanha tuttu

Vanha tuttu perfektionismi. Kukapa ei olisi joskus kokenut edes pientä häivähdystä siitä? Varmasti maailmassa on myös ihmisiä, jotka ei tiedä asiasta mitään, mutta luulen että suurin osa länsimaisista ihmisistä on jotenkin ollut kosketuksissa asian kanssa. Monesti juuri luovien alojen ihmiset painiskelevat kyseisen asian parissa. Mitä sitten on perfektionismi?

On olemassa kahdenlaista perfektionismia: rakentavaa ja neuroottista. Rakentavassa perfektionismissa kunnianhimo, tavoitteet ja normit ovat kohtuullisia. Neuroottisessa päinvastoin on ylettömän korkeat tavoitteet sekä suuri epäonnistumisen pelko. Tuntuu, että aina voisi hieman viilata tai parantaa omaa suoritustaan eikä koskaan ole täysin tyytyväinen siihen mitä on saanut aikaan. Perfektionismi on hyvin uuuttavaa ja se voi aiheuttaa stressiä, jännittyneisyyttä ja riittämättömyyden tai huonommuuden tunnetta. Ainakin itse nostan nöyränä käden pystyyn; tutulta kuulostaa.

Omat kokemukseni

Olen tunnustanut itselleni ja tunnistanut itsessäni viimeisten vuosien aikana perfektionismin piirteet. Täydellisyyden tavoittelu on huomattavasti hidastanut ja vaikeuttanut kehitystä ja etenemistäni piirtämisen ja taiteilun saralla. Useinkaan ei ole edes halunnut aloittaa mitään uutta projektia, koska jo etukäteen on valmistautunut siihen, että siitä ei kuitenkaan tule juuri sellainen kuin haluaisin. Ei anna luovuudelle ja keskeneräisyydellensä lainkaan tilaa vaan ruoskii itseään siitä, että ei osaa tehdä asioita niin hyvin kuin pitäisi. Kuka sitten määrittää sen miten pitäisi tehdä? Todellisuudessa ei kukaan. Elämme maailmassa, jossa ulkoapäin viestitetään ja paineistetaan, että pitäisi kokoajan olla parempi ja tuottavampi ja aina pitäisi osata ja olla enemmän kuin on. Saatamme kuulla vain vähän sitä, että olemme oikeasti hyviä juuri tällaisena kuin olemme. Perfektionismi on ainoastaan suoritusyhteiskunnassa opittu kaava, mutta koska se on ulkoapäin opittua, voimme sen aivan hyvin sisältä käsin muuttaa jos vain itse tahdomme. Linkin takana lisää aiheesta: https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/uupumus-2/perfektionismi-uuvuttaa/

Harjoituksia

Keinoja ja harjotteita neuroottisen perfektionismin muuttamiseen rakentavaksi on monia. Itselleni hyvin vapauttava tekniikka tähän on ollut piirtäminen yhdellä viivalla, ilman että kynä nousee paperista lainkaan ennen kuin piirros on valmis. Tämä harjoitus myös kehittää erittäin hyvin ja säännöllisesti tehtynä aivojen ja käden koordinaatiota. Harjoituksessa on pakko päästää irti täydellisyydestä ja pikkutarkkuudesta. On vain tarkkailtava piirrettävää kohdetta ja annettava käden tehdä tekemisiään. Toinen hyvä keino on piirtää ‘ei vahvalla’ kädellä. Itse olen oikeakätinen, eli piirrän toisinaan vasemmalla kädellä ja harjoitan sitä. Voi myös kokeilla piirtämistä siten, että ei katso ollenkaan paperiin kun piirtää. Olen huomannut, että mitä enemmän teen erilaisia harjotteita, joissa ei voi ‘onnistua’, sitä vapautuneempaa ja kivempaa tekeminen on. Tähän ovat myös olleet avuksi Tehon kotitehtävät. Kun aikaa tehtävän tekoon on vain rajallinen määrä, on tehtävän tekeminen ja hiominen pakko lopettaa jossain vaiheessa. Alla vasemmalla kuva kun joskus tein ensimmäisiä yhden viivan piirroksia ja oikealla kuva kun olen harjoitellut tätä jo pidemmän ajan.

Jos itsessään tunnistaa perfektionismiin viittaavia merkkejä, on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan ajatuksiaan, kehoaan ja omaa jaksamista. Ei ole mitään pakkoa suorittaa ja jaksaa, koska me olemme ihmisiä, emme koneita. On aivan täysin fine ottaa joskus (tai useamminkin) päivä rennommin ja jättää sovittu meno välistä, jos oma olo ei ole hyvä. Perfektionismia saattaa olla vaikea tunnistaa, koska perfektionismin ajatteluun ei mahdu, että olisi jotain ‘vikaa’ tai jokin olisi huonosti. Siksi on todella tärkeää pysähtyä kuuntelemaan omia sisäisiä viestejä ja kiinnittää huomiota omaan jaksamiseensa ja hyvinvointiin.

Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin, iloa ja valoa sinne missä tätä luetkin! <3

xoxo: Karo

Seuraa somessa ja heitä viestillä, jos heräili kysymyksiä liittyen valmennuskurssiin, Teho-Opistoon tai yleisesti luoviin aloihin ja luovuuteen🙂

Nappaa opiskelupaikka portfoliolla!


Tehon kursseilla portfolion koonneista, ulkomaille hakeneista 100 % on päässyt sisään johonkin hakemistaan yliopistoista! Voit valita kurssivalikoimastamme minkä tahansa kurssin (pl. Ennakko-kurssi) portfoliototeutuksena ja tulla treenaamaan ammattilaisten ohjauksessa. Ilmoittaudu mukaan koostamaan joukosta erottuva portfolio ja nappaa unelmiesi opiskelupaikka!



Missä luuraat inspiraatio..? Näillä vinkeillä boostaat inspiraatiota!

Täällä taas!

Syksy alkaa olla jo pitkällä, tänään sateli jo luntakin täällä Helsingissä. Mikä onkaan syksyisin inspiroivempaa, kuin kynttilät, lämmin höyryävä tee, vieressä kehräävä kissa, pöydälle levitetyt maalit ja piirustusvälineet, pimenevät illat ja kodeissa kutsuvasti tuikkivat valot, tuulenpuuskat ja leijailevat värikkäät lehdet.. Pidän syksystä kovasti ja se on itselleni erityisen luovaa ja inspiroivaa aikaa. Uusia ideoita ja projekteja on kiva aloittaa ja tuntuu, että virtaa niihin riittää kivasti.

Ollaan keretty nyt jo hyvä tovi puuhailla Tehon Maxikurssin parissa ja paljon on hyviä vinkkejä ja neuvoja saatu talteen. Eräällä kerralla puhuimme myös siitä, miten tärkeää on luonnoskirjan ja luonnosten tekeminen, jotta ideapankki, taidot ja varasto kasvaisi. Luonnoskirjan pitäminen on ollut itselle tärkeä väline jo parin vuoden ajan, ja tänä aikana olen tehnyt itselleni rutiinin piirtämisestä ja ideapankin täyttämisestä. Olen koko elämäni tykännyt piirtää ja taiteilla, mutta olen aikaisemmin ollut vähän sellainen ‘sunnuntaipiirtelijä’, jolloin valitettavasti tulosta ei kovin paljoa synny. Nyt parin vuoden aikana olen huomannut, kuinka kehitystä tapahtuu ja käden ja aivojen yhteystyö on kehittynyt huimasti. Piirtämisestä on hyvä tehdä itselleen vahva ja säännöllinen rutiini, jotta kehitystä tapahtuu.

Mitä sitten tehdä, kun on vasta alkamassa, tai päässyt jo hyvään vauhtiin tekemisessä, mutta tuleekin seinä vastaan ja ei löydykään inspiraatiota piirtää, tai tuntuu kuin luonnoskirjan välttelystä olisi tullut toinen luonto? Alle listasin itselleni muutamat tärkeät inspiraation ammennuskeinot, josta ehkä sinäkin voit löytää itsellesi jotain vinkkejä!

Ideapankki (Pinterest, Insta, Youtube ym.)

Ei muuta kun tekemään itselleen inspiroivia tauluja Pinterestiin, mahdollisimman paljon ja kaikkea mikä miellyttää silmää. Samoin Instagram tai Youtube, seuraa kaikkia artisteja, taiteiljoita ym, joiden tyyli resonoi itsellesi. Voi myös tehdä mieluisia värikarttoja, materiaali/kuositauluja, kollaaseja ym. Kaikkea mikä näyttää hyvältä ja tuo inspiroituneen fiiliksen.

Taidekirjat

That’s it. Ei muuta kun kirjastoon selailemaan vanhojen konkareiden maalauskirjoja, tutoriaalikirjoja, valokuvia jne. Kirjastot muutenkin on itsessään inspiroivia! Jos olet käymässä tai asut Helsingin seudulla, täältä löytyy monia käymisen arvoisia kirjastoja, jotka jo itsessään ovat inspiroivia arkkitehtuuriltaan! Mainittakoon Rikhardinkadun kirjasto, Kallion kirjasto, Oodi, Kansallisarkisto..(alla kuvissa)

Museot/näyttelyt

Nämä jos mitkä inspiroivat! Itselläni on museokortti, jonka ansiosta pääsee hyvin laajaan valikoimaan museoita/näyttelyitä, ympäri Suomen. Psst, suosittelen hankkimaan museokortin, jos tykkäät käydä museoissa paljon! Museoista saa imettyä itseensä vaikutteita taiteesta, esineistä, historiasta, tekijöistä.. Samalla voi näpsiä kuvia omaan ideapankkiin ja ottaa näin talteen itseään kiinnostavat jutut.

Luonto

Mikä onkaan tätä suurempi inspiraation lähde? Lukematon määrä taiteilijoita ja taidetta inspiroituu luonnosta. Värit, muodot, pinnat, rakenteet. Varjojen ja valon kontrasti, auringon siivilöityminen oksien läpi, sadepisarat lehdillä, kasvien muodot, värit. Luonnon tarkkaileminen on hyvin inspiroivaa.

Liikunta

Jos ei ideat liiku niin liiku sinä! Monesti ajatukset junnaa samoilla raiteilla, mutta kun lähtee ulos tai salille hikoilemaan, saa uusia ideoita ja näkökulmia.

Valokuvat

Ympäristö → tarkkailuun. Itse napsin kaikesta kiinnostavasta kuvia. Oli se sitten valon ja varjon suhde, jonkun rakennuksen siluetti, katulamppu, ihmishahmo, huonekalu, sisustus, kankaan kuosi, väri joka kiehtoo.. Näistäkin voi monesti ammentaa inspiraatiota ja silmä kehittyy komposition, syvyyden ja kontrastien suhteen. Hyvä vinkki on myös kokeilla kuvata pelkästään mustavalkoisia kuvia, jolloin kontrastin merkitys korostuu entisestään.

Kun haluaa kehittyä, tärkeintä on tehdä säännöllisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Ei tarvitse tehdä kahta tuntia kerrallaan, 10 tai 15 minuuttiakin riittää, jos harjoitus on kunnolla ja ajatuksella tehty. Ja kun sitten innostuu niin antaa paukkua vaan niin monta tuntia kuin lähtee ja vaikka joka päivä jos siltä tuntuu. Pääasia on, että käärii hihat ja ryhtyy hommiin. Pienistä puroista kasvaa suuria virtoja, nääs 😉

Iloa ja rakkautta päiviisi ja tsemppiä pimeisiin syysiltoihin, missä ajassa ja paikassa ikinä tätä luetkin! Kynttilät tulille niin on mukavampaa <3

xoxo: Karo <3

Seuraa somessa ja heitä viestillä, jos heräili kysymyksiä liittyen valmennuskurssiin, Teho-Opistoon tai yleisesti luoviin aloihin ja luovuuteen! 🙂

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Mitkä tunnelmat ensimmäisten Tehon Maxi kertojen jälkeen?

Mikä boogie?

Nyt on muutama viikko Tehon maxikurssia takana. Mitä fiiliksiä minulla nyt on? Olen oppinut jo tähän mennessä paljon uusia juttuja ja tekniikoita. Ennen kaikkea sen, että tehtäviä tekemällä todella kehittyy, oppii tekniikoista, ajankäytöstä ja omasta tekemisen tavasta joka tehtävän ohessa lisää. Ajankäytön hallinta on yksi oleellinen asia, mitä tulee ottaa huomioon aina harjoitustehtäviä tehdessä. Yksin piirrellessä ja omaksi ilokseen tehdessä ei ajankäytöllä välttämättä ole niin kauheasti väliä, mutta pääsykoetyyppisissä tehtävissä sillä on. Muutenkin, kun koulussa/työelämässä uppoutuu johonkin luovaan projektiin, on sille yleensä sovittu jokin tietty aikaraja, jolloin projektin on oltava valmis. Oman ajankäytön hallitseminen ja suunnittelu on siis yleisesti hyödyllinen taito kaikilla elämän osa-alueilla.

“Time is a created thing. To say ‘I don’t have time’ is to say ‘I don’t want to.’” —Laozi

Harjoitus tekee mestarin..

Yllättikö se nyt sitten kauheasti, että harjoittelu kehittää? Ei, ei se ole mikään yllätys, mutta se on asia mikä simppeliydessään jää usein liian vähälle huomiolle. Oli asia mikä hyvänsä, kielen opettelu, tanssin harjoittelu, koodaaminen, tiedekeksintöjen kehittäminen.. kaikki taidot vaativat pitkäjänteistä ja säännöllistä opiskelua ja harjoittelua. Teholla tekniikka -ja pääsykoetehtävät ovat olleet sopivan haastavia, eikä niistä ole koskaan tehty liian ’helppoja’ siinäkään mielessä, että kukaan ei oikeastaan neuvo miten ne kuuluisi tehdä. Kotitehtäviin saa halutessaan lukea opettajien vinkit mihin tehtävässä kannattaa kiinnittää huomiota, mutta muuten tehtävät tehdään itsenäisesti. Joka viikko kurssin yhteydessä palautetut tehtävät arvioidaan koko ryhmän kanssa ja niistä saa suullisen palautteen. Sen perusteella voi itse jatkossa miettiä, mitä kannattaa tehtävissä tehdä toisin ja mikä onnistui. Odotan aina innolla uusia viikottaisia tekniikka -ja pääsykoetehtäviä sekä itse kurssikertoja ja palautetta, sillä se on hyvin opettavaista.

Luovuus älä jätä!

No miten on, kuoleeko luovuus aikaan rajoitettuna? Olen itse huomannut, että monesti sitä helposti odottelee ‘luovuudenpuuskaa’. Mitä se nyt sitten ikinä kellekin tarkoittaa. Kun olen jäänyt odottelemaan luovuutta, ei yleensä mitään tapahdu eikä asioita saa aikaiseksi. Rutiiniilla, annetuilla harjoitustehtävillä ja rajoitetulla ajalla taas olen huomannut olevan sen vaikutuksen, että luovuutta on pakko puristaa ulos jostakin. Ja yleensä sieltä jotain pusertuukin. Ja sitten kun sitä alkaa oikein kunnolla pusertaa, niin saattaakin syntyä jotain huippuhienoa, mitä ei olisi ikinä uskonut itse pystyvänsä tekemään. Luovuus, siinä missä muutkin taidot on myös harjoiteltavissa oleva asia. Se on sisäsyntyisesti meissä kaikissa, mutta monesti elämän timmellyksessä se saattaa hävitä tai sitä ei ruokita tarpeeksi. Treenaamalla sitä, saamme tehtyä siitä toisen luontomme! Luovuus on upea ja hieno asia ja mielestäni on mahtavaa, että saamme yhdessä jakaa ja oppia toisiltamme sitä täällä Teholla.

Iloa ja rakkautta päiviisi ja tsemppiä pimeneviin syysiltoihin, missä ajassa ja paikassa ikinä tätä luetkin!

xoxo: Karo <3

Seuraa somessa ja heitä viestillä, jos heräili kysymyksiä liittyen valmennuskurssiin, Teho-Opistoon tai yleisesti luoviin aloihin ja luovuuteen 🙂

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



On aloitettava joskus – matka kohti unelmia alkaa Teholta

Teholla eteenpäin

Ensiksi, mahtavaa päästä Teholle bloggaajaksi ja aloittaa Tehon Maxi-kurssi! Olen suunnattoman kiitollinen ja otettu tästä mahdollisuudesta. On upea ympäröidä itsensä luovilla ihmisillä, korkealuokkaisella ja laadukkaalla opetuksella sekä rakentavalla palautteella. Jännittävää, mitä kaikkea tämä lukuvuoden mittainen matka tuokaan tullessaan! On kiehtovaa (mutta samalla vähän pelottavaa!!) jakaa omia ajatuksia ja kokemuksia näin kirjoitellen. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja siitä on ollut elämäni varrella paljon iloa ja hyötyä omien ajatusten ja tuntemusten tutkiskelussa. Toivottavasti juuri sinä, joka luet tätä, voit saada itsellesi jotain oivalluksia, inspiraatiota ja iloa tulevasta blogimatkastani.

Kuka olen?

Minut tunnetaan nimellä Karoliina. Olen 31-vuotias, sydämeltäni ja sielultani ikuinen lapsi ja etsijä. Tunnen ja koen asiat syvästi, eläydyn ympäröivään maailmaan upoten sen syvyyksiin ja kauneuteen. Rakastan taidetta kaikissa sen eri muodoissa. Piirrän ja maalaan, luen, katson elokuvia, valokuvaan, muovailen, näpertelen, käyn museoissa ja taidenäyttelyissä, välillä tanssin ja laulan. Taide ja kulttuuri on pysynyt elämässäni aina, kaikkien myrskyjen ja tyrskyjenkin äärellä. Se puhuttelee sieluani ja sydäntäni siinä määrin, että haluan tehdä siitä ammatin itselleni. Mitä enemmän tutkin ja syvennyn taiteeseen, sitä enemmän haluan elää ja hengittää sitä.

Olen kokeillut lukemattomia uravaihtoehtoja, kuitenkin päätyen siihen tulokseen, että mikään niistä ei ole ollut minua varten. Kaikki kokeilemani asiat ovat kuitenkin opettaneet minulle paljon, aina vähintään sen mitä en halua olla tai mitä en halua tehdä. Uskon, ja olen myös kokenut asian niin, että kaikesta ja kaikilta voi oppia, sekä kaikkeen voi suhtautua avoimella uteliaisuudella. Olen tavallaan elänyt monta elämää yhdessä elämässä, jos niin voisi sanoa. Joskus joku sanoi minulle kuultuani taustojani, että ’wau miten paljon olet saanut elää ja kokea!’

Ruusun loisto

Aina se ei ole ollut itselleni kuitenkaan niin ’wau’. Minulla oli olo, että sisäinen kompassini on rikki, tuhoutunut, enkä ikinä löydä sitä, minne sydämeni tahtoisi minun menevän. Pelotti unelmoida, jos vaikka se ei toteutuisikaan. Tunsin aikaisemmin kateutta ja välillä katkeruuttakin, että en ole ’löytänyt itseäni’ ja omaa juttuani jo aikaisin elämässäni. Olen kadehtinut niitä, jotka jo nuorella iällä ovat tienneet mitä haluavat olla ja tehdä. Ajattelin, että miten taitava olisinkaan, jos olisin jo yläasteen jälkeen tiennyt mitä haluan olla ja mihin asioihin haluan panostaa. Nämä ajatukset eivät ole kovin hyödyllisiä ja kauaskantoisia, vaan ne nakertavat sisältä ja tekevät hiljaista tuhoa. Itsensä vertaileminen muihin tappaa luovuuden. Jos ruusu vertaisi itseään ympäröiviin oksiin, lehtiin ja ruohoon, ei se loistaisi. Se surkastuisi ja olisi kokoajan nuupallaan. Niin kuin jokaisella ruusulla, kukalla ja elävällä olennolla, meillä kaikilla on oma persoonallinen loistomme, joka palaessaan valaisee kirkkaasti ympäröivän maailman, inspiroi ja ilostuttaa lähellämme olevia. Todellisuudessa kompassini ei ollut rikki, en vain osannut tai uskaltanut tulkita sitä oikein.

Etsivä löytää

Totuus on, että kaikki ihmiset jollain tavalla ’etsivät itseään’ koko ikänsä. Elämä muuttuu, ihmiset muuttuvat, koko maailma ympärillämme muuttuu koko ajan. IKEAn seinällä oli joskus mainos, jossa luki, että ”On ihan okei muuttaa mieltään.” Ja niin on! On okei kokeilla, etsiä ja hakea itseään. Jotkut tietävät jo varhain, mitä haluavat tehdä, ja sekin on ihan okei! Meidän kaikkien polut ja tiet ovat niin erilaisia keskenään, että on turhaa verrata omaansa toisten matkaan. Jos vain mitenkään mahdollista, koettaa keskittyä kaikin voimin omaan tiehensä, siihen että luo omasta ympäristöstään itselle inspiroivan ja kuuntelee rehellisesti itseään, mistä unelmoi ja mitä haluaa. Kaikki tiet vievät loppujen lopuksi perille. Ensin on otettava kuitenkin se ratkaiseva askel, heittäydyttävä tuntemattomaan ja oltava täysin rehellinen itselleen ja totuudellinen omille toiveilleen. Ja se täytyy aloittaa tänään, ei huomenna, ei viikon päästä vaan NYT. Sen ei tarvitse olla kokonainen elämänmuutos, vain pieni pysähdys ja oman sisimmän kuunteleminen. Mitä ja millainen haluan olla? Miksi? Mitä haluan kauttani tuoda tähän maailmaan?

Kaiken kokemani jälkeen, olen joka askel lähempänä sitä, mitä minun kuuluu olla. Olen kulkenut koko tuon pitkän matkan ja ylittänyt (joskus alittanutkin) esteet tielläni. Helppoa se ei aina ole ollut eikä niin mukavaakaan. Kuitenkin olen kaikista kokemuksista, opetuksista, vastoinkäymisistä, ilosta ja surustakin hyvin kiitollinen. Nyt olen tässä, Tehon tiimin hyvissä käsissä ja voin vihdoin nostaa jalat pöydälle ja ottaa rennosti! (Läppä läppä, tästä se työ vasta alkaakin) Ja hyvä niin. 🙏🏽

Kiitos kun luit! Rakkautta, inspiraatiota ja ihanaa oloa sinne, missä ja milloin hyvänsä tätä tekstiä luetkin🤍 Jatkoa on luvassa, joten pysy kuulolla!

xoxo: K🤍

Seuraa somessa ja heitä viestillä, jos heräili kysymyksiä liittyen valmennuskurssiin, Teho-opistoon tai yleisesti luoviin aloihin 🙂

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Maxi-kurssi ja bloggailu – mitä jäi käteen?

Tänään vähän loppufiilistelyä ja pohdintaa maxi-kurssista sekä opiskelija bloggaajana olemisesta. Sanoja seurasikin yllättävän paljon toisensa perään ja muutama tippakin tuli linssiin.

Yleiset fiilikset kurssin jälkeen

Ihan päällimmäisenä fiiliksenä on ehdottomasti se, miten suuri hyöty maxi-kurssista oli! En olisi päässyt edes pääsykokeisiin, jos en olisi käynyt Maxi-kurssia. No chance. Olen alusta asti hehkuttanut Teho-opistoa ja Maxi-kurssia ja vielä näin lopuksi seison kaikkien aikaisempien mielipiteiden takana: super fiilis, taitava, laadukas ja kannustava pedagoginen ote sekä ammattitaitoiset opettajat.

Kaikki Tehon opettajat olivat myös supermukavia ja helposti lähestyttäviä. Kun Maxi-kurssi viimein loppui, oli vallan haikea fiilis sen loppumisesta. Melkeinpä toivoin, että se jatkuisi seuraavanakin vuonna. (Vaikka toki opiskelupaikka oli tietysti ykköstoive) Olen nauttinut tästä vuodesta Teholla ihan älyttömästi ja sen lisäksi oppinut tarpeeksi päästäkseni kouluun! Joten kiitos Teho-opistolle näin hienosta mahdollisuudesta, kokemuksista ja opeista!

Opiskelijabloggaajana oleminen kruunasi koko kurssin. Suurin hyöty oli saada kurssi ilmaiseksi. Kurssi olisi saattanut jäädä käymättä ilman tätä mahdollisuutta. Ja kuten olen aikaisemminkin maininnut oppimistaan asioista kirjoittaminen ja fiilisten pohtiminen on ehdottomasti edesauttanut omaa oppimista. Muutama vuosi sitten vielä ajattelin, että en missään nimessä voisi kirjoittaa tällaiseen blogiin. Mitä jos epäonnistuisin ja kaikki saisivat tietää siitä? Viime vuonna fiilis oli onneksi vaihtunut: so what? Kaikki peliin ja valmiina myös epäonnistumaan. Kompuroinnissa ei ole mitään hävettävää, vaan se on inhimillistä ja verrattain normaalia.

Jos siis mietit voisitko sinä blogata Teholle, niin kyllä voit. Ei ole väliä missä pisteessä olet nyt. Oletko viisas, naiivi, pessimisti, optimisti, epävarma tai itsevarma, vanha tai nuori. Jokainen on siinä kohtaa missä juuri sillä hetkellä on. Aina oikeassa kohtaa omassa prosessissaan. Siitä kun ottaa askeleita ihan mihin vain suuntaan, maisemat vaihtuvat ja oppii jotain uutta.

Mitä opin?

Maxi-kurssilla käytiin kattavasti läpi kaikki tekniikat sekä kuvan/muodon luomiseen tarvittavat perusteet. Kurssin alussa osasin vain käyttää lyijykyniä, mutta kevättä kohden maalamisen tekniikat ja puuvärit sekä kolmiulotteisen muodon luominen tulivat todella tutuiksi. Vuoden aikana ehti tarpeeksi monta kertaa kokeilla eri tekniikoita ja etsimään omaa tyyliä niillä tekemiseen. Tärkeitä oppeja tarttui, kontrasteista, väreistä, valööreistä, valosta ja varjosta sekä modulaarisuudesta. Muutaman mainitakseni.

Ehdottomasti itselleni suurin hyöty kurssilla oli harjoitella lisää perspektiiviä, oppia akvarellien käytössä vähän paremmaksi sekä suurimpana oppina olivat kaikki rakenteluun liittyvät luennot ja tehtävät. Monta teoreettista oppia väreihin, perspektiiviin tai eri tekniikoihin voi kaivaa internetin kätköistä, mutta rakenteluun liittyviä oppeja ei ole ainakaan aikaisemmin tullut netistä vastaan.

Ennen kaikkea haluan muistuttaa kaikille, että päästäkseen kouluun ei tarvitse osata piirtää ja maalta täydellisesti. Olen itse hyvä esimerkki siitä.

Haasteita kurssin aikanakin

Maxi-kurssin yksi haaste oli sen pituus. Minä ehdottomasti tarvitsin näin pitkän kurssin oppiakseni asiat, joita opin. Mutta koko vuoden kestävä kurssi vaati myös selvää fokusta ja itsekuria. En vaihtaisi kyllä mihinkään tätä kurssia ja suosittelen jokaista käymään maxi-kurssin. Pitää vain varautua siihen, että se vaatii staminaa. Yhteen lukuvuoteen mahtuu paljon onnistumisia ja epäonnistumisia sekä melkoinen tunteiden kirjo. Ehkä ilmaantuu epäilyksiäkin ja mietteitä siitä, onko ala juuri oikea. Mutta kuten kaikki aina sanovat; luota prosessiin.

Mikä sitten oli kurssin suurin haaste? Minä itse. Milloin olin liian kriittinen, naiivi, laiska tai väsynyt. Jos kävisin kurssin uudestaan ensi vuonna, osaisin ottaa kriittisyyden suhteen rennommin ja käyttää sen energian ottamaan itseäni niskasta kiinni ja tekemään muutaman tehtävän enemmän. Osaisin myös keskittyä enemmän kokeilemaan erikoisia ideoita tavoittelematta aina ”korkeinta arvosanaa”. Toivottavasti osaisin uskaltaa epäonnistua enemmän ja ehkä osaisin keskittyä enemmän olennaiseen. Toisaalta, tämä tarkoittaa sitä, että opin Teholla todella paljon. Opin paljon teknisiä asioita, mutta opin myös itsestäni ja luovuudesta. Kaikki opit, joita opin Teholla tulevat kulkemaan mukana myös tulevissa opinnoissa.

Joten suuri kiitos Teho-Opisto! Kiitollisuutta ei voi pukea sanoiksi. On ollut ilo ja kunnia saada osallistua maxi-kurssille ja blogata Tehon blogiin. Vuosi on sisältänyt valtavan määrän oppeja, laajan kirjon tunteita ja ihania kohtaamisia. En vaihtaisi mitään pois. Ja suuri kiitos myös niille, jotka ovat blogiani jaksaneet lukea! Teitä tulee ikävä <3

Se on kuitti!

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Sote-alalta Sisustus­arkkitehdiksi – Katso kuvat Viivin pääsykoetöistä!

Teho-Opiston kurssilla opiskellut Viivi Moilanen läpäisi LAB Ammattikorkeakoulun pääsykokeet ja aloittaa syksyllä opinnot Sisustusarkkiotehtuurin ja kalustemuotoilun linjalla! Katso kuvat Viivin menestyksekkäsitä pääsykoetöistä ja lue hänen rehelliset ajatuksensa tehtävien tekemisestä!

Viivi Moilanen

30-vuotias Viivi haki ensimmäisen kerran LAB Ammattikorkeakoulun Sisustusarkkitehtuurin linjalle vuonna 2013. Tuolloin hän pääsi kuin pääsikin pääsykoevaiheeseen, mutta opiskelupaikka jäi vielä uupumaan. Tämän jälkeen Viivi päätyi opiskelemaan muuta ja onkin nyt työskennellyt joitakin vuosia sote-alalla. Jano luoville aloille ei kuitenkaan sammunut ja Viivi päätti jälleen panostaa opiskelupaikan saantiin kunnolla!

Keväällä 2022 keksin viikkoa ennen yhteishaun päättymistä, että pitäisikö hakea uudelleen LABiin. Tein ennakkotehtävät tosi hätäisesti, joten ei ihme, ettei silloin pääsykoekutsua tullut. Tämän kevään yhteishakuun panostin enemmän ja siksi myös ilmoittauduin Tehon kursseille. En hakenut muualle kuin LABiin, koska sinne halusin eniten!

Tehon Kurssilta sani uusia ajattelutapoja ja vinkkejä, mihin asioihin töissä kannattaa panostaa. Oli myös hyvä kun näki muiden kurssilaisten ennakkotehtäviä tai kurssitöitä. Paljon sai myös irti, kun kurssitöitä arvioitiin ja analysoitiin ryhmän kuullen opettajien toimesta!

Viivi Moilanen

LAB Sisustusarkkitehtuuri pääsykokeet

LAB:in Sisustusarkkitehtuurin ja Kalustetemuotoilunt pääsykoetehtävät koostuivat kahdesta pienoismallitehtävästä ja kahdesta piirustustehtävästä. Jännitin kokeita paljon, sillä halusin niin paljon onnistua. Oli kiva kun siellä oli muutamia tuttuja, keitä olin tavannut Tehon kautta. Kokeiden jälkeen oli vain helpottunut olo!

Tehtävä 1.

Ensimmäisen päivän tehtävässä piti tehdä vaatesäilytin/naulakko annetuista materiaaleista (puutikut/rimat, rautalanka) ja kankaalla esittää vaatetta ripustettuna kalusteeseen.

Suunnitelmani muuttui muutamaan kertaan tekovaiheessa. Aluksi luonnostelin hyvin monta erilaista versiota paperille ja yritin valita niistä parhaimman. Halusin tehdä kalusteen, joka on käytännöllinen ja samalla kiinnostava & hyvännäköinen muotoilultaan. Yhtenä arviointikriteerinä oli siisteys ja tämän kanssa tuskailin hieman, sillä puutikut olivat tikkuisia ja välineinä sai olla sakset ja mattoveitsi/katkoteräveitsi. Niillä yritin silotella puutikkujen pintaa, ehkä turhaa työtä ehkä ei. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, vaikka parempaankin olisi pystynyt.

Viivi Moilanen

Tehtävä 2.

Tokana päivänä molempien tehtävien osalta tuntui, että aika loppuu kesken. Piirustustehtäväni jäi pahasti kesken ja viimeiset minuutit käytin pikaisesti vain siihen, että lisäsin varjoja ja jotain väriä kuvaan. Toinen tehtävä oli pienoismallitehtävä, jossa piti esittää aulatilaa. Toisena pääsykoepävänä oli myös opettajien haastattelu, jota jännitin aivan liikaa. Yritin asennoitua niin, että mennään vaan juttelemaan rennosti. En kyllä ollut kovin rentona, koska mietin vain kuinka nyt pitää onnistua kaikessa tai muuten työt kutsuu syksyllä. Onneksi jännitykseni ei sitten loppujen lopuksi haitannut liikaa kun opiskelupaikan kuitenkin sain!  

Viivi Moilanen

Tehtävä 3.

Viimeisen päivän tehtävänä oli suunnitella kesäkahvila kampuksen sisäpihalle. Siitä piti esittää perspektiivipiirustus, pohjapiirustus ja sijainti pihalla.

Viimeisenä päivänä oli mielestäni kivoin tehtävä! Tämän työn tekovaiheessa pystyin rentoutumaan enemmän, kun tehtävää sai mennä tekemään pois luokkatilasta. Kannoin kamani ja menin johonkin hiljaiselle käytävälle tekemään työtä. Kuuntelin lempimusiikkiani samalla. Haasteena tässäkin meinasi olla, että jumitun “haaveilemaan” ja välillä piti katsoa kelloa ja yrittää jotenkin aikatauluttaa tekemistä. Lopussa piti vähän sutaista nopeasti, mutta olen melko tyytyväinen tekeleeseeni. Sen palautuksen jälkeen oli hyvä ja helpottunut fiilis lähteä kolme päivää kestäneistä pääsykokeista. 

Viivi Moilanen

Kohti sisustusarkkitehtuurin opintoja

Viivi on hyvä esimerkki siitä, että omalle unelmiensa alalle ei välttämättä päädy suoraan lukiosta tai ammattikoulusta. Ensimmäisestä hakukerrasta Sisustusarkkitehtuurin opintoihin vierähti 10 vuotta, jonka aikana Viivi ehti opiskella itselleen ammatin ja tehdä toisen alan töitä. Intohimo, sinnikkyys ja kova työ kuitenkin palkittiin ja syksyllä odottavatkin opinnot LAB Ammattikorkeakoulussa!

Fiilikset ovat erittäin odottavat! Tätä olen pitkään halunnut ja nyt vihdoin toive opiskelupaikasta toteutui! Kiva päästä myös tutustumaan uusiin ihmisiin koulun kautta. Iso muutos kyllä vaihtaa työelämästä kokopäiväiseksi opiskelijaksi, mutta odotan sitä innolla.

Viivi Moilanen
LAB Kampus, Lahti

Viivin Vinkit luoville aloille hakeville

Pääsykokeisiin valmistautuminen on pitkä ja raskas prosessi, joka vaatii aikaa ja harjoittelua. Jos olet ensi vuonna hakemassa luovien alojen opintoihin ensimmäisen kerran tai uudestaan, nappaa tästä Viivin viisi vinkkiä pääsykokeissa menestymiseen!

1. Älä jännitä ihan niin paljon kuin minä!

2. Ole haastattelussa oma itsesi.

3. Harjoittele ajankäyttöä tehtäviä tehdessä. Pääsykokeissa aika on rajallinen ja välillä se tuntui menevän liian nopeasti!

4. Luonnostele ja suunnittele hyvin, mutta jätä riittävästi aikaa myös toteutukseen.

5. Piirrä paljon ja treenaa pienoismallien rakentelua etukäteen!

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



Aallon sisustusarkkitehtuuri – pääsinkö sisään?

Aalto yliopiston tulokset näkyivät opintopolussa tiistaina. Miten kävi ja mitkä fiilikset nyt on, selviää vain lukemalla eteenpäin.

Kyllä vai Ei?

Tiistaina ne tulivat, nimittäin tulokset Aalto Yliopistosta. En ollut vahdannut opintopolkua pääsykokeiden jälkeen ollenkaan ja ajattelin täysin, että tulokset tulevat aikaisintaan 6.7, joten tiistai-päivä oli normaali kesälomapäivä lasten kanssa. Annoin kuopukselle vauhtia keinussa, kun sain viestin toiselta teholaiselta. ”Tulokset tuli”. Voi apua! Pikku tärinä päällä kirjauduin opintopolkuun ja tihrustin minkälaiset tulokset omalla kohdallani luki. ”Sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa”. Oi luoja, mikä fiilis. Vierähti ihan muutama kyynelkin poskelle. Ihan uskomatonta, että odotus on nyt päättynyt.

Miikka on ollut tämän viikon poissa, joten meillä on ollut kotona kunnon sirkus päällä. Vieläkään en ole täysin sisäistänyt, että pääsin sisään Aalton. Se tuntuu edelleen epätodelliselta ja ehkä ymmärrän asian täysin vasta elokuun lopussa orientaatioviikolla. Yleensä minulla on niin paljon asiaa. Yhdestä kirjoituksesta kehkeytyy vähintään kolme blogitekstiä, mutta täytyy sanoa, että nyt olen sanaton. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä hetkeä.

Seuraava askel on aloittaa ensi syksyä varten järjestelyt. Muun muassa sellainen läppäri pitäisi hommata (tai oikeastaan voittaa arvonnassa), joka ei jää surraamaan paikalleen kun avaa pelkän kirjoitusohjelman (sellainen on nyt käytössä) 😀 Minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä sisään ilman Teho-opiston Maxi-kurssia (ja bloggaajaksi pääsemistä). Joten suurkiitos kuuluu Teho-Opiston laadukkaalle sisällölle ja opettajille.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!



Pääsinkö kouluun?

Kesä on pyöräytetty käyntiin ja pääsykoejännitys on jo kaukana takana päin. Oma pääsykoepäiväni Lahdessa oli pitkä ja henkisesti tietysti uuvuttava, sillä olen kova jännittäjä ja stressaaja. Päivästä kuitenkin selvittiin kuin selvittiinkin ja aloitin kesäni nollaamalla ajatukset täysin kaikesta siitä jännityksestä ja keskittymällä ihan muihin juttuihin. Ajattelin, että paras tapa on vain antaa asian mennä omalla painollaan ja keskittyä Opintopolun kyttäämisen sijaan ihanaan kesään ja lämpimiin keleihin.

Lähdin ystävieni kanssa kesäkuussa Varsovaan reissuun ja viimeisenä päivänä monet tutut Suomesta päivittelivät saaneensa päätöksiä opiskelupaikoistaan. Noh päätin siinä sitten itsekkin asian jo hieman unohtaneena vilkaista, josko omassa Opintopolussani olisi uutta tietoa. Ja hyvä, että katsoinkin, sillä koulupaikkahan sieltä napsahti!

Alkureaktio oli shokki, koska en voinut uskoa, että luin vihreää palkkia, joka sanoi “Hyväksytty”. MITÄ! Tuuletuksien kannattelemana päädyinkin maistelemaan Puolassa ehkä maailman parhainta omenapiirakkaa. Soitto vanhemmille ja kohti uutta ja tuntematonta. Syksyllä muuttaisin Lahteen, minusta tulisi medianomiopiskelija ja olisin jälleen askeleen lähempänä unelmiani.

Nyt onkin edessä, sitten aivan uusi luku. Viime kesän muutto Helsinkiin( itselleni täysin vieraaseen kaupunkiin)auttoi tässä tilanteessa, sillä muutto tuntemattomaan Lahteen ei tunnu oikeastaan yhtään haastavalta. En malta odottaa mitä tuleva tuo tullessaan ja motivaationi opiskeluun on katossa. Voin ihan rehellisesti sanoa tämän vuoden Teholla auttaneen minua suunnattoman paljon. Itsevarmuus pääsykokeita varten kasvoi, ja sain myös paljon uusia oppeja ihan perus tekniikoista ja teorioista. Koin olevani valmiimpi kuin aikaisemmilla hakukerroilla.

Ihanaa loppukesää kaikille ja tsemppiä koulun aloittaville! Isot jaksamiset myös niille, joilla ei opiskelupaikka vielä auennut. Tunne on hirveä ja suru on suuri. Minä kyllä tiedän ‘been there, done that’, mutta ei saa lannistua. Ala on haastava ja vaikea päästä. Äitini on aina opettanut ettei saa luovuttaa ekalla kerralla, joten jos jäit ilman koulupaikkaa ja koet halua vielä yrittää suosittelen enemmän, kuin mielelläni Tehon kursseja. Useisiin aloihin voi hakea vain kerran vuodessa, joten miksi ei käyttäisi aikaa hyödykseen kertaamalla tuttuja juttuja ja oppimalla paljon uutta!

70% kurssilaisistamme on saanut opiskelupaikan


Tiesitkö, että Teho-Opiston valmennuskurssin käyneet täyttävät vuosittain yli puolet luovien alojen opiskelupaikoista ja kurssilaisistamme yli 70% ovat saaneet hakemansa luovien alojen opiskelupaikan?

Maksimoi sisäänpääsyn todennäköisyytesi ja liity mukaan treenaamaan Suomen laajimmalle arkkitehtuurin, muotoilun ja muiden luovien alojen valmennuskurssille!



Teholaisille täydet pisteet rakennus­arkkitehtuurin pääsykokeista – Katso kuvat töistä!

Rakennusarkkitehtuurin pääsykoetulokset ovat tulleet ja Teholaisten keskuudesta kantautui jälleen mahtavia uutisia – täydet pisteet arkkitehtuurin pääsykoetöistä jopa neljälle Teholaiselle! Yksi heistä on 19-vuotias MIDI-Kurssilla opiskellut Tea Saharinen. Katso kuvat Tean töistä ja lue hänen ajatuksiaan tehtävien tekemisestä sekä Tehon valmennuskurssilla opiskelusta!

Tea Saharinen

Arkkitehtuuri on ollu pienestä asti yksi unelma-ammateistani, jota nyt päädyin tavoittelemaan. Hain yliopistoon ja AMK arkkitehtuuriin jo 2022 lukiosta valmistuttuani, mutta silloin en päässyt ennakkotehtävistä jatkoon, enkä AMK-kokeesta läpi. Välivuonna ehdin miettiä eri aloja ja totesin että ammattikorkeakoulu tuntuu itselle sopivammalta vaihtoehdolta, kuin yliopisto Olen aina pitänyt taiteesta, asioiden suunnittelusta ja ollut myös koulussa hyvä matematiikassa. Arkkitehtuuri tuntui luonnolliselta valinnalta, jossa pääsisin hyödyntämään vahvuuksiani. Pääsinkin opiskelemaan todistusvalinnassa ensimmäiseen hakutoiveeseeni, Tampereelle. 

Rakennusarkkitehtuurin pääsykokeet

Pääsykokeiden tehtävänannot tuntuivat aluksi yllättäviltä, koska olin valmistautunut saman tyylisiin tehtäviin kuin edellisinä vuosina – pitkiin ja yksityiskohtaisiin kuvailuihin. Tykkäsin kuitenkin vaihtelusta, että sai tehdä pienoismallin pelkän piirustuksen lisäksi ja siitä että aihe oli niin laaja.

Tehtävä 1. Tee rakennus tai tilataideteos.

Aluksi leikkelin purkkeihin erilaisia reikiä ja kokeilin monia mahdollisuuksia, mutta totesin että nyt jos joskus pitää erottua joukosta ja pistin purkin täysin osiin ja aloitin pahvin kanssa ns. tyhjältä pöydältä. Lopullinen työ ja idea syntyi Tehon Midi-kurssilla aikaisemmin kekemäni työn inspiraatiosta ja siitä palautteesta, mitä kurssin aikana olen saanut. Lähdin rohkeasti tekemään kaarevia muotoja rikkoakseni tölkin stereotyyppistä kulmikkuutta, jota varmasti muiden töissä näkyi. Kuvatessa työtä leikin kuvakulmilla ja varjoilla, jotta saan työn parhaat puolet esiin. Sain tehtävästä täydet pisteet, eli 60/60.

Tehtävä 2. Sijoita rakennelma johonkin ympäristöön ja kuvaa se ulkoa ja sisältä

Toinen tehtävä, jossa työ piti piirtää, käytti enemmän taitoja, joita olin oppinut Teholla. Sommittelu, perspektiivi, värimaailma ja ihmishahmot toivat työni uudelle tasolle verrattuna edellisen vuoden töihini, joissa en vielä ajatellut kuinka erottua joukosta. Toisessa työssä oli myös aika vapaat kädet. Olin aikaisemmin jo ajatellut, että tehtävänanto voisi olla tämän tyyppinen, joten jo tauolla pyörittelin ideoita päässäni. Päädyin menemään riskillä ja valitsin ”tylsän” kaupunkimaiseman, mutta ajattelin, että se olisi juuri sopiva tausta tuomaan työni kaarevuutta ja erilaisuutta esille. Puuvärien kanssa minulla aina ollut viha-rakkaus suhde. Niillä värittämisessä menee niin kauan, että kolmessa tunnissa on haastavaa saada siistiä jälkeä. Tässä tilanteessa auttoi kun olin jo ennen koetta valmiiksi etsinyt värit joita haluan käyttää. Olin lopputuloksiin tyytyväinen ja pisteitä sainkin täydet 60/60.

Fiilikset pääsykokeiden jälkeen

Pääsykokeista jäi helpottunut fiilis kun ne oli vihdoin ohi. Vuoden odotus ja opiskelu palkittiin lopulta täysillä pisteillä. En olisi ikinä osannut edes haaveilla sellaisesta tuloksesta, olisin ollut tyytyväinen jo siihen että pääsen läpi, kun se ja koulupaikka jäivät edellisenä vuotena vain 5p kiinni. Nyt halusin ottaa varman päälle ja ilmottauduin Teholle, josta selkeästi oli iso apu, Kiitos!

Minkälaisilla töillä menestyy pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että samantyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!



Opiskelu Teho-Opiston valmennuskurssilla

Tean lisäksi täydet pisteet rakennusarkkitehtuurin pääsykokeista nappasivat ainakin Teholla opiskelleet Wilhelmiina, Juulia ja Niina!

Kiitos Teho! Olin piirtäny viimeksi yläasteella ja sen takia päätin ottaa Tehon kurssit ja niistä oli suuri apu! En olis kyllä osannu lähteä muuten lähestymään oikeesta kulmasta niitä tehtäviä! Kävin noita kursseja vaan 5 viikon ajan, mutta hyvin siinäki kerkes uutta oppimaan!

– Juulia Mäenpää

Kuvataidekoulun käyneenä opin Teholla silti paljon uusia asioita kuvan luomisesta ja kiinnostavuudesta. Opin kuinka työstä saa erottuvan myös arvioijien silmissä. Sain Tehon luennoilta ja yhteisistä arviointhetkistä paljon uusia näkökulmia kuvien luomiseen. Oli hienoa nähdä, kuinka samasta tehtävänannosta jokainen sai luotua oman näköisen työn ja kuinka monella eri tapaa asioita voi tulkita. Ennen koetta kertailin Tehon luentoja, joista kokosin itselleni muistilappuja kuvan luomisen eri työkaluista. Olin myös Tehon avulla valmiiksi miettinyt eri sommitelmia, kuvakulmia ja värimaailmoja, jottei kokeen alussa iskisi liian iso jännitys ja pää löisi tyhjää. Se että tuli säännöllisesti tehtyä taidetta ja mietittyä kokeiden kannalta tärkeitä asioita (kuten ajankäyttöä) auttoi pitämään saman tahdin yllä myös koepäivänä. Myös opettajien antama palaute auttoi parantamaan omaa tekemistä ja miettimään asioita, mitä ei ehkä muuten tulisi mietittyä.

Tea Saharinen

Tean vinkit pääsykokeissa menestymiseen

Suosittelen kaikille Tehon valmennuskurssin käymistä, koska itse huomasin merkittävän parannuksen töissäni kurssin edetessä. Tehtäviä tehdessä kannattaa miettiä sitä, kuinka voi erottua joukosta eikä tehdä sitä ensimmäistä ideaa joka tulee päähän, koska se varmasti tulee muillekin mieleen. Hyviä tehokeinoja, joilla on suuri vaikutus työhön ovat mm. värimaailman ja kuvakulman valinta sekä mielenkiintoiset sommitelmat. 

Tea Saharinen

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



Näillä töillä läpäisin Aallon sisustusarkkitehtuurin ennakkotehtävät

Pitkä odotus viimein palkittiin! Nimittäin Aallon ennakkotehtävien tulokset tulivat viime keskiviikkona. Ja kuten otsikosta varmaan arvaattekin, niin sain kutsun Aaltoon sisustusarkkitehtuurin pääsykokeisiin. Odotus oli rrrraastavan pitkä. Siis huh hei. Loppu puolella tuli tarkistettua aika monta kertaa sähköpostia ja muutaman kerran tuli käytyä omassa opintopolussakin. Mutta, eniten varmaan kiinnostaa minkälaisilla töillä pääsin ennakkotehtävistä läpi?

TEHTÄVÄ 1: LEIJUTIN

Suunnittele ja piirrä leijutin.

Toteutustapa:

Piirrä lyijykynällä A3-kokoiselle paperille.

Arvosteluperusteet:

  • Idea
  • Sommittelu
  • Tilan ja liikkeen taju
  • Havainnollisuus
  • Valo ja varjo

Leijuttimessa idea tuli melko nopeasti ja mielikuva siitä, miten aloitan rakentamaan kuvaa oli jokseenkin selvä. Tiesin, että haluan kuvakulman olevan alhaalta ylös sekä halusin mukaan diakonaalia tuomaan lisää liikkeen tuntua. Melko nopeasti tiesin myös, että haluan piirtää rakennukset paperilel ”vinoon”. Vaikka ajatus toteutuksesta pulpahti mieleen melko selkeästi ja vaivattomasti, oli toteuttaminen alkuun haastavaa. Yritin piipertää pieniä mallikuvia eri vaihtoehdoista paperille ja turhaannuin täysin. Yritin myös hahmotella 2h ja HB kynillä haaleammin ja se nosti ärsytystasoa nollasta sataan. Lopulta annoin periksi omille haluilleni ja kaivoin esiin ison paperin ja 8B-kynän. Nopsaa hahmottelin mitä haluan tehdä ja käytin tuherrusta referenssinä uudelle paperille piirtäessäni. Sitten oli jo paljon helpompaa hahmotella haaleasti ja kevyesti. Ihan hyvä lopullisesta työstä kai sitten tuli. Tai ainakin työstä tuli oman näköinen ja tarpeeksi hyvä, että pääsin pääsykokeisiin.

TEHTÄVÄ 2: UNI

Maalaa päiväuni ja painajainen.

Toteutustapa:

Piirrä ja/tai maalaa kaksi värillistä kuvaa yhdelle A3-kokoiselle paperille.

Arvosteluperusteet:

  • Idea
  • Sommittelu
  • Eläytymiskyky
  • Maalauksellisuus
  • Tunnelma
  • Tila, valo ja väri

Uni tehtävän tein itseasiassa ensimmäisenä. Heti tuli monta ideaa mieleen; lapsen rauhaisat leikit vs. sisarus vaanimassa ”pahantahtoisesti takana”, vanhemman turva ja läheisyys vs hyväksikäyttö sekä vankila vs vapaus. Vankila ideaa pyörittelin pidempään mielessäni, mutta en löytänyt itselleni mieluista kuvakulmaa, joten päädyin lopulta loputtomiin kotitöihin ja valvomiseen vs. nukkumiseen. Aiheeseen saattoi hieman vaikuttaa myös se, että lapset sairastelivat, kotona oli kaaos enkä oikeastikaan ollut saanut nukkua moneen yöhön. Unelmani sillä hetkellä oli päästä nukkumaan. Tähän työhön olin tyytyväinen. Vesivärit eivät ole vahvuuteni, joten siihen nähden olin iloinen miten työ onnistui. Pääsykokeissa tosin on turha lähteä kokeilemaan vesiväreillä, sillä olen niiden kanssa vielä melko tumpelo.

TEHTÄVÄ 3: KELLUTIN

Suunnittele ja rakenna kellutin.

Toteutustapa:

Rakenna grillitikuista ja paperista suunnittelemasi kellutin.

Valokuvaa se vedessä kellumassa.

Arvosteluperusteet:

  • Idea
  • Kelluvuus
  • Muoto ja rakenne
  • Materiaalin käyttö
  • Kolmiulotteisuus

Viimeisenä vielä rakentelutehtävä, kellutin. Tämän kanssa painin todella pitkään. Tein monen monta erilaista prototyyppiä, mutta mikään ei miellyttänyt, ei tippaakaan. Missään ei ollut kaipaamani pirskahtelevaa iloa ja lempeyttä. Lopulta lähdin rakentamaan kellutinta käyttäen inspiraationa poijua. Halusin, että kelluttimessa on myös vedenalainen osa, sillä niin monessa kelluvassa kappaleessa aina on. Kun sain lopulta ”poiju”- idean, niin tekeminen oli todella helppoa. Ehkä vaihtaisin paperin paksumpaan ja hioisin vielä mittasuhteita, mutta siinä kohtaa ei aika enää riittänyt. Mietin myös, että veden alla olevaan osaankin voisi laittaa vielä yhden osan, jossa voisi olla ihmisiä. En kuitenkaan halunnut riskeerata, että kellutin miellettäisiin sukelluttimeksi. Alla muuten pari kuvaa kelluttimen eri räkämalleista jotka eivät kelvanneet.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen töihin. En olisi pystynyt parempaan. Hyvä siis, että tämän tasoisilla töillä pääsi pääsykokeisiin. Nyt ollaankin pupu pöksyssä, kun odotellaan tulevia pääsykokeita. Pääsykoetta edeltävistä fiiliksistä kerron seuraavalla kerralla.

Ollaan luovia!

Rakkaudella,

Ruut

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa! Liity mukaan treenaamaan Tehon huippuporukkaan!