Välitilinpäätös

Kirjanpitäjillä on alkamaisillaan kiireisin aika vuodesta, sillä useiden yritysten tilikausi vaihtuu vuodenvaihteessa. Meillä Teho-Opistolla alkoi puolestaan nyt tänään virallisesti joululoma. Syyslukukausi keskityttiin Maxi-kurssilla erilaisten tekniikoiden haltuun ottamiseen ja keväällä tullaan syventymään omaan hakukohteeseen syväluotaavammin. Kirjanpidon hengessä ajattelin tehdä itseni kanssa pienen välitilinpäätöksen. Ensin minun on kuitenkin pakko palata lyhyesti viime viikon pääsykoesimulaatioon (lue fiiliksistäni ennen koetta täältä), koska se kuvastaa hyvin tätä saavutettua välietappia.

Luettuani tehtävänannon, ajattelin haasteen olevan hauska. Meille arkkitehtuuria opiskelemaan haluaville esitettiin kaksiulotteinen maalaus, josta piti valita kohta ja esittää se kolmiulotteisena tilana. Aloin heti suunnitella työtä ja yht’äkkiä tuntui, etten osaakaan piirtää perspektiivissä ja hetken pohdin, miten ihmeessä saan visualisoitua visioni. Käytin aikaa luonnosteluun peräti 38 minuuttia, mikä tuntui itsestä pitkältä ajalta. Minulla oli yksinkertainen konsepti ja pohdin, oliko se jopa liian minimalistinen.

Pääsykoesimulaatio alkamassa: tarvikkeet esillä

2 tuntia 7 minuuttia testin alun jälkeen olin jo pitkällä työni kanssa ja aloitin loppusilauksen tekemisen. 10 minuuttia ennen testin päättymistä katselin työtäni, enkä osannut lisätä siihen enää mitään. Aloin kuvata työtä ja sitten huomasin muutaman pienen asian ja lisäsin ne pikavauhdilla. Aika riitti siis suureksi yllätyksekseni todella hyvin.

Työni 2 h 7 min testin aloituksen jälkeen – 53 minuuttia aikaa jäljellä työn palautukseen.

Sain juuri palautteen työstäni. Sitä kehuttiin näkemykseltään rohkeaksi, tyylitellyksi ja heijastavista pinnoista tuli kiitosta. Kehittäväksi kritiikiksi sanottiin, että sommitelmaa voisi hioa siltä osin, että jokin elementeistä olisi lähempänä katsojaa. Työ ylsi omien töideni kärkijoukkoon. Tästä olenkin erityisen iloinen: pystyin suorittamaan omalla tasollani pienen paineen alla. Heti kun palautin työni, olin sitä mieltä, ettei se ole kaikista parhain toteutukseni, mutta se on tyylikäs. Kesällä ennen kurssin aloitusta en olisi kuuna päivänä yltänyt tällaiseen suoritukseen. Ilmaisuni oli hyvin haparoivaa, enkä saanut tyylikästä aikaan, en sitten millään. Ja nyt, vaikka hetken tehtävän alussa tuntui, että mikään taito ei ole hallussa, onnistuin näinkin hyvin. Parempaa joululahjaa en olisi osannut toivoa; toivoa nimittäin. Tämä luo uskoa tulevaan ja siihen, että saatan pystyä jopa pääsykokeissa ilmaisemaan itseäni vahvasti. Tässä kun vielä muistaa sen, että minulla on kokonaiset viisi kuukautta aikaa treenata ammattilaisten rautaisessa ohjauksessa.

Valmis, pääsykoesimulaatiossa tekemäni työ.

Oma pääoma:
+ osaan visualisoida ajatuksiani hyvin
+ oma tyyli on lähtenyt kehittymään
+ olen ottanut itselle entuudestaan täysin uusia tekniikoita haltuun (quashit, lyijykynä-, tussi-, paperi-, puutikku- ja rautalankatekniikat)
+ viikkorytmini on pitänyt hienosti kutinsa
+ tekemiseni on nopeutunut noin puolella alun harjoitustöiden tekemisestä
+ olen hypännyt monella tapaa pois omalta mukavuusalueeltani (opin jopa visualisoimaan graffiteja!)
+ etäkurssi on ollut täydellinen valinta elämäntilanteeseeni ja se on tuonut valtavasti iloa (lue postaukseni aiheesta täältä)
+ olen saanut onnistumisten lisäksi epäonnistua ja oppia virheistä turvallisessa, kehittävässä ympäristössä (lue isoimmasta mokastani)
+ tapaamani uudet ihmiset ovat inspiroineet tekemään töitä unelman eteen (yksi heistä on Fanni Schildt, jota sain haastatella)

Olen itselleni velkaa:
– jatkamisen samaan malliin ja itseasiassa jatkuvan petraamisen
– itseluottamuksen kasvattamisen
– tekniikoiden hiomisen
– lisätehtävien tekemisen, jotta harjoitusta kertyy monipuolisesti
– arkkitehtimatematiikan haltuun ottamisen

Tätä tekemiseni tasetta katsoessa todettakoon tuloksen olevan reilusti ylijäämäinen ja uuteen tilikauteen voi suunnata iloisin mielin. Syksyn tulos on sen verran lupaava, että kevääseen kannattaa investoida rohkeasti lisää aikaa (ja siis aina unelmien eteen kannattaa, vaikka ne tuntuisivat miten kaukaisilta tahansa!), sillä harjoitteluun käytetty aika maksimoi varmasti onnistumisprosentin pääsykokeissa. Kiitos Teho-Opistolle tästä mahdollisuudesta käydä Maxi-etäkurssia ja saada jakaa tätä matkaa blogissa. Kiitos kaunis sinulle, joka kuljet matkassa mukana. Jos et ole jo Teholla, ehkä nähdään siellä pian? 😉 <3: Iina C.

Erotu joukosta ja kasvata itsevarmuuttasi!


Tuntuuko jokin tekniikka vielä vieraalta tai mietitkö miten erottua suuresta hakijajoukosta? Ei hätää! Kuka vain voi saada unelmiensa opiskelupaikan kunhan on valmis tekemään töitä sen eteen!

Tule mukaan Tehon kursseille, löydä omat vahvuutesi ja kasvata itsevarmuuttasi! Kannattaa olla nopea, sillä suositut ryhmät täyttyvät aikaisin. Aloita matka kohti unelmiesi opiskelupaikkaa jo tänään!



Taidot testiin

Jos minulla olisi joulukalenteri, huomenna avaisin luukun, jossa saisin erityistehtävän: ota osaa Teho-Opiston pääsykoesimulaatioon. Tällä viikolla me kaikki Tehon maxi-kurssilaiset saamme nimittäin osallistua kolmen tunnin mittaiseen harjoitukseen, joka pyrkii simuloimaan pääsykoetehtävää. Täytyy myöntää, että se tuppaa hieman jännittämään. Vaikka kyseessä on tavallaan vain harjoitus muiden joukossa, eroaa se muista tehtävistä siinä, että nyt ei katsella referenssitöitä tai tarkasteta työtä tehdessä, miltä jokin asia oikeasti luonnossa näyttää. Sen sijaan testataan, mitä pystyy luomaan itsenäisesti annetussa ajassa. Haluaisin onnistua, mutta pohdituttaa, miten pitkälle siivet kantavat tässä vaiheessa. Olen iloinen, että näitä harjoituksia tehdään jo nyt, noin puoli vuotta ennen varsinaista h-hetkeä, sillä tässä on vielä hyvin aikaa treenata.

Viime keväänä monet luovien alojen pääsykokeet olivat koronatilanteen vuoksi verkossa; arkkitehtuurin ja muodin tosin ei. Toivon koko sydämestäni koronatilanteen päättymistä, mutta pääsykoe olisi ihana suorittaa etänä itse valitsemastaan paikasta käsin. Pääsykoetilanne olisi siten hitusen rennompi. Ajatukset eivät harhailisi siinä, olenko muiden tahdissa tai miten monta osallistujaa pääsykokeissa on mukana ja millaiset ovat prosentuaaliset mahdollisuuteni päästä sisään kaiken ympäröivän lahjakkuuden keskeltä – keskittyisin täysillä vain omaan tekemiseen. Toisaalta, luulenpa, että etäpääsykokeissa jännittäisin, toimiihan tekniikka varmasti, jottei kaikki harjoittelu valuisi hukkaan teknisten haasteiden vuoksi. Puolensa ja puolensa kaikella.

Nuorempana olin joissakin pääsykokeissa, missä menin ihan kipsiin. Jotta niin ei kävisi enää, näen itselleni kaiken mahdollisen henkisen valmistautumisen tärkeänä. Siksi nämä pääsykoesimulaatiot inspiroivat. Keväällä juuri ennen pääsykokeita edessämme on vielä laajemmat pääsykoesimulaatiot. Mikäli koronatilanne on laantunut ja pääsykokeet pidetään yliopistolla, osallistun paikan päällä tuolloin Teho-Opiston pääsykoesimulaatioonkin vaikka käynkin Maxi-etäkurssia. Ammattiurheilijat tekevät paljon mielikuvaharjoituksia, miksen minäkin?! Pääsykoesimulaatiossa voin kuvitella itseni pääsykoetilanteeseen.

Mielikuvaharjoittelulla voidaan parantaa myös itsetuntoa ja itseluottamusta, joiden tärkeys korostuu etenkin kisasuorituksen aikana,” kommentoi urheilupsykologi Tuomas Grönman Suomen Taitoluisteluliiton blogissa.

Huomenna siis taitoni menevät tositestiin.
Jännittävin terkuin, Iina C.

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa!

Liity mukaan treenaamaan huippuporukkaan!



Tunnelmankohottaja

Maanantaista lähtien Teho-Opiston lähiopetuskurssilaiset ovat siirtyneet pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmän 27.11.2020 linjauksen mukaisesti live-opetuksen pariin. Itse olen ollut alusta alkaen Maxi-etäkurssilla, joten omassa arjessa tiukemmat säännökset eivät juurikaan vaikuta pääsykokeita varten harjoitteluun (kurkkaa myös Tehon lähikurssia käyvän Deniksen fiilikset live-opetukseen siirtymisestä koronan vuoksi). Tehon Maxi-kurssi rytmittää arkeani ja tuo iloista sisältöä elämään. Maanantaisin kun meille etäläisille avautuu uusi teema, katson aina luentovideon ja harjoittelen pikatehtäviä. Myöhäisiltapäivällä Tehoverkkoon saapuu kritiikkivideot, joissa saamme palautetta palauttamistamme kotitehtävistä (katso yksi saamistani kritiikeistä tästä). Illansuussa osallistun T-Studioon, missä käydään läpi edellisen viikon aihepiiriä. Viikko saa aina hyvän aloituksen näin.

Täytyy myöntää, että tämä vallitseva pimeys ja koronalukujen jyrkkä nousu viimeisen kahden viikon aikana on vetänyt vähän hiljaiseksi. Yritän pitää kuitenkin positiivista meininkiä yllä, sillä silloin luovuuteni kukkii paremmin. Epävarmuus ja pelko läheisten puolesta toki jyskyttää takaraivossa, mutta tavallaan tämä on samalla hyvää harjoitusta omien ajatuspolkujen johtamisesta paineen alla.

Olen myös kiinnittänyt nyt erityistä huomiota työskentelytilan tunnelmaan. Pidän lähtökohtaisesti keltaista valoa enemmän ns. puhtaasta valonväristä. Huoneessa loistaa siis 4000 K led-valot ja uusimpana ideana keksin tilata Merakin raikkaan huonetuoksun. Pienillä asioilla saa kummasti vaikutettua harjoittelemisen mielekkyyteen. Tosin nämä pienet asiat ovat enempikin kirsikoita kakun päällä, sillä se todellinen tunnelmankohottaja on kyllä tämä koko huippu Tehon kurssi! Se, että saa toteuttaa itseään ja oppia uutta ammattilaisten hyvässä ohjauksessa, on niin tervetullutta juuri tähän aikaan.

Tsemppiä kovasti sulle & yritetään pysyä terveinä!
Iina C.

Saavuta unelmiesi opiskelupaikka turvallisesti!


Poikkeuksellisista ajoista huolimatta kilpailu opiskelupaikoista on edelleen kovaa. Valmennuskurssin avulla erotut joukosta ja kehität taitosi pääsykokeisiin vaadittavalle tasolle ammattilaisten ohjauksessa! Lähes jokaisen kurssin voi valita etäkurssina, mutta jos ohjaus ja vuorovaikutus opettajien kanssa on sinulle tärkeää, valitse lähiopetuskurssi! Tammikuussa alkavat kurssit täyttyvät nopeasti, joten varmista paikkasi jo tänään!



Mokasin!

Jos vain minulla on aikaa, palautan joka viikko kaksi tehtävää. Puutikku-viikolla tein näin. Toisesta tehtävästä, missä piti suunnitella lintutorni, olin levollisin fiiliksin. Se syntyi vaivattomasti ja pysyin jopa kolmen tunnin aikarajassa. Toinen tehtävistä oli tuttuun tapaani kokeellisempi. Siinä tehtävänä oli suunnitella teline, tehdä siitä pienoismalli ja esittää se ympäristössään.

Tiedätkö a-telineet, joita on toisinaan kivijalkaliikkeiden edessä? Tuntuu, että näissä mainostelineissä ei ole tapahtunut muotokielen osalta kehitystä kymmeniin vuosiin… Halusin tehdä yksinkertaisen rakenteen, joka pysyisi pystyssä ja jossa olisi jokin juju. Suunnittelin telineeseen kolmionmuotoisen alapohjan ja siihen neliskanttiset sivut, jotka olivat kierteellä. Ajattelin, että kevyesti kierteellä olevaan mainospintaan katse jäisi tavanomaista a-telinettä paremmin vaeltelemaan.

Aluksi piirsin kahden pisteen perspektiiviin modernin rakennuksen, jossa oli jäätelöbaari. Luonnosta katsellessa esitin itselleni kysymyksen, mikä yhteys kurvikkaalla mainostelineellä oli rakennukseen. No eipä juuri mikään. Käänsin nopeasti paperin ja lähdin työssä pikaisesti toiseen suuntaan – aikaahan ei pääsykokeissakaan ole tuhlattavana. Halusin haastaa itseni ja suunnitella kiertyvän pilvenpiirtäjän. Se puhuisi samaa kiertyvää muotokieltä mainostelineen kanssa. Olin tyytyväinen idean eheyteen. Pohdin, kannattaisiko minun esittää työssä läheltä mainosteline, jossa olisi mainos. Ajattelin, että mainostelineet liikkeen edessä ovat kuitenkin niin arkipäiväiset, että jos esittäisin ne, alleviivaisin asiaa liikaa. Tunsin, että työni riski piili pikemminkin siinä, että pienoismalli oli yksinkertainen. Pääsykokeissa en tekisi ihan näin yksinkertaista, mutta tässä yhteydessä tehtävänantoon sisältyi myös luonnos, joten pähkäilin kokonaiskonseptin olevan toimiva.

Tällaisena palautin kotitehtävän.

Palautin työn ja arvioin sen itse ihan kelposuoritukseksi, noin nelosen työksi. Kritiikkiä katsellessa yllätyin. Opettajat eivät saaneet ideasta kiinni ja arvuuttelivat, mikä teline mahtoi olla kyseessä. Sain kuulla työn kuitenkin olevan teknisesti vahva. Arvosanaksi sain 2,5, mikä on huonoin saamani arvosana kurssilla. Hämmennyin ja halusin testata, miten nopeasti idea mainostelineistä avautuisi muille. Kysyin Instagram stoorissani ja sain muutaman vastauksen. Idea ei avautunut yksiselitteisesti. Turhautti kovasti, sillä olin yrittänyt luoda eheän kokonaisuuden. 

Laitoin kellon tikittämään ja tein kymmenessä minuutissa selventävän lisäyksen työhöni. Lähetin tämän Tehon opettajalle ja kysyin, jos olisin palauttanut työn näin, olisiko arviointi ollut sama tai muuttunut jotenkin. Opettaja vastasi, että nyt mainosteline-ajatus avautui heti ja ne kaipaisivatkin uudelleen suunnittelua. Näin työ olisi saanut arvosanaksi 4,5. Sain myös arvokkaan vinkin, että työn olisi voinut zoomata lähemmäs telinettä, jolloin se olisi avautunut heti ilman lisäyksiäkin.

Sama työ 10 minuutin selventävän korjauksen kera.

Valmennuskurssissa on parasta, että nyt on hyvä aika tehdä virheitä. Mitä enemmän mokia tekee, sitä enemmän oppii. Tämän oman esimerkin kautta haluan myös kertoa, että joskus työn voi saada korjattua hyvin pienellä liikkeellä ihan eri tasolle.

Iloisesti mokaillen, Iina C.

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa!

Liity mukaan treenaamaan huippuporukkaan!



Mitä haluaisin tehdä arkkitehtina?

Olen bongannut Helsingin Sanomien kirjoittaneen tänä syksynä useampaan kertaan puurakentamisesta. Helsingin kaupunki aikoo muun muassa lisätä puukerrostalojen rakentamista ja puurakentamisen ympäristövaikutuksista on ollut vilkasta keskustelua HS:n mielipideosastolla. Vieraillessamme taannoin Arkkitehdit Soini & Hortolla, yksi mieleenpainuvimmista asioista oli toimiston yksi nurkkaus, missä tuoksui puu. Siellä oli työn alla maailman korkeimman puurakenteisen toimistorakennuksen suunnittelu. Mielenkiinnosta olen selaillut arkkitehtuurikilpailujen toimeksiantoja ja myös niissä painottuu ekologisten materiaalien käyttö. Puurakentaminen on selkeästi nosteessa. Olen tästä kehityssuunnasta hyvin innoissani, sillä haaveilen, että arkkitehtina saisin olla mukana suunnittelemassa tyylikkäitä ja funktionaalisia puurakennuksia.

Suunnittelemani lintutornin pienoismalli puutikuilla toteutettuna.

Teho-Opistolla meillä on par’aikaa käynnissä puutikku-tekniikat. Aihe on kyllä vienyt mennessään. Toisessa viikkotehtävässä meidän tuli suunnitella lintutorni ja toisessa vapaavalinteinen teline. Edellisen viikon paperitekniikat-tehtävä jäi puolestaan keskinkertaiseksi – taidanpa siis viikonloppuna keskittyä harjoittelemaan lisää paperin taittelua.

Viikonlopputerkuin, Iina

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa!

Liity mukaan treenaamaan huippuporukkaan!



Millaista on uransa alussa olevan arkkitehdin elämä?

Saimme aivan upean tilaisuuden päästä vierailulle yhteen Suomen kuuluisimmista arkkitehtitoimistoista, Arkkitehdit Soini & Hortolle. Suureksi ilokseni pääsin haastattelemaan 2018 arkkitehdiksi valmistunutta Fanni Schildtiä. Tervetuloa kurkistamaan kanssani haastattelun kautta, millaista nuoren arkkitehdin elämä on. 

Millainen koulutausta sinulla on Fanni? 

Kävin lukion Töölön Yhteiskoulussa. Meillä oli koulussa mahdollisuus ottaa kuviksen valinnaisena arkkitehtuurin kursseja ja siellä käytiin myös ihan tutustumassa, miten arkkitehtitoimistossa työskennellään. Siitä oli varmaan hyötyä. Minulla oli aika pitkään jo kiinnostus arkkitehtuuria kohtaan. 

Fanni pääsi suoraan lukiosta opiskelemaan arkkitehtuuria Ouluun. Miltä tuntui muuttaa pois Helsingistä?

Olihan se aika shokki päästä ekalla kerralla sisään ja muuttaa 600 km pohjoiseen, mutta toisaalta tottakai lähdin sinne kun pääsin arkkitehtuuria opiskelemaan. Luulen, että oli kuitenkin tosi hyvä vaihtoehto lähteä juuri Ouluun. Pienempi kaupunki, halvemmat hinnat. Siellä pystyi asumaan keskustassa ja siellä oli kiva opiskeluyhteisö. 

Monta vuotta olit opiskelemassa Oulussa?

Olin kuusi vuotta ja siinä välissä yhden lukuvuoden Irlannissa. Irlanti on tosi kiva maa ja täynnä ihania ihmisiä. Kampus oli tosi kiva ja suuri, ihan kuin semmoinen oma pieni kaupunkinsa. Siellä oli kaikki omat leffateatterit jne. Tosi kiva vaihtarin kannalta. 

Visualisointi Fanni Schildtin dilpomityöstä, jossa oli tehtävänä suunnitella Ouluun uusi asuinalue vanhan käytöstä poistuneen bussivarikon tilalle.

Millaista opiskelu Irlannissa oli?

Minulle tuli yllätyksenä, että siellä vaadittiin todella paljon. Suomessa akateeminen vapaus on suurempi. Siellä Irlannissa heitettiin ihmisiä loppuvuodesta kursseilta pois jolleivät olleet suoriutuneet riittävän hyvin. Kursseilla ei riittänyt, että teki oman harjoitustyönsä vaan siitä tehtiin myös näyttelyversio. Näyttelyä varten maalasimme jopa seinät siihen sopiviksi. Sitten sinne kutsuttiin kaikkia Irlannin parhaita arkkitehteja meidän töitä arvostelemaan. Meininki oli ihan nextillä levelillä. Täällä Suomessa esimerkiksi kesken kurssien on ohjauksia proffien kanssa, joissa näytetään omat ideat heille. Visiot esitetään ihan käsiskisseinä, mutta siellä samassa vaiheessa kaikilla oli loppuunasti photaroidut kuvat. Irlannissa proffat sanoivat, että voisin panostaa suunnitelmiin vähän enemmän, mutta selitin, että meillä on Suomessa ihan erilainen kulttuuri. Miksi käyttäisin aikaa idean viimeisteltyyn esittämiseen suunnitteluvaiheessa jos se tulee vielä kuitenkin muuttumaan. 

Missä teit ensimmäisen alan harjoittelusi?

Se oli opintoihin kuuluva pakollinen kolmen kuukauden työmaaharjoittelu. Tein sen NCC:llä Jätkäsaaressa. Olin mm. eristämässä alapohjaa ja valoin mä jopa jotain pieniä betonijuttujakin.  

Millaiset valmiudet yliopisto antaa arkkitehdin työhön? 

Ihan hyvät. Meillä Oulussa oli rakennusfysiikkaa – ja tekniikkaa. Meillä kävi konetekniikan professorit pitämässä luentoja suurista rakennuksista, minkä oon kokenut kyllä todella hyödylliseksi. Lisäksi me suunnittelimme esimerkiksi kokonaisen kerrostalon, museoita, kappaleita ja myös asemakaavoitusta.

Asemapiirustus Fannin diplomityöstä Oulun kaupungille.

Miten kaikki rakennusmääräykset yms. oppii opiskelujen aikana?

Meillä olit RT-kortistoon tunnukset ja kaikilla kursseilla, joilla suunniteltiin jotain isompaa, piti aina katsoa määräykset läpi. Meillä oli esimerkiksi yksi kurssi pelkkää portaiden suunnittelua. Siinä piti tehdä detalji-suunnitelmat portaista ja silloin katsottiin, että etenevät nosteet olivat oikean kokoiset ja ne on toteutettu määräysten mukaan. Rakennesuunnittelukursseilla käytiin läpi mm. mihin kaikkialle pitää muistaa laittaa kaide.

Oletko osallistunut arkkitehtuurikilpailuhin?

Koulussa meillä oli sellaisia kursseja, joilla osallistuttiin. Se oli kätevää kun pystyi suorittamaan kurssin siten. 

Kävitkö alan töissä opiskelujen aikana? 

Kesäisin kyllä ja venytin töitä usein vähän sinne syksyn puolelle. Koetin pitää työn ja opiskelun vähän erillään toisistaan, koska olen nähnyt paljon sitä, että käydään töissä ja opiskelut sitten jäävät roikkumaan.   

Koitko alan töiden tekemisen hyödyllisenä jo opiskellessa?

Olihan se todella hyödyllistä vaikka kyllä suurin kehittyminen on tapahtunut valmistumisen jälkeen. Kesätyöt olivat kuitenkin vain sen kolme/neljä kuukautta ja siinä ei päässyt vielä näkemään kaikkia projektin vaiheita.

Visualisointi Fannin diplomityöstä.

Muistatko millainen oli sinun ihan eka työsi?

Pääsin tekemään Aallon Sähkötaloon Helsingin Energian kaksikerroksisen tilan restaurointisuunnitelmaa. Siinä meni myös paljon aikaa ihan laaserointiin ja nykytilan kartoittamiseen siellä paikan päällä. 

Millainen fiilis oli ekaan työpaikkaan mennessä?

Itsestä tuntui, että pitäisi olla todella hyvä ja saada enemmän vastuuta. Teknisen osaamisen puolella ei ollut kyllä mitään ongelmaa. 

Fanni oli mukana tässä Kivistöön 08/2020 valmistuneessa projektissa ollessaan kesätöissä Arkkitehdit Soini & Hortolla 2017.

Miten projektit viedään läpi täällä Soini & Hortolla? 

Sama tiimi tekee projektin yhdessä alusta loppuun. Projekteissa on pääsuunnittelija, vastaava rakennussuunnittelija, projektiarkkitehti ja yleensä on myös opiskelijoita tai suunnitteluassistentteja. Minun tehtäväni projektiarkkitehtina on pitää suunnitteluassistentit projektissa ajan tasalla ja keskustella pää- ja vastaavan rakennussuunnittelijan kanssa. Usein suunnittelua tehdään tosi tiiviisti yhdessä. 

Millainen hierarkia teillä on? 

Meillä on täällä (Soini & Hortolla) tosi hyvä henki ja kiva kun on matala hierarkia. Omistajat ovat täällä mukana töissä. Joissain toimistoissa voi olla arkkitehti-superstaroja, mutta täällä kaikki suunnittelevat yhdessä ja saavat nimensä töihin. 

Kuinka yleistä on, että arkkitehdille voi käydä mittavirhe? 

Ei ole tullut omissa projekteissa vastaan, mutta olen kuullut että vaikkapa jotkut ikkunat ovat saattaneet tulla työmaalle väärän kokoisina. Pääsuunnittelija on loppupeleissä vastuussa kaikesta. Meillä yhteensovitetaan kaikki suunnitelmat ja niitä tarkastellaan paljon yhdessä malleina. Sitten tarkistamme, että kaikki toimii yhdessä ja yleensä siinä vaiheessa mahdolliset virheet löytyvät.

Tuntuuko, että nyt kahden vuoden työskentelyn jälkeen olo alkaa olla varmempi?

Joo! Silloin vastavalmistuneena kun oli ollut vain kesätöissä, oli joitakin projektivaiheita, joita ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt ja ei tiennyt, miten kaikki toimii. Olen ollut kahden vuoden aikana kolmessa isommassa projektissa täällä Soini & Hortolla, niin olen päässyt näkemään jo suurimman osan vaiheista. 

Kuinka monta projektia arkkitehdilla on tyypillisesti samaan aikaan käynnissä?

Projektiarkkitehdilla yhdestä kahteen. Pääsuunnittelijoilla on enemmän, vaikkapa viisi. He ottavat vastuun isosta kuvasta. 

Behind the scenes: Fannia kuvaamassa tätä blogiartikkelia varten.

Millainen työprojekti sinulla on nyt meneillään?

Suunnittelemme isoa asuinkerrostalokohdetta Espooseen, joka kestää useita vuosia. Projektissa piirrämme kaiken: jokaisen oven ja ikkunan, kaikki ovikaaviot, jokaisen helotuksen… ihan kaikki. Asiakirjojen määrä on valtava.

Mitä luulet, kuinka paljon tekoäly pystyy tekemään arkkitehdin työstä jatkossa? 

Aika paljon tuosta mekaanisesta työstä kyllä. Jo nyt kun osaa mallintaa oikein, ohjelmasta saa paljon ulos infoa. Projektit ovat kuitenkin niin isoja ja monimutkaisia, että koneet tuskinpa voivat sitä kaikkea tulla tekemään. Alkuvaiheen suunnittelu pysyy varmasti ihmisellä. Mutta todennäköisesti tulevaisuudessa arkkitehdin ei tarvitse piirtää jokaista ikkunaa itse. 

Kuinka pitkiä työpäiväsi ovat?

Ne vaihtelevat todella paljon, koska projektit etenevät sykleissä. Esimerkiksi juuri nyt on vähän hiljaisempaa ja ehdin tulla haastateltavaksi. Välillä jonkun deadlinen lähestyessä saattaa mennä illankin puolelle, mutta yritän pitää työajan kurissa. Välillä tulee tosi pitkiä työpäiviä, mutta ne ovat silloin tällöin eikä se ole vallitseva tila koko ajan. 

Fanni haaveilee urallaan etenemisestä sekä rakentamisen laatuun panostamisesta.

Mistä haaveilet?

Haluaisin saada vastaavan rakennussuunnittelijan ja pääsuunnittelinan pätevyydet. Ne saadakseen pitää hankkia riittävästi projektiarkkitehtikokemusta erilaisista tehtävistä. Näihin koulutuksiin voi päästä esimerkiksi työpaikan kautta. 

Millaisia haasteita alalla on Suomessa?

Rakentamisen laatu on oikea ongelma. Sijoittavat haluavat mahdollisimman kustannustehokkaita ratkaisuja. Jotkut firmat toimittavat pelkkiä lukuja, miten tehokkaiksi pohjia tulisi saada. Se on semmoista tasapainoilua, koska sijoitusfirmat kuitenkin maksavat arkkitehtien palkat. Onneksi on kuitenkin kaikki säännökset ja rakennusvalvonta, joilla on aika iso sananvalta. Olisihan se kiva, ettei mentäisi ikkunattomaan makuuhuonemalliin. 

Millaisia urbaaneja legendoja alalla on?

Nyt puurakentaminen on nousussa. Tulipalossa betoni romahtaa alta aikayksikön, puu hiiltyy vain päältä eli ei se betoni mitenkään erityisen paloturvallinen materiaali ole. Puurakenteita on kaiken lisäksi helpompi vaihtaa rakennuksen sisälle, ei tarvitse valaa uutta betonia. Usein törmää myös rakennuttajien asenteisiin siitä, että puurakentaminen olisi kalliimpaa, vaikeampaa ja paloturvallisuuden kanssa olisi ongelmia. Nämä eivät pidä enää paikkansa, sillä tekniikat ovat kehittyneet paljon. Tällaisia urbaaneja legendoja pitäisi kumota.

Mitä olet oppinut työn kautta?

Alkuvaiheessa ei ehkä uskaltanut pyytää apua niin paljon kuin olisi pitänyt. Nyt jälkikäteen kun katsoo, on ihan tyhmää yrittää ratkoa sellaisia asioita itse, mitkä muut tietävät heti. Nykyään kysyn kyllä ihan kaikesta, eikä kiinnosta, onko kysymys tyhmä vai ei. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää kaikesta kaikkea. 

Mikä on ollut parasta arkkitehtina tähän mennessä?

Parasta oli kun pääsi projektiarkkitehdiksi ensimmäistä kertaa. Siinä pääsi mukaan suunnittelupalavereihin ja olin se, joka sovitti yhteen kaikkia suunnitelmia. Sain istua vastaavan rakennussuunnittelijan vieressä ja siinä oppi valtavasti. 

Lämmin kiitos sinulle Fanni haastattelusta – ja siitä, että saavuit varta vasten haastateltavaksi toimistolle ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen (because of covid-19)! Toivottavasti Fannin kertoma toi sinulle arkkitehtuuria opiskelemaan hakeva uutta mielenkiintoista näkökulmaa alaan. Ja hei, kannattaa katsoa myös bloggaajakollegani Elisan videohaastattelu, missä hän jututtaa Soini & Horton toista perustajaa, Sami Hortoa.

PS. Kiitos Teho-Opiston Sini kun organisoit tämän mahdollisuuden meille ja Soini & Horto kun otitte meidät vastaan! Tämä kasvatti opiskelupaikan saamisen nälkää entisestään. 🙂

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa!

Liity mukaan treenaamaan huippuporukkaan!



Yllätin itseni

Kolme viikkoa sitten yhdessä viikkotehtävässä ei oltu määritelty, millä se pitäisi toteuttaa. Itseäni haastaakseni kaivoin esille vesivärit, sillä edellisestä maalauskerrasta on ikuisuus aikaa. Sain kyllä idean työllä välitettyä, mutta jälkeen en ollut laisinkaan tyytyväinen. Väriharmonia puuttui, pensselinjälki oli lattea ja kaikki oli jotenkin tasapaksun ja sekavanoloista. Sain työstä Tehon opettajilta ihan kelpopalautteen, mutta itseäni ärsytti, koska työstäni puuttui tyylikkyys. Työ näytti tasoltaan omasta mielestäni koululaisen taiteilulta.

Kun vesiväriviikko starttasi, selailin Pinterestissä ja Instagrammissa sadoittain läpi erilaisia akvarellitöitä. En etsinyt töitä, jotka liittyvät omaan hakukohteeseeni arkkitehtuuriin vaan katselin laidasta laitaan vesiväritaidetta imeäkseni itseeni vaikutteita tyylikkäästä jäljestä. Näin tekemällä sain selkeän vision tyylistä, jota halusin tavoitella.

Palauttaessani tätä työtä, missä minun tuli suunnitella kaksi pintakuviointia ja esittää ne ympäristössään, tunsin onnistumisen iloa. Omiin silmiini työ näytti suht tyylikkäältä. Pintakuvioinnit esitin tarkoituksella raportissa ihan eri mittakaavassa kuin missä ne olivat käyttökohteissa. Värimaailma oli harmoninen, tunnelma seesteinen ja ilmaperspektiivi kohdillaan. Ehkä pääsykokeessa idea saisi olla omaperäisempi. On kuitenkin ilahduttavaa, että tekniikka alkaa löytyä jo nyt. Oli myös hauska huomata, että koko kurssi tuntui saaneen aiempaa parempia arvosanoja ja hajonta oli pienempää. Kehittymistä näyttää tapahtuvan siis joka puolella. Jännä nähdä, millaisia huikeita töitä ensi keväänä tullaankaan näkemään, koska treenaamisen hedelmät alkavat väistämättä näkyä. Tämä on yllättänyt minua eniten Tehon kurssilla: miten nopeasti kehitystä alkaa tapahtua.

Jos aiot hakea ensi keväänä luoville aloille, minulta kyllä lämmin suositus tulla mukaan Tehon joulun jälkeen starttaaville kursseille! Uskon vakaasti, että palautteen saaminen omista töistä avartaa ajattelua ja kehittää tekemistä. Yllättävänkin nopeasti. Ja hei, jos luovalle alalle hakeminen askarruttaa, kannattaa lukea Heinin postaus epävarmuuksista ja niiden taklaamisesta.

Tällä viikolla tehtävänä on taiteilla peiteväreillä. Huomaan, että vähän hengästyttää kun jälleen otamme haltuun uuden tekniikan, mutta se tukee kehittymistä, joten bring it on! 😉

Positiivisten yllätyksien täyteistä viikkoa sinullekin toivotellen, Iina C.

Treenaamaan yhdessä?


Pääsykokeisiin valmistautuminen on raskas prosessi ja välillä voi tuntua, ettei itse tiedä mitä töissään voisi enää parantaa. Töitään kannattaakin rohkeasti näyttää muille, sillä subjektiivisen arvioinnin saaminen on ensisijaisen tärkeää kehittymisen kannalla. Teho-Opiston valmennuskursseilla saat jatkuvasti ammattilaisten palautetta töistäsi, jonka avulla kehityt harppauksin. Aloita matkasi kohti unelmien opiskelupaikkaa Teho-Opiston tukemana!



Välineurheiluako?

Rakastin pienenä hiihtämistä. Kun sain juniori-kilpasukset, jostain syystä hiihto lähti kummasti luistamaan entistä lennokkaammin. Mieleeni iskostui ajatus, että välineillä on väliä!

Ennen syyslomaviikkoa tein Teholla mustalle paperille viikkotehtävän. Minulla on ennestään Staedtlerin akvarellipuuvärit ja tein työn niillä. Tehdessä ihmettelin kun en saanut joistakin väreistä kirkkaammannäköisiä vaikka kuinka moneen otteeseen väriä kerrostin. Kun olin aikani samaa kohtaa tuhertanut, värin määrä ei lisääntynyt laisinkaan. Sitten meillä alkoikin värikynäviikko ja teemaluennon katsottuani, päätin tehdä investoinnin ja ostaa Carand’achen Luminance -puuvärit.

Omasta takaa löytyi Staedtlerin akvarellipuuvärit.

Uusilla puuväreillä työskennellessä eron huomasi heti. Värien sävyt olivat paljon intensiivisempiä ja erityisesti mustalla paperilla hehku oli välittömästi kokonaisuudessaan kauniimpi.

Ylempänä väriesimerkit Staedtlerin akvarellikynillä tehtynä ja alempana Carand’achen Luminance puuväreillä piirrettynä – kevyesti kyniä kertaalleen painamalla.

Onko tehtävän onnistuminen välineistä kiinni?

Osittain varmasti. Laadukkaammilla välineillä pystyy ilmaisemaan itseään ammattimaisemmin ja uskottavammin. Mutta tiedättekö mitä… kyllä se konsepti on kuitenkin kaiken a & o. Onnistuin saamaan edellisestä kotitehtävästäni 5/5, jonka tein kaapista löytyneillä peruspuuväreillä. Nyt palauttamastani työstä sain kolmosen, koska idea ei ollut niin timanttinen. Tai se ei avautunut työn arvostelijoille siten kuin olin suunnitellut. Tämä on tärkeää oppimisen kannalta; miten välittää oma idea mahdollisimman ymmärrettävästi siten, että se avautuu katsojalle välittömästi. Puuvärien jälki oli varmasti kauniimpaa uusimmassa työssäni, mutta ei se kanna pääsykokeissa pitkälle mikäli työn konseptia ei ole hiottu viimeisen päälle.

Tämän opin otankin nyt onkeeni kun lähden suunnittelemaan tämän viikon tehtävää. Ja rohkaisuksi ihan jokaiselle: luoville aloille pyrkiessä välineiden ei tarvitse olla kalleimmat, koska ideoilla siellä pääsykokeissa loistetaan, ei välineillä. Siltikin kyllä kannustan panostamaan välineisiin kohtuudella, koska laadukkailla työvälineillä työskentely lisää tekemisen iloa ja laadukkaan lopputuloksen saa aikaan nopeammin.

pssst. Tehon kurssilaiset saavat Temperasta 31 % alennuksen ostaessaan aloituspaketin heiltä. Taidetarvikevarastoaan täydentäessä alennusta voi saada 5-20 %. Tämä on kiva etu! (huom: kaikki tarvikkeet eivät kuitenkaan kuulu alennuksen piiriin, esim. Copic markerit tai Carand’archen puuvärit erikseen ostettuina)

Kiitos kun seuraat ja kaunista viikkoa!
Iina C.

Haaveiletko sinäkin arkkitehdin urasta?


Tule treenaamaan pääsykokeisiin meidän kanssa! Yksilöllisessä valmennuksessamme kehität oman persoonallisen tyylisi ja nostat taitosi pääsykokeissa vaaditulle tasolle yhdessä ammattitaitoisten ja kannustavien opettajiemme kanssa. Kursseilla valmistautuminen on tavoitteellista, mutta hauskaa ja opettajiemme innostus tarttuvaa!

Liity mukaan treenaamaan huippuporukkaan!



Kritiikkivideo!

Olipa viikko! Oli pientä väsymystä ja ajanpuutetta ilmassa, mutta first things first. Olen päättänyt, että priorisoin tämän kurssin ja harjoittelemisen korkealle. Siksi pyrin kovasti siihen, että joka viikko saisin kotitehtävän palautettua ajallaan. Itseasiassa minulla on sellainen strategia, että yritän tehdä kaksi tehtävää viikossa. Laadin ensimmäisenä työn, johon panostan vähän enemmän. Ensimmäisellä työllä pyrin niin hyvään lopputulokseen kuin vain pystyn. Toisen työn teen testimielessä. Testaan siinä tarkoituksella jotain ja katson, millaista kritiikkiä työ saa osakseen.

Viikon tehtävä: messuosasto ja sen pohjapiirros

Viikon teema oli skissaustekniikat. Minulla on haasteena pysyä vielä kolmen tunnin aikarajassa, joten nyt päätin lähestyä kotitehtävää siten, että pakottauduin keksimään kotitehtävän idean vartissa. Sitten luonnostelin ja lähdin toteuttamaan. Tehtävässä pyydettiin suunnittelemaan messuosasto ja sen pohjapiirros. “Ajattele ISOSTI, esitä ydinajatus selkeästi ja tee se tyylikkäästi”, toitotin itselleni. Viime viikolla piirsin oppimismielessä toista kotitehtävän tiloista pitkälti mallin pohjalta, nyt halusin yrittää luoda tilan ja sen muodot ihan itsenäisesti.

Kurssilla on painotettu, että kannattaa haastaa itseään ideointivaiheessa. Ensimmäisenä mieleen tuleva idea saattaa olla turhan geneerinen ja työ ei välttämättä erotu edukseen. Olen viime päivinä pohtinut, miten esittää vettä kauniisti. Ehkäpä siitä syystä ensimmäinen mieleeni tullut idea oli suunnitella jokin sellainen palvelu, jossa vesi olisi elementtinä mukana. Ollaan kyhätty miehelle etätyöpistettä ja siitä inspiroituneena mieleeni nousi ajatus esteettisestä ja uudenlaisesta etätyöpisteestä. Miten rauhoittavaa ja inspiroivaa olisikaan tehdä töitä akvaarion sisällä!

Kysyin itseltäni, tuleeko tästä ideasta toistoa. “Tuskinpa”, totesin ja ryhdyin tekemään nopeita luonnoksia. Minulla oli vesiselvä visio, miltä messuosasto ja tuote itsessään näyttäisi. Kun otin kynän käteen, iski epätoivo. Ymmärsin, etten osaa piirtää pyöreitä muotoja perspektiivissä. Kurssilla käsitellään perspektiiviä syväluotaavammin kevät-puoliskolla. Olen yrittänyt itse opiskellen YouTubesta kehittyä perspektiivin piirtämisessä, mutta hoksannut, ettei niistä perusteellisimmissakaan ole selitetty ihan kaikkea auki. Tällä hetkellä minulla menee suhteettoman kauan aikaa kotitehtävien kanssa perspektiiviä tuumaillessa, mutta voi olla, että tämä painiskelu on vaivanarvoista ja syväopin vielä perspektiivin salat. Perspektiivit ovat kuitenkin onneksi ihanan loogisia.

Skissaus-tekniikka -viikolla käytiin läpi juuri tätä – idean luonnostelua. Messuosastoni muoto ja perspektiivi hakivat muotoaan 23 nopean hahmotelman kautta.

Olin umpikujassa, mutta päätin vain alkaa piirtää ideaani auki vaikkei pyöreiden muotojen perspektiivi ihan oikein menisikään. Niinhän se olisi pääsykokeessakin; jostain olisi lähdettävä pikaisesti liikkeelle kellon tikittäessä tasaisesti eteenpäin. Kotitehtävissä nostan myös omaa rimaani tietoisesti aina ylöspäin, jotta oppisin mahdollisimman paljon. Tähän tehtävään sopi mielestäni upeasti musta paperi ja kaivoin naftaliinista värikynät. Oli hauska huomata, että värikynillä työskentely sujui yllättävän hyvin.

Toinen mieltäni kovasti askarruttava asia on ihmisten esittäminen. Miten realistiselta ihmisten tulee näyttää arkkitehtuurin pääsykokeissa? Ihmisten piirtäminen ei ole vahvin osa-alueeni, mutta messutuotteen avaaminen tarvitsi ehdottomasti sen, että näytti, miten työpistettä käytetään. Päädyin esittämään ihmisen ääriviivojen avulla. Kun taapero näki piirustuksen ja kysyi: “Työskenteleekö tuo läppärin kanssa?”, ajattelin, että hahmo läpäisi juuri parhaan testin. Lisäsin myös messuhallin uloskäynnin lähelle muutaman mittakaavahahmon, jotta tilantuntu kasvaisi.

Kun työ oli viittä vaille valmis, tein hetken jotain muuta ja palasin sitten uudelleen sitä katsomaan. Olen huomannut, että hetkeksi katseen kohdistaminen johonkin toisaalle, auttaa tarkastelemaan työtä paremmin. Pistin merkille, että etummaisen kaaren alaosa näytti kummalliselta. Siinä oli selkeästi perspektiivihäikkä. Pohdin kuumeisesti, miten ihmeessä se tulisi korjata. Muistin perspektiivivideoista nähneeni, että kaikki muodot voi piirtää neliöiden tai suorakaiteiden sisälle. Silloin ne on helpompi saada menemään perspektiivissä oikein. Niinpä tein ihan kevyesti lyijykynällä suorakaiteen ja koin ahaa-elämyksen. Hetkessä perspektiivivinouma oli korjattu ja työ näytti sopusuhtaisemmalta.

Odotettu maanantai

Tällä hetkellä maanantai-illat ovat odotettuja, sillä silloin me Maxi-etäkurssilaiset saamme videomuotoisen kritiikin kotitehtävistä. Paikan päällä kurssilla käyvät saavat kritiikin puolestaan oppitunneilla. Kaikki kritiikit ovat olleet superhyviä, sillä jokainen opettaja on luonut hetkestä levollisen. Töiden äärelle todella pysähdytään, niitä tulkitaan ja tarkastellaan pieteetillä. Ihan jokaisen työn ansioita nostetaan esiin ja ammattimaisin ottein ohjataan eteenpäin kehittymisen polulla. Itse Tehon kurssia harkitessa pohdin, minkälaisia kritiikit oikein ovat ja ajattelin, että tämä saattaisi kiinnostaa myös sinua. Haluaisitko kurkata, millaisen kritiikin sain messutyöstäni? Pääset katsomaan videon tästä (huom: videolla esiintyviltä Tehon opettajilta saatu lupa julkaisemiseen):

Täällä on pienet jamit käynnissä! Siis nyt on kolmas kurssiviikko ja sain vitosen kotitehtävästä! Tuntuu ihan mielettömän rohkaisevalta. Toivo on voimavara, joka kannattelee. Tietenkään kurssilla pärjääminen ei takaa opiskelupaikkaa, koska itse kokeessa voi tapahtua mitä mystisempiä asioita. Ja tämä yksittäinen työ oli vain yksi muiden töiden joukossa – en tosiaankaan pärjää kaikissa tehtävissä näin hyvin. Näen tämän niin, että vain kovasti harjoittelemalla arkkitehtuurin opintojen ovet voivat avautua minulle.

Avainroolissa on säännöllinen harjoittelu. Kurssin arvosanoilla ei ole kovin suurta merkitystä kunhan vaan oppii saamastaan kritiikistä ja osaa sen pohjalta tehdä vastaavan tehtävän pyydettäessä seuraavalla kerralla paremmin. Arvostan sitä, että kurssin opettajat antavat myös lähes poikkeuksetta kehitysideoita 4,5-5 saaneisiin töihin kuten tähänkin messuosastoon. Aina on varaa kehittyä ja juuri tällainen rakentava kritiikki on parasta, mitä voi saada. Oli oma lähtötaso ihan mikä tahansa, koen, että eri luovien alojen ammattilaisten antama kritiikki vie kehittymisessä eteenpäin ja se auttaa unelman saavuttamisessa. Kritiikki on myös hyvä paikka testauttaa, miten oma visio on ymmärretty. Toisinaan opettajat löytävät töistä ihan uusia ulottuvuuksia ja se on hurjan mielenkiintoista!

Kiitos kun olet matkassa mukana! <3
Iina C.

Minkälaisilla töillä menestyt pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että saman tyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!



Kun on kaikki pelissä

Tussitekniikat-viikolla toisen kotitehtävän toimeksianto oli tehdä graffiti sisätilaan:

Graffiti on spray-maalilla tai tussilla pintaan kirjoitettu teksti tai kuva. Suunnittele jonkin sisätilan seinälle graffiti ja kuvaa tila graffiteineen A3-arkille.

Toteutus: A3-koossa tusseilla. Työskentelyaika 3 h.
Arviointiperusteet: Tilantuntu, omaperäisyys, somittelu, idearikkaus, värienkäytt
ö

Aluksi alkoi puntit tutista. Miten minusta olisi graffitin tekijäksi? En ole koskaan aikaisemmin piirtänyt graffitia. Sehän vaatii aika räyhäkkää otetta. Iiks. Ensimmäinen ajatukseni oli visio merellisestä galleriatilasta. Luonnostelin sitä nopeasti, mutta ymmärsin, että olin haukkaamassa liian isoa palaa – visualisointitaitoni ei vielä yltäisi siihen. Aloin muuntaa ideaani julkiseen, betoniseen tilaan, jonka taideteoksena toimisi tekstigraffiti. Syntyi ajatus kirjastosta veden äärellä.

Viime viikon lyijykynätehtävän palautteesta minulle jäi mieleen soimaan, että voisin käyttää myös tummempaa varjostusta enemmän. Päätin, että nyt petraisin siinä. Pohdin kovasti, millaisen minimalistisen modernin graffitin voisin tehdä, mutta annetussa aikaikkunassa en keksinyt sellaista. Sen sijaan googletin nopeasti, mitä kirja on latinaksi ja ajattelin sen sanana sopivan hienosti kirjastoon. Ideana ehkä turhan geneerinen, mutta oli pakko päästä alkuun ja panostaa teknisesti työhön niin hyvin kuin rahkeet riittävät.

Miten työ näyttäisi enemmän minulta?

Samaan aikaan kun tein työtä, pohdin, olisiko minulla mitään mahdollisuuksia tehdä vaaleampaa tilaa, joka voisi pärjätä myös hyvin. Jotenkin oma tyylini on herkkä ja luonnonläheinen. Haluaisin oppia ilmaisemaan sitä riittävän kontrastisesti, erottuvasti ja jopa minimalistisesti. Näin Instagrammissa työn, jossa oli aivan upeat valöörit. Päätin ottaa tilasta mallia ja muuntaa sitä hieman. Koin, että tällaista vaaleampaa tilaa en yksinkertaisesti osaa vielä piirtää siten kuin haluaisin, ja oppisin parhaiten mallista piirtämällä. Halusin myös testata luonnosmaisempaa kynänjälkeä ja kokeilla pystyisinkö suoriutumaan piirtämisestä noin kolmessa tunnissa. Betonityöhön meni nimittäin enemmän aikaa. Ajattelin tehdä tämän toisen työn puhtaasti testimielessä.

Tätä kirjoittaessa tuntuu, että tekemiseni on kyllä ihan lapsen kengissä, koska opin mallista piirtämällä ja toisessa tehtävässä aika paukkui. Ehkä tämä tunne johtuu myös tästä kokonaistilanteesta sekä luonteestani. Ikäni ja elämäntilanteeni puolesta en tiedä, tuleeko minulle arkkitehtuurin opintoihin hakemisen mahdollisuutta toiste, joten paine onnistua on kova. Tiedostan, että luoville aloille haetaan yleensä monta kertaa ennen kuin opiskelupaikka avautuu ja se kyllä pelottaa. Siksi tässä tekemisessä on kaikki pelissä ja kärsimättömyys omaa oppimista kohtaan nostaa toisinaan päätään. Pyrin kuitenkin ottamaan askeleen kerrallaan ja keskittymään tähän hetkeen. Nythän kaikki on erinomaisesti: olen huippukurssilla, missä ei tarvitse räpiköidä itsekseen harjoitellen vaan on kokoajan ammattilaisten tuki takana. Lisäksi olen suoriutunut kahden ensimmäisen viikon kotitehtävistä paljon paremmin kuin uskalsin kuvitella.

Palaute töistä

Kritiikki oli loistava! Vaaleasta työstä kommentoitiin, että tila itsessään on upea ja vitosen tasoa. Mutta graffiti on liian vahva, sen yhteys tilaan ei ole ilmeinen, se on hieman irrallinen ja h:n perspektiiviä tulisi viilata. Työ oli kokonaisuudessaan 3,5. Parannusehdotukseksi sain, että tilassa voisi olla hyggeilynurkka, esimerkiksi tyynyjä, jolloin graffiti ja tila yhdistyisivät toisiinsa. Wau, niin totta! Todella selkeät kommentit, jotka allekirjoitan kyllä täysin. Olisipa hauska tehdä työ uudestaan ja katsastaa, miltä se voisikaan näyttää korjattuna. Tehon perustaja Sini itseasiassa ehdotti bloggaajatapaamisessa, että joskus voisi tehdä jonkun oman työn uudelleen. Sen tulenkin varmasti tekemään – saas nähdä, onko se tämä työ vai joku toinen.

Oma fiilis oli, että kirjastotyö pärjäisi paremmin arvostelussa. Tavallaan olin itse siihen tyytyväisempi, sillä se oli kokonaisuutena paremmin tasapainossa. Olin myös iloinen siitä, että kritiikissä huomattiin pieni yksityiskohta; industrialistiset kirjahyllyt. Ensin piirsin tavallisemmat kirjahyllyt, mutta suorat viivat näyttivät varsin ankeilta, eivätkä olleet luontevia tilassa. Niinpä lennosta korjasin ne putkimaisiksi ja oli mukava, että opettajatkin pistivät ne merkille. Tästä työstä sain 4,5/5. Sinänsä kiva, koska tässä työssä oli omaa ideointia mukana ihan eri tavalla kuin vaaleassa työssä, jonka tila oli pitkälti mallikuvansa kaltainen. Toisaalta vaalean työn kohdalla oli huippua kuulla, että tilan kuvaus oli onnistunut. Tyyliltään ja tunnelmaltaan se on enemmän minunnäköiseni. Vaaleassa työssä tussivedot olivat karskimpia ja nopeammin tehty, joten siinäkin mielessä oli ilo kuulla, että tila oli onnistunut – on siis realismia tehdä tussityö vastaavalla tekniikalla pääsykokeissa annetun aikarajan sisällä.

On ollut ihana katsella vanhoja pääsykoetöitä. Sieltä muutama on jäänyt lähtemättömästi mieleeni herkkyydellään. Pyrin löytämään tyylikkään otteen, joka ei kuitenkaan olisi liian hailakka tai bliisu. Lisäksi ideoita saan alkaa viedä myös nextille levelille. Mitä se sitten tarkoittaakaan, sitä selvitän tehtävä tehtävältä.

Minusta olisi supermukava kuulla, painiiko kukaan siellä ruudun toisella puolella tämmöisissä vastaavissa ajatuksissa? Tuntuuko, että oma rima on korkealla ja omaa kehittymistään odottaa malttamattomana?

Vuoristoratamaisin fiiliksin, Iina C.

Minkälaisilla töillä menestyt pääsykokeissa?


Luovien alojen pääsykokeille on tavallista, että saman tyyppiset pääsykoetehtävät toistuvat vuosittain pienellä twistillä. Kaikki Teho-Opiston kurssitehtävät onkin kehitetty aikaisempien vuosien ennakko-ja pääsykoetehtävien pohjalta. Tekemällä kaikki tehtävät, saat vankan rutiinin pääsykokeisiin ja opit ymmärtämään mitä eri alojen pääsykoetehtävissä haetaan.

Rutiinin ja tekemisen lisäksi saat kursseilla korvaamatonta henkilökohtaista ohjausta ja ammattilaisten kommentteja oman tekemisen kehittämiseksi. Maksimoi mahdollisuutesi onnistua pääsykokeissa ilmoittautumalla kurssillemme!