Jos vain minulla on aikaa, palautan joka viikko kaksi tehtävää. Puutikku-viikolla tein näin. Toisesta tehtävästä, missä piti suunnitella lintutorni, olin levollisin fiiliksin. Se syntyi vaivattomasti ja pysyin jopa kolmen tunnin aikarajassa. Toinen tehtävistä oli tuttuun tapaani kokeellisempi. Siinä tehtävänä oli suunnitella teline, tehdä siitä pienoismalli ja esittää se ympäristössään.
Tiedätkö a-telineet, joita on toisinaan kivijalkaliikkeiden edessä? Tuntuu, että näissä mainostelineissä ei ole tapahtunut muotokielen osalta kehitystä kymmeniin vuosiin… Halusin tehdä yksinkertaisen rakenteen, joka pysyisi pystyssä ja jossa olisi jokin juju. Suunnittelin telineeseen kolmionmuotoisen alapohjan ja siihen neliskanttiset sivut, jotka olivat kierteellä. Ajattelin, että kevyesti kierteellä olevaan mainospintaan katse jäisi tavanomaista a-telinettä paremmin vaeltelemaan.
Aluksi piirsin kahden pisteen perspektiiviin modernin rakennuksen, jossa oli jäätelöbaari. Luonnosta katsellessa esitin itselleni kysymyksen, mikä yhteys kurvikkaalla mainostelineellä oli rakennukseen. No eipä juuri mikään. Käänsin nopeasti paperin ja lähdin työssä pikaisesti toiseen suuntaan – aikaahan ei pääsykokeissakaan ole tuhlattavana. Halusin haastaa itseni ja suunnitella kiertyvän pilvenpiirtäjän. Se puhuisi samaa kiertyvää muotokieltä mainostelineen kanssa. Olin tyytyväinen idean eheyteen. Pohdin, kannattaisiko minun esittää työssä läheltä mainosteline, jossa olisi mainos. Ajattelin, että mainostelineet liikkeen edessä ovat kuitenkin niin arkipäiväiset, että jos esittäisin ne, alleviivaisin asiaa liikaa. Tunsin, että työni riski piili pikemminkin siinä, että pienoismalli oli yksinkertainen. Pääsykokeissa en tekisi ihan näin yksinkertaista, mutta tässä yhteydessä tehtävänantoon sisältyi myös luonnos, joten pähkäilin kokonaiskonseptin olevan toimiva.
Palautin työn ja arvioin sen itse ihan kelposuoritukseksi, noin nelosen työksi. Kritiikkiä katsellessa yllätyin. Opettajat eivät saaneet ideasta kiinni ja arvuuttelivat, mikä teline mahtoi olla kyseessä. Sain kuulla työn kuitenkin olevan teknisesti vahva. Arvosanaksi sain 2,5, mikä on huonoin saamani arvosana kurssilla. Hämmennyin ja halusin testata, miten nopeasti idea mainostelineistä avautuisi muille. Kysyin Instagram stoorissani ja sain muutaman vastauksen. Idea ei avautunut yksiselitteisesti. Turhautti kovasti, sillä olin yrittänyt luoda eheän kokonaisuuden.
Laitoin kellon tikittämään ja tein kymmenessä minuutissa selventävän lisäyksen työhöni. Lähetin tämän Tehon opettajalle ja kysyin, jos olisin palauttanut työn näin, olisiko arviointi ollut sama tai muuttunut jotenkin. Opettaja vastasi, että nyt mainosteline-ajatus avautui heti ja ne kaipaisivatkin uudelleen suunnittelua. Näin työ olisi saanut arvosanaksi 4,5. Sain myös arvokkaan vinkin, että työn olisi voinut zoomata lähemmäs telinettä, jolloin se olisi avautunut heti ilman lisäyksiäkin.
Valmennuskurssissa on parasta, että nyt on hyvä aika tehdä virheitä. Mitä enemmän mokia tekee, sitä enemmän oppii. Tämän oman esimerkin kautta haluan myös kertoa, että joskus työn voi saada korjattua hyvin pienellä liikkeellä ihan eri tasolle.
Iloisesti mokaillen, Iina C.
